Rakkauden raunioilla - Museum of Broken Relationships

Meillä kaikilla on niitä. Ne ovat jälkiä ja muistoja eletystä elämästä. Joistain saattaa mennä kylmät väreet, joistain tulla haikeakin mieli kun ne muuton tai siivouksen yhteydessä osuvat eteen pitkän ajan jälkeen nurkasta, kellarista, laatikonpohjalta.

Jokaisen päättyneen ihmissuhteen jälkeen nurkkiin jää tavaroita, jotka muistuttavat meitä ihmisestä joka joskus on ollut läheinen ja rakas. Ne tavarat saattavat myös herättää inhoa ja huonoa oloa asioista, joita ei olisi koskaan halunnut tapahtuvan. Ne ovat jossain pahvilaatikossa, jossa ehkä lukee päällä “valokuvat”, “varastoon” tai jotain muuta tyhjänpäiväistä. Niistä tavaroista voi olla vaikea luopua, koska niihin liittyy paitsi muistoja ihmissuhteesta, myös muistoja tietystä elämänvaiheesta.

Sellaisista, jotka ovat tehneet meistä sen ihmisen, joka olemme nyt.

Museum of Broken Relationships perustettiin rikkoutuneiden ihmissuhteiden raunioille. Pieni ovi Zagrebin vanhan kaupungin kujalla johtaa sisälle valkoiseen ja sokkeloiseen taloon. Sen jatkuva näyttely kertoo muun muassa dominaoppilaasta, joka lapsuudessaan ihastui poikaa. Vuosi oli 1966 kun he nuorina viettivät ihanan kesän. Tiet erosivat.

Tytöstä tuli prostituoitu ja myöhemmin domina. Eräässä sessiossa nuoruudenrakkaus tuli vastaan. Sessio jäi kesken. Mies pyysi saada pitää toisen stilettikorkokengän. Vuosi oli 1998. Museoon päätyi toinen kengistä tarinan kera.

Äitinsä syövälle menettänyt tyttö rakasti pitää äitinsä vanhaa kesämekkoa ja jakkupukua. Kaipaus on jatkuvaa. Muistot äidistä juuri niissä vaatteissa kauniina ja iloisena on jäänyt tytön muistikuviin elämään.

Tai se ensirakkaus, jonka piti kestää kaikki. Se, johon syntyi kolme lasta, ja joka loppui siihen kun mies vaan rakastui toiseen 30 vuoden jälkeen.

On liikuttavaa miten osa tarinoista on kymmenien vuosien takaa. Silti ne ovat olleet niin vahva osa jonkun identiteettiä, että hän on sen halunnut jakaa myös muille. Kai me kaikki kannamme oman historiamme tarinoita mukanamme aina. Niistä ei taida päästä vaikka hävittäisi ne pahvilaatikotkin sieltä varastosta.

Museum of Broken Relationships löytyy Zagrebista osoitteesta Ćirilometodska 2, 10000, Zagreb, yläkaupungin korkeammalta puolelta. Sisäänpääsymaksu on 30 kunaa, eli noin 4 €. Aukioloajat ovat 09.00-22.30 kesäisin ja 09.00-21.00 talvisin.

 Joka päivä lähistöllä ammutaan tykinlaukaus keskipäivällä kello 12. Yhdistä käynti tässä museossa siihen.

Kroatiassa olimme VisitCroatian vieraina. Osa ohjelmasta oli järjestettyä, osan järjestimme itse. Useimmat kohteista oltiin saatu ohjelmaan mukaan omasta pyynnöstämme, jotta kävisimme kohteissa jotka muutenkin meitä kiinnostaisivat.

Fjällräven Abisko trekking tightseista tuli luottovaate

Ne jotka ovat meidän blogia seuranneet pidemmän aikaa, ovatkin ehkä huomanneet että usein erityisesti minä vaellan ihan tavallisissa jumppa- tai juoksutrikoissa, kuten tässä, tässä ja tässä postauksessa näkeekin. Miika taas ei trikoista niin ole välittänyt missään urheilumuodossa.

