lauantai 27. helmikuuta 2016

Itävallassa on hienot rinteet, mutta töykeä kohtelu


Joudun ex-tempore kahden päivän työmatkalle Müncheniin. Lentoliput ovat useammaksi päiväksi halvemmat, joten päätän säästää firman rahaa ja jäädä omakustanteisesti moikkaamaan sinne muuttanutta ystäväperhettä.

Aika ex-tempore päätämme myös lähteä Itävallan puolelle tekemään laskuviikonlopun. Hotellin varaan vasta Münchenissä jo ollessani. Heikosti on ollut Etelä-Suomessa lunta tarjolla, ja meidän laskut ovat jääneet yhden kerran käyntiin Talmassa, ellei omaa käyntiäni Rukan avajaisviikonloppuna lasketa, joten tämä on tervetullutta.




Ellmaun rinteet SkiWeltissä


Lauantaiaamuna hopeinen ratsu suuntaa nokkansa kohti Ellmauta, yhtä SkiWeltin laskukompleksia. SkiWelt on useammasta rinteestä koostuva keskus, jonka kaikkia lumisia rinteitä voi laskea samalla päivälipulla, ja joiden välillä pääsee liikkumaan samoilla hisseillä.







Yhteensä rinteitä on 280 km :n edestä. Kyllä riittää. Näin SkiWelt kertoo itsestään sivuillansa:

Austria`s largest interconnected ski area!
SkiWelt Wilder Kaiser - Brixental is Austria’s largest interconnected ski area. 280 km of ski runs, 90 modern cable cars and lifts and 77 rustic Alpine huts and après ski bars are all easily accessed from the villages of Brixen im Thale, Ellmau, Going, Hopfgarten, Itter, Kelchsau, Scheffau, Söll and Westendorf.









Ellmaun rinteet ovat aamuselta hyvässä kunnossa. Meidät vie ylös yli 1500 metrin korkeuteen ehkä moderneimmat kabiinihissit koskaan, jossa on wifi, penkinlämmittimet ja muutenkin meno on mukavan vakaata. Himputti että olen fiiliksissä! Siitä on niin pitkä aika kun olen viimeeksi ollut alpeilla laskemassa!

Vuokraamo on pistänyt ensin alle epäsopivat sukset ja alasmeno tuntuu lievästi tuskaiselta. Laskuihin tottumattomat jalat ovat kovilla jo heti ensimmäisessä laskussa. Alas mennään noin 4 kilometriä putkeen.


Mutta kuulkaa, kyllä tuntuu
viima ihanalta kasvoilla,
lumiset pisarat laseissa
ja nämä maisemat
verkkokalvoille piirtyneenä!
AAaaaaaah!










Vaihdan alle toiset sukset ja jo alkaa luistamaan! Ellmaun rinteet ovat pääasiassa sinisiä ja punaisia. Mustiin rinteisiin ei näin pitkällä tauolla ole asiaa. Vetelen pisintä mäkeä alas antaumuksella, viiletän ja kuvittelen olevani mikäkin alppitaituri, vaikka oikeasti varmaankin näytän enemmän bambilta jäällä.


Lounasta syömme ylhäällä KaiserLoungen terassilla. Yksi Aperol Spritz auttaa jalkoja vähän rentoutumaan. Jatkan pienempiin rinteisiin tutustumista, mutta palaan päärinteelle, koska on vaan hauskinta (ja hapottavinta!) vetää tuota pitkää rinnettä alas.











Iltapäivästä reisissä alkaa tuntumaan liikaa, lumi muuttuu sohjomaiseksi ja totean että on parempi siirtyä monestakin syystä aprés skin pariin alas odottelemaan että perheen isä Mikko saa laskunsa tehtyä ennen kuin suuntaamme hotellille.








Sievä Brixen im Thalen -alppikylä ja sen töykeä Alpenhof -hotelli


Koska hotellivaraus tuli tehtyä todella viimetinkaan, ja ajankohta osuu juuri monen maan hiihtolomaviikolle, valinnanvaraa hotelleissa ei juurikaan ollut. Olemme päätyneet Hotel Alpenhofiin Brixen Im Thalen -kylässä. Etukäteen on ilmoitettu muun muassa gluteenittoman ruokavalion tarpeesta ja se on kuitattu.

