perjantai 28. elokuuta 2015

Kiribati on rakkautta toisella silmäyksellä

Read the full English version from here.

Ja lue ensimmäinen osa Kiribatin seikkailuista täältä.



Hotellimuuton jälkeen elo ja olo Joulusaarilla alkaa sujumaan suhteellisen mukavasti. Aamiaisella saa jopa jotain tuoreita hedelmiä, ravintolassa on ihan erillinen menu josta valita, vaikka useana päivänä vaihtehtoja on rajatusti. Illallisella tarjoillaan jälkkäriksi jäätelöä. Vaikka ravintolassa on baari, tänne tullessa kannattaa silti ostaa tax freestä oma pullo mukaan. Suurin ero on ihmisten ystävällisyydessä ja yrityksessä jutella, vaikkei englantia kunnolla osatakaan.

Hotellin rantaviiva on lähes vitivalkoista hiekkaa ja laguunin vesi hohkaa turkoosia. Vesi on ihanan lämmintä, siellä jaksaa lillua loputtomiin. Ne kaikki Thaimaan mainoskuvat tyhjistä paratiisirannoista, jotka sittenkään ei koskaan ole tyhjiä ja harvoin edes ihan kuvan kaltaisiakaan, ne rannat löytyvät täältä. Koska kaikki muut ovat kalastamassa, me saamme nauttia tästä ylhäisessä yksinäisyydessä.










Aina siihen saakka kunnes kylän lapset tulevat ensin hieman etäämmälle uimaan, ja Bellan ilonkiljahdusten seuraamana tytön kanssa leikkimään rannalle ja veteen, juosten, meuhkaten, hyppien, roiskien, polskien. Rauha on ehkä kadonnutta, mutta ainakin lapselle on viihdykettä. Ilman yhteistä kieltäkin leikit sujuvat. Hymy, ilo ja nauru on kansainvälistä.













Kiritimatin saari ei ole järin tunnettu turistikohde ylipäänsä, eivätkä sukeltajatkaan ole sitä vielä löytäneet. Saarella on toiminut Dive Kiribati -sukelluskeskus, jonka toiminta ei suoranaisesti vakuuttanut, mutta the Villages -hotelli on myös äskettäin aloitellut sukellustoimintaa. Varusteet ovat uusia ja Zitolla ja Tabilla, dive mastereilla on takana yli tuhat sukellusta. Miehet myös toimittavat tropiikin kaloja akvaarioihin. Aiemmin kaloja on löytynyt sadoittain, nyt hyvänä päivänä 10-20. Kiritimatilla seitsemän muuta firmaa tekee samaa toimintaa. Kerran viikossa kalat lähetetään (sillä ainoalla lennolla) Honoluluun, josta ne myydään eteenpäin.

Me lähdemme eräs aamu yhdistetylle snorklaus- ja sukellusretkelle hotellin uuden sukelluskeskuksen kanssa. Miika hyppää veteen pinnan alle ja minä ja Bella jäämme hotellin naispuolisen työntekijän Watassin kanssa snorklaamaan. Vesi on täysi kirkasta ja pohjaan näkee vaikka alla on 15-20 metriä vettä. Kun ollaan lilluttu meren aalloissa reilu puoli tuntia himputin paholaisrausku tekee yllätysliu'un huomaamatta meitä kohti. Saan pahemman kerran sätkyn kymmenen metrin päässä meitä kohti liitelevästä rauskusta. Kaikki näkevät tilanteen, myös alapuolella olevat sukeltajat, ja naureskelevat kohtaukselleni loppupäivän. Toinen rausku ui sentään rauhallisesti pohjassa.








Matka jatkuu seuraavalle sukelluspaikalle, sivuilla näkyy välillä autioita saaria, Bella huomauttaa veden värin olevan kuin maalipurkista kaadettua. Se on, ihan uskomattoman väristä, ja niin kirkasta! Syvän, syvän sinistä.

Ja sitten yhtäkkiä kuuluu molskahdus - delfiiniparvi tulee kisailemaan meidän veneen viereen! Ihan siinä meidän silmien edessä, veneen vieressä ne hyppivät parin metrin loikkia ilmaan! Ja niitä on NIIN monta!