Minä olin siis enemmän kuin innoissani kun treffasin Fjällrävenin vuodenvaihteessa ja sain kuulla heidän kuumimmasta kevätuutuudestaan, Abisko trekking tightseista, jotka ovat juuri vaellukseen suunnitellut. Miika ehkä hieman kauhuissaan, kun kuuli että joutuu vetämään trikoot jalkaan yhteistyön merkeissä.

Ja sitten saapui se maaliskuinen päivä kun postissa oli paketti odottamassa. Seuraavaksi kaksi tarinaa näistä vaellustrikoista.

"Jokapäiväinen luottovaate"

- Gia (171cm), naisten Fjällräven Abisko trekking tightsit, mustat, kokoa M

Trikoista huomasi heti paketin avatessa että ne ovat normaalia paksumpaa ja laadukkaampaa materiaalia, kun mihin trikoissa olen yleensä tottunut. Seuraavaksi kiinnitin huomioita pepun ja polvien vahvikkeisiin. Vaikka ne ovat vahvempaa kangasta kuin muu housuosa tightseista, päällä ne eivät kuitenkaan tunnu sen kummemmalta.

Vetoketjullinen reisitasku ja vyötärönkauluksen vetoketjullinen tasku ovat todella tervetullut lisä normitightseihin verrattuna, sillä esimerkiksi puhelimen, kartan ja avaimet saa kätevästi kulkemaan mukana niissä.

Testasimme näitä ensimmäisen kerran maaliskuisessa Helsingin Lammassaaressa. Sen verta rapsakka keli oli että pitkät kalsarit piti vetää alle. Kiitos peppu- ja polvivahvikkeiden, ei tarvinnut miettiä voiko istua kivillä ja kiipeillä puissa.

Kroatia oli ensimmäinen paikka, missä näitä pääsin testaamaan kevyeen vaellukseen. Plitvicessä ja Paklenican kansallispuistossa nämä toimivat aivan täydellisesti. Tauoilla ei tarvinnut miettiä tuleeko tikkuja läpi peppuun vanhoista puista, tai repeääkö kangas Paklenican erittäin terävistä kivistä.

Trikoot ovat malliltaan pitkät, joten nilkat eivät jää paljaaksi edes normisukilla, ellei sitten ole pitkäsäärinen olemukseltaan. Ainoa mitä jäi mietityttämään olisiko sittenkin pitänyt ottaa ne turkoosi-mustat näiden kokomustien sijan...

Erityisesti olen käyttänyt näitä nyt työmatkapyöräilykauden alettua fillaroidessa. Ne ovat siihen erinomaiset, kiitos vahvikkeiden ja vankan laadun. Se mikä ilahduttaa on, että näistä on tullut lähes päivittäin käyttämäni luottovaate, joka ei käytössä näytä ihan heti kuluvan huonoksi.

"Epäilin, mutta hyvä siitä sitten tuli"

- Miika (184 cm), miesten Fjällräven Abisko trekking tightsit, mustat, kokoa L:

Trikoot miesten päällä ovat aina näyttäneet mielestäni vähän epäilyttäviltä. Myönnetään, että poikkeuksia kuitenkin on - huippuunsa treenatuilla ammattiurheilijoilla varusteet saattavat tarkoittaa ratkaisevaa sekunnin osaa tai ylimääräisiä millejä, joten sen pystyn vielä hyväksymään. Sen sijaan sunnuntailenkkeilijöillä en ole niitä ikinä oikein ymmärtänyt.

Yhdistän siis trikoot joko huippu-urheilijaan tai wannabe-sellaiseen. Itse olen lähinnä hasbeen-sellainen, enkä loistoni päivinäkään harkinnut trikoita käyttäväni, koska ajattelin näyttäväni niissä naurettavalta.Tästä syystä en varsinaisesti hihkunut innosta kun kuulin Gian tilanneen trikoot testikappaleiksi - ei paitsi itselleen, vaan myös minulle. Taisin itse asiassa kieltäytyä laittamasta niitä jalkaani julkisella paikalla.

Koska ennakkoluulot on kuitenkin tehty rikottaviksi, nielin ylpeyteni ja kiskoin pöksyt jalkaan. Ensiahdistuksen jälkeen tunnustelin varovaisesti liikeratoja ja tarkkailin itseäni peilistä edestä ja takaa. Ja hitto vie, minähän näytin urheilulliselta näissä! Mukavatkin ne penteleet olivat.

