maanantai 1. helmikuuta 2016

Vapaasukeltajan huoleton elämä Gili Airilla - myös ilman perhettä voi matkustaa

Viime vuoden maaliskuussa kävin neljän päivän mittaisen vapaasukelluskurssin Amedissa. Siitä jäi kytemään pieni kipinä, että jossain vaiheessa haluaisin irrottaa kunnolla aikaa tälle harrastukselle. Treenaisin säännöllisesti, nukkuisin riittävästi, söisin terveellisesti ja ennen kaikkea olisin loistavien sukellusolosuhteiden äärellä.



Credits: @yoshua_surjo


Rehellisyyden nimissä en pitänyt kovinkaan realistisena, että tuo mahdollisuus koittaisi aivan pian - etenkään, kun oltiin vastikään palailtu vuoden mittaiselta maailmanympärimatkalta ja koitettiin käynnistellä taas normaalia arkea. Ajatus oli ennemminkin mieleni sopukoissa sijoitettu lokeroon "sitten joskus, ehkä". Työpaikan vaihtamisen yhteydessä palapelin palaset alkoivat kuitenkin loksahdella siihen malliin paikoilleen, että löysinkin pian itseni buukkailemasta lentolippuja.

Kun tuo kuukauden mittainen breikki alkoi varmistua, ryhdyin kartoittamaan vapaasukelluskursseja eri puolilta maailmaa. Gili Air kipusi pian ykkösvaihtoehdoksi, koska olimme viime vuonna rakastuneet saaren leppoisaan ilmapiiriin, ja sinne palaaminen tuntui kaikin puolin oikealta ratkaisulta.

Täällä siis ollaan, Indonesian Gili Airilla suorittamassa Feedive Flown järkkäämää, kuukauden mittaista AIDA 4 Freediving Master Programia. Eli suomeksi sanottuna vapaasukellusapukouluttajan kurssia, johon tulee päälle reilusti henkilökohtaista mentorointia, sparraamista ja valmentamista.









Tänne pääseminen ottaa kuitenkin oman aikansa. Omat lentoni olivat KLM:llä Amsterdamin ja Singaporen kautta Balille. Olin katsonut kolme leffaa, lukenut kirjaa, viettänyt muutaman tunnin Amsterdamin ja Singaporen transiteissa ja nukkunut ehkä 10min. kunnes 22 tunnin matkanteon jälkeen olin hotellilla klo 21 illalla. Alun perin olin optimistisesti ajatellut jatkavani matkaa suoraa päätä seuraavana aamuna venekyydillä Gili Airille, mutta järki voitti ja buukkasin toisenkin yön loistavasta NEO+ -hotellista (joka sijaitsee btw noin 100m päässä vuonna 2002 tapahtuneista Balin pommi-iskuista, jotka vaativat yli 200 ihmisen hengen.)

Vedettyäni leppoisat 13h yöunet olin jälleen jotakuinkin elävien kirjoissa, valmiina hoitamaan viimeiset aurinkorasvahankinnat. Edellisestä kerrasta viisastuneena (ks. postauksen viimeinen kuva) sijoitin myös surffareiden suosimaan sun blockeriin.

Koska halusin päästä helpolla ja nopeasti, buukkasin Gili Getawayn n. 35€ maksavan pikavenekyydin saarelle. Firman järjestämä, hintaan kuulunut kyyti nouti minut hotellilta aamulla, ja 2,5h tasaisen venekyydin jälkeen oltiinkin jo ensin nuoremman bilekansan suosimalla Gili Trawanganilla, josta matka jatkui läheiselle Gili Airille. Helppoa, nopeaa ja vaivatonta.






Aasiassa reissaaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, vaan se kysyy tietynlaista luonteenlaatua ja pitkää pinnaa. Kiukuttelu ei auta, jos ja kun asiat eivät toimi länsimaisten odotusten mukaisesti. Indonesiassa, ja etenkin Balilla tämä on varsin tuttua. Hinnoista joutuu neuvottelemaan jatkuvasti, taksikuski koittaa huijata, jokainen yrittää myydä sinulle tavaroita tai palveluja joita et halua ja joista suuri osa on kaiken lisäksi laittomia. Päivän aikana sanot kaupustelijoille sata kertaa "no thanks", kunnes et enää jaksa vaivautua. Ja tässähän tulikin näppärästi lueteltua jo lukuisia syitä, miksi kannattaa suunnata Balilta eteenpäin.

