keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Varför Åbo, vi har ju Paris!


"Minä haluan mennä käymään Pariisissa", toteaa 6-vuotias tyttäreni eräs keväinen aamu. Ihmettelen vähän mistä kuusivuotias on voinut saada päähänsä haluavansa Pariisiin. Tai itseasiassa ihmettelen vielä enemmän mistä se edes tietää että on olemassa paikka nimeltä Pariisi. Eikö kuusivuotiaat noin yleisesti ottaen toivo pääsevänsä jonnekin Hoplopiin tai Linnanmäelle, ei suinkaan Pariisiin?



No, ei se Pariisi hassummalta kuulostanut omiin korviinikaan. Mitäpä sitä ei lapsensa takia jnpp.






Sattuu käymään niinkin hyvin että töissä pitää pikaisesti saada kaikki ylityötunnit käytettyä, joten buukkaan neljän päivän päähän lähdön Pariisin itselleni ja Bellalle eräs syyskuinen perjantai Miikan jäädessä kotiin ahkeroimaan perheen naisille käyttörahat. Hetken päästä ystävättäreni soittaa ja kysyy olisinko lähtenyt Turun saaristoon mukaan purjehtimaan. Sorry.

Varför Åbo, vi har ju Paris.




"Minä haluan kotiin"


Saavumme harmaaseen Pariisiin, vaikka sääennusteet ovat luvanneet aurinkoa. Lämmintä sentään on. Junamatkalla lentokentältä ytimeen on jo ensimmäinen croissantti vetäisty huuleen, mutta maisemat eivät ole ehkä juuri sitä parasta mitä Pariisilla on tarjota.

Selviämme latinalaisessa korttelissa olevaan hotelliimme, vaihdamme vatteet ja lähdemme tapaamaan gluteenitonta pariisilaisbloggaaja, jonka kanssa olen sopinut parin viestin jälkeen treffit gluteenittomaan kahvilaan.

Kun palaamme iltapäivästä hotellille päiväunille molemmat väsyneenä aamuviiden heräyksestä, tyttö sanoo että Pariisi onkin ihan tyhmä. "Minä haluan mennä kotiin. Oltaispa me kotona."







Ajattelen että näistä viidestä päivästä tulee pitkät viisi päivää.



Pariisin paremmat puolet


Seuraavana aamuna aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta jopa liian lämpimästi kun lähdemme kesämekoissamme kaupungille. Aamiainen croissanteilla (niitä mahtuu pieneen vatsaan yhdessä päivässä viisi) latinalaiskortteleiden tunnelmallisessa kahvilassa, käynti juustokaupassa ja hengailu Jardin du Luxembourgin hurmaavassa puistossa saa jo aikaan eri fiiliksen.










Päädymme parin mutkan kautta ei-aiotusti Hard Rock Café'hen syömään, jossa saan ilokseni gluteenittoman menun eteeni, ja vielä kirsikkana kakussa JÄTTIkokoisen sundaebrownien gluteenittomana jälkkäriksi. Jaksamme kahdestaan hädin tuskin syödä siitä puolet.


Lähdemme katsomaan auringonlaskua Eiffelille
ja jäämme vielä ihastelemaan sen öisiä valoja.







Kun silitän pientä selkää nukkumaan mennessä hotellilla, tytär toteaa ettei tämä Pariisi nyt sittenkään niin tyhmä ollut. Että on täällä ihan kivaa kuitenkin.

Niin minustakin.


Varför Åbo, vi har ju Paris!


Käymme yhdessä syömässä galetteja ja crepesejä, sekä brunssilla, istumme lämpimässä Pariisin illassa ulkoterassilla, minä siemaillen shamppanjaani, Bella piirtäen uuteen piirrustusvihkoonsa. Visiteeraamme Versailles'n linnan jossa liihottelemme linnanneitoina. Ihmettelemme Pariisia Notre Damen katolta. Tunnemme itsemme pieniksi luonnonhistoriallisessa museossa mammutin ja sinivalaan luurankojen äärellä.













Erityisesti meitä näyttää kiinnostavan epämuodostuneet sikiöt.