Vene ajaa sukelluspaikalle ja Miika aloittaa dive masteriensa kanssa virtausukelluksen. Me jäämme veneelle, ja delfiinit löytävät tiensä paikalle taas. Ensin vähän kauempana, missä yksi toisensa perään loikkii iloisena kohti taivasta, ja kun ajamme veneen lähemmäs, ne lähtevät kisailemaan veneen kanssa. Niitä on ihan älyttömästi!











Miika kehuu sukelluskohteiden kuuluvan oman, kohtuullisen kattavan listansa kärkipäähän.

Paluumatkalla kotiin käymme vielä laguunissa moikkaamassa kahdeksaa paholaisrauskua, joista yksi tulee niin liki Bellaa että tyttö voisi heittää yläfemmat rauskun kanssa. Viime hetkellä molemmat tekevät tiukan käännöksen. Vain toinen huutaa.

Vielä illasta olen ihan liekeissä päivän snorklailuista ja delfiineistä, kun istumme iltaa kalastajien kanssa juttelemassa päivän tapahtumista.


Myös kalastajista osa on aivan tulessa. Australialainen Sydney on saanut narrattua trigger fishin kiinni, ja se on kuulemma harvinaista. Nämä harrastekalastajat vapauttavat kalan kun siitä on saatu otettua ensin kuva. Tyypit heräävät ennen auringonnousua ja lähtevät oppaidensa kanssa veneillä, seisovat päiväntasaajan polttavassa auringossa kymmenkunta tuntia kalastamassa, ja kun saavat jotain kiinni, päästävät sen takaisin.










Vaikka toiminta tuntuu jotenkin hassulta näin ei-harrastajan korviin, nämä ihmiset selvästi ovat ihan koukussa. Sen sijan kaikki harmittelevat muualta tulleita, huikean isoja aluksia, joiden liikakalastuksen merkkejä täällä vakiona asioivat kalastajat ovat jo huomanneet vähentyneen kalakannan muodossa. Alukset maksavat toki lisenssejä kalastuksesta Kiribatille, mutta se raha ei paljoa lohduta jos kalat loppuvat merestä. Viljely on hankalaa joten paikalliset elävät yleensä riisistä ja kalasta.


Pääosin vähän vanhemmista miehistä koostuvasta porukasta löytyy uskomattomia tarinoita. Jos joskus olen tituleerannut itseäni seikkailijattareksi, näiden juttujen rinnalla meidän matkat kalpenee ihan tyystin. Joudun ehkä downgreidaamaan titteliä tämän jälkeen. Saatte kuulla näistä joskus lisää myöhemmin, sillä osa tarinoista on sellaisia, etteivät ne saa jäädä kertomatta.


Sunnuntai on täällä yhtä hiljainen kuin Fijin perinteisellä kylävierailulla. Kalaharrastajat ovat aamulla lähteneet jälleen kalaan, me päätämme piipahtaa ihan hotellin vieressä olevassa kylässä. Käymme vierailemassa sunnuntaikirkossa ja lasten pyhäkoulussa. Bellan ympärille ilmestyy nopeasti lapsikatras. Mielenkiintoista on se, että ihmiset usein asuvat kirkon vieressä olevassa avoimessa rakennuksessa, jonka lattialle illan tullen rahdataan patjat, aamulla ne nostetaan pois. Kohtuullisen vähän yksityisyytttä. Yhteisöllisyys tuntuu olevan vahva - ja miten se voisi olla olemattakaan.










Päivät lipuvat ohi yllättävän nopeasti rannalla, snorklatessa ja kylään ja toimintaan tutustuessa. Hotelli järkkää välillä illasta ohjelmaa. Erityisen vaikutuksen tekee paikallisten poikien bändi, joka on tehnyt putkenpaloista itselleen soittimet eri oktaaveissa, ja joita soitellaan varvastossuilla. Luit oikein, varvastossuilla. Uskomatonta miten jonkun viemäripalasista ja vanhoista läpsyköistä joku keksii tehdä musiikkia. Sovitukset pojat tekevät itse.

