lauantai 3. syyskuuta 2016

Privaattikokki kodassa - ruokamatka Lappiin


Eteeni kannetaan ihanasti höyryävä gluteeniton savuporo-kylmäsavulohi -pizza. Olen vasta saapunut Harrinivan hotellille Muonioon. Ravintolapöydän ikkunasta näkyy joki, jonka toisella puolella on Ruotsi. Ruoan osalta en ole odottanut juuri mitään tältä matkalta Lappiin. Ehkä poronkäristystä, perunamuussia ja puolukoita.


Olen onnekseni ollut pahemman kerran väärässä odotusten suhteen.





Ensimmäiset kaksi yötä majoitun Harrinivan hotellissa ihan Muonionjoen rannalla. Hirsinen rakennus on sympaattinen, joskaan ei uusimmasta päästä. Ehkä sen viehätys piileekin juuri siinä. Huone on tilava ja mukava terasseineen ja omine saunoineen, jossa saakin mukavasti pestyä matkapölyt pois.



Mutta se ruoka, se on heti ensikosketuksesta aivan loistavaa!



Hotelli Harrinivan á la carte -ravintolan lista pursuaa niin hyviä vaihtoehtoja, etten tiedä mitä valita. Mietin poroburgeria, myös sitä poronkäristystä mutta päädyn kuitenkin gluteenittomaan herkkupizzaan, joka onkin juuri sitä mitä kaipasinkin 7 tunnin bussimatkan jälkeen Rukalta Muonioon.




Live now dream later -blogin Saanan ja Watia.fi -blogin Lotan saavuttua päädymme toisena iltana kokeilemaan molemmat listan kalaruoat. Rautua ja ahventa. Oi, ne ovat molemmat herkullisia! Saana ottaa sen saman poroa ja lohta sisältävän Nimisimiehen pizzan, gluteenillisena, joka on kaksi kertaa niin muhkea kuin oma gluteenittomani edellisiltana. Puolet jää syömättä kokonsa, ei makunsa takia. Samoin käy seuraavan päivän kermaiselle kalakeitolle, jonka tilaan lounaaksi. Se on niin iso että siitä söisi kolme.








Onneksi jälkkärit menevät kuitenkin eri vatsaan. Illallisella tilaamme kolme jälkiruokaa, jotka maistelemme ristiin.


Voittaja on selvä: kuusenkerkkäjäädyke. 


Gluteeniton brownie vadelmasorbetilla ei sekään ole lainkaan hassumpi. Hauska yksityiskohta on että vaikka omaan lasiini osuikin viiniä, Harriniva panee omaa olutta, jota on saatavilla näistä paikoista. Kollegoiden mukaan se ei ollut lainkaan hassumpaa.




Torassiepin kokki-Lasse tekee taikoja


Kaksi seuraavaa yötä vietämme Torassiepin lomakylässä Aurora Dome -luksusteltoissa yöpyen. Torassiepin pieni lomakylä on järven rannalla ja telttojen lisäksi siellä on vuokrattavana mökkejä, pari erilaista saunaa ja paikan valtti: Lasse.


Lasse loihtii nimittäin keittiössään toinen toistaan mahtavampia ruokia Torassiepin ravintolassa.







Lounaaksi saamme kolmen ruokalajin aterian: savustettua porkkanakeittoa, kermaista risottoa ja kanaa, ja jälkiruoaksi todella tukevan kahden suklaan suklaakakun. Kaikki gluteenitonta ja kasvissyöjälle vegenä .

Mainittakoon, ettei kukaan meistä jaksanut koko kakkua, vaikka erityisesti Lotta teki erittäin hyvän yrityksen.

Kolmen ruokalajin illallinen ei kalpene lounaalle lainkaan; hyvinvalmistettua, mureaa lihaa sienikastikkeella. Jälkiruoksi lakkoja, kermavaahtoa ja vaniljajäätelö.





Kokki kodassa, viini kädessä



Viimeisenä iltana Lasse hemmottelee meidät piloille. Se vaatii kyllä aikamoisen panoksen ensialkuun myös meiltä.


Torassiepissä voi nimittäin osallistua viikko-ohjelmaan lisämaksusta ja lähteä villiruokakierrokselle, joka päätyy kotaan ja ateriaan. Kierroksen voi ostaa myös privaattikeikkana hieman kalliimpaan, joskaan ei ylitsepääsemättömään hintaan - ja sellaiselle mekin päädymme.





 Meille osuu sateinen keli, kun Lasse tutustuttaa meidät ensin syötäviin villiyrtteihin; horsmaan, lipstikkaan, nokkoseen. Lähdemme vielä sieni- ja marjametsälle, ja Lasse päättää viedä meidät myös hillaan, joskin hieman heikolla menestyksellä. Molskimme suolla niin että vaelluskenkiin menee vettä, kierimme aidan ali jotta pääsemme suolta pois.

