maanantai 25. toukokuuta 2015

Keliaakikko Aasiassa - poimi vinkit talteen!


Keliakia on diagnoosin jälkeen koko loppuelämän hoidettava allergia autoimmuunisairaus, jolla voi hoitamattomana olla ikäviä seuraamuksia.

Oman diagnoosini sain noin parikymppisenä, jotakuinkin 15 vuotta sitten. Tuolloin ajat olivat Suomessa hyvin erilaiset keliaakikon silmin. Ei ollut tarjolla hampurilaisia mäkissä, tai pizzaa Denniksessä, lähikaupan eri leipävaihtoehdoista puhumattakaan. Jotta muutkin kuin keliaakikot ymmärtäisivät tätä allergiaa paremmin, annetaan ensin pieni tietopaketti siitä mitä keliakia on, mitä se aiheuttaa ja miksi sitä hoidetaan 100% :sti.


Tämä postaus on aika pitkä, joten laitan teille tähän näpsästi ysärihenkeen ankkurit tuonne eri tekstiosiin, voitte hypätä yli esimerkiksi ne asiat, jotka jo entuudestaan ovat tuttuja.





1. Mitä keliakia aiheuttaa?


Aloitetaanpa siitä mitä se aiheutti juuri minulle.






Aloin parikymppisenä saamaan terveellisestä ja urheilullisesta elämäntavasta huollimatta pahoja vatsaongelmia. Niitä seurasi kamala väsymys, ja liuta jatkuvia "pikkutauteja", kuten flunssa, poskiontelontulehudksia ja muuta sen sellaista, johon vetelin jatkumolla antibiottikuureja. Koulusta tuli paljon poissaoloja ja yleisesti ottaen jaksaminen kärsi välillä todella pahasti. Jälkikäteen vähän ihmetyttää, miksei kukaan tuolloin reagoinut siihen että sairastelussa ei tullut loppua, ja väsymys oli sitä luokkaa ettei sängystä meinannut aamulla päästä.

Samaan aikaan olin myös matkalla toteuttamaan yhtä suurimmista haaveistani - olympialaisia. Treeni oli kovaa ja jatkuvaa, keholta ei hyväksytty heikkouksia, ja jos sellaisia oli, se korjattiin lisätreenillä.

Sitten tuli täysi stoppi. Mikään monista, monista määrätyistä lääkkeistä ei auttanut, eikä hommaa perusterveeltä nuorelta tutkittu sen kummemmin. Erää urheilusuorituksen jälkeen pulssi ei laskenut enää takaisin normaaliin. Pelästyin ja lähdin lääkäriin.

Päivystävä lääkäri kertoi seuraavaksi että kiire ja treenit loppuvat siihen. Sen hetkinen maaailmani romahti ja unelmat sen mukana sillä hetkellä. Pari päivää taisin itkeä.

Makasin viikkoja lähes paikoillani, kävin tutkimuksissa mutta mitään ei löytynyt. Laajojen tutkimusten jälkeen sain diagnoosin keliakiasta. Se oli helpottavaa. Tuntui kuin maailma olisi avautunut uudestaan. Tajusin, että vaikka joudun lopun ikäni varomaan mitä laitan suuhuni, tämä homma on hoidettavissa ruokavaliolla, eikä millään sen kummemmalla.


Jo viikko gluteenittoman ruokavalion aloitamisesta vointi oli kohentunut ihan silmissä. Ärtynyt ja tulehtunut suolisto ja siihen reagoiva keho oli matkalla kohti parempaa.


2. Mikä keliakia on ja miten sitä hoidetaan?

Keliakia on sairaus, jossa suolisto ei siedä viljan gluteenia. Jo pienikin määrä gluteenia keliaakikon ruoassa aiheuttaa suolinukan tuhoutumisen. Suolinukka taasen on se juttu kehossa, jonka avulla kaikki vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät kehoon. Ja ilman niitä taas kroppa ei toimi.







Jos keliaakikko syö gluteenia, suolinukka tuhoutuu ja sillä kestää 3-12 kuukautta uusiutua. Ensioireet vaihtelevat yksilöstä riippuen - toisella tulee vatsa kipeäksi, menee löysäksi tai tulee ummetusta. Joillakin saattaa tulla pahojakin iho-oireita, vähän kuin allergisia reaktioita. Jotkut eivät reagoi mitenkään tuntuvasti, mutta pinnan alla tapahtuu. Sen saman 3-12 kk ajan keliaakikolla saattaa olla heikentynyt vastustuskyky sairauksia vastaan eikä keho saa kaikkea mitä se tarvitsee. Jo ihan pienen pieni määrä gluteenia saattaa aiheuttaa ongelmat, siksi sairautta hoidetaan 100% :sti. Ethän siis esimerkiksi leikkaa keliaakikon leipää samalla veitsellä tai samalla leikkuulaudalla kun tavallista leipää!

Hoitamattomalla keliakialla on myös monta tarinaa. Oireet voivat olla erilaiset. Toisilla ei ole oireita lainkaan, mutta hoitamattomana se huomataan vanhoilla päivillä kun vaikkapa osteoporoosi yllättää liian vähäisen kalsiumin saannin takia.

Kun mikään ei imeydy kunnolla tai suolisto on jatkuvasti tulehdustilassa, sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset, varsinkin pitkällä aikavälillä.


3. Keliaakikko matkalla Aasiassa



Ymmärrettävistä syistä maailmalle lähteminen keliaakikkona saattaa vähän jännittää, sillä vaikka tilanne Suomessa on keliaakikon kannalta äärimmäisen hyvä, maailmalla tätä sairautta ei tunneta yhtä hyvin, varsinkaan Aasiassa. Länsimaissa gluteenittomasta ruokavaliosta on tullut trendikästä, joten länsimaissa ongelmia ei pitäisi enää olla.


Aasiassa on pitkään ollut helppo matkustaa keliaakikkona, mutta globalisaation myötä viljat ja viljatuotteet yleistyvät näissäkin maissa. Yleisesti ottaen keliaakikko pärjää Aasiassa hyvinkin, kunhan varautuu siihen ettei kaikkea kotoa löytyvää nenän eteen saa.






Celiactravel.com -saitilta saa printattua itselleen 54 eri kielellä keliakiakortin, joka kunkin maan kielellä selittää mitä ruoka-aineita keliaakikon vatsa ei siedä ja mitä gluteeni aiheuttaa. Näitä kannattaa joko printata mukaan tai ladata puhelimeensa ja näyttää ravintolassa. Oma puhelin matkasi 5 kuukauden Aasiassa oleilun aikana monet kerrat eri ravintoloiden keittiöön ja tuli nätisti myös takaisin - ja ruokakin vaikutti oikeanlaiselta. Samantyyppisiä kortteja saa myös Suomen Keliakialiiton sivuilta. Ensinmainitun Celiactravel.com :n sivuilta saattaa löytää lisäksi suoraan kohdevinkkejä ravintoloista keliaakikolle.


