keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Lumikenkäilyä Oulangan kansallispuiston maisemissa


Ruka Safaris'n päämajalla, aivan Rukan kylän kupeessa, minut ottaa vastaan Kosti, ikänsä rajan tuntumassa asunut eräopas.

Vaelluskenkieni sijan sovitan päälleni pidempivartiset saappaat sekä lumikengät. Kosti katsoo, että muut varusteet ovat kohdillaan. Päivä on aurinkoinen ja kaunis, joten omat vaatteet riitttävät; kevyet ulkoiluhousut sekä laskettelutakki, alla välikerrasto ja aluskerrasto. Tänään ei pilkkihaalaria tarvita, kevät on jo sen verran pitkällä ja aurinko lämmittää mukavasti. Lähdemme tilataksimaisella autolla ajamaan kohti Oulangan kansallispuistoa. Sinne, missä pieni ja iso Karhunkierroskin ovat.








Maisemat muuttuvat yhä kauniimmiksi ja erakkomaisemmiksi mitä kauemmas Rukan kylästä ajamme. Asutus harvenee, mökkejä on harvakseltaan.


Perillä laitamme lumikengät jalkaan. Kostin tarkistettua että ne ovat kaikilla oikein, koko meidän suomalais-saksalais-brittiläisjoukkomme lähtee tallustamaan metsään. Alku tuntuu hieman jäykältä, keho kun ei ole tottunut lumikenkiin, mutta nopeasti se sopeutuu.





On ihanaa tuntea metsän tuoksu sieraimissa, narskuva lumi kenkiensä alla. Eteläisen kaupungin kasvattina ja asukkaana ei lunta nykyään enää talvellakaan niin kotimaisemissa näe. Puhumattakaan siitä, että pääsisi metsään lumikenkäilemään.

Yllättävän helppoa lumikenkäily metsässä on, kun hankikanto on riittävä. Ei upota lainkaan, ja etenemään pääsee jouhevasti, vaikka sauva uppoaa reilusti yli puolivälin lumeen Kostin demossa. Lunta on lähes metri.







Oulangan kansallispuisto on koti monelle uhanalaiselle kasvi- ja eläinlajille. Se on ollut inspiraatio monelle suomalaiselle taiteilijalle ja valokuvaajalle, ja sieltä kumpuaa myös osa meidän kansallismaisemia - niitä aiheita, jotka ovat olleet esikuvina taideteoksille ja luoneet osan suomalaista identiteettiä. Joskus on kuulemma tehty jopa taidekierroksia täällä, jossa kulkijat on viety katsomaan taulujen tai valokuvien sijainteja.

Oulankajoki virtaa jatkuvasti vierellämme. Sen kosket pauhaavat, ja aurinko kimaltelee kilvan vedessä ja hangella. Virta on niin kova, että joki on aina kylmä, myös kesällä. Ehkäpä siinä voisi käydä kokeilemassa melontaa tai raftingia, kun kerta tarkoitus olisi kesällä tehdä myös iso Karhunkierroskin.









Joki antaa myös kodin monelle kalalle, monenlaiselle lintulajille ja muun muassa saukoille. Kuusamon alue on tunnettu laajasta lintukannastaan, ja se kerääkiin monet lintuharrastajat kiikareineen bongailemaan. Sattuupa meidänkin lumikenkäreitin varrelle jokin mustavalkoinen sukeltaja, josta ehdin nähdä lähinnä pyrstön, mutta paremmin lajia tuntevat näyttävät olevan innoissaan.


Matka joutuu riippusiltojen yli, pientä karhunkierrosta mukaillen. Jäisiä nousuja metsässä on yllättävän vaikea päästä ylös edes lumikengillä, kunnes hoksaan miten jalka ja sen kärki kannattaa tampata kunnolla kiinni jokaisella askelellaa jäätyneeseen lumeen. Alaspäin mentäessä on tärkeää nojata hieman taaksepäin painolla, vaikka se tuntuu kummalliselta.










Kosti opettaa meille muun muassa naavan ja luppon eron, ja mistä ne muodostuvat, kertoo ulkomaisille suomalaisista marjoista ja miten tavallista on täyttää pakastin  marjoilla aina loppukesästä talvea varten. Kerron, miten me joka aamu teemme mustikkasmoothien kotona blenderissä, ja kuinka nuoren brittipariskunnan pitää ehdottomasti maistaa lakkahilloa ja leipäjuustoa reissullansa.


