maanantai 11. huhtikuuta 2016

342 päivää maailmanympäri tiivistettynä

En voi uskoa että siitä on jo puoli vuotta, kun kotiuduimme tuolta elämämme suurimmalta seikkailulta. En monestakaan syystä.

Yksi on se, etten ole vieläkään kyennyt ymmärtämään matkan kokonaisvaltaista merkitystä, en ole osannut vieläkään työstää kaikkea sitä mitä olen kokenut ja nähnyt. Keho ja mieli ei ole sulattanut vieläkään sitä kaikkea. En tiedä sulattaako se koskaan.

Viime viikon torstaina ilmestyneestä Anna -lehdestä voi kuitenkin lukea hyvin tiivistetyn matkakertomuksen. Ihan kahdelta aukeamalta.





Ei se kerro lähellekään kokonaisuutta, koska sitä ei voi mitenkään kertoa. Toivottavasti siitä löytyy kuitenkin inspiraatiota lukea vaikka täältä blogista enemmän, yrittää ymmärtää miten paljon siihen 342 päivään mahtui. Tai lähteä samanlaiselle matkalle.

Kaikki maailmanympärimatkan jutut löytyvät tämän linkin takaa, joten ei tarvitse muuta kuin lähteä selaamaan.




Ei niitä kaikki juttuja matkalta ole vielä edes tänne ehditty, kyetty ja pystytty kirjoittamaan. Niitä on vielä tulossa rutkasti lisää.

On vaan ollut hiukan kiirettä, niin, hehe, matkustaessa. Itseasiassa ihan liian kiire. On tullut laiminlyötyä monta asiaa, kuten itsensä, perhe ja ystävät. Ne kaikista tärkeimmät jutut elämässä.

Viimeisen kuukauden aikana olen ehtinyt käydä lähinnä kääntymässä kotona, ehtinyt hoitaa niin vähän käytännön asioita - kuten tehdä matkalaskut ja tarkistaa luottokortin statusta - että tuli niin sanotusti pakko eteen täällä matkan päällä hoitaa sekin. Olen käynyt purkamassa laukun ja pakkaamassa seuraavan päivän lähtöä varten uuden, ehtinyt ehkä pestä koneellisen pyykkiä välissä. Työmatkailun ihanuuksia.

Kyllä tämä matkustaminen alkaa hieman väsyttää, näin virallisesti lehdessäkin jo matkabloggaajaksi tituleerattuakin.





Voin kuitenkin luvata, että kunhan kirjoittelemme näiden uudempien lomien ja matkojen juttuja vähän valmiimmiksi lähiviikkojen aikana, hengähdämme hetken tämän intensiivisen matkustuskauden jälkeen, ja pesen ehkä useammankin koneellisen pyykkiä, maksan laskut ja peittelen tyttäreni useammin yöpuulle, saamme lisää tavaraa maailmanympärimatkaltakin vielä tänne.

Tulossa on ainakin seuraavaa:

  • Angkor Watin temppelit
  • Kambodzan tyttäret
  • Bangkokin auringonlasku
  • Hanoin fine dining vs. katukeittiöt
  • Teltta-autolla Australian sademetsissä
  • Kaksi viikkoa tila-autossa Sunshine Coastilla
  • Mordorin porteilla vaeltamassa
  • Uusi-Seelanti matkailuautolla pähkinänkuoressa
  • Valaiden kanssa uimassa
  • Jeepillä läpi Etelä-Amerikan - vuodessa
  • Luksusmatkailuautoillen USA:ssa
  • Näin roadtrippailet USA:ssa
  • Route 66 on täynnä nostalgiaa
  • Road trip ja Arizona, baby!
  • Jeromen aavekaupunki
  • Yosemiten vaellukset
  • Las Vegasissa pidät parhaat polttarit!
  • Disney World ja Florida
  • Kaikki matkan hotellit

....ja onhan noita ihan todella paljon kaikkea muutakin vielä jemmassa odottelemassa. Niin postauksia kuin videoita. Ja saa niitä toivoakin, ihan mielellään.


Ja muuten: Kiinnostaisiko teitä tulla tapaamaan meitä, kuulemaan esitys ja kysymään kysymyksiä tai ihan vaan viihtymään, jos järkkäisimme Helsingin keskustaan jonkinlaiset treffit?

Sitä odotellessa, lue kuitenkin tuo Anna. :)


PS. Olethan muistannut seurata niin meitä instagramissa, Facebook -sivuamme kuin twitteriämmekin? Kaikkea emme täällä blogissa jaa.

