tiistai 30. kesäkuuta 2015

Matkalla kohti katoavaa maata



Marraskuun alussa lähtiessämme tänne maailmanympärimatkalle taskussa oli avoin maailma ja menolippu Nepaliin. Oli suuri unelma, oli kuvitelmia kaikesta siitä mitä tuleman pitää, oli intoa ja rohkeutta ottaa maailma avosylin vastaan. Agendalla oli suuria seikkailuja ja polkuja joita ei vielä ole tallattu.






Oli illuusio siitä että maailman ehtii nähdä kokonaan vuodessa, oli idea siitä että kaikki matkalla on vaan helppoa, että reissari menee minne nenä näyttää. Ei tullut etukäteen ajateltua miten paljon aikaa lyhyemmänkin seikkailun valmisteluihin menee, että sen kaiken joutuu tekemään sieltä matkan päältä.


Melkein kahdeksan kuukauden matkailun jälkeen taskussa on tallella useampikin menolippu. Ne ovat sellaisia, jotka ovat vieneet meitä Nepalista Thaimaahan, eteenpäin Vietnamiin, Kambodzaan, Malesiaan ja Indonesiaan. Sieltä toiselle puolelle maailmaa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Ei se ole helppoa ollut, mutta olemme saaneet elää ihan uskomattomia juttuja. Kun selailee vanhoja postauksia, tai vaikkapa vain instagramfeediäkään taaksepäin, sitä ymmärtää mitä kaikkea sillä vaivalla on saanut tuntea ja kokea. Matkaan on mahtunut niitä seikkailuja, ihan tavallisia päiviä ja uskomattomia kokemuksia - mutta on silti myönnettävä ettei maailmasta ehdi saada vuodessa kuin pintaraapaisun.






Ehkä kaikkea ei voi nähdä elämänsä aikana, kokea sitä tunteella? Kenties vain hellästi sanoa hei useammalle, kuin hyvänpäiväntutulle kadulla, ja vain muutaman tuntea syvästi kuin ystävän?



Matkaa on vielä jäljellä yksi kolmasosa ja meillä on takataskussa lentoliput ja reittisuunnitelma aina syyskuulle saakka.


Jos meidän haavena oli päästä Tongalle katsomaan valaita elokuussa, nyt saamme kuukauden päivät paneutua Fijin sirpakkaan sielunelämään heinäkuun puolesta välistä Australian jälkeen. Ei meillä ihan selvillä vielä ole minne kaikkialle mennään ja missä ollaan, mutta elämä on osoittanut että asioilla on tapana järjestyä.


Eniten kauhuissani ja innoissani olen meidän Fijiä seuraavasta kohteesta.






On olemassa paikka maailmassa, josta ei löydy suomeksi tai englanniksi juuri mitään postauksia matkablogeista. On olemassa kysymyksiä keskustelufoorumeilla, joihin ei ole tullut vastuksia. Siellä missä aurinko nousee ensimmäisenä, missä vuosi aloittaa kulkunsa ennen muita, on pieni saari keskellä Tyyntä Valtamerta. Saari, joka katoaa muutamien kymmenien vuosien päästä kiitos merenpinnan nousun.

Kiribati on paikka, jota ei kohta enää ole. Siellä käy vuosittain noin 4000 turistia, eikä siellä ole juurikaan valinnanvaraa hotelleissa. Sen saariryhmät ovat maantieteellisesti levittäytyneet laajemmalle alueelle kuin Australia.

Kun matkatoimiston virkailija kertoi meidän lennon pysähyvän Kiritimatin saarella Kiribatissa matkalla Fijiltä Havaijille, pilkahti päässä heti pieni valo. Voisiko täällä tehdä pienen stop-overin? Kyllä se kuulemma muutaman kymmenen dollarin lisämaksua vastaan onnistuisi, mutta viikoksi, koska lentoja tulee ja menee vain kerran viikossa.

Asia oli sillä selvä.







Kävi ilmi että saarella on kuusi hotellia, joista neljään löytyi ylipäänsä mitään yhteystietoja ja joista kaksi vastasi. On meillä siis sen verran tietoa että katto löytyy pään päältä. Lopputarinaa jäämme ainakin me jännityksellä odottamaan.

