keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kiribatiin on vaikea rakastua ensisilmäyksellä

Read the English version here.

Mauri! Eli terkut Kiribatin Kiritimatila gilbertin kielellä! Oikeastaan Kiribatikin on vain moderni versio sanasta "Gilberts", muisto vuodelta 1820 jolloin osa saariryhmästä ristittiin Gilbertin saariksi brittiläisen kapteeni Thomas Gilbertin mukaan saksalaisen amiraalin Adam Johann von Krusenstamin toimesta. Kapteeni Gilbert seilasi saarilla tosin jo vuonna 1788.

Mutta ilman kristillisen lähetystyön kyseenalaista kukkasta kiribatilaisilla ei olisi omaa kirjoitettua kieltä: Raamatun kääntämisen tarvittiin kirjoitettu muoto kielestä.

Kiribati lausutaan Kiribass ja Kiritimati Kirissmass. Ainoastaan kieli ei ole haastavaa. Saareen rakastuminen ei olla tehty ensikertalaiselle helpoksi. Minäpä kerron teille miksi.








Ennen lähtönousua Fijiltä koneenpenkilleen nukahtanut pieni tytär herätellään hellästi vähän sen jälkeen kun kone on laskeutunut Kiritimatille, eli Kiribatin Joulusaarille eräänä keskiviikkoaamuna 6:40. Nousemme koneesta noin 20 muun turistin kanssa enne kuin lento jatkaa Havaijin Honolululle - meidänkin päämäärään viikon päästä tästä. Ainoat paikat missä Cassidyn lentokentällä voi istua on VIP-lounge. Hieman erilainen kenttä ja hieman erilainen vippi kuin Helsinki-Vantaan loungeissa.











Ajomatkalla Sunset Horizon -hotellille vahvistuu mielikuva ennalta löydetyistä tiedoista: saari tuntuu ja näyttää köyhältä. Peltihökkeliä tai heppoisesti rakennettua majaa toisensa perään, huonokuntoisia teitä, vapaana juoksevia porsaita. Kaikki muu paitsi autot näyttävät vanhalta. Toyota RAV4 koukkaa Lontoon kylän pääaukiona toimivan jalkapallokentän kulmalta vähemmän viehättävän "hotellin" pihalle.

Rannalle lyö suuria aaltoja, muutaman sadan metrin päässä noin 30 suurta espanjalaista ja korealaista kalastusalusta keinuu aalloilla ja odottaa ankkurissa viikon ainoalla lennolla saapuneita tarkastajia. Olen iloinen että juuri meidän rinkat mahtuivat lennolle mukaan. Ilmeisesti kaikkien eivät, ja se on ihan normaalia. Myöhemmin kuulemme miehestä, joka joutui palaamaan samalla koneella takaisin Fijille sydänlääkkeiden ollessa niissä matkatavaroissa jotka eivät mahtuneet mukaan koneeseen. Viikkoa ei pysty odottamaan ilman lääkkeitä.










Paikallisen protestanttikirkon pitämän hotellin huone on vähintäänkin yksinkertainen, mutta toimiva. Pitkän valvomisrupeaman ja yölennon jälkeen vedän ensikärkeen 6 tunnin päiväunet. Miika ja Bella käyvät sillä välin ensin aamiaisella, myöhemmin lounaalla. Illallisella kysyn jo mitä on tarjolla ja yritän selittää gluteenitonta ruokavaliota. Menua ei löydy, vajaa parikymppinen tyttö nyökkäilee ryppyotsaisena. Eteeni tarjoillaan sitä samaa riisiä, kanaa ja keitettyjä purkkivihanneksia kuin muillekin. Näyttää keliaakikollekin sopivalta. Tuoretuotteet puuttuvat lautaselta, ja Kiribati onkin kuulemma diabetestutkijoiden kärkikohteita korkean diabetesmääränsä takia. Hei Suomi, sä et ole ainoa!

