lauantai 24. lokakuuta 2015

Karmiva Alcatraz ei päästä ketään helpolla



Vanhoina hyvinä aikoina kaikki oli paremmin.

Laivat olivat puuta ja miehet rautaa. Huonosti nukkuville vauvoille sai juottaa iltatömpsyt konjakkia lääkärin suosituksesta. Ja vankilatkin olivat vankiloita. Kuten tämä Alcatraz. Siellä hyvä käytös ei ollut asia mistä palkitaan, vaan oletettu lähtökohta (toimii myös lastenkasvatuksessa!). Oikeus sisälsi sängyn, vaatteet ja ruoan.

Kaikki muu oli etuoikeutta, joka ansaittiin.









Niskottelusta heitettiin sysipimeään eristyskoppiin, pisimmillään muutamaksi viikoksi. Kopissa vangin ainoa ajanviete oli heitellä nappia lattialle, kontata pienen kopin lattialla kunnes se löytyi. Ja sitten heittää se uudelleen. Tämä tietysti olettaen että vangilla sattui olemaan nappi mukana.


Keskellä San Franciscon lahtea on pieni saari, jossa lepää armeijan entinen linnake. Se rakennettiin vuonna 1850 suojaamaan vilkasta ja elävää satamakaupunkia kultakuumeen riehuessa kuumimmillaan. Varsinaiseen tarkoitukseensa sitä ei koskaan tarvittu, mutta saari koettiin oivalliseksi vankilaksi ja armeija säilöikin sinne vankeja aina vuoteen 1933 saakka, jolloin armeijatoiminnasta saarella luovuttiin kustannussyistä ja vankilasaari myytiin oikeuslaitokselle. Arvokkaita rakennuksia oli lujitettu entisestään, ja vuonna 1934 Alcatraz tunnettiinkin korkeimman turvallisuusluokituksen vankilana, englanniksi maximum security prison.

Turvallisinta se ei tietenkään ole vangeille, vaan kaikille vankilan ulkopuolella. Hienosti positiivisen kautta!










1930-luvulla suuren laman seurauksena paitsi San Franciscossa, myös muualla USA:ssa alamaailman elämä alkoi kukoistamaan eikä aikaakaan kun Alcatrazia alkoi asuttaa läjä gangsterikulttuurin edustajia, joista nimekkäin lienee Al Capone.

Korkean turvallisuusluokituksen takia vankilaan päätyi myös vähän vähemmän vaarallisia vankeja, kuten pientä pankkiryöstöä yrittänyt William G. Baker, jolta oli tapana karkailla kaikista muista vankiloista. Koko olemassa olonsa aikana Alcatrazista on yritetty paeta 14 kertaa, joista kahden yrityksen kohtalo on jäänyt arvoitukseksi.











Tarunhohtoisin pakoyritys lienee vuoden 1962 pako. Frank Morris, inmate 1441 toimi hankkeen aivoina. Hänen johdollaan oli kuukausien mittaan kaivettu lusikalla sellin seinään kolo, jonka kautta pääsi ahtautumaan seinän takana olevaan ilmanvaihtotilaan. Miehet kiipesivät yön pimeinä tunteina katolle ja laskeutuivat sadetakeista tehdyn lauttansa varassa kylmään veteen.

Pakoyritys huomattiin vasta aamulla, kun vartija meni herättämään miehiä ja sängyssä olikin vain nukke. Miehiä ei löydetty koskaan. Joidenkin teorioiden mukaan he katosivat Latinalaiseen Amerikkaan, sillä espanjan opinnot olivat olleet edeltävinä kuukausina intensiiviset. Joidenkin mukaan he hukkuivat kylmiin vesiin niin monen muun kohtalokkaan yrittäjän tavoin.









Alcatraziin astuessaan huomaa kylmien väreiden kulkevan selkäpiitään pitkin. Jättimäinen, hyvin askeettinen rakennus on yllättävän hiljainen, sillä kaikille jaetaan omat kuulokkeet, josta tarinaa voi kuunnella omaan tahtiin. Audiokierros on toteutettu todella hyvin. Ääneen pääsevät sekä entiset vangit että vartijat, ja kaikki kalterien kalahtelut sekä ovien lukitsemiset kuulostavat luureissa aidoilta. Hyvän toteutuksen takia edes Bellalla ei käy aika pitkäksi, vaikka todennäköisesti selostukset menevät huolella ohi huolimatta matkalla opitusta englannista.