Haluan nähdä miten aurinko nousee ensimmäisenä uuteen vuorokauteen, nähdä millainen on maa, jonka presidentti etsii kansalaisilleen kuumeisesti uutta maata minne muuttaa kun saaret uppoavat kohta alta, millainen on maa josta ei löydy tarinoita blogeista.


Havaijilta löysimme jo tämän matkan ensimmäisen couch surfing -asuinpaikan, jonka jälkeen hyppäämme eteenpäin San Josén kautta San Franciscoon. Ilouutinen oli, että ystävämme saapuvat road tripillään tänne samanaikaisesti, sen lisäksi että saamme nähdä ystävät ja naapurimme Pirkan ja Samulin pitkästä aikaa.


Takana tällä matkalla on ihan huimia kokemuksia, elämyksiä ja elämää, ja edessä vielä lisää.

Ja miettikää, tätäkin kirjoitan yhdessä UNESCO:n perintökohteessa, makaan auton katolle avautuvassa teltassa keskellä sademetsää ja sade ropisee meidän teltan katolla. Ympärillä on pilkkopimeää ja valona toimii vesikanisteriin kiinnitetty otsalamppu, joka muuten näyttää lähes designvalaisimelta.







Tästä lisää myöhemmin.



On tämä elämä, aikamoista.



// EN

It's been a ride ever since we left home last November to travel the world for one year. We had a lot of illusions of what this trip was going to be like. Some of them have come true, but we have realized it's impossible to see the whole world in one year. Maybe it's not meant to be consumed as fast-food, but rather taking the time, letting it cook slowly to make it more enjoyable.

We'll leave Australia behind in the middle of July to fly over to Fiji for a month. After Fiji we'll have a stop in Kiribati, a country that will be no more in some ten years because of the sea-level rising. When we have explored Kiritmati, also known as Christmas Islands of Kiribati, for a week, it's time to head towards Havaiji for a week. We were so happy to hear that our road tripping friends will be in San Francisco, our next stop after Havaiji, at the beginning of September, the same time with us. We'll not only get to enjoy the company of our neighbours and friends, Pirkka and Samuli, but also others.

This is as far as we know of. But we have a plan for several months. That's something new for this trip. Hang along to our next destinations!

16 kommenttia:

  1. :) tässä kiteytyy juuri se miksi matkaaminen vaan on niin ihanaa...koskaan ei tiedä ja jälkikäteen jopa ne omituiset jutut naurattaa, kokemuksia ei voi aina edes selittää sanoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkikäteen sitä useimmiten vasta tajuaakin mitä kaikkea on nähnyt ja kokenut. Paikan päällä eletään vain hetkeä. Ei näitä kokemuksia voi koskaan täysin siirtää toiselle. Jokaisen pitäisi vaan kokea ne itse.

      Poista
  2. Kuulostaa mahtavalta! Kiribatista onkin kiva kuulla lisää! Ja sademetsästä lisätietoa odotellessa <3 Sellaiseen halajaisin myös joskus päästä.

    Kati

    P.S. saaren katoaminen ei ole meren syytä vaan ihmisten toiminnan. ;) Pakko vinoilla vähän, kalskahti niin korvaan :D Terveisin viherpiipertäjä ;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sademetsät ja Suuret Valliriutat odottavat paitsi kirjoittamistaan, myös sekä kuvin että videoiden editoimista, mutta tulossa on jollain aikavälillä! :)

      Ajattelin jotenkin että kaikille on jo niin tuttu juttu tuo merenpinnan nousu ettei sitä kukaan muuksi luulekaan kuin ihmisten tekosiksi. Saatat silti olla oikeassa - ei kannata olettaa mitään lähtökohtaisesti.

      Poista
    2. Juu tottakai, ihan vitsinä sen laitoin :) <3

      Kati

      Poista
    3. Ei varmaan silti kaikille selvää, sanoilla on merkitystä. :)

      Poista
  3. Mulla tuli kylmät väreet tätä lukiessa! ;) Rivien välistä loistaa niin tuo paras tunne kun reittikartta selkeytyy ja suunnitelmia on saatu eteenpäin. Tiedän nimittäin juuri miltä tuntuu tuo vapauden vastakohta, kun ei olekaan sitä seuraavaa menolippua. Välillä saattaa kiristää ponnaria ;))) Ja samaan tulokseen tulimme mekin, että ei reilun yhdeksän kuukauden aikana eikä vuodessakaan ennätä nähdä koko maailmaa. Varsinkin jos sen haluaa kokeakin, eikä vain suorittaa.
    Innolla odotan teidän seikkailua Kiribatille. Vieläkin tulee kylmiä väreitä pelkästä kirjoitusasusta... ENJOY! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paljon on asioita mitä ei pysty selittämään niille jotka eivät ole tätä itse tehneet. Se säädön määrä on joskus aivan uskomatonta!