Kaikkia naurattaa.








Märät jalat pääsevät kodalla kuivamaan viltin alle tulen loimuun. Käteeni tuodaan lasillinen kuivaa valkoista ja Lasse aloittaa valmistamaan ateriaa, jonka raaka-aineina käytetään saalistamme.






Nenäni eteen ilmestyy alkuruokana savuhaukea saaristolaisleivällä normiruokailijoille, minulle gluteenittomalla vaihtoehdolla. Maistuu erinomaiselta yhdessä valkoviinini kanssa.









Lasse jatkaa puuhasteluja, ja jutustelun jälkeen eteemme tuodaan savustettua rautua sienikastikkeella, seuranaan kasvislisäke itse kerätyistä yrteistä, sekä puikulaperunoita. Jälkiruoaksi saamme niinkin yksinkertaisen ruoan kuin tulella vastapaistettu lätty hunajalla ja itse poimimillame mustikoilla, sekä lipstikasta ja naavasta haudutettua teetä.


Gluteenittomasti kaikki, tietysti.


Jos jotain ruoalta odotin saapuessani Harrinivan vieraaksi Muonioon,
en ainakaan tätä.







Matkaillessa ruoka on noussut minulle yhä tärkeämmäksi osaksi kokonaisvaltaista kokemusta. Voisin vartavasten mennä pelkälle ruokamatkallekin, mutta kun tarkoitus on tehdä myös muuta, hyvä ruoka on piste i:n päälle. Harrinivan hoteissa se todellakin toimii; ensin aktiviteettejä Lapin luonnossa, laadukas yöpyminen ja kokemuksen kruunaa loistava ruoka.

Privaattikokin esityksen jälkeen köllähdän luksustelttani sängylle enemmän kuin tyytyväisenä. Eikä edes harmita, että se poronkäristys ja perunamuussi jäi tällä reissulla syömättä.





Muoniossa vietin neljä päivää Harrinivan bloggaajavieraana elokuussa.

39 kommenttia:

  1. Ooh, mikä luksusreissu! Tuollaiset ruuat eivät ole mun villeimmissäkään unissa ikinä yhdistyneet Lappiin, tai ainakaan retkeilyyn. Uskomatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole itsellänikään, ihan todella positiivinen yllätys! Ihan täydellistä jotenkin tämä setti mulle - luontoa, hyvää ruokaa ja luksusasumista. <3

      Poista
  2. Siis wau ja nam! Ihan käsittämättömän hienolta kuulostaa tuo kokemus. Siis nimenomaan tuo, että ensin pääsee reippailemaan metsään ja vielä oppii kenties jotain villiyrteistä, ja sen jälkeen joku loihtii mielettömän aterian. Tuollaiselle minäkin voisin lähteä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oli itsellenikin yllätys että muun muassa horsmaakin voi käyttä ruoassa. Ja nyt tiedän m yös miten nokkosia poimitaan polttamatta itseä. :)

      Kokonaisuus on vähintäänkin sanottuna toimiva. Ei se mikään ihme ole että japanilaiset tunkee meidän Lappiin sankoin joukoin. Ehkä tämän jälkeen suomalaisiakin näkyy enemmän!

      Poista
  3. Huhhuh, en kestä! Onneksi söin juuri, enkä lukenut tätä postausta nälkäisenä :P. Mun piti hakea tälle blogimatkalle, mutta muistin vikan hakupäivän väärin, hups vaan. Sentään taisin itsekin olla Rovaniemellä tän reissun aikaan, niin pääsin kuin pääsinkin pohjoisia maisemia fiilistelemään. Olen niin kovin tykästynyt Suomen luontoon ja Pohjolan maisemiin viime aikoina. Tämä teidän reissu näyttää sun kuvien peruseella aivan täydelliseltä ja jäätävä määrä ihania ruokia yhdessä postauksessa. Suomi <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelin että "noh, olen vähän noilla suunnilla" kun olin jo valmiiksi Rukalla. Sitten tajusin että sinne kestää 7 h bussilla, että ihan vieressä se ei sittenkään ollut. :D Helsinkiläiset.

      Tämä reissu oli aivan huippu. Kertakaikkiaan erinomaisesti järjestetty, eikä moittimisen varaa jäänyt ei sitten mihinkään. Olispa kaikki lomat samanlaisia! ♥ Ja niin, Suomi on todellakin ♥.

