torstai 5. toukokuuta 2016

St. Kildan pingviinit Melbournessa



Melbournen kelit ovat arvaamattomat. Ne näyttävät vähän samalta kuin Suomessa välillä kevät. Aamusta saattaa paistaa aurinko ja houkutella lähtemään ulos sortsikeleissä. Tunnin kuluttua saattaa tulla rakeita. Four seasons in one day on biisi, joka osuvasti kertoo Melbournen säästä.

Jos joku on elätellyt mielikuvia siitä miten Australiassa on aina ihanaa ja aurinkoista ja lämmintä, sen mielikuvan voi nyt pyyhkiä pois. Melbournessa ei toki tule samanlaista talvea kuin Suomessa, mutta kyllä sielläkin kylmä osaa olla. Ei siis kannata auringon toivossa suunnitella kesälomamatkaa niille suunnille. Pikemminkin joululomamatkaa jos tykkää auringosta ja lämmöstä.
 





Melbourne oli kuitenkin meidän ensikontakti Australiaan. Sitä edeltäneet viisi kuukautta Aasiassa saivat mielen kyllästymään paratiisirantoihin ja aurinkoon niin, että oli helpotus päästä viileään Melbourneen heidän loppusyksystä, meidän keväästä. Tuntui mukavalta kun hiki ei jatkuvasti valunut noroina pitkin selkää ja kasvoja, hiukset eivät liiskaantuneet heti pitkin päätä kun käveli huoneesta ulos, ja saattoi edes harkita meikkaamista. Oli ollut ikävä kaupunkielämää. En ollut uskonut kokevani sellaista tunnetta.


Australiassa on pingviineitä!


St. Kilda on aiemmin ollut hyvinkin kyseenalaista aluetta Melbournessa, mutta kuten kaikissa isoissa kaupungeissa, jossain vaiheessa elämä levittyy sinnekin ja tekee tehtävänsä. Joitain aikuisviihteeseen viittavia kylttejä sivukaduilta vielä löytyy. Pääasiassa kuitenkin kaduilla on nykyään pieniä putiikkeja, ravintoloita, leipomoita, kampaamoita ja ruokakauppoja.

Lisäksi St. Kildan suurin komeus on suuri huvipuisto. Sellainen oikein kunnon vanhanaikainen ja hurmaava. Ja kuulimme myös huhua pingviineistä.










Nykyään sinne pääsee näpsästi raitiovaunulla keskustasta parissakymmenessä minuutissa.

Me olemme viettämässä meidän seurustelun alkamisen vuosipäivää täällä, syömme Grill'd -ravintolassa erinomaiset hampurilaiset, koska kärsin 5 kuukauden Aasiassaolon jälkeen gluteenittomasta hiilihydraattivajeesta. Tai ainakin hampurilais-pizza-pasta -vajeesta.

Samoilemme vanhassa huvipuistossa katselemassa laitteita, fiilistelemässä tunnelmaa.

Lopuksi päädymme lämpimänä ja aurinkoisena päivänä rannalle oleilemaan ja nauttimaan päivästä. Seitesemän vuotta tarinan alkamisen jälkeen olemme keskellä unelmaamme, tätä matkaa, joka tosin on osoittautunut oletettua raskaammaksi toteutettavaksi.










Illan tullen pingviinit saapuvat


Vain harva tietää, ettei pingviinejä tarvitse lähteä katsomaan St. Kildaa etäämmäs. Kun hämärä alkaa laskeutumaan saapuvat pingviinit takaisin kotikoloon mereltä. St. Kildalla on pitkä laituri, jonka päässä on pingviinien oma yhdyskunta.







Julkinen salaisuus on selvästi vuotanut, sillä emme ole paikalla ainoat. Ei ihmisiä tungokseksi asti kuitenkaan riitä. Ensimmäiset pingviinit ovat saapuneet kotiin jo ennen hämärää ja patsastelevat ihan muina pingviineinä koloissaan.











Mustat joutsenet lipuvat ohi ja viihdyttävät esityksellään pingviineitä odottavia ihmisiä.

Hämärän laskeutuessa alkaa yhtäkkiä kuulumaan molskintaa. Vedessä vetelee pingviinit ihan tuhatta ja sataa, joskus yksi, joskus useampi. Miten ne onkaan noin nopeita?! Ei ole mitään saumaa saada niitä kameralle tallennettua tuolla nopeudella ja pimeässä.









Me ihailemme vikkeliä pingviinejä hetken, ja lähdemme sitten kävelemään takaisin pitkän laiturin alkuun ja kohti raitiovaunua. Aurinko on jo laskenut ja on tullut viileä. Vedän fleeceäni ympärille tiukemmin ja mietin että on se nyt kumma kun pitää tulla Australiaan asti palelemaan.



Mutta me ja tämä suhde, se on kestänyt jo aika paljon. Sen aikana on toteutettu useampikin unelma tähän mennessä, ja St.Kildassa me näimme vuosipäivänämme pingviinejä yhdessä keskellä unelmamatkaamme. Ilman sitä yhtä huhtikuista päivää ei olisi näitä kokemuksia, eikä tätä blogiakaan. No, ainakaan tässä muodossa.