Auringonlasku olisi hieno ilman kalastusaluksia, jotka ikävällä tavalla muistuttavat paitsi merien jatkuvasta ylikalastuksesta, myös köyhien maiden hyväksikäytöstä. Myöhemmin samassa hotellissa asuva erään aluksen helikopteripilotti kertoo hyvänä päivänä saaliin nousevan kolmeen-neljäänsaataan tonniin kalaa. Tuskin huononakaan päivänä nollille jäädään. Ja tässä kaukaisessa satamassa aluksia on vain 30. Harrastajakalastajat - lähes kaikki muut turistit siis - vahvistavat ettei kalavedet ole yhtä hyvät kuin jokunen vuosi takaperin, huolimatta siitä että kohde on kalastajille edelleenkin huippu.











Seuraavana päivänä hakeudumme toiselle puolelle niemenkärkeä uimaan rauhallisemmalle rannalle. Kävellessämme kylän läpi paikalliset lähinnä tuijottavat, mutta hädintuskin vastaavat Mauri! -tervehdyksiimme. Länkkäriperheitä täällä tuskin usein näkee. Ehkä kyse on vain tottumattomuudesta. Olo ei silti ole tervetullut, ja muutenkin jotenkin outo. Hotellin työntekijät sentään hymyilevät vaikka kommunikointi on vähän haastavaa. Yritystä on, mutta varsinaista keskustelua on vaikea käydä kielimuurin takia.













Toisena iltana pyydämme päästä katsomaan paikallisten naisten käsitöitä. Hotellin kuski vie meidät "the Village" -nimiselle kalastusmajapaikalle, joka muistuttaa enemmän hotellia kuin meidän nykyinen majapaikkamme. Käsityöt ovat täällä esillä.

Niin, se kalastus. Se on tosissaan Kiritimatin pääasiallinen turistivetonaula. Saarella on oikeastaan neljä hotellia (joiden olemassaolon pystymme vahvistamaan), joista kolme on erikoistunut nimenomaan kalastukseen, ja etenkin perhokalastukseen. Tämä on kuulemma kalastajien mekka. Eräs the Villagen samanaikaisista asukkaista, australialainen Shane on odottanut ja säästänyt 28 vuotta aina 16-vuotiaasta asti päästääkseen tänne kalastamaan. Kun veneilee Kiritimatin suuressa laguunissa, välillä näkee miten kalastajat seisovat keskellä kahlattavan matalaa vettä kalastusoppaidensa kanssa, jotka tähyävät saaliin ja kertovat minne viehe pitää heittää. Monet hotellin asukkaista ovat olleet täällä aiemminkin ja palaavat joka tai joka toinen vuosi. Jopa lontoolainen Tim, jolla kestää useampi päivä päästä saarelle asti.


The Villages -hotelli on ihan eri kaliiperia kuin Sunset horizon. Ranta on hyvinhoidettu, ihmiset ystävällisiä, osa puhuu jopa kohtuullisen sujuvasti englantia. Kaikki tuntuu hoituvan jotenkin vähän helpommin. Jopa sukellus- ja snorklauskyselyt tuntuvat tuovan tulosta. Paikan manageri sattuu olemaan kuskimme lankomies. Hetken kuluttua olemme sopineet hinnoista ja ilmoitamme muuttavamme tänne heti huomenna. Ei kai paikka jossa itse Jack Nicklaus on perheineen ollut kalastelemassa voi olla huono?









Muuton jälkeen Kiritimati alkaa näyttäytymään ihan erilaisena paikkana. Hotellin omistaa ihan naapurissa oleva kyläyhteisö. Seinällä lukee:


"A customer is the most important person on the premises. He is not dependent on us, we are dependent on him. He is not an interruption of our work, he is the purpose of it. He is not an outsider of the business, he is a part of it. He is doing us favour by giving us an opportunity to do so.

- Mahatma Ghandi"



Bella pääsee heti kärkeen pienelle kierrokselle hotelliin ja sen ympäristöön erään työntekijän kanssa. Uusi huone ei ole hirveän paljon kummoisempi kun edellinen, mutta tilavampi ja siistimpi. Vähän mukavampi. Ja täällä on lämmintä vettäkin suihkussa, jos sellaista jopa polttavan kuumalla päiväntasaajalla nyt kaipaa. Rannan vesi on tyyntä ja uskomattoman turkoosia. Ei tällaisia värejä ole missään!