Ohjatulla kierroksella opin yllättävän paljon luonnosta. Oikeastaan toivoisin että lapset vietäisiin koulussa näin oppimaan (ja ehkä niin nykyään tehdäänkin, en tiedä), sillä tästä kierroksesta taisi jäädä päähän enemmän kuin monelta biologiantunnilta koulunpenkiltä.








Parin tunnin lumikenkäilyn jälkeen päädymme nuotiopaikalle Myllykosken kupeeseen ja Kosti pistää tulille pannukahvit. Auringon vielä paistaessa myös nuotio lämmittää mukavasti. Mutustelemme eväsleipiä ja juttelemme muun muassa siitä miten valtio on yksityistämässä Suomen metsät.


Mitäköhän näillekin paikoille käy sen myötä pitkällä tähtäimellä? Vieläkö meillä ja tulevilla sukupolvilla on mahdollista viettää aurinkoinen talvipäivä hengittäen raikasta metsäilmaa, samoilla keskellä kelohonkia ja katsoa miten puhdas vesi virtaa joessa?

Nauttia nuotion äärellä ne pannukahvit, eväsleivät, kesällä ehkä yöpyä erämökissä ja herätä linnunlauluun keskellä hiljaisuutta.










Lue lisää Oulangan kansallispuiston vaellusreiteistä täältä.


Lumikenkäsafarin tarjosi blogiyhteistyönä Ruka Safaris, jonka kautta löytyy paitsi lumikenkäilyä, myös moottorikelkkailua, revontulisafareita, lumi-iglussa yöpymisiä, Iisakki villagessa saunajoogaa ja perinneillallista, tai miksei kesällä vaikkapa koskenlaskua tai karhunkatselua.

12 kommenttia:

  1. Tuo koski on niin mahtavan näköinen, etten kestä! Muutenkin Kuusamon seutu vaikuttaa aika passelilta, ehkä pian sinne! :) Lumikenkäilyn makuun pääsin minäkin Levillä, kun ajelimme gondolihissillä ylös tunturin huipulle ja tassutimme lumikenkäillen alas. Olenpa josuks eräissäkin polttareissa pelannut fudista järven jäällä lumikengissä... siinä oli sitä jotain :P

    Enpä tiennytkään, että teillä on Karhunkierros suunnitteilla, ihan mahtavaa! Kyllä tuli tuolla ulkomailla riehuessa sellainen olo, että kotimaan ihmeitä tulee nähtyä aivan liian vähän. Meillä erityisesti Afrikassa ollessa, kun siellä päivästä toiseen ihmeteltiin upeita eläimiä, ja seuraavana kesänä pitkän reissun jälkeen huristelimme Kainuuseen katsomaan karhuja. Kyllä täällä Suomessakin osataan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusamossa on todellakin todella kaunista luontoa, ja se on hassua miten pitää lähteä kauas pois Suomesta nähdäkseen mitä kaikkea lähelläkin on. :)

      Tämä kierros oli itseasiassa siinä mielessä hyvä, etten olisi oikein tiennyt itse minne lumikenkineni suunnata ensimmäistä kertaa. Tämän jälkeen ongelmaa ei kyllä ole mennä yksinkin jonnekin, kunhan tsekkaa reitit kunnolla etukäteen.

      Meillä on tuo Karhunkierros ollut juu suunnitteilla tässä, ja ystävät esittivät kutsun jo mukaan läheiselle mökille kesällä, joten eiköhän me sinne vielä selvitä! :)

      Poista
  2. Me testattiin Luostolla viime viikolla ekaa kertaa lumikenkiä. Ne tuli kyllä tarpeeseen, lunta oli alla yli metri ja polku oli varsin epävakaa - kiitos muutamien sadepäivien ja plussa-asteiden. Tosi kivaa puuhaa ja yllättävän kevyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä yllättävän kevyttä! Pelkäsin vähän 8 tunnin laskupäivän jälkeen mitähän tostakin hommasta tulee, mutta kivaa palauttelevaa treeniä oli. :)

      Meillä oli erinomaiset kelit Rukalla tätä testatessa, ja menen kyllä uudelleenkin maastoon samoilemaan noilla!