Varsinainen pingviiniparaati löytyy Phillip Islandilta noin kahden tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Sinne saa ostaa lippuja useammassa hintakategoriassa katsomaan miten takuuvarmasti satapäittäin pingviinejä marssii hämärässä omiin kotikoloihin. Lippujen hinta on alkaen 25 AUD. Toiminta St. Kildassa ei ole säädeltyä ja se on ilmaista, mutta takeita pingviineistä joka ilta ei ole.

13 kommenttia:

  1. Voi harmi kun me ei tiedetty noista pingviineistä. Näimme kyllä niitä sitten muutaman (onneksi edes muutaman) Uudessa-Seelannissa, joka sekin melkein jäi näkemättä. Itse olin Melbourne-Sydney nyt joulukuussa, mentiin rannalle syömään aamupalaa, ja isäni otti kuvan, ja lähetti sen muulle perheelle. Siskoni sitten ihmetteli, miksi mulla oli farkkutakki päällä. Eipä ollut ihan niin lämmin varsinkin jos oli sekä varjossa, että tuulee. Suomessakin (yleensä) tähän aikaan on vielä kylmät tuulet, vaikka muuten olisikin asteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin yritettiin metsästää pingviineitä Uudessa-Seelannissa, mutta yritykseksi jäi meillä. Ei tosin IHAN hirveästi nähty sen eteen vaivaakaan kun saimme näitä veijareita katsella jo St. Kildassa. :)

      Meidät yllätti ihan totaalisesti kyllä se miten kylmä Ausseissakin välillä oli! Ihan sai laittaa lämpimintä päälle mitä rinkasta löytyi ja haettiin vähän lisääkin vaatetta matkaan mukaan. Pari viikkoa aiemmin oli tosin ollut +40 ja tukahduttavan kuuma. Hyvä näin - me oltiin jo saatu osamme auringosta ja kuumuudesta.

      Poista
  2. Enpä tiennytkään näistä Melbournen pingiviineistä! Julkinen salaisuus ei ainakaan tuolloin viitisen vuotta sitten ollut vuotanut ihan joka puolelle. :D Onpa hauskaa, että noin lähellä suurkaupunkia asusteelee pingviinejä. Philip Islandilla tosiaan elelee iso pingviiniyhdyskunta ja niiden näkeminen on taattua, mutta se pingviinien näkeminen siellä on hyvin kaupallistettua, istutaan katsomoissa kymmenien ellei satojen muiden turistien kanssa ja henkilökunta puhuu mikrofoniin. Olihan se ihan kiva nähdä ekaa kertaa pingviinejä, mutta ei se todellakaan ollut luontokokemus minun mieleen. Etelä-Afrikasta ja Etelä-Amerikasta (varmaan myös Uudesta-Seelannista), löytyy paljon paljon parempia paikkoja ihastella noita ihania lintuja, vieläpä ihan päivän valossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä just se joka oli jotenkin hauskaa - näin lähellä kaupungin keskustaa on vielä säilytetty luontoa!

      Meiltä jäi tuo Phillip Island muun muassa juuri tuosta syystä välistä. Olisihan se ollut tavallaan kiva, mutta ei se varsinainen luontokokemus kyllä ole. Tavallaan se on hyvä että tuo toiminta on säädeltyä, ettei urpot mene tekemään pingviineille mitään tyhmyyksiä, mutta noin periaatteessa olen myös vähän sitä vastaan että tavallaisilla luontokappaleilla rahastetaan. Johtuneeko tästä suomalaisesta jokamiehen oikeudesta, jonka parissa on kasvanut.

      Poista
  3. Pari viikkoa sitten oli uutisissa, kun känniset urpoturistit oli tappaneet kaks pingviiniä täällä St Kildassa. Niiden kuuluisuus alkaa olla vähän kyseenalaista :( Mekin käytiin vierailemassa loppukesästä, ja on meininki vähän muuttunut. Kuus vuotta sitten harva reppureissaaja tiesi pingviineistä ja ne sai olla rauhassa. Nythän siellä on armottomat möykkäävät turistiarmeijat joka ilta, spottivalot ja kaikki. Onhan se nyt selvää, että ongelmia tuosta seuraa... Eli vinkkinä kaikille, ei saa ainakaan mennä liian lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä saat***n tunareita siellä oikein on ollut. Nyt pistää vihaksi. On se nyt kumma ettei osata olla viattomien luontokappaleiden kanssa ihmisiksi ja jättää ne rauhaan. Vähän sama kun iski niin pirunmoinen viha siitä videosta ja sen vauvadelfiinistä, joka oli rantautunut. Ihmismassat halusivat sitten ottaa sen kanssa selfietä aina siihen pisteeseen että delfiini kuoli. Kuka hemmetin urpo ottaa delfiinivauvan kanssa selfieitä, eikä auta sitä takaisin mereen?!