      Poista
  4. Nam nam nam! Kuulostaa ihan mahtavalta reissulta. Meille myös ruoasta on tullut tosi tärkeä osa reissuja ja näyttää siltä, että senkin puolesta tullaan Lapissa viihtymään. Erityisesti tuosta villiruokakierroksesta olisin tykännyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villiruoka on tosissaan ihan loistava juttu! Kierrokselle kannattaa ehdottomasti mennä. :)

      Poista
  5. Oijoi, mitä herkkuja! Ja tuo illallinen kodalla sateisessa metsässä rämpimisen jälkeen kuulostaa aivan mahtavalta elämykseltä. Minäkin haluan! :)
    (Rukalta Muonioon 7 tuntia bussilla - mitääh!? Vitsit, ei noita pohjoisen etäisyyksiä käsitä kun ei ole siellä koskaan käynyt...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne siis herkkujen ääreen. :)

      Tää on just niin tätä Helsinki-ihmisen näkemystä; "ne on varmaan siellä jossain ihan vierekkäin kun on kehäkolmosen ulkopuolella". :P

      Poista
  6. Ooh ja vau! Kyllä vähän herahti vesi kielelle. Tää on kyllä ihan mahtavaa (ja saletisti myös ansaittua) mainosta tuolle paikalle - vitsi että tekisikin mieli lähteä tuonne luonnon keskelle nukkumaan luksusteltassa ja syömään!

    VastaaPoista
  7. Oi että, täällä huokailen. Kuulostaa niin täydelliseltä luksuslomalta. Sen lisäksi että saitte yöpyä niissä huikeissa luksusteltoissa, liikkua Lapin lumoavassa luonnossa ja sitten vielä tämä ruoka - todellakin piste i:n päälle. Mistähän saisi vuokrattua tällaisen Lassen kotiin vaikka viikoksi. Hmmm...tai ehkei se sentään olisi hyvä ajatus - sen herkkuviikon jälkeen joutuisi uusimaan jo vaatevarastonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka oli kaikilta osin kyllä erittäin hyvä ja puitteet kohdillaan. Kyllä sitä yhden Lassen takia vaatevarastonsa uusisi ihan mieluusti. :)

      Poista
  8. Söin hetki sitten mutta näistä kuvista tuli taas nälkä. On kyllä upean näköisiä annoksia eikä noita pysty mielessä retkeilyyn yhdistämään. Lappia kaikesta luksuksesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun on vaihtoehtoja pussiruoalle nuotion äärellä, ja silti saa olla keskellä Lapin luontoa. :)

      Poista
  9. Voiko horsmaa syödä?? Ihan mahtavaa, sitähän on ojanpientareet pullollaan! Ihana lukea tätä postausta, sillä yleensä ruokapostaukset saavat kaltaiseni keliaakikon vain rypemään itsesäälissä ja nälässä. Kiitos kohtalotoveri siis postauksesta, kyllä mekin saamme laatupaikoissa vatsamme täyteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä olin itse myös ihan äimän käkenä että mitäs hemmettiä, horsmako syötävää? Mutta näin on!

      Arvostan niin kovasti sitä että gluteenitonta ruokaa on tarjolla hyvissä paikoissa eikä tartte kieli pitkällä katsoa vierestä kun muut vetävät herkkuja. Hienoa kun ravintolat ovat ymmärtäneet sen tärkeyden, koska usein se jolla on erityisruokavalio saa ohjata paikkavalintaa.

      Poista
  10. Kyllä Lapin ruokailuista tulee väkisinkin mieleen ne vähän sinnepäin väännetyt poronkäristykset ja pottumuussit. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta ymmärrän kyllä täydellisesti, että tää teidän setti ylitti odotukset. Näyttää mielettömältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä poronkäristys on kyllä hyvää sekin, mutta näille se jää kakkoseksi. :)

      Poista
  11. Onpa päsäyttävää! Minä pidän kyllä kalan ja lihan sekoittamista epäpyhänä allianssina, mutta luotan kyllä, että Harrinivassa tiedetään, mitä siellä tehdään. On ihmeellistä löytää noin korkean tason kulinarismia jostain Lapin korvesta. Ei ihme, että kun katselen Harrinivaa varaussivulta, se on varattu täyteen hamaan ikuisuuteen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin minäkin ettei kala ja liha toimi yhdessä, mutta tämä oli erinomaista!

      Enpä olekaan katsellut noita varauksia viime aikoina, mutta en ihmettele jos se on noin täysi. Mietin jo tässä itsekin milloin sinne lähtisi uudestaan, kenties ruskasta nauttimaan tai talvella. Oli sen verta täydellistä.

      Poista
  12. Wau, teillä on ollut huippu reissu. Hienoa, että kotimaisista aineksista loihditaan noin herkullisia ruokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, elämyksiä paitsi ulkomaalaisille, myös ihan meille suomalaisille!