Alcatrazissa seurattiin tarkkaa päivärutiinia, mistään ei poikettu. Poikkeamista tiedettiin jonkin olevan vialla. Vangeilta oltiin karsittu kaikki yksityisyys, ja esimerkiksi vessat olivat suoraan näkösällä. Sellejä on monessa kerroksessa päällekkäin. Al Caponen huhutaan asuneen sellissä 181.

Suosituimmat sellit olivat aurinkoseinällä, jonne valonsäteet pilkahtivat iltapäivästä.













Kyllä, tämä näyttää juuri siltä kuin leffoissakin. Voin hyvin kuvitella sen tunnelman kun ensimmäinen vankien mellakka pääsee valloilleen, vangit hakkaavat kaltereita ja pääsevät käsiksi aseisiin. Sekasorto iskee yllättäen. Panttivankeja otetaan, laukauksia vaihdetaan. Vuosi on 1946. Kaksi vanginvartijaa kuolee ja 18 loukkaantuu ennen kuin apuun kutsuttu merijalkaväki rauhoittaa tilanteen.

Monet vangeista viettivät vuosikymmeniä tässä laitoksessa, ja ainoa kosketus ulkomaailmaan saattoi olla San Franciscosta veden yli kantautuvat äänet. Erityisesti uuden vuoden juhlat olivat se katkeransuloinen hetki, jolloin vangit saivat häivähdyksen normaalista elämästä kalterien toisella puolen kuunnellessaan orkesterin soittoa ja ihmisten naurua veneklubin juhlista.









Saarta asutti vankien lisäksi myös vanginvartijat perheineen. Saarella on erityisen hieno puutarha ja se on myös lintubongarin unelma. Elämä näyttäytyi lapsille etuoikeutettuna, eikä vankilan läheisyyttä edes ymmärtänyt. Aamulla lähtiessä veneellä kouluun vankeja ei vielä näkynyt, ja koulusta palatessa vangit olikin jo suljettu takaisin selleihin. Alcatraz oli perheille rauhallinen saari, jonka kontrasti vain reilun mailin päässä olevaan sykkivään kaupunkiin oli kaikessa hiljaisuudessaan huomattava.

Vankila suljettiin vuonna 1963 sen ylläpitokustannusten noustua liian korkeiksi muihin vankiloihin verrattuna. Osa vangeista armahdettiin, osa siirrettiin muihin laitoksiin. Osa vapautetuista ei vuosikymmenien vankilaelämän jälkeen enää tiennyt miten yhteiskunta toimii ja miten pieni ihminen osana sitä.


Jotkut pyysivät päästä takaisin vankilaan asumaan.










  • Vuonna 1930 Yhdysvalloissa oli vankeja 129 453, eli 110 vankia 100 000 asukasta kohden.
  • Vuonna 1963, Alcatrazin sulkiessa ovensa vastaavat luvut olivat 218 830 ja 122 vankia 100 000 asukasta kohden.
  • 1980- ja -90 -lukujen tiukentunut huumelainsäädäntö alkoi purra tosissaan 2000-luvulla.
    Vuosina 2003-2004 vankien määrä nousi 51%.
    Huumeet ovat merkittävin syy vankeusrangaistuksiin.
  • Huippuvuotena 2008 Yhdysvaltojen vankiloissa istui 2 418 352 vankia.
    796 vankia 100 000 asukasta kohden.
    Useampi kuin yksi sadasta aikuisesta.
    Tämän jälkeen lakiin tehtiin muutos, ja pienemmistä huumausainerikoksista ohjattiin ennemmin hoitoon kuin vankilaan.
  • Vuonna 2013 Yhdysvaltojen vankiloissa istui 2 217 000 vankia, väkilukuun suhteutettuna 710 vankia 100 000 asukasta kohden.
  • Vertailun vuoksi Suomen vastaava luku vuonna 2013 oli 3175 vankia, väkilukuun suhteutettuna 58 vankia 100 000 asukasta kohden.
  • Yhdysvaltojen väkiluku kattaa vain 4.4% maailman väkiluvusta, mutta maailman vangeista 22%  kärsii tuomiotaan siellä.



"Alcatraz was never no good for nobody." 

- Frank Weatherman, inmate 1576



Minä jään hetkeksi ihailemaan näkymää Alcatrazista San Franciscon ylle. Sille näkymälle, joka saaren siviileille oli merkki elämänlaadusta, ja vangeille vain kiusallinen tieto kaikesta siitä mistä kalterien takana jää paitsi.