Vaikka hotelli tai ravintola olisi länsimaalaisvetoinen, kannatta kortti, tai puhelin jossa teksti on lähettää keittiöön silti varalle, sillä moni länsimaalainenkaan ei sittenkään tiedä ihan kaikkea gluteenista ja sen esiintymisestä.








Aasiassa on geneerisesti ottaen ihanaa matkailla jos tykkää tuoreesta ja hedelmistä. Tuoreita smoothieita löytyy vähän kaikkialta, ja ihania hedelmäsalaatteja. Lisäksi on hyvä muistaa että valkoista vehnäleipää tungetaan vähän kaikkialle, eli annokset pitää aina muistaa pyytää ilman niitä ellei halua ottaa kontaminaatioriskiä.

Kuidunsaanti saattaa myös jäädä vähän vähemmälle, joten yksi hyvä kikka on ottaa pellavasiemenrouhetta mukaan kotoa ja ottaa aamuselta 1-2 teelusikallista sitä veteen sekoitettuna, jotta vatsan toiminta pysyy kuosissa. Sitten kannattaa myös varautua selittämään rajavartiostolle mitä se ruskea mössö on, mitä mukanaan kuljettaa...


Mutta mitä voi olettaa vastaan tulevan kun matkaa keliaakikkona Aasian eri maissa?


3.1 Nepal & Himalaja


Nepal on vielä kehitysmaa, joten mäkkäreitä ei toistaiseksi joka kulmasta löydy. Eniten tarjolla on paikallista tuotantoa, vaikka turisteille onkin ihan omat kahvilat vehnäpullineen pistetty pystyyn kaikkiin turistikohteisiin, kuten Kathmanduun, Pokharaan ja Chitwaniin.







Kiitollista Nepalissa on, että siellä käytetään enemmän riisijauhoja kuin vehnäjauhoja, sillä riisiviljelmät kattavat suurimman osan viljelymaista. Täälläkin tietysti käytetään gluteenipitoisia jauhoja, joten esimerkiksi Naan -leipää ei voi syödä missään ja raksuvaa papadamiakin vain riskillä. Nepal on kasvisruokapainotteinen maa, joskin lihaakin on tarjolla. Yleensä kaikkia ei-friteerattuja kasvisruokia voi syödä ilman riskiä, samoin kaikkia riisipohjaisia ruokia. Salaatit, silloin kun niitä on tarjolla, on yleensä myös riskittömiä. Suurin riski tulee mausteista, joiden sisällöstä ei voi aina tietää, eikä keittiö tajua niitä välttämättä edes tarkistaa. Tämän lisäksi purkeissa ei aina ole tuoteselostetta.

Gluteenitonta leipää ei löydä mistään. Jos sitä kaipaa, pitää kantaa omia mukana. Samoin kaikki leivonnaiset, kuten keksit tai kakut ovat täällä täysin pannassa. Onneksi makeanhimoa taltuttamaan löytyy hedelmiä ja kaupasta suklaita, joiden sisältöluettelo pitää tietysti lukaista läpi ennen syömistä.


Nepalissa tunnettu olut on lämmin hirssiolut, eli tongba. Tämä on siunaus oluesta pitävälle keliaakikolle, sillä tätä voi turvallisesti juoda, jos nyt lämpimästä oluesta sattuu tykkäämään. Onhan se ainakin kiva kokeilla.









Itsensä ymmärretyksi saaminen allergiansa suhteen voi olla todella helppoa tai todella vaikeaa. Yllättävän suuri osa ihmisistä osaa englantia, mutta ne jotka eivät, heidän kanssaan kommunikointi ei onnistu lainkaan. Varaudu keliakiakortilla.


Vaellus Himalajan vuoristolla menee keliaakikolta ihan samaan syssyyn sillä teehuoneet, joissa patikoijat yöpyvät, tarjoavat samanlaista ruokaa kuin muuallakin, joskin suppeammalla valikoimalla ja korkeammilla hinnoilla. Vaeltajat suosivat dhal bat -nimistä papu-riisimössöä, jota näissä majatalossa saa santsata kunnes on kylläinen. Dhal batia voi keliaakikkokin syödä yleensä ilman ongelmia, joskin on paikkoja joissa riisi korvataan jollakin viljalla - kysy siis myös aina dhal batia tilatessa mistä se on tehty! Jos vaeltaa vuoristolla oppaan kanssa, on järkevää saada opas ymmärtämään ruokarajoite, sillä hän voi tämän jälkeen hoitaa majapaikkojen kanssa aina kommunikoinnin ruoan sopivuuden osalta.








3.2 Thaimaa


Thaimaan suurin ongelma keliaakikon osalta on kieli. Thaimaassa englantia tunnutaan osaavan vain ne muutamat turistifraasit, ja heti kun pitäisi oikeasti keskustella, kielitaito loppuu. Muun muassa tämän takia keliakiakortti voi olla hyvä vaihtoehto olla mukana. Thaimaassa löytyy länsimaista ruokaa ihan kaikkeen lähtöön, mutta jos pysyttelee thairuoassa, valikoimaa kyllä löytyy.








Thaimaan hasardit keliaakikolle on kala- ja tamarindmaustekastikkeissa, joita käytetään ruoissa paljonkin - esimerkiksi kansallisherkussa pad thaissa. Soijakastike ei Suomen Keliakialiiton mukaan pitäisi olla ongelma. Ruoista pitäisi siis pystyä varmistumaan ettei niissä ole kumpaakaan edellä mainituista kastikkeista, sillä niissä on käytetty vehnää. Tämä kannattaa mainita vaikka kantaisi keliakiakorttia mukanaan.








Sen sijan keliaakikko saattaa ilahtua lettukojun edessä positiivisesti - monet lettukojuista tekevät lettunsa pelkästä riisijauhosta. Tämä pitää tietysti varmistaa kysymällä, ja huomioon kannattaa ottaa myös paistetaanko pannulla muutakin kun vain riisijauhoisia lettuja. Arvatkaa miten tämän keliaakikon taivas aukeni kun tajusin tämän puolentoista kuukauden herkuttoman kauden jälkeen!








Thaimassa löytyy onneksi paljonkin eri ruokia joista valita, kaikkea salaateista ihan perus kanariisiin tai kookosmaitokeittoihin ja curryihin. Samoin grilliruokaa on monasti tarjolla, sekä tuoretta merenelävää. Grillikastikkeista kannattaa myös olla tarkkana.