Didn't see that coming.

Ensimmäisellä vielä lievästi kylmän sään aikaan tehdyllä päiväkävelyllä muistan miettineeni, että miten ihmeessä naiset voivat viipottaa legginseissä tai sukkahousuissa. Nämä sentään olivat edes vähän paksut, mutta jalat olivat silti jäässä. Kylmyydestä huolimatta fiilis oli paikallaan, ja minulle polkua tasoittaneet trikoomiehet olivat tehneet asuvalinnastani sen verran arkipäivää, ettei kukaan edes tuntunut tuijottavan, kuten olin varma että tulisi käymään.

Kroatiassa trikoita tuli testattua lämpimämmissä olosuhteissa, ja ne toimivat erinomaisen hyvin. Taskut ovat sen verran pienet että niihin saa vähän tavaraa, mutta ne ovat myös napakat eivätkä tavarat heilu holtittomasti jokaisella askeleella, kuten vaikkapa shortsien kanssa. Normitrikoista ja niiden kestävyydestä/kestämättömyydestä kun ei ole kokemusta, niin polvi- ja takapuolivahvikkeista on paha mennä sanomaan oikein mitään. Mutta ihan tuntuvat jämäkkää tekoa olevan.

Vaikka edelleen trikoita jalkaan kiskoessa tulee vähän kummallinen fiilis, täytyy myöntää että olen oppinut varovaisesti tykkäämään niistä. Itse asiassa trikoot tuntuvat siltä, ettei olisi housuja jalassa ollenkaan.

Ehkäpä ne sunnuntailenkkeilijät sittenkin tiesivät jotain, mitä minä en.

Lue myös Rimma+Lauran postaus samoista tightseista Espoossa Haukankierroksella!


Vaellustrikoot ovat saatu Fjällräveniltä blogiyhteistyönä. Niitä saa ostaa Fjällrävenin verkkokaupasta ja muun muassa Partioaitan myymälöistä ja verkosta. Miehille löytyy omansa ja naisille niin täyspitkät kuin 3/4-osaiset. Trikoot ovat olleet kevään kuumin uutuus, ja pikkulinnut lauloivat niin suuresta menekistä, että kannattaa olla nopea jos haluaa itselleen samanlaiset.

Satojen vesiputouksien Plitvice

Kauniista vesiputouksistaan tunnettu Plitvice pitää sisällään myös traagisia tarinoita. Kroatian sodan ensimmäiset laukaukset ammuttiin täällä, ja siitä lähti käyntiin koko 90-luvun alkupuolen kestänyt tragedia, jonka arvet ovat edelleen näkyvillä - myös ihmisissä.

Mutta ei puhuta siitä nyt.

Jo edellisellä kroatianreissulla jäi harmittamaan, että missasimme Plitvicen, joten tällä kertaa se oli ykkösenä meidän must see -listallamme.

Saavumme isoimman järven rannalla olevaan hotelliimme Jezeroon auringonlaskun koittaessa. Gia ehtii juuri tallentaa kameralle viimeiset auringonsäteet huoneemme parvekkeelta, josta avautuu upea näköala järvelle. Puisto on tältä päivältä jo kiinni, mutta sen enempiä aikailematta lähdemme tutustumaan paikkoihin ja selvittämään seuraavan päivän ohjelmaa. Hotellin ravintolasta tilaamme hieman liian ison ja kelvon illallisen huoneeseen toimitettuna.

Uni tulee tänään helposti.

Seuraavana aamuna kello herättää aamuviideltä. Pakkaamme kamerat mukaan ja hiippailemme vielä hämärän metsän läpi järven rantaan, ja siellä jatkuvaa polkua pitkin eteenpäin, tavoitteena saada ikuistettua aamuauringon pehmeä valo.

 Edes puistonvartijoita ei ole tähän aikaan liikkeellä, ja tunnelma on huumaavan rauhallinen. 

Puolentoista tunnin seesteisen aamureippailun jälkeen palaamme hotelliin aamupalalle, ja sitten onkin aika aloittaa varsinainen kierros oppaamme Ivanin kanssa.