Tirolilaisasuun pukeutunut nuorempi nainen ottaa meidät vastaan. Toiminta ei ole erityisen jouhevaa ja prosessi kestää ja kestää. Kun vihdoin saan avaimen, lähden ylös hissikopperolla, joka on vuorattu kokolattiamatolla katosta lattiaan. Onhan se tyyli tämäkin. Kokolattiamatto on about ihan kaikkialla, huoneessakin. Terkkuja sinne kaikille astmaatikoille!




Neljän tähden majapaikaksi itseään mainostavaan hotelliin oli mahdollista buukata vain puolihoito, mikä on reilu satasen hintaan per yö varsin kohtuullinen. Laskupäivän jälkeen kietoudun respasta saatuun kylpytakkiin ja lähden pesutavaroineni respan kautta alakerran spa-osastolle. Respaan on tarkoitus vielä viedä passi kopioitavaksi.

Samaan aikaan hotellilla tarjoillaan hintaan kuuluva iltapäivän välipala josta respatyttö kertoo. Kylpylähotellin respan manageri tulee salamannopeasti paikalle ilmoittamaan minulle ja ystävättärelleni ettei respassa ja sen vieressä olevalla baarialueella saa missään nimessä olla kylpytakeissa.  


"You can't be here with bathrobes,
please go away as fast as possible".

Ilmoitusta ei tehdä erityisen
ystävälliseen sävyyn. Jaha.


No, ei siellä välipaloissa mitään gluteenitonta olisi ollutkaan, vaikka etukäteen ilmoitin asiasta.


Itävalta, laskettelu ja spa kuuluvat yhteen


Löydämme ystävättäreni kanssa k-16 spa-osaston. Missään ei ole pukukoppeja. Jännää. Vaihdamme hieman kylpytakilla peitellen bikinit päälle ja menemme suihkuun. Hetken kuluttua kolmen suihkun syvennykseen ilmestyy sukukalleudet vapaasti heiluen mies pyyhe olalla meidän seuraksi.


Hmmm.





Ja pikkuhiljaa alastomia ihmisiä tulee paikalle enemmän ja enemmän. Osa pariskuntia, osa yksin tulleita. Päätän hipsiä aromaattiseen höyrysaunaan. Oven avatessa edessäni komeilee noin 60-vuotias äijähaara.


Eh.


Sauna on aika pieni koppero. Änkeän itseni mahdollisimman diskreetisti toiselle istuimelle. Saunassa oleva nainen toteaa miehelle jotain saksaksi. Erotan puheesta ainoastaan sanan 'bikini'. En taida jotenkin seurata sääntöjä, joita ei ainakaan huoneesta heti löytynyt vaikka yritin etsiä.


Samalla tulen ajatelleeksi että on kyllä
vähän hassua ettei kylpylässä saa asioida
respassa kylpytakki päällä,
mutta yhteissuihku vieraiden
alastomien ihmisten kanssa on ihan ok,
tai alaston, vieras äijähaara
mukavasti siinä saunassa rentoutuen.


Hassua on myös se että näin suomalaisena alastomuus ei tunnu jotenkin lainkaan luonnolliselta täällä. Saunassa ei muuten heitetä mitään löylyä vaikka saunan nimi olisikin Finnish sauna. Huomaan että olo on vähän kiusallinen kyllä silloinkin kun äijähaaraa toteuttaa nainen hyvinkin etevästi. Todettakoon nyt vielä etten erityisesti pyri katsomaan tätä, mutta kun se tervehtii heti saunan oven avatessa, on lievästi vaikea välttyäkään näyltä.

Etsin itselleni saunan, jossa ei ole muita ainakaan juuri sillä hetkellä, ennenkuin poistun omaan huoneeseeni suihkuun, pieni siveä suomalaismieleni vähän järkyttyneenä.


Jälkikäteen kuulen, että tämä on
ihan täysin normaali käytäntö
kaikkialla Itävallassa.