Kuriositeettina lukjioille: Krabilta löytyi myös sveitsiläisomisteinen ravintola, jossa sai aivan jumalattoman hyvää suklaalaavakakkua gluteenittomana - ja sitä erikseen mainostettiinkin.

Gluteenitonta leipää ei löydy sen sijan mistään.


3.3 Vietnam


Oi Vietnam, se on varsinainen kulinaristin mekka! Vietnamin keittiö koostuu todellisista herkuista, Phô -keitosta, katukeittiöiden grillivartaista, kasviksista, Ban Xheo -letuista ja riisipaperirullista. Lisäksi tarjolla on monessa paikassa tuoretta kalaa ja merenelävää huokein hinnoin.







Katukeittiöistä ei voi koskaan saada varmuutta, mutta vehnää ei käytetä Vietnamissakaan erityisen paljon. Monen rakastama Phô on keliaakikolle turvallista syödä. Useimmiten myös riisipaperista tehdyt kääreet sopii keliaakikolle, sillä ne ovat tehty riisistä. Kannattaa kuitenkin varmistaa tämä, sillä paperilaatuja on monia erilaisia, ja näistä vain osa käy keliaakikolle. Tässä tilanteessa keliakiakortti on kullan arvoinen, sillä vietnamilaisilla on vain tapana hymyillä ja nyökytellä, vaikkeivät ymmärtäisi, ja ruoka-allergian vakavuuden käsittäminen ei ehkä mene ihan jakeluun. Lisäksi myyjä tuskin haluaa menettää potentiaalista kauppaa jonkun "pikkujutun", kuten gluteenin takia.







Vietnamissa käytetään myös kala- ja tamarindkastikkeita, joten näiden käytöstä ruoassa pitää olla tarkkana. Esimerkiksi monet kasvikset ovat osterisoosissa uitettuja, ja näissä saattaa olla gluteenia vehnän muodossa.

Taivaallisen herkulliset Ban Xheo -letut tehdään osassa paikoista riisijauhoihin, osassa riisi-vehnäjauhosekoitukseen. Tästä pitää aina varmistua.








Vietnamissa tarjoillaan myös paljon salaatteja, ranskalaiskeittiön peruina. Ei ole harvinaista löytää ravintolalistalta punajuuri-vuohenjuustosalaatti, joten täällä on valinnan varaa. Kannattaa kuitenkin aina mahdollisuuden tullen panostaa sekä riisipaperirulliin, katukeittiöiden herkullisiin liha-annoksiin, Phô -keittoon sekä Ban Xheo -lettuihin. Täällä nämä ruoat ovat varmasti parhaimmillaan.


3.4 Kambodza


Myös Kambodzan gastronomia yllätti meidät täysin. Entisenä ranskan siirtomaana ruokaa löytyy joka lähtöön. Monessa paremman tason, vaikka silti länsimaalaisesti katsottuna edullisessa, ravintolassa gluteenittomat ruoat ovat merkitty jo listaan. Niistä kannattaa silti huomauttaa tilauksen yhteydessä.









Kambodzassa saa hyvin edullistakin katuruokaa, paistetun riisin ja kasvisten tai kanan kanssa, tai erittäin hyvätasoista ruokailua ravintolassa. Kambodzassa on myös hyvä määrä länsimaalaisia kahviloita, joista useista löytyy raw foodia. Tällöin ruoassa on kiinnitetty huomiota yleensä myös gluteenittomuuteen. Monet näistä kahviloista tukevat jotakin hyväntekeväisyyttä - esimerkiksi katulapsia tai ihmistrafikoinnin uhreja. Näissä hyvän asian puolesta toimivissa kahviloissa ja ravintoloissakin on yleensä länsimaalainen omistus, jolloin niissä asioimalla tekee paitsi hyvää yhteisölle, myös varmistaa oman ruoka-allergiansa hoidon. Esimerkkinä tästä Friends Internatonal sekä Daughters of Cambodia.









Kambodzassa iso osa kansasta osaa englantia, mutta taaseen ne jotka eivät osaa, eivät sitä osaa edes nimeksi. Keliakiakortti tännekin mukaan, vaikka ruokailemalla vain paremman tason paikoissa gluteenittomuus huomioidaan yleensä automaattisesti.

Gluteenitonta leipää ei kaupoista löydy.


3.5 Indonesia


Vaikka Bali on meidän mieleen jo turhan ylituristoitunut, täällä käy niin paljon etenkin australialaisia että monissa ravintoloissa on erikseen merkitty annosten gluteenittomuus. Balilla keliaakikon elämä on suhteellisen helppoa, sillä ravintolatarjontaa on, suurin osa henkilökunnasta puhuu sujuvasti englantia ja ruoka-aineallergiat on huomioitu.






Yhden ainoan kerran eteen tuotiin vehnämunanuudeleita väittäen että ne ovat riisinuudeleita ja gluteenittomia. Pyysin saada nähdä pussin ja tarjoilija sen toi väittäen vielä kiven kovaa nuudeleiden olevan gluteenittomia. Katsottiin yhdessä tuoteseloste: kananmuna, vehnä, vesi. Ilman mitään mukinoita annos vaihdettiin ja nopeasti toiseen.

Maan ykkösjälkkäri Pisang Goreng oli kaikissa niissä paikoissa gluteeniton missä niitä söin, joten täällä saa suun makiaks jälkkäreillä.


Kun Balilta lähtee muualle, tietoisuus ei ole ihan samalla tasolla. Suurin osa ihmisistä pystyy kommunikoimaan englanniksi, mutta sattuipa niin eräässäkin ravintolassa että käytiin läpi annoksen koostumus jonka piti olla gluteeniton. Kalaa, perunoita, kasviksia - ei mitään gluteenia - paitsi kun annos tuotiin eteen ja lautaselta tuijotti leivitetty kalaleike. Onneksi virhe oli niin selvä.








Suurusteena Indonesiassa käytetään yleensä maissia tai riisiä. Indonesiassa, samoin kun Thaimaassa, löytyy myös lettukojuja joissa letut tehdään riisijauhoista.

Indonesian saarilla (lähinnä Gilit ja Nusa Lembongan) saa kohtuullisen hyvin myös joitain länsimaalaisia ruokia gluteenittomana. Esimerkiksi nachoja ja salaatteja pystyy keliaakikko useimmiten syömään. Nachopussi tuodaan mielellään pyydettäessä asiakkaalle tarkistettavaksi.








Gluteenitonta leipää ei kaupoista tai kahviloista löydy muualla paitsi Balilla, jossa raw food -paikat kuten Down to Earth Café, tarjoilee lähes kaikkea gluteenitonta. Balilta löytyy myös muutama kauppa, josta saa gluteenittomia tuotteita ostettua mukaan kotiin.