Niin olivat asiat vanhoina hyvinä aikoina. Ja niin on asiat nyt suuressa ja mahtavassa Ameriikassa.



Näin suunnittelet käyntisi Alcatraziin

  • Varaa liput etukäteen osoitteesta http://www.alcatrazcruises.com/. Sesonkina ne saattavat olla loppu muutamankin viikon etukäteen.
  • Aamun ensimmäisillä tai illan viimeisillä kierroksilla on vähiten ihmisiä. Me olimme luonnollisesti keskipäivällä.
  • Hoida itsesi puoli tuntia etukäteen satamaan. F-ratikalla pääsee, mutta myös Uber tai Lyft on helppo ja halpa.
  • Ruokaa ei saa viedä laituria pidemmälle, varo ettei nälkäkiukku pääse yllättämään
  • Varaa aikaa vähintään 2-3 tuntia. Pelkkä audiokierros vie oman aikansa ja saarella on myös muuta. Laput korville saa mennessään varsinaiseen vankilarakennukseen sisään.
  • Koska kyse on kansallispuistosta, park rangerit pitävät tiettyinä aikoina infoja ja vetävät teemakierroksia. Näet aikataulut saapuessasi satamaan.
  • Ihan urheiluvaatteita ei tarvita, mutta älä laita korkkareita tai parasta pukuasi päälle.







Hyvällä tuurilla pääset tapaamaan entistä vankia, William Bakeria, joka välillä signeeraa kirjojaan vankilan kaupassa.

"I always love to be in a picture with a beautiful lady. The warden turns in his grave every time it happens."





49 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen paikka ja tarina, kiitos sen jakamisesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikäs historia takaa värikkään tarinankin, olkootkin että tässäkin siitä löytyy vain pieni murto-osa. Mukavaa että viihdyit historiankertomuksen parissa! :)

      Poista
  2. Ite kun olin ni sain sydärin ku tajusin että sinne sänkyihin oli pistetty nuken päitä. Ihan ku paikka ei olis muutenki karmiva (onneksi meilläkin sattui paistamaan aurinko vaikka edellinen päivä oli niin sumuinen mikä oli harmi kun oltiin vain 2-3 päivää) En muista että oli ollut puhe entisestä vangista, mutta muistaakseni oli myös niin että lapsena saarella asunut vierailee silloin tällöin. Ellen ihan väärin muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken jäin itse katsomaan ihan samaa siellä kiertäessä, että huhhu, mikäs siellä on, ja onneksi vaan se nukke. :)

      Ymmärtääkseni tuolla pitää välillä esitelmää myös saarella taannoin lapsen asunut, eli olet ihan oikeassa. Oli aika jännää jotenkin tavat tuo vanki, vaikka hänhän oli oikeastaan aika pieni tekijä, ottaen huomioon monet muut vankilan asukit.

      Oli todella hyvä paikka käydä San Franciscossa, yleissivistävää kerta kaikkiaan.

      Poista
  3. Hui, heti tuli mieleen kaikki leffat, jotka tuosta vankilasta on tehty! Olipa mielenkiintoinen postaus, ja menee talteen ensi kesää varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä mielessä pyöri leffakohtaukset tuolla kävellessä. Karmivinta on ehkä se fiilis siitä että tuonne on joku jäänyt panttivangiksi, ilman toivoakaan poistpääsystä. :/

      Poista
  4. Hienosti kirjoitettu teksti. Tunnelma välittyy elävästi sellaiselle, joka ei ole tuolla käynyt. Hurja paikka... Mietin tässä, että kuinkahan moni ihminen on menettänyt järkensä noissa selleissä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti aika moni. Siis ihan syystähän sinne useimmat ovat joutuneet, mutta ehkä vähän vähempikin olisi voinut riittää.

      Poista
  5. Mielettömän mielenkiintoinen paikka ja kirjoitus, joten kiitos siitä. Minua tuppaavat nämä hirvittävät kohteet kiehtomaan tavallaan siksi, että välillä tekee ihan hyvää vähän järkyttyä. Myös valokuvausta ajatellen tuo paikka olisi varmaankin ihan mieletön... No, tuskin tulee noille tienoille ihan lähitulevaisuudessa matkailtua, mutta sitten kun sen aika koittaa, niin tämä ehdottomasti listalle mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ihan täysin samaa mieltä. Ei tämä nyt mitenkään Auschwitzille tai Killing Fieldsille vedä karmivuudessaan vertoja, niiden jälkeen meni päiviä päästä taas raiteille järkytyksestä, mutta onhan tämäkin ollut aikamoinen paikka.