14 kommenttia:

  1. Olipas kiva huomata viime viikolla, että tuttuun Anna-lehteen oli eksynyt pari virtuaalituttua matkailijaa. :) Juttu oli kyllä oikein hyvä, vaikka varmasti hankalaa yrittää tiivistää noin upea matka pariin aukeamaan. Jäänkin innolla odottelemaan lisäjuttuja matkastanne - erityisesti Uusi-Seelanti kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinjoo, sinähän siellä vaikutat jatkumolla! :)

      Kuten varmaan itsekin tiedät, matkajutut on aina niin vaikea tiivistää - varsinkin kun sitä ei itse edes aina tajua mitä kaikkea onkaan tullut opittua. Vasta muiden ihmisten kanssa puhuessa se jotenkin kirkastuu mielessä.

      Täältä niitä juttuja tulee - ja laitetaan vielä lisää Uudesta-Seelannista, se on tosissaan aivan mahtava maa. ♥

      Poista
  2. I feel you :) Puolisen vuotta meni itselläkin paluun jälkeen reissatessa ns. pienemmillä reissulla ja etsiessä sitä jarrua (josko sitä nyt pitää edes etsiä)... :) Missään kun ei sitä manuaalia maailmanympärimatkalta palaamisesta löytynyt, niin soveltaa piti. Se on kuitenkin kokemus, jonka voi vaan ymmärtää jos sellaisen on itse kokenut <3

    Jään innolla odottamaan noita kaikkia postauksia ja muutamia samankaltaisia on itselläkin vielä varastossa aika kasa - sitten joskus... ;) Mutta silmäni kiinnitti (Vegasin lisäksi tietysti) huomion tuohon Jeepillä läpi Etelä-Amerikan. Whaaat? Tahtoo kuulla lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä niin vaikeeta selittää niille, jotka ei vielä ole mitään vastaavaa kokeneet, on vaikea jotenkin laittaa sormea sille kaikelle mitä mukaan jäi. Se mikä on ihanaa on se, että on olemassa niitäkin jotka tasan tietää millaisia tunteita sitä käy läpi. ♥

      Hih, what happens in Vegas... ;) Ja jeepistä sitten joskus lisää! :D Se on mahtava stoori se.

      Poista
  3. Ja lisäyksenä vielä, että hieno juttu tuo artikkeli Anna-lehdessä. Täytyypä yrittää kaivaa käsiin jostain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiitos, oli kiva kirjoitellakin se, vaikka lyhyenläntähän se on kun ei voi saada mukaan Kaikkea. :)

      Poista
  4. Voi mitä kaikkea jännää on vielä tulossa! ^^ Odotan suurella, suurella innolla. Ja tosiaan, on varmaan todella vaikea vielä näin lyhyen ajan kuluessa käsittää, mitä kaikkea itsessä on tapahtunut tuollaisen matkan jälkeen. Miten kovasti odotankaan sitä, että pääsen itse kokemaan jotain samankaltaista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toivottavasti myös pääset kokemaan! ♥

      On todella paljon kaikkea mistä haluaisi kirjoittaa, ja vielä nopeamminkin, mutta kun kaikkea ei voi kerralla saada niin tulee sitten vähän jälkijunassa. Sikäli aiheet eivät onneksi vanhene!

      Poista
  5. Mielenkiintoisia postauksen aiheita tosiaan. Valitettavasti nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus lupailla enemmän kuin lopulta on aikaa/halua kirjoitella. Innostutaan sitten vasta kun postaukset tosiaan näkevät päivänvalon ja toivottavasti tosiaan niin tekevät. :P Ymmärrän hyvin, että (matka)bloggaajankin aika on hyvin rajallinen arkikin kun on hoidettava, mutta liian usein tunnutte (muutkin siis kuin te) nykyään kosiskelevan lukijoita turhilla lupauksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istuin noin kolme vuotta takaperin eräissä juhlissa, jonka juhlapuhujana oli Esa Saarinen. Tämä suomalaisten keskuudessa suosittu luennoitsija halusi kertoa siitä miten työyhteisössä, tai yhteisöissä ylipäänsä, saadaan ihmisten parhaat puolet esiin.

      Esa kutsui tätä plussanappien painamiseksi. Jos haluat jotain ulos ihmisestä, kannattaa mielummin puhua positiivisia asioita. Kuten siitä miten kivasti joku jotain tekee. Tai siitä miten hyvin jokin asia on mennyt. Siitä miten paljon arvostaa toisen työtä.