      Poista
  13. uskomattoman hienoja esityksiä aterioiden suhteen Muoniossa. Mikäköhän on menuun hinta? Ei kyllä myöskään noiden annosten jälkeen olisi ollut poronkäristystä ikävä. Tuo kuusenkerkkä jäätelö, pääsisipä maistamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinnat olivat kympistä kahteen per ruoka, jälkkäristä taisi selvitä hieman edullisemmin.

      Kuusenkerkkäjäädyke oli kyllä tosi positiivinen yllätys!

      Poista
  14. Mikä vika poronkäristyksessä :-) - etenkin Lapissa nautittuna. No toisaalta hyvä, että Lapissa saa nykyisin muutakin. Joskus aikoinaan olen oikeasti viettänyt viikon Saariselällä eikä vaihtoehtoina juuri ollut illasta toiseen kuin poroa tai lohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan seKIN ihan hyvää tietyissä määrin. Arvostan kovasti tätä ruokaan panostamista täällä, kävis kyllä yksitoikkoiseksi pelkkä poro ja kala. :)

      Poista
  15. Oho mitä herkkuja! Oletin näkeväni postauksessa jotain vähän tavallisempaa ruokaa ja noi oli tuollaisia luksusjuttuja. (Ja villivihannesjutut kiinnostaa itseäni aina!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin oletin saavani eteeni vähän tavallisempaa safkaa. Superpositiivinen ylläri tämä!

      Poista
  16. Aivan tosi ihanan näköisiä annoksia, voisin syödä nuo kaikki! Hyvä ruoka kruunaa reissun kuin reissun!

    VastaaPoista
  17. Olispa kivaa, kun olisi oma opas, joka kertoisi mitä voi metsästä kerätä. Ihana tollanen reissu, vaikka sadesäällä ei ehkä niinkään.

    VastaaPoista
  18. Miten tuli taas nälkä vaikkei ollut lainkaan nälkä. Nää herkut oli kyllä niin hyviä, en kestä! Lasse oli niin huippu. Aivan paras kokki!

    VastaaPoista
  19. Kiinnostaa tuo kokin esitys kun en ole koskaan vastaavassa ollut... olisiko kokkaamaan päässyt itse mukaan samalla oppimaan retkiruoanlaittoa? Tai tuliko vieressä katsellessa fiilis että haluaa mennä auttamaan? :)

    VastaaPoista
  20. Oijoi, mikä elämys tuon on täytynyt olla <3

    VastaaPoista
  21. Nam, herkullisia annoksia. Arvostan, että he ovat käyttäneet jonkin verran läheltä saatavia ja kovin suomalaisia aineksia. Villiyrtit kiinnostavat minuakin kovasti, muun muassa tuota kuusenkerkkää poimin viime keväänä ison satsin. Harrinivan paikka vaikuttaa muutenkin kiehtovalta ja jotenkin loppuun asti mietityltä. Teidän glamping-teltta näytti myös aivan ihanalta!

    VastaaPoista
  22. Harriniva tuntuu entistä mielenkiintoisemmalta paikalta. Itseä ei tosin sateessa olisi raaka-aineiden kerääminen haitannut, mutta takuuvarmasti en olisi löytänyt yhtään sientä maastosta ;-) Hieno konsepti tuo, että ensin kerätään ja sitten seurataan huippukokin työskentelyä hankituista aineksista.

    Perunamuusi, poronkäritys ja puolukkahillo kuuluu kyllä Lappiin kylmän keskioluen keran, sen kanssa ei edes kaljahipsterien kannata muuta olutta harkita :-D No vaikka ette poronkäristystä saaneetkaan, niin ei kai se noiden ruokien kanssa haitannutkaan. Pizza vaikutti alkuun heti herkulliselta! Itse söin aikoinaan usein lounaalla pizzaa, jossa oli neljä eri lisuketta neljässä lohkossa: kylmäsavuporo, kylmäsavulohi, katkarapu ja vuohenjuusto. Aikansa sitä kaverit naureskelivat, kunnes kerran tilasivat itsekin ja sen jälkeen oli heidänkin suosikkipizzansa :-D

    Se mikä konseptissa pisti silmään, niin Revontuliolut pitäisi kyllä tarjota puhtaasta tuopista eikä tässä tapauksessa Karhun tuopista :-( Toivottavasti Harrinivan väki lukee postauksen ja kommentit sekä korjaa tämän pienen olutystävää häiritsevän yksityiskohdan... ;-)

    VastaaPoista
  23. Tiedätkö, näin Lontoosta käsin ihan jo tavallinen poronkäristyskin kuulostaa eksoottiselta ja houkuttelevalta, noista teidän oikeasti eteenne saamista antimista puhumattakaan :) Ihana myös tuo villiyrttikierros!

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!