Tiesin kaiken tämän etukäteen, joten asennoituminen oli piirun verran helpompaa. Kaiken lisäksi olin menossa tuttuun paikkaan - tiesin, miten sinne pääsee, mitä se maksaa, missä haluan majoittua ja mitä paikan päällä odottaa. Tiesin myös missä lähin pankkiautomaatti sijaitsee, paljon sieltä saa käteistä kerralla, ja että jos teki mieli nostaa ns. riittävästi, niin oli syytä ilmoittaa Luottokuntaan etukäteen, koska Indonesia on yksi niistä maista joissa on vuorokausikohtaiset turvarajat suurten korttivarkauksien ja -väärinkäytösten määrän myötä. Jatkuvasta säätämisestä seurannutta ahdistusta ei siis tällä kertaa tullutkaan.

Viime vuonna viihdyimme Gili Airilla reilun kuukauden, ja ensimmäistä yötä lukuunottamatta vietimme koko aikamme Sunrise Gili Air -resortin mahtavissa puitteissa. Majapaikan valinta oli tälle reissulle siis nobrainer.












...ja täytyy myöntää, että fiilis oli kuin olisi kotiinsa tullut. Samat huikeat puitteet, sama entisen Michelin-kokin suunnittelema menu, samat resorttikissat ja sama lämminhenkinen tunnelma. Kyllä täällä kelpaa kuukausi viettää!

Mutta vaikka olenkin toteuttamassa unelmaani, niin ikävä rakkaiden luokse on kova. Lisäksi takaraivossa jyskyttää pieni syyllisyydentunne, kun tiedän Gian pyörittävän yksin koko arkirumbaa päiväkotivienteineen ja muine rutiineineen. Välillä iskee fiilis että hittoako minä täällä teen, kotona minun kuuluisi olla niin kuin kunnon aviomies ainakin, vaimonsa rinnalla!

Sitten tajuan kuitenkin, että vuoden verran kun on vietetty kohtuullisen tiiviisti yhdessä 24/7 välillä melko ahtaissakin neliöissä, niin omiin juttuihin keskittyminen välillä on vain hyväksi. Ja onneksi on Skype!






Minä keskityn nyt siis elämään haaveilemaani vapaasukeltajan elämää. Taidan kuitenkin olla vaimolleni muutaman ison palveluksen velkaa, kun täältä kotiudun...


P.S. Mikäli kiinnostus Gili Airia kohtaan heräsi (ja miksipä ei olisi herännyt), niin otapa luettavaksi saarella vuoden verran asuneen kaverimme Kimmon blogi.

22 kommenttia:

  1. Vau, hienoo, että pystyit palata Gili Airille näinkin nopeasti toteuttamaan lisää unelmia. :) Gili Air on aivan ihana saari, jospa joskus itekki menis uudestaan (mutta kun haluaa silti kaikkialle muuallekkin. :) )

    Tuo on muuten niin totta, että Balilla saa miljoonia kertoja päivässä sanoa "No thanks!" :D Ei vaan halua ostaa jokaista rannekorua, huivia, tatuointia..

    Btw, teillä on niin ihana blogi ja ihana seurata kun toteutatte teidän unelmia! Ja ihailen niin paljon kuinka laadukkaita teidän blogin kuvat on! Etenkin sydän on sulanut kaikille upeille vedenalaisille kuville. Itsekkin samoja kilppareita, värikkäitä kaloja jne. olen nähnyt Aasian reissulla mutta te ootte saanu ne niin ihanasti ikuistettua kameralle, niitä kuvia katellessa on helppo kuvitella itsensä vaikka Gili Airille snorklaamaan jne. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia upeasta palautteesta, mieltä lämmittää aina lukea tällaista :) Tänne saarelle jäi kyllä sydän viime kerralla siihen malliin että oli helppo palata, vaikka tosiaan maailmassa riittää järjettömän paljon vielä löytämistään odottavia paikkojakin.