---


Näiden kokemuksien ja vinkkien lisäksi tulossa kokemuksia matkailusta Australiassa ja Uudesta-Seelannissa keliaakikkona (aivan ihanaa!), ja tänne alle saa mielellään heittää lisää kokemuksia ja kommentteja jos matkailusta keliaakikkona on, tai aihe muuten vaan kiinnostaa!






PS: Jäikö kukaan miettimään mitä sille nuoruuden unelmalle ja treenaamiselle kävi? Hyvin ja huonosti.

Kesti noin puoli vuotta saada diagnoosi siitä kun pahimmat oireet alkoivat. Kaiken koettelemuksen jälkeen olin jo ehtinyt nähdä mitä elämä on ilman tiukkoja aikatauluja, oppinut millä kaikella muulla elämänsä voi täyttää, muuttunut ihmisenä. Ja sitten päätinkin lähteä toteuttamaan muita unelmiani.. kuten tätä maailmanympärimatkaa. :)

43 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus vaikka itsellä ei olekaan keliakiaa. Kummitytöllä on ja olen saanut kuulla vierestä, että ei ole aina helppo löytää ruokavalioon vaihtoehtoja. Onneksi Suomessa on kuitenkin kaupoissa nykyään erilaisia vaihtoehtoja tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on tosissaan huomattavasti helpompaa kun tietoisuuskin on paremmalla tasolla. Australia ja Uusi-Seelanti on tarjonnassa Suomeakin edellä, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

      Poista
  2. Toinen matkaileva keliaakikko täällä moi! Nykyään on tosiaan kohtuullisen helppoa löytää itselle sopivaa ruokaa, varsinkin verrattuna vuosituhannen alkuun, jolloin sain diagnoosin ja satuin asumaan patongin ja pain de chocolaten luvatussa maassa Ranskassa :).

    Enää minua ei keliakia rajoita oikeastaan ollenkaan, se on elämäntapa, ja olen jopa löytänyt positiivisia puolia siitä. Paino pysyy hallinnassa, kun ei voi jokaiseen herkkuun langeta ja muutenkin tulee katsottua, että mitä sitä suuhunsa laittaa. Tarjontaa on tosiaan huimasti paljon enemmän, ja täältä Espanjasta löytää helposti "sin gluten" merkittyjä tuotteita kaupan hyllyiltä.

    Jotenkin kuitenkin ärsyttää tämä gluteenittoman ruoan trendikkyys, koska tuntuu, että ravintolat eivät ota asiaa enää niin vakavasti kuin aiemmin. Ja terveellisiä nuo gluteenittomat leivät eivät todellakaan ole, valkoista höttöä suurimmalta osin, ainakin Suomen ulkopuolella. Juuri kävin tasokkaassa thaimaalaisessa ravintolassa ja moneen kertaan varmistin, joka annoksen kohdalla, että onhan varmasti gluteenitonta. Piti olla, mutta kotona huomasin, että eipä ollutkaan. Ei tule siitä ravintolasta siis postausta blogiin, vaikka sisustukseltaan ja ruoaltaan noin muuten huippu olikin!

    Haha, voisin vaahdota glut. ruokavaliosta loputtomiin, mutta lopetan nyt :). Laitan tämän postauksen talteen, ties vaikka joskus tulee käyttöä vinkeille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, Ranskassa oli taannoin kyllä todella hankalaa! Ei pelkästään sen takia että herkkua oli ties minkälaista (gluteenipitoista) ympärillä, mutta koska siellä ei ranskalaiseen tapaan oikein mistään tällaisesta välitetty.

      Mä olen oppinut ajattelemaan ihan samalla tavalla tästä rakkaasta rajoitteesta - on siinä hyvääkin kun jää palaveripullat syömättä. :D Ja välillä tuppa vähän naurattamaan kun ihmiset alkaa laihtumisen toivossa gluteenittomalle, kun se ei nyt varsinaisesti ole se gluteeni joka lihottaa, ja gf-tuotteissa makua parannellaan lisäämällä sokeria tai rasvaa.

      Ymmärrän ihan hyvin ton vaahtoamispointin tässä, mulla on joskus asiasta ihan samanlainen fiilis. Anna tulla vaan! :D

      Kiva kuulla että tästä postauksesta on apua!

      Poista
  3. Pakko korjata heti ensimmäinen lause ennekuin luen eteenpäi. Keliakia ei ole allergia! vaan autoimmuunitauti, jossa oireet gluteenista ovat paljon vakavammat kuin allergiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on niin tottunut puhumaan asiasta sen verran kansantajuisesti että vastapuoli varmasti aina ymmärtää, että unohtuu ihan oikea terminologia. Kiitos huomautuksesta, korjattu on :)

      Poista
    2. Mua häiritsi sama asia tekstissä monessa kohtaa. Allergia on ihan eri asia, eikä voi oikein (ainakaan oikeaoppisesti) sanoa myöskään esim. että suolisto on allerginen gluteenille. Voisi vaikka sanoa, että suolisto ei siedä gluteenia ja reagoi näin ja näin... Mutta tähän anonyymille vastaisin vielä, että varsinaista gluteeniallergiaa on kyllä olemassa ihan niinkin vakavaa sorttia, että anafylaktinen reaktio on seurauksena pienestäkin määrästä gluteenia ja silloin mennään kyllä ambulanssilla pillit päällä ja hippulat vinkuen, anafylaktisen reaktion saadessaan voi pahimmillaan päästä hengestään, jos ei pääse samantien hoitoon. Että en kyllä yleistäisi noinkaan, että keliakiassa oireet ovat paljon vakavammat kuin allergiassa. Mutta toki vakavat siinäkin.

      Gialle kiitos tekstistä, palvelee varmasti superhyvin muita keliaakikkoreissaajia! :)

      Poista
    3. Se on ihan totta että oikeaoppisesti tämä ei ole allergia, mutta se on helpompi selittää niin ihmisille, jotka eivät keliakiasta paljon tiedä. Jos kohderyhmä olisikin liuta alan asiantuntijoita, tuosta voisi jatkuvasti puhua vähän erilaisella termistöllä. Luulen, että se on näin helpompi ymmärtää, mutta saatan olla väärässäkin!

      Toivottavasti tästä on tosissaan apuja paitsi keliaakikkoreissaajille, myös muille ymmärtämään että kyse on oikeasti ihan vakavasta asiasta. :)

      Ja kiva kun pitkästä aikaa päädyit taas tänne kommentoimaan ja jakamaan mielipiteitä!

      Poista
  4. Kiitos vinkeistä, seuraavaa reissua odotellessa! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä postauksesta! En ole keliaakikko, ja tämän tekstin myötä tällainen ummikkokin sai hyödyllistä tietoa aiheesta. Ja hei, ruokajututhan kiinnostaa aina, oli aiheena mikä tahansa... ;) Lisää näitä!