      Yksi asia miten tämän voi bloggaajalle osoittaa, on käydä ihan oikeasti vuoropuhelua - siis myös silloin kun on jotain positiivista kerrottavaa. Tai vaikkapa silloin kun toivoo jotakin. Aika tosissaan bloggaajillakin on rajallinen - erityisesti meillä matkabloggaajilla, joista ei kukaan taida elantoaan ansaita bloggaamisella, ja kirjoittamiseen kannustaa palaute. Ei sen pelkkää hehkutusta tarvitse olla, mutta edes sellainen, missä kertoo että on kenties lukenut postauksen, ja mitä toivoo lisää. Tai edes rakentavaa.

      Sellainen kannustaa kirjoittamaan lisää, ja juuri niistä aiheista, mitkä lukijakuntaa kiinnostaa.

      Mitä luulet itse, toimisiko tällainen paremmin, kun se että tullaan anonyymisti huutelemaan negatiivisia asioita? Miten toimisit itse esimerkiksi työyhteisössä? Entä jos kirjoittaisit nimelläsi? Millainen palautteesi olisi tuolloin?

      Poista
    2. Oho, oho, oho. Tämän takia en kommentoinut nimelläni, vaikka samoin olisin nimen alta kirjoitellut. Tarkoitus ei ollut olla aivan noin negatiivinen, kuin kuinka minut on selvästi haluttu ymmärtää. Mutta eipä siinä, bloginne onkin selvästi muuttunut sen tiimoilta, kun pääsitte 'julkisuuteen' joten taidan vaan hiljaisesti äänestää jaloillani. Onneksi en myöskään ikinä ole arvostanut Esa Saarista juurikaan.

      Harmi, matkanne aikana olitte vielä todella mukavaa luettavaa - ennenkuin julkisuus tuntui nousevan blogin pääasiaksi. Kuvanne ovat aivan mahtavia ja niitä on ollut kiva katsella.

      Poista
    3. Ahaa, eli et kirjoittanut nimellä, vaikka nimelläsi voisit allekirjoittaa sanomaasi, mutta sitten et tehnyt niin kuitenkaan. :) No mikäs siinä, argumentointi se on tuokin.

      Luen tästä vähän vähemmän epäselvästi että koet meillä olevan jokin ylemmyydentunne siitä että jotkut mediat ovat kirjoittaneet matkastamme, tai siitä, että olemme tehneet työtämme, eli kirjoittaneet maksusta joihinkin julkaisuihin - asioita, joita on molempia tapahtunut kyllä jo ennen matkaakin. Ei tämä ole ensimmäinen kerta kun kasvomme tai kirjoituksemme koristaa lehtien sivuja.

      Kiitos palautteestasi tätä koskien kuitenkin. Kertoisitko vielä miten se ihan konkreettisesti näkyy? Jotenkin sitä ei itse oikein osaa nähdä kun edelleenkin menee aamukahdeksalta toimistolle painamaan hommia että saa rahat ihan siihen normaaliin elämiseen, ja tykkää ihan niistä samoista asioista kuin aina ennenkin. Ja kirjoittelee näitä juttuja. Yhden postauksen kirjoittamiseen uppoaa muuten helposti 5-6 tuntia kuvankäsittelyineen, joten ihan tyhjästä niitä ei tosissaan synny. Eri juttu on tietysti kevyemmät postaukset, kuten tämä, jonka saa kohtalaisen helposti aikaiseksi, mutta näitä meillä ei nähdäkseni kovinkaan paljoa ole. Tässä on myös aika iso ero erilaisten blogikategorioiden ja blogien välillä, ja me haluamme kohdepostausten olevan aina laadukasta tavaraa.

      Harmi ettet löydä Esan sanoista mitään ajattelemisen aihetta, vaikket hänestä muuten niin välitä. Meillä on kuitenkin ollut tapana arvostaa ainakin ihan vaan sitä, että uskaltaa puhua asioista edes omalla nimellä.

      Harmi myös ettet enää viihdy kanssamme, etkä osaa sen kummemin eritellä mistä se edes johtuu. Toisaalta, se että äänestät jaloillasi ei oikeastaan ole meiltä pois - me kun olemme saaneet kaikki matkat ja elämykset tehdä ja kokea. Blogin kautta pyrimme ne tuomaan myös muille koettavaksi, ehkä jopa inspiraatioksi ja erityisesti informaation lähteeksi jos vastaavanlaisia miettii. Luonnollisesti, arvostamme jokaista lukijaa, ja erityisesti kontaktia, jonka lukijoidemme kanssa saamme.

      Kiitos paljon kuvakommenteista, ja mukavaa kun olet kuitenkin tehnyt matkaa kanssamme. Me toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi mukaan jatkossakin, jos koet että elämykset vastedeskin kiinnostaa.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!