Kerron Bellalle linnan karua historiaa, millä ilveellä se on rakennettu, kerron veljeydestä, vapaudesta ja tasa-arvosta, keskustelemme ruoka- ja viinihistoriasta sekä Notre Damen kellonsoittajasta. Yritämme etsiä Rottatouillen ravintolaa, ja saatoimme ehkä löytääkin sen. Kotiin vietäväksi tyttö valitsee pienen soittorasian, jonka sointu tulee aina muistuttamaan minua Versailles'n linnan älyttömän kokoisesta puutarhasta ja Marie Antoinetten kesähuvilasta.








Paluulennolla hän ottaa minua kädestä kiinni kun lentokone lähtee nousukiitoon ennen kuin nukahtaa lennon ajaksi penkkiriville.

"Minä lupasin iskälle että pidän sinun kädestä kiinni ettei sinun tarvitse pelätä. Lentäminen on ihan turvallista, älä huoli."






En ole käynyt Pariisissa yli kymmeneen vuoteen. Se on jotakuinkin samanlainen kuin muistinkin. Paljon pieniä katuja, paljon suuria katuja, museoita, nähtävyyksiä, ravintoloita, pieniä putiikkeja, suurkaupungin fiilistä. Ihmiset ovat ystävällisempiä kuin muistin, tai sitten se johtuu siitä että ensimmäisen päivän jälkeen alan löytämään hieman ruostuneet ranskankielen taitoni taas ja yritän aina parhaani mukaan käyttääkin sitä.


Toistaiseksi en ole vielä koskaan rakastunut Pariisiin täysin. Enkä rakastunut vieläkään. 








Mutta kyllä tänne vielä nähtävää ja koettavaa jäi, ja erityisesti syötävää. En ole vielä varma buukkaanko mielummin junaliput Turkuun vai lennon Pariisiin.


Varför Åbo, vi har ju Paris! Vai oliko se 'varför Paris, vi har ju Åbo'?


18 kommenttia:

  1. Mä olinkin jo vähän odotellut tätä matkakertomusta! Seurasin tuota teidän Pariisin kuvasarjaa Instagramissa ja se oli kertakaikkisen ihana. Mä vähän salaa myös fanitan tuota teidän pientä kosmopoliittia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Anna, tosi kiva kuulla että se kuvasarja oli muidenkin mieleen. <3

      Mä itse ihmettelen sitä miten kiinnostunut tuo pieni ihminen on kaikesta, miten innoissaan se jaksaa katsella maailmaa silmillään ja samalla avata omatkin silmät ihan uusille asioille, ja miten mukavaa jo nyt on matkustaa yhdessä. Meillä näyttää olevan hyvin yhteistä ainakin kiinnostus hyvään ruokaan. Oli jotenkin mahtavaa kun tyttö ehdottomasti halusi juustokauppaan ostamaan erilaisia juustoja, ja sen jälkeen vielä piti jäädä hetkeksi piirtämään niitä juustoja sinne. :)

      Poista
  2. Upeita kuvia! Ja kuulostaa tosi kivalta matkalta muutenkin.

    Mä olen huomannut sukulaislasten kohdalla että Pariisi on tainnut olla kaikilla se ensimmäinen ulkomaanmatkakohde, josta ovat haaveilleet. Olen miettinyt että se ehkä johtuu siitä että Pariisi taitaa olla useammassa lasten elokuvassa tapahtumapaikkana, kuten vaikka just toi Rottatuille.

    Lisäksi ehkä vähän kyyninen kommentti pariisilaisista: mä luulen että se, että pariisilaiset olivat nyt ystävällisempiä kuin edellisellä vierailullasi, saattaisi johtua myös siitä että mukanasi oli lapsi. Mulla on sellainen mielikuva että ranskalaiset (ja pariisilaiset :)) suhtautuu tosi luontevasti ja myötämielisesti lapsiin. Mutta toki vähäisenkin ranskankielentaidon esiintuominen auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli! :) Matka oli tosissaan oikein onnistunut, vaikka vähän mietin onkohan se Pariisi nyt passeli tällaiseen äiti-tytär -matkaan.