      San Francisco kannattaa kyllä ottaa matkakartalle, siellä on niin monta hienoa juttua nähtävänä ja koettavana!

      Poista
  6. Olipas tosi mielenkiintonen postaus, vau! Varmaan aika hurja kokemus kuulla noita kaikenlaisia tarinoita samalla itse ollessaan siellä, vitsit tonne pitää kyllä joku päivä päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se audiotouri oli sen verta hienosti toteutettu, että fiilis oli todella autenttinen. En usein noista paljoakaan perusta ja aika skeptisesti vedän luurit korville, mutta täällä se todellakin kannatti.

      Poista
  7. On ollut varmasti vaikuttava kokemus... Juuri oli muuten jossain jutua, että noiden karanneiden vankien omaiset ovat varmoja, että he he todella pääsivät tuolta karkuun ja aloittivat uuden elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ihan mahdollista, vaikka epätodennäköistä. Tuolta jos kerran pääsee karkaamaan ei varmasti halua ottaa mitään riskejä että jäisi uudestaan kiinni. Aika epeleitä nuo myös kun keksivät miten sieltä voisi edes pakoa yrittää!

      Poista
  8. Hitsit, toi olis ollut niin mielenkiintoinen paikka. Meille kävi just niin, ettei tajuttu, että liput on myyty jo pitkälle eteenpäin. Oltiin San Franissa joitakin vuosia sitten vain muutama päivä ja liput saarelle olisi saanut vasta johonkin viikon päähän... :-/ No, ens kerralla sitten matkaan paremmin valmistautuneena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi vähän mäihä - ei oltaisi itse jaksettu suunnitella näin paljoa etukäteen, mutta ystävät sattuivat tulemaan samaan aikaan SFO:hon, ja etukäteen sovittiin treffeistä täällä. Oltaisiin saatettu itsekin muuten jäädä rannalle.

      Friscoon ei kyllä haittaa yhtään mennä uudestaankaan, on sen verta mestapaikka!

      Poista
  9. Aika usein jätän vastaavat paikat käymättä. En halua sulkea silmiä maailmalta, mutta välillä tuntuu, että ihan riittävästi on kurjuutta jo aamun Hesarin lukemisessa. Alcatraziin saattaisin mennä, mutta esimerkiksi Phnom Penhistä kidutusmestoista riitti istumineen pialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ollut yhtään niin kamala kuin Phnom Penhin Killing Fieldsit. Sen kokemuksen jälkeen voin todella pahoin pitkään, ja kesti päiviä päästä raiteille taas. Toisaalta, se myös opetti sen maan taustaa todella paljon. Olin kyllä ymmärtänyt että kyseessä oli kamala aika, kamalia tekoja, mutta en miten kamalia. Kidutusmuseo jäi itseltäni käymättä, Miika sai mennä yksin.

      Tykkään nähdä myös tällaisen puolen kuitenkin, en pelkästään ihanaa rantaa, mahtavia viinitiloja ja muuta kaunista. Maailma on täynnä kontrasteja.

      Poista
  10. Alcatraz on kiinnostanut aina, jostakin ensimmäisestä näkemästäni leffasta asti. Mielenkiintoinen paikka, ja niin monia kauheita tarinoita. Varoitus ruoantuontikiellosta ja nälkäkiukusta tulee tarpeeseen jos joskus menen tuonne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätti se kielto vähän meidätkin, piti sitten paattijonossa vedellä kaksin käsin. Oli ollut ruusuinen mielikuva jostain käytävillä kävelystä ja samaan aikaan syömisestä.

      Poista
  11. Alcatraz on kyllä tosi mielenkiintoinen paikka. Hyvin tuli tästä mieleen omakin käyntimme siellä vuosia sitten. Mun mielestä karmivin osuus tuolla oli se keittiö ja ne veitsien paikat siellä. Lisäksi ajatus tosiaan siitä että vangit ovat kuulleet kaupungin äänet ja haistaneet kaikki ne tuoksut.
    Meidän aikaan siellä oli myös kirjailija paikalla ja jälkikäteen ihan ihmettelin, että hassua, rikollinen (tai siis ex-rikollinen) jolta nyt halutaan nimmareita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne veitset sai jotenkin ymmärtämään miten tarkkaa koko homma on ollut. Ja mieti että joku on tosissaan kaiken tämän keksinyt!