      Kuvaaminen ja etenkin oma vedenalaisten kuvien ottaminen kehittyi kyllä kovasti matkan varrella, mistä on suuri kiittäminen sukelluskuvauskurssia minkä kävin täällä viime kerralla. Mutta hienoa kuulla että olet itsekin päässyt näitä otuksia ihailemaan! Kuviin saa tallennettua aina jotakin, mutta ei ihan koko upeaa vedenalaista kokemusta :)

      Poista
  2. Gili Airilla on aina tilaa paluumatkaajille, etenkin salmiakki-ruisleipätuliaisten kanssa, kiitos niistä vielä kerran Miika! Täältä löytyy matkustusvinkkejä Gileistä kiinnostuneille, vuoden mittaisen saarellaoleskelun suomalla auktoriteetilla: http://giliairsuomeksi.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä kiitellä, hyvä vain että menivät ihmisille jotka näitä osaavat arvostaa :D Mutta kiitoksia myös blogivinkistä, lisäänpä sen tuonne tekstiinkin vielä!

      Poista
  3. Kylläpä sun nyt kelpaa! :) käytännön kysymys (kun meilissä polttelee varaus samaan paikkaan heinäkuuksi): onko sulla nyt tai oliko teillä viimeksi malarian estolääkitys? Onko tuolla saarella (ja hotellin alueella) kuinka paljon hyttysiä ylipäänsä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kelpaa! Ja kelpaa kohta sielläkin, kun tänne saakka pääset :D

      Täällä ei malariaa tietääkseni ole, ja ylipäätään malarialääkityksen sivuoireet saattavat olla sellaisia että niitä ei kannata ainakaan ihan varmuuden vuoksi popsia. Ennemmin panostaisin hyttysmyrkkyyn. Täällä ei hyttysiä ihan kiusaksi asti ole, yleensä olen nähnyt täällä pari hyttystä illan aikana. Parista denguekuumetapauksesta olen kuullut, mutta missään tapauksessa ei voi mistään epidemiasta puhua. Eli hyttyssuoja kuntoon mielen rauhoittamiseksi, niin hyvä tulee =)

      Poista
  4. Oot kyllä aivan mahtavassa paikassa ja vielä noin siistin kurssin äärellä! Gili Air on ehdottomasti listalla kun joskus pääsen Indonesiaan. Saaresta oon kuullut oikeastaan vain kehuja :) Ja voi että Miika, kuinka kauniisti puhut perheestäsi <3 On siulla kyllä mahtava vaimokin, kun päästää siut seikkailemaan eikä oo moksiskaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaakin pitää listalla, en vielä ole itsekään keltään pahaa sanaa kuullut saaresta :)

      Minun vaimo on kyllä paras vaimo! ♥

      Poista
  5. Avioliittoahan eletään yhdessä mutta ei yhtenä ihmisenä. Symbioosi ei saa päästä kasvamaan niin tiukaksi, ettei voisi enää tehdä erillään omia juttujaan. Niistä saa energiaa ja voimaa arkeen, jotta on taas jotain, mistä antaa toiselle voimia ja tukea. (Yritän itselleni aina muistaa hokea tätä) Ihanaa, Miika, että pääsit unelmiesi reissuun, vaikka ikävä kotiin varmasti onkin kova. Upeita postauksiasi odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Jenni, se oli upeasti kiteytetty! Kyllä se juuri näin on että pitää olla omaa tilaa ja aikaakin välillä, vaikka tällainen kuukauden setti nyt saattaa vähän liioittelulta vaikuttaakin :D

      Mutta onhan täällä ikävästä huolimatta hienoa, ei siitä pääse yli eikä ympäri! Ja postauksiakin on varmasti tulossa, eli pysy linjoilla :)

      Poista
  6. Hienoa toteuttaa tuolla tavalla unelmiaan ja kun puoliso vielä ymmärtää sen, niin aina parempi!