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla että tästä on ihan yleisestikin ottaen apuja!

      Ruokajuttuja onkin tulossa lisää. :)

      Poista
  6. Oi KIITOKSIA!
    sun diagnoosia lueskellesani huomasin, että olen itse sairastellut viimne aikoina kohtuuttoman paljon... olen myös tullut huolimattomaksi gluteiinin suhteen - voin syödä esim. mäcissä ranskalaisia, mutta enpäs tiedäkään paistavatko täällä ne samassa rasvassa kuin nugetit... saatika ravintoloissa - tulevatko samoissa rasvoissa kuin schnitzelit... taidanpa laittaa ranet nyt pannaan ja katsella miten käy! paljon muutakin pitää taasen tarkistella, mikä on ÄRSYTTÄVÄÄ kun mielestäni EU:ssa on lainsäädäntö, että pitää olla maininta, onko jossain aineosassa käytetty allergisoivia aineita vaiko ei, mutta sitäpä ei täällä ilmeisesti täysin noudateta :( olenkin sangen helpottunut jos lopussa lukee SAATTAA sisältää gluteiinia ;) täällä ohjeistetaan keliaakikkoja syömään noita "saattaa" -tuotteita ja näin olen myös tehnyt (Suomessahan niistä kehotettiin pitämään näpit erossa).

    Voinkohan arvontaan osallistua? No parit kokemukset on kuitenkin jäänyt itselle mieleen. Kerran lensin Lufthansalla Intiasta Suomeen ja sain tilaamani gluteenittoman aterian, hieman ihmettelin siinä ollutta vehnän näköistä kakkuköntsää, mutta ajattelin, että eiköhän nää tiedä kuitenkin, no sain sitten mojovan vatsataudin (oli myös meidän firman alihankkijalle kerrottu tilastani ja siellä saamani ruoan PITI olla gluteenitonta - ilmeisesti näin ei ollut, koska kolmena kertana toin aina vatsataudin mukanani ja myöhemmin selvisikin, että yhdessä ruoassa olikin vehnää (intialainen työkaverini oli sitä minulle tarjoamassa, kunnes muisti, että siinä oli vehnää...)) - sitä kakkuköntsää ei muutes ollut muina kertoina lentokoneessa tarjolla. Neljännellä kerralla matkustin toiseen kohteeseen Intiassa ja silloin en saanut vatsatautia, mutta silloin sainkin sellaisen kolleegan ruokailuihin mukaan, joka kysyi kokilta jos ei itse ollut varma asiasta ja ymmärsi asian täydellisesti.
    Kerran sain Suomessa gluteenillisen jälkkärin, vaikka tivasin tarjoilijalta vielä annoksen saatuanikin, että eihän siinä ole gluteiinia... Tarjoilija ei selkeästi ymmärtänyt asiaa ja hyvin usein (maasta riippumatta!) gluteiini sekoitetaankin laktoosiin...
    Maltalla sain kerran myös gluteiinillisen ruoan, mutta se haettiin juoksujalkaa pois nenän edestä ennenkuin ehdin sitä syödä :)
    Pariisissa HRC:ssä kokki tuli oikein itse varmistamaan (hei Miika oli muutes tuollon mukana!), mitä antamani lappu tarkoitti (oli se ranskalainen keliakialiiton sivuilta tulostettu lappu mukana). Täällä mulle on joskus vihaisesti todettu, että "emme voi taata ruoan gluteenittomuutta", kun olen tilannut gluteenitonta salaattia... Juu, kyllä olen uskaltanut salaattia syödä. Mielenkiintoisinta on kun tilaat ruoan gluteenittomana, niin siihen on päälle läntätty leipä... olenkin oppinut tilaamaan ruokani ilman leipää JA gluteenittomana ;)

    ps. Törkeen mahtavia ruokakuvia!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä pieleen menneitä juttujahan löytyy... ja ihan turhankin usein! Sitä matkaillessa oppii toimimaan näiden oletettavien asioiden kanssa ihan eri tavalla kun kotona parin fiban jälkeen.

      Kannattaa vähän tarkistella myös muita juttuja mitä syö jos sairastelee paljon. Sillä on niin iso merkitys kuitenkin koko kehoon millaista ravintoa saa.

      Poista
    2. juuh! totta! kiits... tässä sattu toki myös siitepölyt samaan syssyyn... toiv. johtu vaan siitä, mutta vähän epäilen myös gluteiinia (ja luultavasti voi olla mm. maito (eijei! mun aamuinen jugurttimyslini... ja juusto... :/ ) osasyyllisiä...)

      Poista
  7. ps. Oon ite käyttänny tätä sivustoa matkailussa: http://www.glutenfreeroads.com/en - sinne voi lisätä myös itse noita paikkoja, nuo tarkistaa kyllä onko ne paikat oikeesti keliaakikoille sopivia :)

    VastaaPoista
  8. Olihan ihana kirjoitus. Aivan matkakuume nousi taas uusille lukemille. Kiitos näistä infoista.

    VastaaPoista
  9. Olemme lähdössä ensi viikolla Espanjaan, katsotaan miten siellä onnistuu syöminen. Viime kesänä Italiassa sujui ihan hyvin, sain kerran jopa gluteenitonta pastaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italiassa on yllättävän hyvin tarjolla gluteenitontakin nykyään! Meillä kävi Roomassa niin hauskasti että ensimmäinen paikka johon käveltiin, tarjoili ihan kaikkea gluteenittomana, ja ruoka oli vielä todella hyvää. Ihan uskomaton mäihä! Palattiin samaan paikkaan seuraavallakin reissulla, ja tyypit muistivat meidät. :)

      Espanjassa onnistuu yleensä kohtuullisen hyvin keliaakikon matkailu, mutta aina kannattaa kysyä ravintolassa asioidessa, vaikka olisi annos merkittykin gluteenittomaksi. Ihan varmuuden vuoksi.

      Poista
  10. Todella mielenkiintoinen postaus, jonka luin ajatuksella. Itselläni ei ole keliakiaa, mutta kaverillani on, joten olen sivusta seurannut hänen ruokavaliohaasteitaan. Iloista kesää sinulle ja perheellesi! Haluan mukaan kivaan arvontaan :)
    nelliina at yahoo.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi ja tsemppiä sinne kaverille! Iloista kesää myös sinne! :)

      Poista
  11. Keliakia on tosiaan vakava sairaus. Nykyinen ilmiö, että joka kolmannella on jokin erikoisruokavalio vaikka ei oikeasti edes olisi allerginen, saattaa hankaloittaa sitä, miten vakavasti asiaan suhtaudutaan. Ulkomailla ollessa on varmasti haasteellista saada luotettavasti selville, sisältääkö ruoka gluteiinia. Mielenkiintoista nähdä miten asiaan tulevaisuudessa suhtaudutaan, kasvaako tietoisuus ja sitä kautta ruokailun helpottuminen ja -vapaus kaikkialla maailmassa.

