Suomeen on aina ihana palata. Asiat toimivat, kukaan ei yritä viilata liikaa linssiin, poliisiin voi suurimmalti osin luottaa. Vaikka VR välillä myöhästelisi, julkinen liikenne toimii pääasiassa oikein hyvin, ei tarvitse pelätä henkensä edestä jatkuvasti kun hyppää bussiin kyytiin tai kävelee keskellä liikennettä.
Mistään muualta ei saa yhtään hyvää pullaa. Eikä salmiakkia.
Tiedät, että sairastuessasi ensimmäisenä sairaalassa ei kysytä vakuutusta ennen kuin hoidetaan. Lasku ei todennäköisesti vie vararikkoon, vaikka olisi kyse isostakin toimenpiteestä.
Missään muualla mansikat, mustikat ja vadelmat eivät maistu yhtä hyviltä. Keskiyön auringon kypsyttämät eivät vaan saa samaa makua aikaan muissa olosuhteissa.
Suomessa hengitetään maailman asutuista alueista kaikista puhtainta ilmaa.
Suomessa hengitetään maailman asutuista alueista kaikista puhtainta ilmaa.
Mutta erityisen hienoa meillä on luonto, ja sen jatkuva läheisyys. Jo pelkästään Helsingin keskusta-alueelta pääsee metrolla Kivinokkaan luonnon helmaan. Lammassaareen ja Vartiosaareen hyppäämällä bussiin metron lisäksi. Kokonaisuudessaan matka ei paljoa 30 minuuttia pidempään kestä. Nuuksioon ja Sipoonkorpeen pääsee 30 minuuttia ajamalla keskustasta. Ainutlaatuista maailmaankin nähden. Samana päivänä ehtii hyvin käydä huippuravintolassa keskustassa, ostoksilla tai kulttuuririennoissa ja silti ehtii vielä keskelle luontoakin.
Tämän kuluneen vuoden aikana maailmanympärimatkan jälkeen olemme pyhittäneet suurimman osan lomistamme Suomelle ja siitä nauttimiselle. Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Vieläkään ei ole suurta hinkua kaukomailla, sen sijan Suomen kansallispuistoja samoilemaan kylläkin.
Tänä vuonna vaelsimme Karhunkierroksen, kävimme Lapin maisemissa Harrinivalla, viiletimme pitkin Rukan valkoisia rinteitä, katselimme karhuja, viihdyimme kuvankauniin Puumalan maisemissa, meloimme Siuntiossa, purjehdimme ja juhlimme Turun ja Helsingin saaristossa.
Vielä on niin paljon näkemättä ja kokematta Suomen 100. syntymäpäivän lähestyessä.
Meillä on jo talveksi tiedossa lisää kotimaan kohteita, luonnossa liikkuen. Ja kesälle lisää. Aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen ja nähdäkseen niin paljon kauneutta.
Paljon onnea Suomi 99 vuotta!
Aika ihanaa Suomi-fiilistelyä. Tosin näin ulkomailla asuvalle vähän niin kuin veistä kääntelisi haavassa. Siinä missä puolet sydämestäni olen onnistunut menettämään Australian luonnolle, niin se toinen puoli ikävöi Suomen metsän tuoksua ja rauhaa, saunanraikkaita kesäiltoja, auringonlaskuja tyynen järven rannalla, makkaraa nuotiolla, ja niitä maailman parhaita marjoja. Matkailu avartaa monella tavalla silmät kotimaalle. Sitä huomaa, ettei välttämättä Suomen tapa hoitaa asioita ole aina se paras. Ja sitten toisaalta sitä alkaa arvostaa uudella tavalla asioita, mitkä siihen asti ovat olleet itsestäänselvyyksiä, mitä ei ole tullut edes ajatelleeksi, ja niitä asioita, mitkä Suomessa on hemmetin hyvin.
VastaaPoistaJa vähänkö olis hienoa päästä näkemään karhuja! Siis mielellään jostain turvasta, ei sienimetsässä tai lenkillä.
Viime kerrasta alkaa olla aikaa, joten tämän vuoden uudenvuodenlupaukseni on se, että tuun käymään Suomessa. Satavuotissynttäreitä olisi kiva olla juhlimassa paikan päällä <3
Mikään paikka ei tosissaan ole täydellinen, paljon on hyvää muuallakin. Ehkä se on myös se tuttuus, joka tuntuu Suomessa hyvältä.
PoistaTervetuloa taas käymään Suomeen - ja taisikin olla puhetta tuosta glampingistä aiemmin. Sitä suosittelen kyllä teille oikein lämpimästi. :)
Kuinka paljon olenkaan eri blogeista nähnyt Suomi-kuvia ja ihaillut maan kauneutta. Näissäkin kuvissa joukossa niin ihania, että melkein voisin alkaa kotimaanmatkailijaksi, mutta jokin silti vielä panee vastaan. Mutta vaikka kuinka hinkuan maailmalle, vaikka kuinka haluan nähdä kaiken, on niin totta, että Suomeen on kuitenkin hyvä palata. Täällä on omat ongelmat, mutta missäpä ei olisi. Mikä lomalla tuntuu paratiisilta, ei omana kotimaana sellainen luultavasti olisi. Palmupuun huojuminen on ihanaa aikansa, mutta arki sitä katsellessakin tulisi, jos pitkäksi aikaa jäisi. Arkeen Suomi kuitenkin on aika hyvä paikka.