Iltapäivästä mereltä palaavat hotellin muut 15 vierasta ottavat meidät porukoihinsa mukaan siitä huolimatta ettemme ole kalastajia tai tiedä lajista juurikaan mitään - vai kenties juuri sen takia? Juttu jatkuu kunnes viideltä aamulla heräävät kalastajat painuvat lataamaan akkuja huoneisiinsa. Porukassa on vain yksi yhdessä kalastava pariskunta, muut ovat miehiä.

Ennen nukkumaanmenoa Melbournessa vuosikymmeniä asunut ruotsalaissyntyinen Rolf lahjoo ensin Bellan, ja sitten minut salmiakilla.

Ehkä tämä Kiritimati, tämä saari joka ensimmäisenä maailmassa on katoamassa ilmastonmuutoksen takia, ei sittenkään ole niin toivoton paikka kun miltä se alkuunsa tuntui.





Miten vierailu Kiritimatilla jatkui ja mihin kaikkeen jouduimmekaan selviää parin päivän päästä kun saadaan toinen osa kertomusta ulos...

16 kommenttia:

  1. Oooih, vähänkö tätä on odotettu! Ja sitä että kuullaan teistä :) Viikon mittainen nettipimento tuntui täällä päässä ainakin aika pitkältä ajalta. Kiitos Kiribati-kierroksesta ja mukavan rennosta videosta. Kieltämättä, merivesi on uskomattoman kauniin väristä siellä, mutta nuo kalastusalukset on aika pitkä miinus tuolla horisontissa. Paikallisen kaverin vene sen sijaan muistuttaa Filippiinien banka-venettä. Lisää odotellessa ja mukavaa matkaa Havaijille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä me ollaan, hengissä ja elossa hyvinkin, taas yhtä kokemusta rikkaampana. :) Viikko tuntui kieltämättä pitkältä ajalta, ei niinkään että olisi ollut tarvetta näpräillä puhelinta, mutta koska olisi ollut kiva kertoa jollain tapaa että ihan hyvin menee.

      Mä muistelin myös bangkoja näitä katsellessani, mutta muistaakseni bangkoilla oli molemmin puolin noi tasapainottajat, kun täällä taas vain yksi. Mutta veneilystä ja merielämästä lisää seuraavassa postauksessa! :)

      Poista
  2. Aivan huippua lukemista! Ihanaa tarinankerrontaa ja mitä kokemuksia. Nyt jo jännittää mitä seuraavaksi on luvassa :) Värit on todellakin aivan mielettömät. Liikakalastus kyllä vetää vähän mielen matalaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! ♥ Aikamoisia kokemuksia juu, silmiä avaaviakin. Ei pelkkää rantalekottelua tämä matka, vaikka tietysti sitäkin. Hyvä kun saa ihan konkreettista muistutusta siitä ettei asiat kaikkialla ole itsestäänselvyyksiä ja eletään erilaisilla ehdoilla kun mitä kotona. Herättää ajatuksia, joita ei ehkä muuten tulisi ajateltua.

      Poista
  3. Liikakalastukselle alapeukku :/ Mutta huikeat on värit! Tulee kyllä Cookin laguunit mieleen. Ihanaa Hawaia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikakalastukselle ja muutenkin meriä tuhoavalle toiminnalle iso alapeukku. :(

      Värit on ihanat, ja hiekkakin ihan vitivalkoista. Jotenkin niin puhtaita!

      Poista
  4. Mielettömän kiinnostavaa lukea tällaisista paikoista, joista tuskin on kuullutkaan! Tai no, Joulusaarista olen kuullut, ja kun kerroit miten Kiritimati lausutaan niin pystyin jo arvaamaan, että näillä on yhteys. :D Tuo juttu liikakalastuksesta oli mielenkiintoinen kanssa, ja tästä kiinnostaisi kuulla lisääkin. Siis että korvaavatko nämä kalustusalukset jotain Kiribatille, vai ovatko ne "kansainvälisillä vesillä" ja siten liikakalastus tuolla alueella on teknisesti ottaen ihan ok?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulusaariakin on kaksi, se toinen on se minne aussit rahtaavat pakolaisia kamaliin oloihin asumaan - tämä on se vähän enemmän paratiisimainen paikka. :)

      Meren tilanteesta tulee meiltä jossain välissä laajempaakin juttua, ja jos seuraavassa Kiribatijutussa myös lisää siitä mitä se on täällä.