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on hyvät ja huonot puolet: kun kysyntä kasvaa niin valikoimakin kasvaa, mutta välillä saa kuulla Suomessakin ravintolassa "haittaako sua jos siinä on ihan vähän gluteenita?". Johtaa tosissaan erilaiseen suhtautumiseen. Toivottavasti näistä päästään!

      Poista
  12. Kiitos tästä postauksesta. Olen itse matkustanut Thaimaassa ja Balilla. Mukana on ollut paperille printattu teksti keliakiasta. Ruokaa olemme aina saaneet, mutta joskus joutuu hieman enemmän kyselemään.
    Keliaakikkolapselle rankkaa on vain se, että usein ranskalaiset ovat paistettu samassa rasvassa kuin paneroidut tuotteet. Ja kun sisko syö vieressä pitsaa, nugetteja ja ranskalaisia saattaa riisi-kana-annos näyttää lapsen silmissä hieman vaisulta. Meillä on mukana omia herkkuja, joilla näitä hetkiä on pyritty paikkaamaan.
    Puolen vuoden päästä taas tuonna lämpimaan menossa ja nyt pääsi jo tunnelmaan. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapselle varmasti paljon vaikeampaa kuin aikuiselle. Tunnistan kyllä tuon tunteen kun vierestä katselee miten muu perhe vetelee herkkuja ja itse joutuu tyytymään salaattiin. Pitkällä matkalla tulee myös erityisesti ikävä suomalaista PULLAA. Sitä ei saa mistään muualta, ja omat taidot leipoa on vähän niin ja näin. Taitaa tulla pullakuuri kun päästään kotiin.

      Hienoa jos tästä on jeesiä, ja ihanaa reissunodottelua sinne!

      Poista
  13. Hyvä ja kattava postaus, mukavaa että kirjoitit tällaisen! Täällä myös yksi reissaava keliaakikko, joka arvostaa että näitäkin asioita tuodaan esille :)

    Omasta diagnoosistani on 17 vuotta, ja onneksi valikoimat on siinä ajassa moninkertaistuneet. Muutama vuosi sitten totesin, että gluteenipitoisen ruoan nauttiminen (muutama lounasruokala kun on mokannut g-merkinnät) johtaa nykyisin itselläni järkyttävimpiin vastakramppeihin koskaan sekä usean tunnin oksentamissessioon. Eipä tee kauheasti mieli ottaa riskejä kotona eikä reissussakaan, ennemmin vaikka paastoan.

    Kaakkois- ja Etelä-Aasia on minunkin kokemuksieni mukaan aika ihania matkailumaita, ja monesti syöminen voi olla jopa helpompaa kuin Suomessa (kielivaikeuksia lukuun ottamatta tietysti, kun koskaan ei voi olla täysin varma). Riisi- ja kasvispohjaiset jutut ovat maistuneet itselleni niin hyvin, etten todellakaan ole kaivannut reissuillani gluteenitonta leipää, ja olen suositellut lämpimästi epäileviä keliaakikkoja matkustamaan Aasiaan. Tietysti vuoden mittaisella reissulla voisi tulla jo leipääkin ikävä, ymmärrän sen oikein hyvin :) Lähi-Itä onkin sitten toinen juttu, etenkin kun itse en syö myöskään lihaa. Olin viikko sitten Istanbulissa, ja kun suurin osa kasvisruoista oli suolaisia piirakoita tai leivän päällä syötäviä levitteitä, ei reissu ollut ihan hirveän ihmeellinen ruokamatka. Nuo riisiletut kuullostavat tosi hyviltä, pistän ehdottomasti vinkin korvan taa seuraavia Aasian reissuja varten!

    Sairautesi alkuvaiheet kuulostavat rankalta. Ihanaa, että niistäkin seurasi kuitenkin hyviä asioita ja löysit uusia unelmia vanhojen tilalle :) Rankkoja ne olivat itsellänikin, joskaan en ehtinyt mennä aivan noin huonoon kuntoon. Ehkä pahimpina sairauteni aiheuttamina hetkinä pidän kuitenkin näitä tuoreempia tapauksia, kun minulle on syötetty väärää ruokaa. Oloni on sillloin kertakaikkiaan niin hirveä, etten ole tähän mennessä kokenut pahempia fyysisiä kipuja.

    Matkalla toisinaan harmittaa kun ei voi maistaa kaikkea, mutta muuten asian kanssa on onneksi oppinut elämään. Yritän ajatella, että on ihan hyväkin, ettei minun ruokahalulla voi maistaa ihan jokaista vastaantulevaa kakkua ja pullaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin todella pitkään itsekin kasvissyöjä, mutta kun tämä diagnoosi tuli, oli vaan liian haasteellista yhdistää keliakia ja kasvissyönti Suomessa. Nykyään se onnistuisi todennäköisesti ihan hyvin.

      Todella ikävänkuulloisia nuo reaktiosi gluteenista! Ja vieläkin kurjempaa on etttä lounasruokala noin vaan mokailee merkintöjä! Lähes anteeksiantamatonta, kun miettii mitä se keliaakikolle tarkoittaa.

      Aasiassa on noi muutamat asiat jotka kannattaa muistaa kun matkailee siellä, eli kala- ja tamarindsoosit, joita aika moneen ruokaan saatetaan laittaa. Ne pitää siis aina muistaa pyytää olla laittamatta ruokaan. Mutta tosi positiivisiakin juttuja löytyy, kuten noi letut ja sitten koko vietnamilainen keittiö, josta löytyy tosi hyviä juttuja keliaakikollekin! :) Leipää tuli tosissaan aika ikävä kun viisi kuukautta oli aika vähällä. Kaverit toivat onneksi Thaimaahan kunnon setin kaikkea gluteenitonta, joten pienen väliaikapullakin siinä sai leivän lisäksi!