Heistäkö seuraavat tähdet Maailma kylässä -festareille?










Musiikki on kaunista. Kuunnelkaa vaikka alla olevan videon alusta itse. Ja nauttikaa maisemista muutenkin. Tai edes uskomattomista delfiineistä.








Jokseenkin haikeana jätämme Kiribatin Joulusaaret taaksemme ja lähdemme jatkamaan matkaa Havaijille. Mutta olen nähnyt paikan missä aurinko nousee maailmassa uuteen päivään ensimmäisenä. Olen myös hieman iloinen pääsystä Havaijille, sillä keliaakikkona on ollut vähän vähemmän mukavaa ruoan osalta sekä Fijillä että Kiribatilla 6 viikon ajan.


Kiitos Kiribati - I love you sittenkin!






Erityiskiitos Rupertille, Sydneylle ja Shanelle osasta postauksen kuvamateriaalia.

54 kommenttia:

  1. Wau, ihan mieletöntä - upea fiilis näissä kuvissa ja mikäs noissa maisemissa ollessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko paikassa on varsin upea fiilis. :) Edellisestä postauksesta selviää myös Kiribatin kääntöpuolia, kaikkialla paratiisi ei olekaan paratiisi.

      Poista
  2. no WOOOOW noi delfiinit!!! Nyt ehkä hajoon kateudesta tuhanneksi palaseksi - ihan mielettömät vedet ja noin paljon delfiineitä!
    Toi video oli myös mahtava. Eritoten poikabändin musiikki ja teidän loppu dancemoovit! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Ihan tajutonta,niitä oli ihan satoja siellä! Just missattiin pic of a lifetime kun ihan mun ja Bellan vieressä hyppäsi heti kärkeen delfiini parin metrin korkeuteen - eikä kamera tietty ollut valmis. :P

      Moovsit ♥ :D

      Poista
  3. Onpa kaunista, toivottavasti tuolla pääsisi joskus käymään. Tropiikin kalojen toimittaminen akvaarioihin kuten myös liikakalustus ovat molemmat ikävää toimintaa. Kalakannat vähenevät koko ajan, sen on itsekin nähnyt sukelluksilla. Onneksi omilla valinnoilla voi vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukellusten osalta tämä oli tosissaan yksi Miikan listaamista huippukohteista. Siitä tulee jossain välissä ihan oma postauksensakin.

      On aina kurjaa nähdä kun joko korallit kuolevat tai kalat katoavat. Huolestuttavaa kaikin puolin eikä suurin osa ihmisistä edes ymmärrä miksi. :/

      Poista
  4. Huh! Uskomaton paikka. Nuo rannat on kyllä jotain käsittämätöntä ja ihanaa, että teidän kohdalle sattui leikkisä delfiiniparvi. Noita muistoja kelpaa muistella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä vain yhdesti, vaan parvia sattui kolmesti!

      Värit päiväntasaajalla on jotain ihan uskomatonta. ♥

      Poista
  5. Kaunista! Ihanat värit ja ranta! Varmasti ikimuistettava paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailu, joka ihan ensikärkeen tuntui jäävän mieleen ei ehkä niin mukavana muistona kääntyi onneksi yhdeksi mahtavaksi muistoksi. :) ♥

      Poista
  6. Ihanaa! Milloin te tuutte kotiin? #ikäväiski terkut Beltsulle! Merju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat naisen kyyneliin ♥

      Lokakuussa, silloin on aikomus palata kotiin. Eilen selasin jo vähän paluulentoja mutta päivää ei olla vielä päätetty. Ei enää pitkä aika niin nähdään. Onko tämän vuoden rapujuhlat jo juhlittu? :)

      Poista
  7. Jestas sentään, mitkä maisemat! Tuo turkoosi vesi - kerta kaikkiaan vau! Noita kuvia kelpaa katsella joskus loskan aikaan. Nyt tuli kyllä mieletön hinku snorklaamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on jotenkin niin koskematonta ja aitoa että se herkistää. Oikeastaan neljä vuodenaikaa on ihan kiva, ei päiväntasaajan kuumuutta ja aurinkoa jaksaisi jatkumolla. :)

      Poista
  8. Mitenhän te ikinä sopeudutte takaisin Suomeen kaikkien näiden kokemusten, värien ja elämysten jälkeen... Jälleen niiiiiin hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä me vähän ollaan tässä mietitty itsekin, mutta oman sängyn kaipuu on kyllä aika kova! :)

      Poista
  9. Tropiikin kalojen toimittaminen akvaarioihin ei nyt kuulosta kyllä kovin kivalta, mutta tajuan kyllä, että paikallistenkin pitää elää.