      Poista
  3. Mä en ole kovinkaan suuri lumikenkien fani. Jotenkin onnistun aina kolhimaan nilkat niihin kenkien sivuihin, ja eteneminen on niin tahmeaa verrattuna pelkkään kävelyyn polulla... mutta silloin, kun lunta on paljon ja polut upottaa, niin mieluummin lumikengillä kuin ilman, ja luontoon on hyvä päästä kaikkina vuodenaikoina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en tunne niin hyvin näitä lumikenkämalleja, mutta voisiko toi kolhiminen johtua siitä jotenkin? Parhaitenhan ne toimii nimenomaan silloin kun on vaara joutua upottavaan lumeen, muuten normikengillä on helpompi mennä. Itse menin tällä retkellä metsässä enkä poluilla lainkaan, joten helpotti menoa kummasti.

      Luonto, se on hieno asia. Sitä pitäisi harrastaa kaikkien vähän enemmän.

      Poista
  4. Mukava retki teillä ollut ja aivan ihanat talvimaisemat! Itse en ole ikinä lumikenkiä jalkaani kokeillut, mutta monesti on käynyt mielessä vastaavanlainen talvivaellus. Kuinka pitkiä matkoja noilla oikein jaksaa käppäillä?
    Nokipannukahvit luonnossa... ehkä maailman paras tapa nauttia kahvia! ��

    Titta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noilla menee vaikka kuinka pitkään, ihan kunnosta riippuen. :) Mutta yllättävän kevyttä puuhaa se siis on, eli ihan tavalliseen kävelyyn verrattavissa.

      Pannukahvit luonnossa - kyllä kelpaa. Seuraavan kerran sitten kesällä. ♥

      Poista
  5. Upeissa maisemissa sait kenkäillä! Koskimaisema pienine mökkeineen on upea!
    Olen kerran kokeillut lumikenkiä jossain pääkaupunkiseudulla, ehkä Oittaalla. aikaa on noista lumista vierähtänyt sen verran, etten edes muista, millaista se oli. :) Oletettavasti mukavaa. Olen jonkin aikaa halunnut johonkin hiihtokeskustyyppiseen ratkaisuun näkemään kunnon talvea, mutta koska en laskettele, en oikein ole keksinyt, mitä siellä tekisin. Tietty hiihtokoulu olisi mahdollinen, mutta miksei sitten kenkäilykin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa se kyllä oli, ja tosissaan, kyllähän noita aktiviteetteja on muitakin kuin laskettelu, moottorikelkkailu, revontulibongaus, maastohiihto.

      Maisemat ainakin on mahtavat. :)

      Poista
  6. Toi on vaan niin järjettömän upeata aluetta vuodenajasta riippumatta! Tulee omat retket ja hetket mieleen, kun katsoo näitä kivoja kuvia :-D

    Mitä sitten tulee lumikenkäilyyn, niin olen kerran kokeillut sitä Nuuksiossa. Kävin katsomassa telttapaikan, mutta en pystynyt ratkaisemaan Kyllikki Saaren murhaa minäkään. En olisi etukäteen uskonut, kuinka mukavaa puuhaa lumikengillä meno oli. Ehdottomasti olisi kokeilemisen arvoinen juttu uudestaan ja parempaa paikka sille ei olisi, kuin missä olette lumikengillä liikkuneet.

    Karhunkierros kesällä, kuulostaa hienolta! Itsekin sen olen "luonnollisesti" mennyt ja retken kohokohta oli yhdessä Oulankajoen mutkassa: heitin repusta raahaamani Karhut jokeen vilvoittelemaan ja siinä ne sitten puoli tuntia myöhemmin kaadettiin Kala-Epen kanssa kurkusta alas. Aijai, sitä on elämä parhaimmillaan, luonnossa poikamaista pilkettä silmäkulmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me niin odotetaan että päästään myös kesällä katsomaan näitä maisemia patikoimalla. Suomen luonto on niin himputin hieno.

      Ihan helmistooreja sulla taas näistä. :D Tottakai muuten Karhukierrokselle pitää ottaa Karhua mukaan!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!