      Mustakin oli jotenkin todella kummaa poseerata vangin kanssa tossa, mutta ajattelin jotenkin että kai se nyt on pakko, jos tyyppi on Alcatrazissa istunut. Mietin myös onko se vähän jotenkin moraalisesti väärin että pahaa tehnyt saa ikäänkuin staran statuksen.

      Poista
  12. Kolkon oloinen paikka, no ilmankos ei kai vankila mikään luksuspaikka voi olla vaikka hienolla paikalla tuo vankila on ollut ja kuuluisia vankeja pitänyt sisällään. mielenkiintoinen pala historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä paikoissa on jotenkin parasta aina se mitä kaikkea niistä oppii uutta. Aika vähän historiankirjoissa koulussa on tällaisestakaan mitään kerrottu.

      Poista
  13. Mä luin jostakin, että nämä veljekset Clarence ja John William Anglin sekä Frank Lee Morris olisivat väsänneet näihin tekopäihin oikeat hiukset parturista varastamistaan hiuksista.

    Romanttisesti toivon, että he pääsivät karkuun ja elivät onnellisen elämän jossain. Todellisuudessa he varmaan hukkuivat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisempää tosissaan itsestänikin on että hukkuivat. Ja ymmärrettävää tietysti että omaiset haluavat kuvitella heidän jossain elävän.

      Poista
  14. Puhuttiinkin juuri viikonloppuna Alcatrazista ja sieltä pakoa yrittäneistä. Tämä on kierros, jolle itsekin aion tulevaisuudessa mennä, kiitos vinkeistä. Oli todella mielenkiintoista päästä kierrokselle mukaan jo tämän postauksen myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän osui ajoitukseltaan sitten ihan kuin nappi silmään!

      Kannattaa mennä kyllä, paitsi historian, myös maisemien takia. Palkitseva keikka, vaikka San Francsicossa on vaikka mitä kokemusta ja nähtävyyttä tarjolla.

      Poista
  15. Olipas mielenkiintoinen postaus. En usein välitä museoissa jne. noista luureista, mutta tuolla taisi todella olla hienosti toteutettu. Jos sinne Kaliforniaan ensi vuonna pääsisin, niin pitää panna tämäkin paikka harkintaan. Ennen lähtöä voisi katsoa sen elokuvan Pako Alcatrazista tunnelman virittäjäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en noista luureista yleensä välitä, mutta tämä oli kyllä todella hyvä. Samoin Phnom Penhin Killing Fieldsien toteutus. Se oli jopa liian hyvä.

      Kalifornia on kyllä niin huippu paikka että husmars sinne vaan jos on vähänkään mahdollisuutta! Ja leffa! Todellakin! Me joudutaan nyt vähän jälkikäteen sitten fiilistelemään.

      Poista
  16. Kaksi kertaa on käyty tuolla suunnalla - ja kaksi kertaa päätetty olla menemättä sinne :-) Ja eihän sinne enää tarvitsekaan mennä, kun blogit esittelevät sen paremmin kuin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se! Mutta onhan se kyllä erilainen silti siellä paikan päällä, varsinkin kun vetelee luurit korvissa kuunnellen noin hyvää juttua. :)

      Poista
  17. Mielenkiitoinen postaus ja kiinnostavia tarinoita. Paikkana jotenkin niin karu... Vierailu voisi kyllä hyvinkin kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella karu paikka. Kannattaa käydä katsomassa jos menee näille suunnille!

      Poista
  18. Oijoi, pakko kyllä näin jälkijunassa kommentoida. Alcatraz oli niin hieno paikka ja huikea kokemus. Hienosti kuvailit kiertuetta ja tunnelmaa, oli kiva verestää muistoja. :) Mulle vaikuttavin paikka oli se sisäpiha, jossa oli pesispesät vielä paikoillaan. Jotenkin niin surullista. Ja eristyssellit, en voi kuvitella, miten niistä voi selvitä ilman järjen menetystä. Sama muki meilläkin keikkuu nyt keittiön hyllyllä. :)

    Tuosta kuuluisasta paosta teki Mythbusters kerran replikaation. Rakensivat kumiveneen sadetakeista ja pääsivät sillä lahden yli Sausaliton puolelle. Toki rakentamisolosuhteet olivat aivan erit mutta muistaakseni käyttivät samoilla menetelmillä tehtyä liimaakin. Jakson pitäisi löytyä Youtubesta, jos kiinnostaa. :) Minäkin haluaisin ikuisena romantikkona uskoa, että pako todella onnistui! Että järjestelmä ei pystynyt kaikkia yksilöitä musertamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa niistä eristusselleistä on ulos tultu yhtään sen paremmalla mielenterveydellä kun sisään mennessäkään. Useamman viikon olo sellaisessa saa helposti menettämään järkensä - tai näin voisin kuvitella.