      Veikkaisin että meidänkin tapauksessa on Rottatuillella ollut jonkin asteinen vaikutus tähän matkakohdehimoon, mutta harvemmin sitä alkaa lapsi jankuttamaan että pitää jonnekin päästä matkustamaan. Eikä tämä suinkaan ollut ainoa kohde, mutta Kiina olisi ollut liian kaukana tälle ajalle. Se hämmästyttää miten itsestäänselvänä tyttö ottaa sen että tottakai matkalle lähdetään ja kohteet ovat ihan *saatavilla'. Itse unelmoin ehkä juuri Linnanmäestä ja ostoskeskuskäynnistä saman ikäisenä. Tai korkeintaan risteilystä Tukholmaan. :D

      Voi muuten olla että lapsi teki tehtävänsä tuossa palvelussa, tai ehkä ajat on myös Pariisissa muuttuneet!

      Poista
  3. Kuulostaa aivan mahtavalta hyvän mielen äiti-tytär reissulta! Bellan kommentteihin on näin 6- ja 4-vuotiaiden tyttöjen isänä kovin helppo samaistua. Meidän lasten haavekaupunki on ollut jo kauan New York, varmaankin Madagascar-piirretyistä johtuen. Varmaan Pariisikin kelpaisi, eipä ole itsekään tullut käytyä siellä yli kymmeneen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri sitä se olikin. Aluksi ei näyttänyt ihan niin hyvältä, mutta onneksi se siitä sitten suttaantui. :)

      Ihme muuten ettei meilläkin ole tullut tuota Madagascar -toivetta, sillä se on kyllä ollut kovin katsottu ja pidetty. Ehkä tuo tytär on nyt saanut hetkeksi seikkailuista tarpeeksi.

      Poista
  4. Minulla on samat fiilikset Pariisista: en koskaan ole oikein ihastunut siihen. Ennen ensi huhtikuuta olisi kuitenkin käytettävä juurikin yksien Euroopan-lentojen verran Air Francen pisteitä. Tuskin niillä saa kuin suorat lennot, eli vaihtoehtoina Pariisi ja Amsterdam. Olen tässä arponut, kumpaan menisin. Pitäisikö vielä antaa Pariisille yksi mahdollisuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäämistaso molemmille kaupungeille on aika lailla samalla levelillä. Ehkä saattaisin mennä silti Amsterdamiin ja lähteä kenties sieltä tekemään lähikaupunkeihin junalla retkiä. Tai miksei pyörälläkin. :)

      Vaikka eihän tuo Pariisi sikäli hassumpi ole jos vaikkapa ruokaan, viiniin ja kulttuurin haluaa panostaa. Ja täytyy sanoa että Versailles oli aika henkeäsalpaava kokemus.

      Poista
  5. Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia vuoden takaa, kun kävimme esikoisen kanssa Pariisissa. Se oli meidän ensimmäinen matka kahdestaan ja meille siinä oleellisinta oli pitkä viikonloppu ihan ilman sisaruksia - sen lapsi muisti monta kertaa mainitakin. Me ei oltu ihan yhtä ahkeria kuin te, vaan käytiin lähinnä Eiffel-tornilla ja Notre Damella, joihin kumpaankaan ei edes kiivetty, mutta sen sijaan vietettiin monta hetkeä vain kävellen Pariisin katuja ja syöden nutella-lettuja. Myös meillä aamiais-croissantit olivat ykkösjuttu.
    Pariisi oli kyllä erinomainen kohde äiti-tytär -viikonlopulle. Vaikken minäkään varsinaisesti rakastunut kaupunkiin, menisin sinne mielelläni uudestaan. Ja sovimme jo viimeksi, että seuraavalla kerralla vuorossa olisi sitten myös Versailles.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Versailles kannattaa kyllä ehdottomasti käydä, se oli jotenkin out of this world. Se määrä kultaa ja kimmalletta... huhhuh. Laittaa asioita taas uudella tapaa perspektiiviin.