    Mutta nuo kalakuvat. Jestas. En oikein tiedä kummat oli hauskempia, kalat, vai nämä miehet jotka oli selvästi ihan onnesta soikeena : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njoo, sekin on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta, muutama trooppinen kala vs. ulkomaalaisten alusten liikakalastus... noh, kohta niitä rooppisia kaloja ei ehkä enää ole toimitettavaksi akvaarioille, joten ei sitäkään tarvitse miettiä.

      Tämä aikuisten miesten kalastajakultti oli kyllä jotenkin aika hellyyttävää. :) Mutta tekeehän ihmiset kyllä paljon kummallisempiakin asioita!

      Poista
  10. Voi Kiribati! Tää paikka on ollut mun top10-listalla kauan ja haluan ehdottomasti tuonne joku päivä. Niin mahtavia kuvat ja nuo kalakuvat oli yllä niin huikeita! Ahh, näyttää niin unemalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kas, joku sentään tietää missä tämä on. :) Kannattaa mennä ennenkun koko paikka uppoaa, eli seuraavan parinkymmenen vuoden sisään!

      Poista
  11. Siis nämä teidän kertomukset kuvineen ja videoineen ovat jotain ihan uskomatonta! Eihän tähän voi sanoa muuta kuin iso WAU! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hiipi! ♥

      Mukavaa että näistä on nautintoa muillekin :)

      Poista
  12. Matkailumainosten rannat ovat juutri tuollaisia kahden työpäivän photoshoppailun jäljiltä. :) Näyttää ihan hullun kauniilta. Olisin minä toki noita delfiinejäkin katsellut! On teillä mielettömiä kokemuksia, ei voi muuta sanoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, yleensä niistä pitää ensin photaroida pois kaikki muut ihmiset. :D Kaunista kyllä, mutta paratiisillahan on kyllä kääntöpuolikin.

      Delfiinit on aina niin ♥. Mä voisin katsella niitä ihan jatkuvasti.

      Poista
  13. nää teidän kuvat taas <3 olen ihan pää pyörälläni - tuo paikkahan on maanpäällinen paratiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemiltaan ja kokemukseltaan kyllä, ja infraltaan vähän heikompi, joka käy ensimmäisessä Kiribatin postauksessa ilmi. :)

      Poista
  14. Yhdessa postauksessa on niin monta "ihanaa!" ja "vautsivau!" juttua, etta en tieda mita kommentoisin. Mutta ihana tuo teidan rakkaustatuointi! :)

    VastaaPoista
  15. Hämmentävän hienoja maisemia ja uskottamia kuvia! En jotenkin osaa sanoa muuta tältä hämmästykseltäni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reaktio, oli se sitten minkälainen tahansa, on kai ihan hyvä juttu. :)

      Poista
  16. Ympyröin aikanaan peruskoulun karttakirjasta Christmas Islandin Tyynenmeren aluetta tutkiessani ja mietin minkälaista siellä olisi.
    Kertakaikkisen upeat maisemat ja matkakuumetta nostattava kirjoitus, haavekohteiden lista piteni jälleen yhdellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävää että joku edes tietää missä tämä paikka on entuudesta. :)

      Kiribatilla on mukava käydä, kokea ja nähdä. Erityisesti jos rannoista ja vesiurheilusta pitää.

      Poista
    2. Lapsuudessa(kin) tuli tutkittua paljon karttakirjoja ja 70-lukulainen valaistu maapallo oli ahkerassa käytössä, joista oli hauska bongata paikannimiä. :) Nuo rannat ovat kyllä upeat!