VastaaPoistaTähän aikaan vuodesta on toisinaan "hieman" vaikeaa rakastaa armasta kotimaatamme, kun kahlaa pimeässä loskan keskellä. :D Suurimman osan vuodesta tykkään kyllä Suomesta ja muistan kuinka maailmanympärimatkalla kaipasin kotimetsiin samoilemaan. Minulle luonnossa liikkuminen on henkireikä, eikä mäntymetsien voittanutta ole. :) Ihania kotimaan retkiä tulevalle vuodelle!
VastaaPoistaKieltämättä aurinko tekisi terää. Itse näen onneksi aina mahtavan kauniita auringonnousuja suoraan konttorin ikkunasta, ja se kyllä piristää. :)
PoistaTänä vuonna tuntuu jo vähän siltä että ensi vuodelle tähän aikaan pitää varata joku aurinkomatkakin. Ei välttämättä tosin superlämpimään, mutta aurinkoiseen. Teidän Meksiko näytti aika ihanalta!
Tuo on harvinaisen totta, että harvassa pääkaupungissa on mahdollisuus puolessa tunnissa siirtyä luontoon. Tietysti vielä kun yhdistetään meri Helsinkiin, niin on meidän pääkaupungilla upeat puitteet ennen kaikkea asukkaille, mutta myös turisteille!
VastaaPoistaNuuksio on itsellä työn alla, edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa. Eniten tietysti miellytti silmää Kuusamon ja Oulangan maisemat, joka on "pohjoinen kotini". Seuraavan kerran sinne pääsiäisenä, jolloin pääsee nauttimaan keväthangista ja kesää kohti menevästä luonnosta. Taidan suksien sijasta enemmän ajalle moottorikelkalle, mutta enköhän sitä luisteluhiihtämässäkin käy. Laskettelurinteeseen ainakin sillä tavalla, että voi hyvällä omallatunnolla ottaa parit minttukaakaot! Mutta kyllä silti kesällä Oulankajoki ja lähimaastot on parhaimmillaan :-)
Kaiken kaikkiaan hyvä postaus siitä, kuinka hienot puitteet meillä suomalaisilla on <3
Nuuksio on meilläkin työn alla.
PoistaKuusamo ja Oulanka on kyllä jotain aivan mahtavaa. Jos siellä olisi työpaikkoja tarpeeksi niin en pistäisi pahaksenikaan muuttaa sille suunnille. Kesällä ja talvella niin hienot maisemat.
Suomessa on aika hyvät oltavat, monella tapaa. :)
Hmm... Münchenissä pääsee myös 30 minuutissa luontoon ja vuoret on myös lähellä. Merta ei ole - se on iso miinus, mutta hyttysten vähyys puolestan iso plussa, Isar lohduttaa vähän.
VastaaPoistaEhkä näin kohta yhtäsoittoa 5-v ulkomailla asuneena on huomannut sen, että täydellistä maata ei ole olemassakaan. Terveydenhuolto pelaa täällä siinä missä Suomessakin ja osin reilusti paremminkin. Salmiakkia saa tänne kätevästi netistä tilaamalla tahi jopa ihan kaupasta (hintakin voi olla edullisempi kuin Suomessa - jeps, ihan Suomen salmiakeilla). Ulkosuomalainen osaa myös arvostaa ikeaa ihan eri tavalla - saisi sieltä joulukinkunkin, mutta on niitä muitakin vaihtoehtoja. Lanttujakin tiedetään mistä saa laatikoihin (Joulu jo kovin mielessä, vaikka vielä pari viikkoa ponnistettava). Marjoissa en ole itse huomannut eroa, paitsi tietty siinä, että täällä ei saa metsämustikoita - muuten mansikat voi olla jopa parempia ja vadelmat myös - osittainhan nää on tottumuskysymyksiä myös.
Suomen koulu taasen on ihan parasta. Luontokin ihan ok jos ei satu vuorista pitämään. Nuuksiossa käytiin kesällä - ei voita Alppeja, vaikka hienoahan sielläkin oli. Matkustaminen Suomesta... Tänä vuonna olen lentänyt kaksi kertaa, mutta silti käynyt ööö... +10:ssä (?) maassa, tjtn. Junalla ja autolla pääsee niin kätevästi liikkumaan. Suomesta kaipaan kavereita, mutta toisaalta täälläkin on kavereita, sukulaisia ja ihan ehdottomasti ykköskaipaus on peruskoulu. Merta kaipaan tietysti myös. Ruokaa en sinänsä osaa kaivata - kerran vuodessa muutamat asiat riittää vallan mainiosti. Inhokkejani Suomessa taasen ovat: hyttyset (mega-allergisena - tarkoittaa myös, että metsä kesällä on aika nou-nou, samoin järvenranta tyynenä iltana), yöttömät yöt, kaamos... Kieltämättä ristiriitaiset tunteet.
Onhan se niin että kaikissa paikoissa on aina huonot puolensakin, ja pitää aina vaan miettiä mitä huonoja puolia on itse valmis kestämään ja toisaalta mitkä asiat merkkaavat siellä toisella puolella vaakakuppia.
PoistaTörmäsin muuten yhteen asiaan joka terveydenhuollossa pelaa Saksassa huomattavasti huonommin: ainakaan dementiapotilaille ei ole olemassa mitään kunnallisia hoitokoteja, ja kaikki pitäisi hoitaa huomattavan kalliissa yksityishoitokodeissa. Niihin ei normi-ihmisellä ole varaa. Suomessa moni asia kyllä tökkii sairaudenhoidon puolella, mutta juuri isoissa asioissa pääsee yleensä hoitoon ja pitkäaikaishoitoakin kaipaavat hoidetaan - ainakin jollain tavalla.
Alpit on kyllä aivan ihanat. Me varmaan vielä jossain vaiheessa päästään sinne saakka teidän kanssa vaeltamaankin. <3