Pidä mielessä jos päätät mennä.




Puolihoito ja huone, so-so


Illallinen tarjoillaan buffet'na. Lähes koko lihapainotteinen tarjoilu on ilokseni gluteenitonta, muttei mitenkään erityisen järisyttävä ruokakokemus. Jotenkin olin odottanut neljän tähden hotellilta enemmän. Joskus laatu korvaisi määrän. Jälkkäri meille seurueen gluteenittomille tarjoillaan lähes pelkästä omenasta koostuva 'hedelmäsalaatti', vaikka seurueen muksu saa valita haluamasa sorbetin tai jäätelön.


Vitsailen ruokavammakaimalleni että tämä on varmasti huomisaamun aamiaisen hedelmäsalaattierästä.









Ja kas, kun pääsemme hyvinnukutun 10 tunnin yöunen jälkeen aamiaiselle, siellä komeilee se sama hedelmäsalaatti buffetpöydässä!

Siihen on vain lisätty nyt hieman appelsiiniakin. Aamiainen on kuitenkin laadultaan muuten parempi kuin illallinen. Erityisen vaikutuksen tekee laaja teevalikoima sekä valmiiksi kuoritut granaattiomenan siemenet. Monta laatua mysliä, jugurtteja, hilloja, leikkeleitä, juustoja ja lämminbuffakin. Gluteenittomia leipiä meille tarjoillaan molemmilla aterioilla niin paljon kun halutaan syödä. Ihan ok siis.

Huone on kohtuullisen kokoinen, mutta esimerkiksi äänieristys on täysin olematon. Ystäväperheeni on seinän toisella puolella ja voimme keskustella seinän läpi normiäänellä. Bonusta kuitenkin parvekkeesta, jolta ihailen miten aamu valkenee pienen alppikylän ylle.








Pikäpyrähdys alpeille, onko se sen arvoista?


Olen henkeen ja vereen ulkoilmaihminen. Rakastan kaikenlaista ulkonaliikkumista, pyöräilystä, vaeltamisesta ja vaikkapa golfista aina näihin talviaktiviteetteihin kuten lasketteluun, kunhan kelit on kohdillaan. Suomessa harmittavinta on se että sadekausi tuntuu jatkuvan vähän vuoden ympäri, ja sateessa liikkuminen ei taas juurikaan itseäni houkuttele. Alpeilla lumitilanne on yleensä varsin hyvä.


Valitettavasti toisena päivänä taivaalta hieman ripotteli, joten jätin toisen päivän laskut väliin märän lumen takia. Keikka oli kuitenkin rahansa arvoinen, sillä pienen ja herttaisen alppikylän ihmettely ei sekään ollut hassumpaa puuhaa, eikä spa-lilluttelu, kunhan löysi tyhjemmän saunan.


Kun katselin parvekkeeltani reidet
laskupäivän jälkeen vielä hieman
heikkoina toisena aamuna miten
pilvet vyöryivät vuortenhuippujen
yli ja laskeutui laaksoon, mielessä
pyöri nimenomaan sanat
'totally worth the money'.










SkiWeltissä suksivuokrapaketti päiväksi maksaa 20-30 € paketin tasosta riippuen, kypärä 10 € ja hissilippu vajaat 50 €. Majoituksia löytyy alkaen 50 €. Keskitasoiset hotellit ovat 100 € paremmalla puolella, sisältäen yleensä puolihoidon. Viiden tähden hotelleista saa maksaa 300 € ja ylöspäin. Hinnat ovat sesonkiriippuvaisia ja kiireisimmän kauden ulkopuolella myydään edullisempia paketteja.

Itävaltaan pääsee kätevästi lentämällä Müncheniin, ottamalla joko auto alle, tai selviytymällä junalla johonkin alppikylään, kuten tuonne Brixen im Thaleen, ja käyttämällä alueen ilmaisia Skibusseja.

Keliaakikko pärjää täällä kohtuullisesti paremman luokan hotelleissa, mutta ravintoloiden kanssa voi olla hieman tekemistä, erityisesti ellei osaa saksaa. Lähtökohtaisesti lähestulkoon jokainen ruoka on majataloissa merkattu gluteenipitoiseksi. Keskustelulla (saksaksi) asian saa selvitettyä.


