Minä lihoin maailmanympärimatkalla 4 kg, Gia ehkä 6.
Gia suosii mekkoja, koska kaapissa olevat 14 paria farkkuja eivät edelleenkään mene päälle mukavasti. Minun tyylikkäät, Australiasta ostetut vaaleanpunaiset shortsini kiristävät nekin vyötäröltä ikävästi. Olo ei ole sellainen kuin haluaisi.
Jostain syystä monet kuvittelevat, että olimme vuoden kestäneellä jatkuvalla lekottelulomalla, jossa kaikki toimi kuin rasvattu.
Todellisuus oli toinen. Matka oli aivan uskomaton elämys, ja olemme todella iloisia että teimme sen.
Se oli kuitenkin myös monella tapaa rankka. Reissun päällä ei aina ehdi tai pysty nukkumaan riittävästi, saati syömään järkevästi. Jatkuva paikan vaihtaminen, säätäminen ja selvittely stressaa kehoa ja mieltä. Seuraavien lentojen googlettelu jatkuu monesti yömyöhään. Kun unet jäävät vähiin, et jaksa suunnitella ruokailua, vaan syöt mitä on helpoimmin ja nopeimmin saatavilla. Kun et ole syönyt kunnolla, eivät aivotkaan oikein toimi. Ja googlettelu ja asioiden selvittely on entistä tuskaisampaa. Ja ikävä noidankehä on valmis. Eikä siellä varsinaisesti
riidoiltakaan vältytty.
Gia joutuu ruokarajotteidensa takia välttelemään viljoja, joten hiljaisilla lentokentillä, bussiasemilla ja taukopaikolla matkaa tehdessä harvoin edes löytyi mitään kunnon syötävää. Vaihtoehdoksi jäi usein Snickers.
Vietnam, tammikuu 2015
Lähdemme Hanoista kohti Hoi Ania. Meidän ei pitänyt päätyä Vietnamiin, mutta öiset googlettelut toivat meidät tänne. Takana on jo 3 kuukautta reissua ja väsymyksen jäljet alkavat näkyä ylipäänsä.
Matkustamme 20 tuntia junalla, jossa yöksi hyttiin tulee isomahainen pensselisetä.
Kuorsaus on niin kamala ettemme saa nukuttua. Sängyt ovat pienet ja patjat kovat, puhumattakaan niistä ykkösluokan hytin torakoista, joita saamme tappaa. Ravintolavaunun tarjonnan nähtyä alkaa arvostamaan jopa VR:n vakuumipakattuja sämpylöitä tarjoilukärrystä.
Rättiväsyneinä saavumme Hoi Aniin. Paikka osoittautuu Vietnamin kulinarismin mekaksi, ja kunhan väsymyksestä selvitään, niin haluamme maistaa kaikkea. Ja valinnanvaraahan on.
Uusi-Seelanti, toukokuu 2015
Asuntoautomme Kerttu on parkkeerattu lähelle puhelinkoppia, joka toimii myös wifi hotspottina. Sinänsä se ei lämmitä, koska ostamani wifi-paketti ei toimi, vaikka miten selitän sitä puhelimessa intialaiselle helpdeskille.
"Kyllä, maksu on lähtenyt luottokortiltani. Ei, en ole pystynyt lunastamaan koodiani. Kokeilin sekä koneella että puhelimella. Ai hotspotin osoite? Odotapa, niin kävelen kadunkulmaan tarkistamaan. Eijei, vaan Uudessa-Seelannissa."
Lopulta päätän kärsiä 10 dollarin tappion ja kirjoittaa Sparkille tulikivenkatkuisen reklamaation, joka ei koskaan kuitenkaan johda mihinkään toimenpiteisiin.
Vieressä on sentään Domino's,
josta haen lohdutukseksi pizzat.
Päivän tarjouksena Peri-peri chicken 5,99 dollaria. Jotain hyvää tässä maailmassa. Pimeässä Uuden-Seelannin yössä maistuu viini palan painikkeeksi.
Päivävaelluksille löytyy rajallisesti ruokaa, parhaiten energiaa saa sokeritäyteisistä muropatukoista, jotka Snickersin lisäksi käyvät myös Gialle. Porkkanoita sentään löytyi kaveriksi.
--
Välillä puolestaan avautuu tilaisuuksia, joista täytyy ottaa kaikki irti.
Australia, heinäkuu 2015
Uuden-Seelannin jälkeen vannoimme, että matkailuautoilut on nyt autoiltu. No, teknisesti ottaen tämä farmariauto ei olekaan matkailuauto, ja emmehän me sitä paitsi täällä asustele 'kuin' pari viikkoa.
