sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Maailman kauneimpana aamuna


Maailman kauneimpana aamuna tuntui siltä että tämä syksy on ihan siedettävää aikaa. Että aurinko sittenkin muistaa meitä. Ettei pimeys ole kokonaan ottanut taas otettaan meistä.




Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka toivottavat syksyn tervetulleeksi, käpertyvät torkkupeittoihin sohvan nurkkaan, ja lukevat kirjoja. Nauttivat vain pimeydestä ja elosta ja olosta. Tavallaan olen yksi heistä, mutta valonpuute ottaa koville.


Enemmän kuin punaviiniä takan ääressä, kaipaan kuitenkin aurinkoa ja valoa. 





Viideltä on jo pilkkopimeää. Sitäpaitsi on yli kuukausi aikaa, ennen kuin voi sanoa, että tästä se menee parempaan päin koko ajan.


Vaikka Suomi monella tapaa onkin hyvä paikka asua, tämä vuodenaika ei aina tunnu siltä. Joskus mietin, että täällä on parempi ollakin sosiaalipalvelut, yhteiskunnan turvaverkot ja infrat kunnossa, jotta ihmiset jaksavat tämän ajan selväjärkisenä.





En ihmettele niitä, jotka karkaavat Espanjan tai Thaimaan auringon alle. Tekisin niin itsekin, mutta tänä vuonna se ei onnistu.



Yritän ympäröidä itseni ihmisillä, joiden kanssa viihdyn, liikkumalla sen minkä pystyn, sallimalla vähän suklaatakin, sytyttämällä tulet takkaan ja ihan vaan rauhoittumalla. Pyrkimällä tekemään mukavia asioita ja ajattelemalla positiivisesti - että kyllä tämä tästä.






Mutta edes näihin ikävuosiin mennessä en kuitenkaan ole tottunut tähän pimeyteen, sateeseen ja harmaaseen.

Maailman kauneimpana aamuna syksy tuntui ihan hyvältä.
Hetken aikaa se kertoi, että toivoa on. 
Että joskus on taas kaunista.





2 kommenttia:

  1. Huikean upeita kuvia, tämä todella näyttää syksyn kauneimmalta aamulta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olisipa koko syksy juuri tällaista, niin ei tekisi niin tiukkaa selvitä siitä. :)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!