Kevät on täällä huhtikuun alkupuolella jo pitkällä, ja ilma on miellyttävän lämmin. Luonto on vasta heräämässä täyteen vehreyteensä, mutta kirsikka- ja luumupuiden valkoiset kukat näyttävät upeilta.

Alueella liikkumiseen on tarjolla monta vaihtoehtoa. Trekkausvalikoimaa löytyy lyhykäisestä parkkipaikalta kävelystä 18km mittaiseen kierrokseen. Osan reiteistä voi kulkea joko veneellä tai bussilla. Me päädymme päivän aikana kävelemään kymmenkunta kilometriä, ja lisäksi menemme pari pätkää veneellä ja yhden bussilla - tai junaksi he sitä sanovat. Siinä ehtii hyvin katsastaa upeita maisemia läheltä ja kaukaa, ja lounaallekin löytyy aikaa.

Tunnelma puistossa on kuin sadusta. Pitkospuut risteilevät metsän keskellä, ylittävät lampia, kiertävät järvien rantoja. Vesi on kaikkialla läsnä - kristallinkirkkaana lampena, jylisevänä putouksena tai solisevana purona. Karpit ja taimenet uiskentelevat kaikessa rauhassa järvissä, sillä kalastaminen on puistossa kiellettyä. Vesi pulppuaa pohjassa olevista lähteistä uskomattoman kirkkaana ja puhtaana, ja päätyy alueen hotellien juomavedeksi aika lailla sellaisenaan.

Tunnelmia ei voi oikein sanoin kuvata, joten antaa kuvien puhua puolestaan.

Näin suunnittelet päivän Plitvicessä

1. Puistosta saa todella paljon irti päivässä, mutta kannattaa yöpyä edellinen yö hotellissa, jotta on heti aamusta valmiina paikan päällä. Hotelleja puistossa tai sen välittömässä läheisyydessä on vain muutama, kauempana löytyy tilaa enemmänkin.
   Yövyimme hotelli Jezerossa, joka on puiston yhden sisäänkäynnin vieressä ja suoraan Plitvicen isoimman järven rannalla. Palvelu pelasi todella hyvin, ja A-luokan huoneissa oli parveke suoralla näköalalla järvelle. Sisustus oli lievästi vanhahko, mutta näköalat korvasivat sen.


2. Ota etukäteen selvää trekkausreiteistä. Hotellissa osataan kertoa suosituksia, mutta parhaat vinkit kuulee puistonvartijoilta ja oppailta, joiden infopisteet löytyvät puiston sisäänkäyntien yhteydestä.


3. Päivälippujen hinnat aikuisille ovat sesongista riippuen 7 - 24€. Alle 7v ilmaiseksi, vanhemmat lapset ja opiskelijat alennuksella.


4. Kävellessä kannattaa suunnistaa alhaalta yläjuoksulle päin, koska tällöin putoukset ovat edessä eivätkä selän takana, ja maisemat palkitsevat paremmin. Useimmat tekevät juuri toisin päin, joten vältät myös ruuhkat menemällä reitin näin päin.


5. Jos kävely alkaa puuduttaa, niin bussilla ja lautalla voi oikaista. Ne kuuluvat pääsylipun hintaan.


6. Kesä- heinä- ja elokuu ovat sesonkikuukausia ja tämä näkyy myös kävijämäärissä. Luonto on toki vehreimmillään silloin, mutta huhti-toukokuussa sekä syys-lokakuussa on huomattavasti rauhallisempaa, ja syksyllä voi lisäksi nauttia ruskasta.


7. Puolitoista päivää on ideaali aika tälle käynnille; saapuminen edellisenä iltana ja seuraavana aamuna ennen klo 10 saapuvia turreryhmiä matkaan, niin pääset nauttimaan vielä rauhasta ja hiljaisuudesta. Kaksi päivää tarvitset vain jos aiot tehdä puistossa muitakin vaelluksia tai panostaa valokuvaamiseen illasta ja aamusta.

Kroatiassa olimme VisitCroatian vieraina. Osa ohjelmasta oli järjestettyä, osan järjestimme itse. Useimmat kohteista oltiin saatu ohjelmaan mukaan omasta pyynnöstämme, jotta kävisimme kohteissa jotka muutenkin meitä kiinnostaisivat.