      Ei Pariisi huono ole, oikein mukavaa meillä oli. Ja se ruoka on aivan loistavaa ainakin kun löytää oikeat paikat. Nutellat taitaa olla vähän kaikkien suosikkeja. :)

      Poista
  6. Ihana Bella! <3 On tainnut reissukuume tarttua vanhemmista tyttäreen ;) Pariisissa pitäisi kyllä käydä ihan jo kaikkein herkkujen takia. Saattaa tosin jokunen tovi vierähtää ennen kuin seuraavan kerran matkailen Euroopassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bellalla on tainnut olla maailmanmatkaajan geenit jo syntyessään. :)

      Sinulla taitaakin olla tulossa aika mahtavia paikkoja, ehtiihän sitä Eurooppaa myöhemminkin! Otat ne Aussit nyt vaan kunnolla haltuun!

      Poista
  7. Samoja fiiliksiä täälläkin Pariisia kohtaan. Jollain tapaa se vähän kiehtoo, mutta jättää sitten kuitenkin kylmäksi. Versaillesin puisto oli kyllä hieno. Ainakin reilut kymmenen vuotta sitten, kun maailmaa ei ollut nähtynä vielä niin paljon. Kai se olisi sitä vieläkin. Haluaisin kyllä antaa Pariisille uuden mahdollisuuden tässä jossain vaiheessa. Kivan kuuloinen ja rento loma teillä on ollut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se Versailles aika hieno nytkin vaikka maailmaa on nähtynä vähän enemmänkin. Itseasiassa se Versaillesin pieni kaupunki vaikutti sen verta idylliseltä että voisin mennä sinne oikeastaan olemaan Pariisin sijan.

      Pariisi on varmaan oikeassa kontekstissa ja oikealla tavalla toteutettuna oikein hyvä. Ja olihan se hyvä meillekin. :)

      Poista
  8. Jaa-a. En ole koskaan tykännyt Pariisista, vaikka siellä 4 kertaa olen käynytkin... Katakombit oli musta siellä parasta, Versailles jätti kylmäksi, saattoi johtua matkaseurastakin tosin. Itse kaupunki oli kyllä kivan tuntuinen. Pariisissa on myös kirkko, josta minut heitettiin elämäni ekaa kertaa ulos - meriitti tämäkin...? Okei, hyvä kiipeilykamojen kauppa sieltä löytyy.

    Meillä Neidiltä tulee jatkuvasti ehdotuksia matkakohteiksi. Siis viikottain. Enpä tiedä mistä tuo sitten on mm. Kiinan tahi Brasilian keksinyt... Tjaa-a... Kiinassa "on" lohikäärmeitä ja Brasilia oli noissa Rio leffoissa... Luxembourgissakin tuo haluisi käydä, koska kävin siellä yksin... Jajajaja... Lista on loputon. Kaikista erilaisista dokkareista mm. toteaa, että "tuolla haluan käydä!" tai vaihtoehtoisesti: "tuolla käytiin!!!". Kunhan ei Pariisia keksi, siellähän tuo on jo käynyt - väliäkös sillä, että oli 1,5-v silloin ;) Viides kerta ei silti kauheasti houkuttaisi, vaikka Louvressa en ole käynytkään (tää on periaate, EN halua käydä siellä, Pariisissa on niin paljon muitakin (mielenkiintoisempia) museoita tarjolla).

    Mä jaksan myös ihmetellä sitä, miten helposti mein Neiti syttyy paikassa kuin paikassa: enpä ole kuullut "Täällä on tylsää, lähdetään pois" kertaakaan vielä - en museoissa, raunioilla, vaelluksilla, rannalla, kaupassa, kiertoajelulla jne. Toisaalta ymmärrän, että voi tuntua tylsältä jos joutuu olemaan aikuisten seurassa ilman kaveria. Oiskohan tuo kommentti voinut johtua siitä siis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei se Pariisi nyt ihan kamala ole, kunhan omat paikkansa löytää. Ja kelillä on varmasti aika paljon osuutta myös asiaan.

      Hienoa kun lapsella on jano nähdä maailmaa ja tutustua siihen! :)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!