      Jos jotain näistäkin vastoinkäymisistä oppi, niin sen että vähän vaikeammatkin ajat voi opettaa aika paljon ja avata ihan uusia näkökulmia elämään. So far so good. :)

      Poista
  14. Jahas - sainkin hävitettyä aiemmin kirjoitetun viestini jonnekin ;o)

    Eli kiitos kivasta kirjoituksesta ja vinkeistä ;o)

    Thaimaassa olin tammikuussa ja en kyllä osannut vältellä noita mainitsemiasi maustekastikkeita, mutta kenties niitä ei ollut - lappusta näyttelin aina. Vatsa voi paremmin siellä kuin kotimaassa ja pari päivää sitten törmäsin sattumalta kirjoitukseen, jossa kerrottiin, että korianteria käytetty "vatsalääkkeenä". Sitähän juurikin tulee Thaimaassa nautittua. No nyt on tuore korianteri kotonakin - katsotaan onko millaista vaikutusta ;o)

    Kesällä Roomaan - Italiassa keliaakikko kyllä pärjää ;o)

    Mukavaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmh, muutama on sanonut että kommentointi on sakannut tässä viime aikoina. Mitään ei olla muutettu, joten ongelmat on todennäköisesti kiinni ihan bloggerista. Hyvä että sait kuitenkin läpi! Otithan kopion kommentista ennen julkaise-napin painallusta? Itse teen niin ihan jokaisessa blogissa missä kommentoin. :)

      Kalakastike on todella yleinen mauste Thaimaassa, mutta luulen, ettei suurin osa keittiöhenkilökuntaan tajua että näissäkin voi olla vehnää. Tajuavat lähinnä katsoa ettei näkyvissä ruoka-aineissa ole vehnää. Itsellenikin kävi tämä ilmi vasta kun kävin kokkauskurssin tuolla, ja opettajat siellä selvensivät mitä kaikkea näissä ruoissa voi olla - ja myöskin mihin mausteisiin koko thaikeittiö pohjaa.

      Ylipäänsä nuo yrtit taitavat olla ruokia, jotka tekevät hyvää koko keholle, eikä niitä käytetä Suomessa lainkaan tarpeeksi. Korianteri on lisäksi ihan superhyvää! Ihastuin siihen jo taannoin Suomessa, kun keksin mikä yrtti se on joka tekee vietnamilaisista kesärullista just niin hyviä. :)

      Hauskaa Roomaa sinne, ja ihanaa kesää muutenkin!

      Poista
  15. Tosi hyvä postaus. En itse (tietääkseni) sairasta keliakiaa, mutta olen kyllä nyt sairastellut epämääräisesti tosi pitkään ja sen olen huomannut, että siedän viljoja paljon heikommin kuin aiemmin. Siksi pyrin vähitellen siirtymän gluteenittomaan suuntaan. Tämä postaus on siis hyödyllinen minullekin. Ja nuo ruokakuvat näyttivät vielä kaikki aivan ihanille <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella monella näyttää olevan tuo sama ongelma - liekö yliherkkyyttä viljoille tai jopa gluteenille. Olen törmännyt myös tutkimuksiin, jossa jopa autismi lievenee kun siirrytään viljattomaan ja maidottomaan ruokavalioon. Tätä on tutkittu sen verta vähän ettei vielä osata sanoa onko se yksilökohtaista vai laajempi ilmiö. Ylipäänsä suolen hyvinvoinnista koko kehoon ja ravinnon merkityksestä siinä ei tiedetä ihan tarpeeksi vielä jotta kukaan uskaltaisi julistaa totuuksia. Itse olen päätynyt siihen että kuuntelen kroppaani, joka kertoo mistä se tykkää ja mistä ei. :)

      Ruokapostauksia lukiessa tulee muuten aina vähintäänkin vesi kielelle. :D

      Poista
  16. Jaa,että kirjoittajan mielestä Aasian maissa voi vetää napaansa vaan kaikkea mikä on gluteenitonta?mitään hedelmäsalaatteja,kylmiä ruokia tai munakkaita ei tarvitse muka välttää.jättikö kirjoittaja tarkoituksellisesti mainitsematta vatsataudit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Anonyymi!

      Tottahan ruoan tuoreuteen kannattaa kiinnittä huomiota ihan missä tahansa päin maailmaa. Tähän asiaan voin todeta että vedettiin katukeittiöstä hedelmäsmoothieita, aamiaisiella munakkaita kaikkialla, katukeittiöiden lihavartaita jne. 5 kuukauden ajan, eikä todellakaan majoituttu viiden tähden hotelleissa. Vatsatautia meistä kolmesta kukaan ei saanut kertaakaan.

      Yksi todennäköinen syy siihen on muun muassa se että panostamme ravinnon laadun ja yleisen hyvinvoinnin lisäksi suoliston bakteerikannan tasapainon ylläpitoon probiooteilla. Kannustaisin omalta kokemuspohjalta kaikkia ihan maailmankolkasta riippumatta syömään päivittäin probiootteja, ja etenkin silloin kun matkustaa.

      Tämä postaus ei tosin käsitellyt mitenkään hygieniaa Aasiassa, tai sitä miten ruokapaikkansa kannattaa sellaisen osalta valita. Niistä löytynee vähän parempiakin tahoja saarnaamaan, ja sitten loppupeleissä valinnan tekee aina matkailija itse oman fiiliksensä mukaan siitä mikä itselleen tuntuu sopivalta.

      Poista
  17. Hei! Kiitos kirjoituksestasi! En ole ennen kuullut että Tamarind tai kalakastike voisi sisältää vehnää, enkä löytänyt netistä muualta tälle vahvistusta (en toisaalta myöskään mitään kumoavaa). Ollaan itsekin tehty padthaita ja käytetään paljon kalakastiketta ruanlaitossa. Varmistin vielä että ainakaan kotona käyttämissäni ei lue vehnää. Onko sinulla enempää tietoa tästä? Onko siis valmiskastikkeissa vai tarkoitatko että tällaisiin kastikkesiin saatetaan tekovaiheessa helposti lisätä (suurustamiseen tms.). Vai olisiko samanlailla pilkkoutuneena kuin soijassa?


    *Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ollut itsellenikään Thaimaahan mennessä ihan selvä juttu. Kävin kuitenkin kokkauskurssin länsimaalaisomisteisessa paikassa, jossa luonnollisesti ennen kurssin alkua selvitettiin ruokarajoitteet. Kurssin aluksi vetäjä kävi läpi kaikki ne ainesosat, joita keliaakikko ei saa syödä. Tätä kalakastiketta Thaimaassa tehdään paikallisten toimesta, ja koska ne eivät ole mitenkään standardisoituja tehdstuotteita monessakaan paikassa, näihin on saatettu lisätä vehnää. On ihan mahdollista että vehnättömiä versioita löytyy kaupoista ja etenkin tietysti länsimaista, joissa tähän asiaan kiinnitetään enemmän huomiota.

      Olettaisin tämän tiedon perusteella että kotona käytetyt kastikkeet voivat olla ihan sopivia, mutta Thaimaassa kotitekoisista ei ole mitään takeita, ja tästä syystä keliaakikon kuuluu niitä vältellä. Kurssin vetäjä itse oli reteä thainainen, joka kertoi miten eri tavarat hankitaan omaan keittiöön (myös ravintoloiden) ja miten ne valmistetaan jotta aidot Thaimaan maut saadaan jokaiseen annokseen.