      Pitääkin hei tuo Mythbusters kaivaa esiin! Onhan siinä olemassa mahdollisuus että pääsivät elävänä karkuun, mutta jotenkin epäilyttää että niillä tarvikkeilla olisivat selvinneet, vaikka Mythbusterskin sen puolesta puhuisi.

      Muki oli pakko hankkia... töihin tietysti. :)

      Poista
  19. Tuo jäi minulta näkemättä, koska mun puolisoni suhtautui ajatukseen penseästi ja sitä paitsi koko San Franciscon satama-alue oli täynnä Alcatraz-rihkamaa. Sitä paitsi, ahdistuisin vankiloista kuitenkin. Itse tehnyt parhaani, etten joutuisi ineen koskaan. Tällaiselle vapaalle vipeltäjälle se olis maailmanloppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niistä rihkamakopeista pääsi kävelemään näpsästi ohi. :)

      Vankilat saattavat tuntua tosi ahdistavalta ajatukselta, mutta käyminen niissäkin on tietysti opettavaista. Saa vähän näkymää siihen millaista elämä kiven sisällä voisi olla. Pysyypähän kaidalla tiellä vieläkin innokkaamin. ;)

      Poista
  20. Minua kiinnostaa kovasti tälläiset paikat ja niiden tarinat. Jäin miettimään, ihan kuin olisin katsonut jonkun elokuvan, jossa vangit kaivoivat tyyliin lusikalla pakoreitin itselleen. En muista elokuvan nimeä, enkä tiedä olisiko mahdollisesti sijoittunut tämän vankilan tapahtumiin. No mutta, mahtava retkikohde ja mielenkiintoinen postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti juurikin samasta paikasta ja sama, aiemmin mainittu elokuva, eli ettei olisi tuo Pako Alcatrazista. :)

      Poista
  21. Tosi mielenkiintoinen paikka. Vanhat vankilat on jotenkin kierolla tavalla kiehtovia!

    VastaaPoista
  22. Huhhuh, karmiva paikka! Kiitos tietopaketista, nyt vähän harmittaa että toinen rannikko Amerikasta jää tänä syksynä näkemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sitä ehtii myöhemminkin, mutta San Franciscosta tuli meidän yksi lempikaupunkejamme maailmassa, joten kannattaa ehdottomasti pistää se käytävien paikkojen listalle!

      Poista
  23. Taas aivan upea postaus, jonka parista en voinut irroittautua edes siksi aikaa, että olsin käynyt hakemassa aamuteetä. Osallistuin pari vuotta sitten Ranskassa seminaariin, joss käsiteltiin vapautuvien vankien sopeuttamista yhteiskuntaan, ja siellä mainittiin myös tuosta, että jotkut haluavat vapauduttuaan takaisin vankilaan koska ero on niin suuri ja sopeuttamiseen/sopeutumiseen ei monestikaan ole tarjolla tarpeeksi resursseja ja tukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla että oltiin onnistuttu välittämään fiiliksiä noin hyvin Liza! :)

      Ei olekaan ihan helppo juttu tuo rankaiseminen, koska vaikutukset voivat olla aika moninaiset. Ja moraalisesta näkökulmasta vielä rankaisematta ei voida myöskään jättää. Ei käy yhtään kateeksi ihmisiä, jotka joutuvat näiden asioiden kanssa painimaan. Vaikka noin lähtökohtaisesti olen silti sitä mieltä että Itä-Suomen hovioikeus voisi vähän pistää toimintaansa rotia...

      Poista
  24. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Jäi edellisellä San Franciscon reissulla käymättä, seuraavalla varmasti nro 1.Robben Islandin vankilasaari Kapkaupungin edustalla oli kanssa mielenkiintoinen tutustumispaikka synkän historiansa vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä päin maailmaa onkin ihan omanlaisensa historia. Paitsi että Etelä-Afrikassa olisi tuo(kin) paikka, myös niin paljon kaikkea muuta, että se on meillä käytävien paikkojen listalla, ehdottomasti.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!