      Poista
    3. Muistan itsekin moista joskus ihailleeni, mutta Kiribati ei kyllä ole jäänyt mieleen. Hyvä muisti sulla!

      Poista
  17. Vau, mitkä värit! ♥ Osuivatko nuo delfiinit Miikan sukellukselle vai onko kuvattu veneestä käsin? Ainakin osittain näyttää olevan, kun aikamoinen vauhti on päällä jossain kohdassa videota. Minkähän sortin delfiineitä nuo ovat, näyttää olevan ainakin kaksia erilaisia. Noita enempi seinäänjuosseen näköisiä en ole tainnut koskaan nähdä, vaikka useita eri lajeja on tullut vastaan. P.S Myöskin trigger fish pois vedestä on aika hämmentävä ilmestys. Aikamoiset nuo hampaat, parempi tosiaan pysytellä pois niiden reviiriltä. Eivät kyllä minun räpylöihini ole koskaan käyneet kiinni, mutta tästä eteenpäin taidan olla extra careful... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me oltiin siis samalla veneellä ja noita delfiinejä tuli muutamaankin otteeseen. Veneestä käsin kuvattu kaikki, vaikka ne myös sukellukselle osuviat. :) Sitä jäin itsekin ihmettelemään että miten ihmeessä on kahta eri lajiakin tuolla, sillä yleensä niitä on kai vaan yhtä tietyllä alueella? Toinen lie indo pacific -laji, mutta toista en ihan heti kättelyssä tunnistanut! Ja vielä en ole ehtinyt googletella. :)

      Miika tossa jonkun sukelluksen jälkeen kertoikin miten triggeri oli sen päälle yrittänyt hyökkiä. Tuolloin kuittasin sen jotenkin mielessäni vähän silleen "aijaa, joku kala tullut vähän tökkimään", mutta nyt se juttu asettui vähän erilaiseen perspektiiviin. :P

      Poista
    2. Me nähtiin viiden eri delfiinilajin edustajia muutaman kilometrin säteellä Etelä-Afrikan rannikolla, mutta ehkä yleisesti on noin, että yhtä lajia yhdessä paikassa? En tiedä. Malediiveilla yritin kysellä delfiiniretken oppaalta, mitä lajia ne veneen vieressä pomppivat delfiinit ovat, eikä hän ymmärtänyt kysymystä ollenkaan, vastasi vaan moneen kertaa että no delfiinejä :D Eli ehkä siellä oli sitten vain yhtä lajia...

      Poista
    3. :D

      Delfiini on delfiini on delfiini, mikäs siinä nyt on niin vaikeeta ymmärää!

      Minä en edes tajunnut että tuolla on useampaa lajia noita delfiinejä ennen kuin näkyi kuvamateriaalia. Viittä eri lajia?! Nyt on aikamoista!

      Poista
  18. Tosi kiva tunnelma tässä postauksessa, ja varmasti paikan päälläkin! Noi kylän lapset soittimineen ja naku-uimahyppyineen... :) Teidän kuvat on aina niin uskomattoman kauniita. Tosin noissa maisemissa sitä itsekin varmaan innostuisi harjoittelemaan valokuvauksen jaloa taitoa vähän aktiivisemmin kuin täällä Suomen syyssateissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen syyssateetkin kuulostavat itseasiassa aika kivalta. :)

      Lämmin kiitos Sanna, superia että tykkäät kuvista!

      Poista
  19. Täydeliistäää. Ihana jos teidän mielestä Suomen syyssateet kuulostaa kivoilta, mutta kyllä me hetkeekään miettimättä vaihtaisin nää miloin tahansa teidän maisemiin ;D. Nuo miehet kaljojensa kanssa on oikeesti aika sympaattisia ja ne kalatkin huikee näköisiä. Ja teidän tanssiliikkeet on huikeita ton videon lopussa. Delfiineistä puhumattakaan...Bella noiden paikallisten lasten keskellä on jotenkin superhellyyttävä näky. Lämmittää mieltä etenkin tällaisena aikana, kun Suomessa ilmenee avointa rasisimia enemmän ja enemmän. Ihanaa, että on lapsia, jotka oppivat pienestä pitäen kohtaamaan erilaisuutta <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on tarpeeksi pitkään katsellut valkoisia rantoja ja turkoosia vettä ja oleillut todella lämpimissä paikoissa (vaikka onhan meidänmatkaan kyllä mahtunut todella paljon muutakin), niin Suomi ja ystävät alkavat tuntumaan aika houkuttelevalta vaihtoehdolta. :) Ei pidä ymmärtää väärin etteikö tämäkin kelpaisi, mutta paratiiseilla on aina kääntöpuolensa, ihan kuten Suomellakin, tai millä tahansa maalla.