Olemme lähteneet aikaisin liikenteeseen, että ehdimme ajoissa
syöttämään villidelfiinejä. Koukkaamme huoltoaseman kautta hakemaan pikaisen aamupalan. Muutaman hedelmän lisäksi minulla ja Bellalle löytyy sentään leivät.
Gia ruokavammaisena
saa selvitä taas Snickersillä.
Delfiinikohtaamisen jälkeen juhlistamme hyvää fiilistä herkullisilla sandwicheillä, ja täydelliseksi päivä muuttuu viimeistään siinä vaiheessa kun paikallinen leipomo paljastuu gluteenittomien superherkkujen keitaaksi! Kaikkea kahmitaan mukaan kaksin käsin. Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä.
Epilogi: Yöpyminen oli ilmaista, mutta ylinopeudesta muistivat vielä matkan jälkeenkin oikein kuvan kera. Kuudenkympin alueella 67km/h.
--
Ja toisinaan... no, aina ei vaan jaksa välittää.
San Francisco, syyskuu 2015
Juuri vietetty puolentoista kuukauden mittainen pätkä Fijillä ja Kiribatilla osoittautui perheen ruokavammaiselle todelliseksi koetukseksi rajallisen ruokatarjonnan suhteen. Kun siihen ynnää 5 kuukauden Aasian kärsimyksen, San Franciscon Valencia Streetin
loputtomien ravintoloiden ohi tulee käveltyä kuola valuen. Täältä saa maailman parhaat arepat, cachapat, tacot ja cookie ice creamit, vaikka kello 02 yöllä.
Ja kaikkea gluteenittomana. Gian (ja oikeastaan kenen tahansa ruoan ystävän) taivas.
Harvoin minäkään olen hyvästä ruuasta kieltäytynyt, mutta Gia tyhjentää pajatson ja kostaa tuon kahden San Francisco -viikon aikana kaiken kehitysmaiden onnettomasta ruokatarjonnasta kärsimisen.
Ja ne
drinkkibaarit!
Voi veljet.
--
Vaikka kotiuduimme jo 10kk sitten,
reissukilot eivät ole hävinneet minnekään.
Arki painaa päälle ja on tässä ollut vähän kaikenlaista, kuten muutto takaisin kotiin, töiden aloittaminen, arkeen kiinni pääseminen, asioiden järjestely, itselläni uudet haastavat työt, Gialla vanhat, ja kaikki työmatkustaminen yhdistettynä näihin huvimatkoihin. Kaiken lisäksi ruoka on hyvää. Tänäänkin kävin kaupasta ostamassa sipsipussin.
Tässä pätevät ihan samat lainalaisuudet kuin mitä ihan alussa jo mainitsinkin. Liian vähän unta johtaa huonoihin valintoihin ruuassa, joka johtaa tyhjien hiilareiden naposteluun, joka johtaa...
Mutta! Valoa tunnelin päässä!
Nythän kävi niin onnekkaasti, että elämäntaparemontti saapui kuin tilauksesta. Ihan tässä lähiviikkoina starttaa
Eroon makeanhimosta -nimeä totteleva online-kurssi, jossa käydään läpi miksi sokeri koukuttaa, ja miten pienillä muutoksilla ruokavalioon, stressinhallintaan ja uneen on mahdollista päästä tuosta koukusta irti.
Ja tuolle kurssille me aiomme osallistua.
Olemme jo vuosikausia fanittaneet
Optimal Performancen esimerkillistä toimintaa, ja kurssin vetäjän Hanskin, eli
Hanna-Kaisa Ranisen valmennusosaamisesta on erittäin hyviä kokemuksia. Ennen matkaa Gia on käynyt Hanskin valmennuksessa hyvin tuloksin. Ja mainitsinko jo, että Hanski on loistotyyppi?
Täältä siis tullaan,
tavoiteshortsit!
Mikäli tunnistit itsesi epäterveellisten elämäntapojen väsyttämäksi matkalaiseksi, haluaisit tuoreita ajatuksia tasapainoisen aterian valmistamiseen tai huomaat harhautuvasi liian usein kaupan karkkihyllylle, niin ehkä tämä sopisi sinullekin?
Kaksi onnekasta kuittaa kanssamme pääsylipun syyskuun alussa alkavalle kurssille
(arvo ~40 euroa / henkilö), jossa tiedossa reseptikirjaa, fiksuja viikkotehtäviä, vertaistukea, arjen onnistumisia ja vastauksia mieltäsi askarruttaneisiin kysymyksiin.
Jätä siis kommentti, nimi tai jonkinmoinen yhteystieto pe 26.8. klo 21 mennessä, niin olet mukana arvonnassa!