    Tuo vihreä rantatuolikuva toi itselle mieleen sen, minkälainen mielikuva on itsellä näistä unelmien rantakohteista. Sellaiset oli itselläkin kuvitelmat, kun 24 h reissasin tänne Puerto Ricoon viettämään isyyslomaa. Mielikuvat on hieman murtuneet kolmen sadepäivän jälkeen, mutta huomenna toiveissa maata riippukeinussa palmun alla :-) Eipä silti, omanlaista mielenkiintoa oli sademetsässä (USAn ainoa sellainen), reippaanlaisen sadekuuron osuessa päälle. Tuli samalla testattua isojen puiden lehtien suoja, niin yllättäen ei oltu yhtä märkiä kuin sinä vapaasukelluksen jäljiltä :-D

    Hienoa, että olet löytänyt itsellesi uuden mielekkään harrastuksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua kyllä, mutta edellisen reissun neljän kuukauden rantahengailun jälkeen taisi tulla kiintiö pidemmäksikin aikaa täyteen, koska tällä kertaa en ollut kertaakaan rannalla palvomassa aurinkoa, tai edes käynyt meressä uimassa tai snorklaamassa treenien ulkopuolella. Mutta kyllä niissä paratiisirannoissa on silti oma viehätyksensä, ja toivottavasti sielläkin on jo ilmat kirkastuneet!

      Oman reissuni ajankohta ei ollut kelien kannalta paras mahdollinen, koska sadetta siellä riitti useampanakin päivänä - mikä ei muuten olisi sinänsä haitannut, mutta sukeltaessa saattaa näkyvyys vähän heikentyä jos sateet jatkuvat pidempään. Mutta oli se silti huonoimpinakin päivinä yli 15 metriä, eli ei tässä sinänsä sovi valittaa :)

      Poista
  7. Olen niin tyytyväinen sun puolesta, että tämä reissu onnistui! Ihan mahtavaa ja kyllä aivan varmasti kelpasi noissa maisemissa ja puitteissa kuukausi viettää! Tämän postauksen olinkin jo sen ilmestyessä lukenut, mutta kommentoimatta jostain syystä silloin jäi, mutta omien kiireiden vuoksi en ole oikein kartalla, onko kuukaudesta ehtinyt jo tulla linjoille muutakin, enemmän sinne veden alle keskittyviä tunnelmia... pitääpä käydä kurkkimassa! :) Ja mua kyllä vähän kiinnostaa, että mitkä ne hyvittelyt ja palvelukset vaimolle sitten loppujen lopuksi olivat, kun niitä useammalla eri kanavalla on pohdittu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon kans tyytyväinen! Hienoa aikaa oli, mutta kuukausi meni kyllä aivan sairaan nopeesti. Sen jälkeenkin on siihen malliin pitänyt kiirettä etten oo ehtinyt/jaksanut mitään kirjoitella, mutta kyllä tässä vielä muutamia postauksia on tulossa :)

      Vastauksena tuohon kysymyksiisi hyvityksistä ja palveluksista, tuli mieleen eräs kuolematon lausahdus Zlatan Ibrahimovicin elämäkerrasta. Zlatanilta kysyttiin, mitä hän on ostanut tuoreelle morsiamelleen kihlajaislahjaksi. "Lahjaksi? Sehän sai Zlatanin!" :D

      Itse oon koittanut olla hieman nöyrempi.

      Poista
  8. Tää kyllä herätti mielenkiinnon! En ole ikinä kuullutkaan Gili Airista, mutta jos joku tahtoo palata uudemman kerran samaan paikkaan.. kaikista maailman kolkista, niin tämän on pakko olla hyvä mesta. Intian Andaman Island Havelock on kyllä hyvin lähellä mulle sellainen mesta mihin voisin uudemman kerran eksyä. BIG maybe, koska sinne pääseminen ei ollut kauheeta herkkua ja poistuminen vieläkin vaikeampaa. Tulee sellainen tunne kun pohtii niitä timantteja mitä maailmalta on löytänyt, että olisivatko ne enään yhtä loistokkaita jos toisen kerran sinne menisi? Tulee sellainen "Eijei! En voi, who knows mitä jäisi muualla näkemättä jos tänne palaisin. Paikkoja missä en ole koskaan käynytkään voisivat olla yhtä hyviä". Ymmärrän myös täysin valintasi, koska halusit päästä sukeltamaan and time is money. Täytyy myös perehtyä Kimmon blogiin ja ottaa kaikki tipsit ylös jos vaikka tonne eksyttäisiin.