      Tykkään siitä ajatuksesta että lapselle eri maista tulevat ihmiset on ihan bisnes as usual pienestä pitäen. Että kaikki erilainenkin on normaalia, vaikka tietysti eri tavalla. Välillä jutellaan näistä jutuista, ja pieni lapsi kyllä havaitsee erot yllättävän hyvin, mutta niissä ei ole mitään kummallista, ne on vaan vähän erilaisia tietyiltä osin, kuten kodit missä asuvat. Leikki ja ilo on kaikkialla silti ihan samanlaista. :)

      Ja kiitos hei, moovseja on treenattu antaumuksella jo vuositolkulla! ;)

      Poista
  20. Ihania kuvia! Apua millaset hampaat tuolla kalalla :D Tuollaiseen paratiisiin kun pääsisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Triggeri fishit ovat vielä tunnettuja sukeltajien piireissä reviirinsä puolustamisesta. Ei huvittaisi käydä tuollaisen kanssa kamppailua. Miika on sellaisen muutamaan otteeseen tainnut vähän suututtaa ja joutunut iskemään räpylää kalan naamaan välttääkseen hampaat.

      Poista
  21. Minäpäs googletan missä on Kiribati, ei ole oikeen hallussa nämä paratiisikohteet. :D
    Kauniita kuvia taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä käy tosissaan toiseksi vähiten turisteja vuosittain kaikista maailman maista, joten ei ihme jos ei hirveän tutulta kuulosta. :) Kiva että silmä lepää! ♥

      Poista
  22. Mitkä värit ja mikä tunnelma! Kelpais juu <3. Noihin tunnelmiin sitten Suomen pimeinä syysiltoina on varmasti ihana muistoissa palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa on todella kun saa kokea tällaisia paikkoja. Neljässä vuodenajassa on niissäkin tosin puolensa. :)

      Poista
  23. Taas tuli sellainen olo, että mä haluan tonne heti nyt! Ensi vuonna kiribatilaiset ihmettelevät, miksi paikka on täynnä suomalaisia – ne on kaikki lukenut tän jutun ja buukannut matkan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, se oliskin hauskaa! :D Palveluthän täällä on tosi alkeelliset, kuten tuosta ensimmäisestä postauksesta käy ilmi, mutta todella eksoottinen paikka, ja kalastajille ja sukeltajille ihan huippu!

      Poista
  24. Ei vitsit mua alkoi melkein itkettää jotenkin tän postauksen hienous! Siis nuo kalat ja kalastajat ja te siellä ja tuo turkoosi vesi ja kaikki <3 NIIN MIELETÖNTÄ!! Te ootte ihan super-tyyppejä, ihania travellereita! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vau Ulla, mä aina niin herkistyn näistä sun kommenteista. ♥ Ite oot ihan supertyyppi! Ja olis Kiribatikin ihan hieno paikka nähdä. :)

      Poista
  25. On teillä ollut kyllä h u i p p u h y v ä reissu, ei voi muuta sanoa! Alkaa tuntuu liian hyvältä, niin tuo yhden kalan hammasrivistö paljasti reissun trikkikuvaukseksi - ei tuollaisia voi oikeasti olla olemassa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miika voi sulle kertoa mitä kaikkea sieltä pinnan alta löytyy - ja sit ei ehkä enää tee edes mieli mennä lillumaan sinne pinnallekaan. :D

      Kaikenlaista tässä on ehditty näkemään ja kokemaan, niin paljon ettei mieli sitä ole ihan tainnut kaikkea edes vielä sulattaa.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!