      Käytännössä Kiribati myy siis lupia kalastukseen omille aluevesilleen, mutta pahasti pelkään ettei hinnat ole saaliiseen ja jälkeen nähden lainkaan tarpeeksi korkea, jos tuolle edes hintaa voi laittaa että kalat katoaa merestä. Erityisesti espanjalaiset alukset ovat törkeästi tulleet ilman lupia kalastamaan ja koska Kiribatilla ei ole omaa laivastoa, Australian laivasto on hälytetty auttamaan. Joten ilmeisesti parempi sitten ottaa edes jotain pennosia kun joutua jatkuvasti vaan uhriksi.

      Poista
  5. Aikamoinen toi VIP tila:D niin mielenkiintoista lukea tällaisesta paikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen koko paikka! :D

      Todella mielenkiintosita myös käydä tällaisissa, mutta aika ihanaa oli kyllä saapua tällaisen jälkeen Havaijillekin, missä kaupasta saa ihan mitä tahansa. :)

      Poista
  6. Possuja! Ne saa hymyn aina huulille. Upeita kokemuksia teillä siellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Ja olisitpa vaan nähnyt miten söpöjä ne vapaana juoksevat pienet minipossut oli. :)

      ..ja jos ei aina upeita kokemuksia niin ainakin aikamoisia!

      Poista
  7. Oikeasti? Siellä paikassa, missä kukaan ei ole käynyt, ei myöskään puhuttu laajalti englantia eikä edes ollut gluteenitonta pizzaa? Ja jengi vielä kehtasi kalastaa, OMG!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että miten nastaa on aina kun Anonyyminä jaksaa tulla kommentoimaan näin, arvostan. :)

      Noh, gluteenitonta pizzaa on ollut aika heikosti tarjolla ylipäänsä Australian jälkeen, joka jäi taakse 1,5kk sitten. On ollut vähän ikävä muutakin ruokaa kun kananmunia, kanaa ja riisiä. Ei niin etteikö silläkin pärjää, mutta lievästi rajoittunut valikoima on ollut, jos nyt viittaist fb-jaon tekstiin. Kokeile mielellään itsekin vastaavaa dieettiä 6 viikon ajan niin kenties ymmärrät mitä mieliteko tarkoittaa.

      Paikallisethan ei noita kaloja koskaan saa, vaan maan kalavarannot ylikalastetaan tyhjäksi ulkomaisten alusten toimesta, ja kalat viedään muille markkinoille myytäväksi. En oikein ymmärrä miten se olisi hyvä paikallisten kannalta, joiden kalansaanti jossain vaiheessa loppuu, eikä kalastuslisensseistä olla Kiribatille todennäköisesti maksettu läheskään tarpeeksi kun pitää kekata mistä kansalle seuraavaksi ruokaa. Saarella ei kasva juuri mikään, joten heille jää tuossa vaiheessa jäljelle kookokset. Muutama juttu kansainvälisestä liikakalastuksesta löytyy täältä:

      http://www.theguardian.com/environment/2013/jan/09/overfishing-pacific-bluefin-tuna ja täältä http://www.worldwildlife.org/threats/overfishing

      Muissa maissa joissa englantia ei olla puhuttu, on silti ollut tahtoa yrittää kommunikoida edes jotenkin, hymyyn on vastattu hymyllä ja tervehdyksen tervehdyksellä. Paitsi tietysti ehkä Suomessa, jossa lähinnä tuijotellaan kengänkärkiin.

      Toivottavasti tämä hieman selvensi, kun tekstistä jäi ilmeisesti avoimeksi!

      Poista
  8. Tämän postauksen kohdalla kävi taas kuten monien teidän juttujen kanssa - jää pahasti koukkuun, hyvällä tavalla! Ihan kuin lukis jotain laadukasta matkalehteä, huippua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpas jäänyt vastaamatta tähän - kiitos Sofia kovasti näistä sanoista! <3

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!