    Maailmassa on paljon koluttavaa ja tuo ei olisi ihan kovinkaan kaukana Ausseista. Kiitos hyvästä tarinasta. Pistetään täppä kartalle 📌🗺

    Ps. Kissat olivat mainiot👌

    - Thomas // IKILOMALLA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutaman paikan suhteen on kyllä joutunut pettymään, kun on ekana todennut jonkun aivan mahtavaksi, ja sitten sinne palattuaan huomaa että joko paikka on muuttunut tai sitten on itse muuttunut ihmisenä niin paljon, ettei tunnu enää lainkaan samalta. Gili Airin suhteen oli jotenkin sellainen fiilis, että tiesin viihtyväni siellä varmasti toisenkin kerran. Eikä olisi mitään ongelmaa lähteä vielä monta, monta kertaa uudelleen noihin maisemiin.

      Sinne rakennetaan jatkuvasti, mutta saaren fiiliksestä tekee ison osan se, että moottoriajoneuvot ovat kiellettyjä. Ja koirat myös! Eli kissoja saarella riittää joka puolella 😊

      Juttelin siellä myös yhden suomalaisen pariskunnan kanssa, joka oli käynyt saarella ensimmäisen kerran 7v sitten. Rakennuksia oli ollut todella paljon vähemmän, ja kun generaattorit illalla sammutettiin, liikuttiin taskulamppujen valossa. Mutta vaikka saari oli kasvanut, niin fiilis oli kuulemma pysynyt täysin samanlaisena. Se luo uskoa omiinkin, tuleviin reissuihin 😊

      Eli sinne vaan! Ausseista pääsee nopsaan Balille, ja sieltä onkin enää parin tunnin venematka.

      Poista
  9. Hullua kun teet tuollaista, mutta ei sitä kai voi estääkään. :D

    On hienoa kun lähdet unelmien perässä noin. Tyytyväisen aviomiehen kanssa on kivempi elää. ♥

    - Gia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhumattakaan vaimosta, joka tukee niissä hulluissakin asioissa ♥

      (eikä vaihda lukkoja ovista kun mies on maailman äärissä)

      Poista
  10. Houkuttelevalta saarelta näyttää kaikin puolin! Resorttikissoista tulee mieleen meidän viime syksyn kissaystävä Madeiralla, kuului kiinteästi vuokratalon pihalle pari viikkoa. Melkoinen tuo sun reissu lähteä tuossa tilanteessa yksin, mutta hyvän parisuhteen merkki että sellainenkin onnistuu. Hieno juttu, että työasiatkin loksahti tämän kannalta kohdalleen ja pääsit toteuttamaan unelmaa! Noista alussa mainituista tavoitteista tuo riittävästi nukkuminen kuulostaa hyvältä muistutukselta ja tavoitteelta meille kaikille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kun ehti vuoden verran viettää maailmaa kiertäen kohtuullisen ahtaissa neliöissä perheen kanssa, niin tällainen oma loma on virkistävää kummallekin osapuolelle. Saa keskittyä välillä itseensä, ja takaisin palattuaan on aivan eri lailla virtaa ja jaksaa tehdä asioita ja ennen kaikkea olla läsnä paremmin. Ja täysin samaa mieltä siitä, että ei tämä huonossa parisuhteessa varmaan toimisikaan yhtään samalla tavalla.

      Mutta unelmia kannattaa aina tavoitella! Yllättävän usein ne saattavat toteutua :)

      Nukkumisen suhteen olisi mukavaa muistaa omat neuvonsa arjen kiireissäkin, mutta kyllä ne sieltä mieleen yleensä palautuvat parin liian vähän nukutun yön jälkeen 😊

      Poista
  11. Eikös giligat ole juuri se veneyhtiö millä yksi vene tuossa jokin aika sitten räjähti ja parii turistia ainakin kuoli ja lukuisia loukkaantui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, ei ollut moinen uutinen sattunut vastaan. Mutta totta puhut, ilmeisesti veneen polttoainetankki oli räjähtänyt. Kyseessä oli siis Gili Cat -firman paatti, kun taas minä kuljin Gili Getawaylla. Ikävä juttu kerrassaan, Indonesiassa nuo julkisen liikenteen turvallisuustilastot on surullista luettavaa.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!