Lähtisin uudestaankin, lyhyellekin laskureissulle. Tällä kertaa tosin paremmin tietoisena Itävallan hotellien kylpyläetiketistä.

12 kommenttia:

  1. Ehdottomasti tervetuloa uudestaan! ♥ ♥ ♥

    Tergut Schladmingista :) Onneksi gluteenittomuus alkaa pikkuhiljaa selvitä täälläkin päin - itse mun pitää skarpata enempi näissä asioissa - ei ihme, että olo on ollut sitä mitä sattuu aina vähän väliä... Hassua sinänsä, että nuo lisäaineet on todella tarkasti merkattu ruokalistoihin, mutta GF ei...

    ps. Tuo sauna"kulttuuri" on samanlainen myös Saksassa ja saa suomalaiset kirskuttelemaan hampaitaan - se EI ole suomalainen sauna jos kiukaalle EI saa heittää vettä, siellä pitää olla hiljaa, lapsia ei sallita (no okei, joskus tuo on oikeesti kullan arvoista...) ja pyyhe pitää olla jokaisen ihon pinnan alla... Puhumattakaan sitten niistä julkeasti tuijottelevista 60-v äijähaaroista (joiden takia mulla on kylpytakki saunassa päällä - en vaan koe sitä "kivaksi")...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Loistokeikka! :)

      Ihmetytti tosissaan että lähes kaikki merkattu gluteenipitoiseksi, vaikka periaatteessa ei pitäisi olla mitään gluteenia. Liekö sitten vaan varmuuden vuoksi näin tehty. Tai sitten tapana on heittää kourallinen vehnäjauhoa ruoan sekaan jotta siitä saa rapeampaa tms.

      Saunakulttuuri on kieltämättä mielenkiintoinen. Itsekään en oikein tuntenut oloani kotoisaksi tuolla, mutta lienee taas tällainen kulttuurikysymys.

      Poista
  2. Upeita maisemia! :) Varmasti kelpaa laskea tuollaisissa puitteissa. Mutta oli kyllä aikamoista tuo saunakulttuuri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, ei ne alpit ihan turhaan ihmisiä kutsu puoleensa vuosi toisensa jälkeen.

      Vähän harmillista oli kuulla miten lumitilanne sielläkin on vuosi vuodelta heikentynyt. Nytkin piti olla huippusesongin aika, eikä siellä kuitenkaan kaikkialla mitenkään metrikaupalla lunta ollut.

      Spaetiketistä on varsin hyvä olla _etukäteen_ tietoinen. Säästyy turhilta yllätyksiltä. :)

      Poista
  3. Ugh mitä saunomista! Mie olisin saattanut jopa säikähtää ja luikkia karkuun. :D

    Muuten näyttää niiin ihanalta. Oikein harmittaa kun en ole niin laskettelun ystävä. Lumilomat on ihania, mutta murtsikkahiihto on enempi minun juttu. Alpit ei taida olla siihen tarkoitukseen varmaan parhaita paikkoja :p Maisemien puolesta ei varmasti olis parempaa paikkaa missään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hiljaa sieltä sitten hipsittiinkin pois. :D Ja yritin keskittyä silmät kiinni vaan siihen saunan lämpöön. :)

      Alpit ei tosissaan murtsikassa palvele, siihen nuo teidän ihanat tunturiseikkailut taitaa olla parhaita! Meillä on murtsikasta sen verta pitkä aika että pitäisikin käydä vähän verestämässä. Noh, ehkä tuossa pääsiäisen tienoolla. :) Alppien maisemat on kyllä jotain ihan uskomattoman kaunista!