      Onpa todella harmi, että homma on mennyt tuohon St. Kildassa. Ei meitä siellä mitenkään älyttömästi ollut, mutta kymmenien joukosta turisteja puhuttiin. Kaikki pysyivät nätisti laiturilla tai kivien yläpuolella, eikä salamavaloja näkynyt. Jäi tosin kuvasaalisikin vähän ohueksi, mutta pingviinien hyvinvointi menee edelle, tottakai.

      Poista
  4. Ihana St Kilda, oli mun koti vuoden verran. Kamala lukea tuota Annan kommenttia, on ilmeisestikin touhu muuttunut todella ikäväksi :( Silloin 4-5 vuotta sitten ei todellakaan ollut mitään möykkääviä turistilaumoja, ainoa häiriö oli typerykset, jotka ottivat kuvia salaman kanssa. Mutta tietenkin, mitä enemmän tieto pingviineistä leviää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä paikalle tuleee törppöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan St. Kilda, kevyt kade sun vuodesta! :D

      Mutta olipa joo todella ikävä lukea Annan kommentti aiheesta. Itse käyn aina sanomassa ärsyttäville tyypeille jos ne tekevät jotain, mitä ei saa. En vaan pysty seisomaan hiljaa vieressä katsomassa.

      Todennäköisesti sinne tulee kohta siis jonkinlaiset turvallisuustoimet, olisi oma veikkaus. Australiassa se näytti olevan aika vakio tämän tyyppisissä kohteissa. Muun muassa villidelfiinien syöttöpaikassa Tin Can Bayssä.

      Poista
  5. Oot Gia aivan supertaitava välittämään tunnelmaa <3 Tämäkin teksti kuuluu niihin lukuisiin, joiden ääreen oon pysähtynyt hyväksi toviksi hymyilemään ja ajattelemaan. Just nyt ajattelen sitä, kuinka hienolta on täytynyt tuntua niinä hetkinä, kun on tajunnut mihin asti on päässyt yhdessä toisen ihmisen kanssa. Kun on tajunnut sen, että se valtava unelma toteutuu juuri nyt, tässä, joka hetki.

    Niin. On aika hienoa lukea tällaisia tarinoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan Ida taas! Nää sun kommentit on kyllä ihan kultaa! ♥

      Näitä juttuja ei oikein halua tajuta vieläkään - se tunne on jotenkin ihan absurdi. Sitten aina välillä katson tuota toista kun se vaikka häärää keittiössä jotain ja mietin että vau, kaikki se and then some me kuitenkin tehtiin. Kai se kaikki jollain aikavälillä asettuu perspektiiviin. :)

      Poista
    2. <3

      Ei varmaan, sen voin uskoa. Päätä huimaa jo kun kuvittelen itseni tuohon tilanteeseen :D Onhan siinä ihmiselle käsiteltävää. Kyseessä on kuitenkin kokemus, joka vaikuttaa monella eri tasolla ja tavalla oikeastaan kaikkeen, mitä ihminen on. Saattaa mennä helposti vuosiakin ennen kuin homma alkaa oikeasti hahmottua. Ja sitä matkaa on ehdottomasti ilo seurata! :)

      Poista
  6. Itse rakastuin ikihyviksi Melbourneen. Meillä oli paha matkaväsymys päällä, koska oltiin huristeltu Darwinista koko mantereen halki bussilla Adelideen ja sieltä Melbourneen. Laiskotti niin, että emme lähteneet edes tuonne St. Kildalle katsomaan pingviinejä vaan päätimme säästää bongailun Uuteen-Seelantiin. Kaupunki-ikävään muutaman päivän visiitti oli mitä parhain ja enemmän kuin mielelläni palaisin Fitzroyn kaupunginosaan <3 Saisi kaikki ääliöturistit pysyäkin kaupungissa ja sen baareissa, ihan kamala kuulla tuon Annan kommentin kautta mitä siellä tapahtuu. Miten julmia voi jotkut olla :( Pingviinit on ihan älyttömän herkkiä ja kaikki valospotit jne on taatusti omiaan kartoittamaan ne kodeistaan. Aika erilaisella meiningillä mentiin Uuden-Seelannin Stewart Islandilla missä niille annettiin kotirauha. Meilläkään ei ole kuin yksi kelvollinen kuva niiden kotiinpaluusta hämärän aikaan, kun olivat todella niin vikkeliä ja ympäristö todella hämärä kymmenen jälkeen illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhheijaa, Darwinista Melbourneen! Nyt kyllä! En todellakaan ihmettele ettei huvittanut paljoakaan mitään tehdä.

      Fitzroy, kuin myös Southbank oli sellaisia paikkoja että muuttaisin kyllä vaikka heti sinnekin asumaan. :) Melbourne ei ollut lainkaan hassumpi, oikein mukava ja asuttava. Ja onhan siellä SeaShepherdin päämajakin. <3

      Oli kyllä todella ikävää kuulla tuosta toiminnasta St. Kildalla nykyään. On se kumma ettei osata olla ihmisiksi. :( Uudessa-Seelannissa oli kaiken suhteen todella tarkat säännökset, ja varmasti senkin takia luonto on pysynyt niin kauniinan ja koskemattomana. Ymmärsin myös, että koulussa opetetaan luonnosta paljonkin.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!