      Poista
  18. Hienoa, että kirjoitit tällaisen yhteenvedon omista kokemuksistasi! Itse olen todella pitkän linjan keliaakikko, sillä keliakiani saavuttaa syksyllä täysi-ikäisyyden (18v. diagnoosista). Muistan hyvin ne ajat, kun kauppojen valikoima oli yhtä leipää ja yhtä pastaa. Hyvällä lykyllä samasta kaupasta saattoi löytää kaksi syötävän makuista keksilaatua, mikäli valikoima oli "hyvä". Nykyään keliaakikon elämä Suomessa on loppupeleissä todella helppoa, vaikka toki valikoimien ja tarjonnan kasvaessa on omat kriteerinikin sille hyvälle valikoimalle ja laadulle ovat nousseet melkoisesti. Itselläni oli lapsuudessa sairastuessa onni, että äitini (itsekin keliaakikko) otti reippaan asenteen, että sitä mitä ei kaupasta saada voidaan leipoa itse. Ehkä siellä muutamat ärräpäät lenteli kun ensimmäisiä joulutorttuja mamma väänsi, mutta sieltä on oma innostuksenikin gluteenittomaan leivontaan lähtenyt ja myös se asenne, että kaikkea on mahdollista tehdä myös gluteenittomana.

    Omat kokemukseni matkailusta ovat vielä hyvin vähäiset ja sijoittuvat Eurooppaan (Italia, Ruotsi, Viro ja Norja). Italia on kyllä jokaiselle keliaakikolle helppo aloituskohde gluteenittomaan matkailuun, sillä kun vähän vaivautui tekemään pohjatyötä, löysi ravintoloita jo etukäteen ja paikanpäällä saattoi monen ravintolan ovensuusta bongata maininnan, että myös gluteeniton onnistuu. Omalla kohdallani koin helpoksi keinoksi merkitä ns. varmat ravintolat kohdealueen karttaan, jolloin kaupungilla liikkuessa oli helppo suunnistaa nälän yllättäessä siihen varmaan ravintolaan, mikäli kohdalle ei sattunut toista paikkaa, jonka tarjonta miellytti ja jossa gluteenittomana sai muutakin kuin pihvin ja salaatin (mikä toki on hyvä annos sekin, jos muuta ei ravintola voi gluteenittomana tarjota).

    Monenlaisia matkahaaveita olisi ja niitä toteutetaan varmasti pikkuhiljaa ihan sen mukaan kun aika ja raha antavat periksi. Syksyllä olisi tarkoitus suunnata Milanoon miehen työmatkan siivellä, joten Italian herkut kutsuvat taas. Jään seurailemaan matkanne etenemistä varsinkin tuolla Instagramin puolella ja toivottavasti kirjoitat myös loppumatkan kohteiden gluteenittomasta tarjonnasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niitä aikoja tosissaan! :) Ei ollut ihan helppoa todellakaan silloin kun diagnoosi tuli, muistan itsekin lähes roikkuneeni Alkon ovessa kun ilmoittivat että sinne tulee pieni erä gluteenitonta olutta, joka yleensä myytiin loppuun ensimmäisten tuntien aikana. :D Ja voi sitä tunnetta kun ensimmäistä kertaa sai pullaa tai berliininmunkkia, hampurilaisesta puhumattakaan! Nykyään on jo leivontataidotkin sen verran hanskassa että saisi tehtyä ihan hyvin itsekin jos viitsisi.

      Leipomalla on meilläkin aiemmin monta ruokahaastetta ratkaistu, nykyään ei onneksi ole ihan yhtä tarpeen. Leivät on tosin edelleenkin väähän haasteellisia - kovinkaan montaa merkkiä ei ole jolta saisi kelvollista kamaa.

      Hienoa kuulla että olet selvinnyt matkailusta noin - itse en ole tajunnut karttoihin merkata valmiiksi noita paikkoja, vaikka etukäteen tulee googleteltuakin aihetta. Saattaa tietysti johtua siitä ettei paljoa muita kun puhelimen karttoja tule enää käytettyä.

      Milano on oikein kiva paikka piipahtaa, joten ihania reissuja sinne! Ja toivotaan että pääsette enemmänkin matkailemaan, se on kuitenkin elämän suola. :)

      Ihanaa kesän alkua sinne! ♥

      Poista
  19. Tämä kommentti tulee vähän myöhässä, mutta suurkiitos tästä postauksesta! Me haaveilemme 4-5 kk reissusta neljän lapsen kanssa parin vuoden päästä ja itselläni on keliakia. Tämä helpotti ruokajännitystä :)
    Mitä probiootteja olette käyttäneet reissussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopsansaa, tämä on jäänyt totaalisesti huomaamatta, pahoittelut!

      Meillä on ollut probiootteja ihan juuri sitä mitä sattuu matkan päältä löytymään. Niitä ei nimittäin aina löydy mitenkään erityisen hyvin. Aasiassa vain suuremmista kaupungeista ja ostoskeskuksista löytyy, apteekeissa ei ole tullut vastaan, joskaan en niissä aktiivisesti ole vieraillut.

      Muistaakseni mukaan lähti ihan Lifen probiootit tai sitten olivat Ruohonjuuresta saatavaa Bio-Kultia. Molemmat kuitenkin toimineet.

      Lisäksi niiden syöminen kannattaa aloittaa heti - me kun olemme syöneet niitä jo vuosikausia, luulen että se on antanut hyvän pohjan kestää kaikkia mahdollisia pöpöjä. Oksennustauti yllätti vuoden maailmanympärimatkalla vain kerran.

      Poista
  20. Moikka!

    Onko tuota lupailtua "keliaakikkona Australiassa" postausta tulossa joskus? :)

    Olen lähdössä sinne vaihtoon kesällä ja kovasti kiinnostaisi aihe kun ei siitä ihan hirveästi löydy kokemuksia mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Siiri!

      Kuule, vielä ei olla saatu tulille, meillä on ihan hirveä määrä postauksia ja aiheita jonossa. Niihin vaan menee sen verta aikaa että kun tämä ei ole päätyö niin ei ehdi suoltaa sitä tahtia kun haluaisi. :)

      Noin geneerisesti ottaen Australiassa on aivan ihanaa olla keliaakikko! Kaikkialla on kaikkea, ja kahviloissa ja ravintoloissa otetaan tosi hyvin huomioon. Ei tarvitse lainkaan olla tästä huolissaan, pikemminkin siitä että herkkua on niin paljon tarjolla että alkaa vyötärö kiristämään jossain vaiheessa. :)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!