      Me kun luultiin että unelmat on tämän jälkeen eletty, mutta onneksi oltiin ihan väärässä! Vielä on koko elämä aikaa nähdä tätä kaikkea, mutta ehkä vähän eri tavoin jatkossa. :)

      Superia saada kirjoitusasusta tuollaista palautetta, kiitos Sanna! ♥

      Poista
  4. Huhhuh tuo Kiribati kuulostaa kyllä niin mielenkiintoiselta että ai että! Mulle tuli muuten tätä lukiessa mieleen se aiempi "tavallinen päivä"-postaus, että kaipa sitä reissuväsymystä voi yrittää lepäillä pois reissun päällä ottamalla viikon tai pari rennosti. Vai voiko? Teillä varmaan on kokemusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiribati todellakin kuulostaa mielenkiintoiselta, niin monella tapaa. :D Jännä nähdä mitä siitä tulee!

      Hiljaisia viikkoja voi viettää ja tulee vietettyä, mutta se ei joka tapauksessa poista tarvetta järkkäillä seuraavien kohteiden majoituksia, lentoja yms. ja pyörittää sitä normiarkeakin. Eniten aikaa vie oikeasti kaikkien palapelien loksahtaminen kohdilleen, hotellien etsimiset ja lennot kohdilleen. Meillä on ihan selvästi matkustustahti hidastunut mitä pidemmälle matka menee, ja todennäköisesti vielä hidastuu entisestään. Paitsi jos nämä kaikki tänäänkin tehdyt matkasäädöt seuraavien kohteiden suhteen jotenkin nopeasti lutviutuu paikoilleen niin ehkä ei. :)

      Poista
  5. Kiribati on kyllä jo maabongareidenkin joukossa harvinaisempi kohde - yksi taisi löytyä, kun tästä kyselin, kun kyselit, että onko joku käynyt, mutta sekään vanhempi herrasmies ei sitten palannut sen enempää asiaan, taisi olla taas lähdössä matkalle :-)
    Fijillä sen sijaan ovat käyneet "kaikki", samoin Havaijilla, tosin molemmat puuttuvat vielä meiltä, mutta olemme sentään käyneet Pääsiäissaarilla ja Tahitilla ja Havaijikin on ToTravel -listalla jo aika korkealla ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun viitsit taannoin tästä kysellä - vaikka kävikin kuten niin monelle kyselijälle aiemmin, vain hiljaisia foorumeita eikä vastausta. :)

      Kiribatille ei ole mitenkään äärettömän helppo päästä, paitsi Fijiltä ja Havaijilta näemmän, ja niihinkin on taas oma vaikeutensa päästä, kaukana kun ovat.

      Meitä vähän tämä Kiribati ilahdutti, Fijillä ja Havaijilla kun nimenomaan "on käynyt kaikki", joten saatiin kuitenkin yksi paikka, joka on vähän eksoottisempi nyt kun Tonga ja Samoa jäi tällä matkalla väliin. Pääsiäissaaret olisi nekin olleeet mukava nähda mutta kaikkea ei voi saada kerralla sittenkään ilmeisesti. :)

      Poista
  6. http://jessicacarilli.blogspot.fi/2012/07/how-to-blend-in-kiribati.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mahtavaa! Kiritimatista ei löytynyt meidän googlettamisella muuta kuin yksi kertomus jonkun cruise shipin kyydissä olleesta.

      Poista
  7. http://m.travbuddy.com/travel-blogs/60380/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulossa todellinen seikkailu! Tiedossa kyllä oli että todella alkeelliset olot on tulossa. Ruoasta meitä jo varoitettiinkin, ja hotellia buukatessa maililla oli vähän samanlaisia kokemuksia hintaveikkailusta. Ihan mahtavaa nähdä moinen paikka!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!