      Poista
    2. Hei tuolla Ramsau am Dachsteinissa on ihan maailmancup tason sivakointi maisemat - voin suositella! http://www.ramsau.com/en/winter/cross-country-biathlon/

      Tänään piipahdettiin siellä (GF-kakkua tarjolla kahvilassa - niin harvinaista herkkua täällä! Okei käytiin me rinteessäkin siinä Dachsteinilla :p )

      Poista
    3. No kas, löytyyhän sieltä sitten sellaistakin! Ja GF-kakkua! <3

      Poista
  4. Saksassa kun olen käynyt muutaman kerran, niin siellä on sama saunakulttuuri. Sekä hotelleissa että uimahalleissa, jos niissä on sauna, niin on käytännössä aina yksi yhteinen sauna miehille ja naisille. Uikkareita paikalliset paheksuvat todella kovasti, koska ne heidän mielestään ovat erittäin epähygieeniset saunassa. Jos ujostuttaa, niin vetävät sitten pyyhkeen päälle saunaan. Mutta aika normaalilta tuo sitten on vähän ajan päästä alkanut tuntua niinä kertoina kun olen käynyt, kun alkujärkytyksestä on päässyt yli. Kun on paljon muitakin naisia, niin ei se siellä mukana olo ilman uikkareita ole enää sitten niin kummalliselta tuntunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä varmasti juuri käykin kun pääsee ensimmäisestä shokista yli - hommasta tulee enempi vähempi normaalia, varsinkin jos siellä käy useammin. Tämän hotellin saunat olivat sen verta pieniä että tuntui vähän nihkeältä kun asennossa äijähaara piti valloittaa suurin osa istuintilasta, ja noin muutenkin voisi ehkä vähän vähemmin ihan kohteliaisuudesta muita kohtaa levitellä. :)

      Poista
  5. Hyvä että kirjoitit rehellisen matkakokemuksen! minulla on hieman samanlainen kokemus Itävallasta: maisemat ja nähtävyydet ovat todella kauniita, mutta etenkin asiakaspalvelu hyvinkin töykeää ja arroganttia. Vietin aikaa Wienissä ja sieltä jäi kyllä todella töykeä kuva asiakaspalvelusta. Minulle huudettiin ja kiljuttiin kun kysyin kahdessa eri hajuvesikaupassa hajuveden testeriä, jota ei kaupassa siis näkynyt. Puhun jonkin verran saksaa ja pystyn ymmärtämään selkeästi puhuttua saksaa, niin ei ollut kielimuurikaan syynä. Kaksi myyjää huusivat ja testeriä en saanut kysymälläkään. Toinen erittäin outo tapaus oli yksi asiakaspalvelija eräässä vuokrauksessa, hän huusi ja raivosi ja kertoi ettei palauta minulle varausmaksua. Näin ollen en uskaltanut maksaa hänelle yhtään enempää rahaa, joten hän voitti itselleen/firmalle sen varausmaksun, mutta paljon sekin oli. Kaiken lisäksi tuon asiakaspalvelija tytär oli yhdessä vaatekaupassa työssä, jossa hänen tytär päätti etten saa palauttaa vaatetta kauppaan, mutta en antanut periksi enkä lähtenyt pois ennen kuin asia hoidettiin asianmukaisesti. Mutta kaikesta huolimatta oli kiva nähdä nähtävyydet ja maisemat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, nyt kuulostaa kyllä jännältä palvelulta. Ihan huudetiin? Ja nyt kuulostaa kyllä muutenkin eri jännältä kohtelulta. Tuollaista en ole tainnut saada yhtään missään.

      Muutamassa muussa ravintolassa palvelu oli ihan kohtuullista ja samoin suksivuokraamossa - ei mitenkään säväyttävää, eikä kaikkea mitenkään hymyllä tehty, mutta tehtiin kuitenkin. Suksetkin sain käydä vaihtamassa kun eivät heti osanneet antaa alle oikeanlaisia.

      Rinteet vetävät varmasti meidät tuonne vielä joskus takaisin, mutta pitää toivoa että löytyy paikka jossa osataan hanskata ihmiset vähän paremmin. Tuntui jotenkin kuin olisi mennyt takaisin jonnekin 90-luvun Viroon, jossa oli tuolloin vaikea saada minkäänlaista palvelua. Siellähän tilanne on nykyään täysin toinen, joten ehkä Itävallallakin on toivoa! :)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!