sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Heippa 2017, vuosi jota emme jää kaipaamaan


Se alkoi niin lupaavasti. Oli shamppanjaa Helsingin yllä, ilotulituksia korkeuksissa. Miten siitä tulikin niin hirveä. Kun muut blogit hekumoivat mennyttä vuotta parhaana koskaan, voin rehellisesti sanoa etten jää kaipaamaan vuotta 2017 lainkaan. 


Voin vain toivoa, että 2018 tuo mukanaan jotain paljon parempaa.





Instagramista on voinut hakea vuoden kohokohdat ja tykätyimmät kuvat. Jokseenkin oikealta tuo näyttää. Kohokohdat tosissaan ovat puuterilumessa laskeminen, Lapin revontulet, Kroatia, Suomen luonto (silloin kun se suo sen meille) ja tietysti tuo maailman paras juttu, uusi perheenjäsen.

Käydäänpä kuitenkin läpi fiilikset kuukausittain vuoden tilinpäätöksessä.

Tammikuu


Kävimme Levillä loistavalla laskulomalla, josta palasimme energisinä ja levänneinä. Rinteet olivat hyvässä kunnossa, tungosta ei ollut lainkaan ja valkoiset maisemat hurmasivat.






Helmikuu


Jatkoimme hyvillä mielin uuden kodin remontointia muuton jäljiltä. Otettiin aika lunkisti tämä kuukausi, ulkoiltiin ja nähtiin kavereita.


Maaliskuu


Kävin Pyhällä Mimmi Freekendissä tutustumassa vapaalaskuun. Aivan mielettömän hieno viikonloppu! Kaaduin ja loukkasin nivelsiteet, mutten onneksi hirveän pahasti, selvisi sitten myöhemmin. Kevät teki tuloaan. Vietimme Porvoossa miniloman.







Huhtikuu


Vietimme yhden parhaista lomista koskaan Kroatiassa. Ensin kaksin kaupungeissa ja luonnonpuistoissa, ja sitten vielä yhdessä ystävien kanssa luksushuvilalla Miikan pyöreitä juhlistaen.

Samalla käytiin kokeilemassa todella hauskaa kanjonointia Cetina canyonissa ja ylitin itseni roikkumalla ziplinessa jossain kamalan korkealla samaisen kanjonin yllä. Kahteen kertaan.















Kotiin tultua tein positiivisen raskaustestin. Tämän parempaa huhtikuuta ei olisi voinut olla.



Toukokuu


Ensin iski järkyttävä raskauspahoinvointi. Sen päälle järkyttävä flunssa. Viikkotolkulla en kyennyt mihinkään. Ja se oli vasta alkusoittoa.





Kesäkuu


Pahoinvointi jatkui. Lääkärit odottivat raskauden etenemistä ja sen myötä pahoinvoinnin helpottumista. Ei helpottanut.





Kaikki eivät myöskään olleet raskausuutisista iloisia. Harmitti ihmisten suhtautuminen asiaan kaiken muun lisäksi.


Heinäkuu


Selvisin jotenkin kesälomaan asti, vaikken ymmärrä miten. Pahoinvointi lamaannutti täysin. Kävimme veneilemässä Saimaalla, nauttimassa muutamasta aurinkoisesta päivästä. Heinäkuusta jäi mieleen sateinen keli ja se, ettei pahoinvointi helpottanut vaikka raskaus oli jo edennyt tietyille viikoille.







Elokuu

Kesä ei tullut vieläkään. Pahoinvointi ei helpottanut. Vieläkään.


Syyskuu

Pahoinvoinnin lisäksi ilmestyi liitoskivut ja supistukset. Miika pyöritti edelleen kotia käytännössä yksin, kuten oli toukokuusta asti tehnyt. Jaksoin pääasiassa maata sängyssä tai sohvalla miettien miten selviän.




Lokakuu

Olo vain paheni. Ympärivuorokautisen pahoinvoinnin ja kipujen lisäksi ilmestyi närästys. Nukkuminen alkoi olemaan hankalaa. Jatkuva väsymys vaivasi.

Turha kai sanoa ettei remontti juurikaan edennyt sitten toukokuun.


Marraskuu

Väsymyksen taustalta paljastui anemia. Se helpotti sentään rautavalmisteilla. Mikään muu ei sitten helpottanutkaan. Helsingin kelit käviät yhä masentavammaksi. Jäin virallisesti äitiyslomalle.

Valopilkkuna kävimme sentään matkabloggaajamammojen kanssa Långvikissä täydellisellä hemmottelulomalla. Sen hetken olo oli ihana.









Joulukuu

Närästi, oksetti, ruoka ei maistunut, nukkumaan ei pystynyt pitkiä pätkiä kerralla.

Kunnes maailman paras pieni juttu saatiin saatettua tähän maailmaan. Sinne katosi pahoinvointi, närästys ja uniongelmat, synnytyssaliin. Vauvalla oli kaikki hyvin, vaikka pelkäsin että pahoinvointi indikoi ongelmia.






Ruokahalu palasi ja tunsin saaneeni takaisin elämäni, joskin lievästi uudessa muodossa. Ajatukset ovat vahvasti positiivisempaan päin ja alan muistuttamaan taas omaa, iloista itseäni.





Tapana on, että jostain pitää olla aina kiitollinen vuoden lopussa. Ja kannattaahan se. Mitä kauniimmin puhuu itsestään, ympäristöstä ja elämästä, sen kauniimmaksi se muuttuu.


On tänäkin vuonna asioista mistä olla kiitollinen. 


Olen kiitollinen siitä, että vierelläni kaiken tuon koettelemuksen läpi seisoi tukena maailman paras, kultaisin, ihanin ja jaksavin aviomies. Siellä se seisoi kuin peruskallio ja hoiti kaiken, mikä pitikin hoitaa.

Olen kiitollinen siitä, että esikoisesta on kuoriutunut empaattinen pieni ihminen, joka auttoi kaikissa niissä asioissa, missä osasi. Se, että joku hakee pepsiä jääkaapista tai tulee viereen pitämään kädestä kiinni pahalla hetkellä, voi olla äärettömän iso juttu.

Olen kiitollinen kaikista ystävistä, jotka ovat jaksaneet tsempata ja olla osa kaikkea hyvää ja huonoa tämän vuoden aikana. Niistä jotka jaksaa olla mukana paitsi surussa, myös ilossa. Heitä ei ole koskaan liikaa.

Alkuvuoden hyvästä boogiesta on myös syytä olla kiitollinen. Oli mahtavia matkoja, ystäviä niillä, elämyksiä ja kokemuksia, ihan uusia sellaisia.

Blogilla on itseasiassa mennyt paremmin kuin koskaan aiemmin. Uusia ennätyksiä on tehty. Kiitos teille lukijoille, jotka olette matkanneet meidän mukana läpi tämänkin vuoden, vaikka juttujen ilmestymisvauhti ei ole päätä huimannut. Enempää en olisi kyennyt tänä vuonna teille antamaan.

Kiitos kaikille vuoden yhteistyökumppaneille. On ollut ilo tehdä näitä juttuja teidän kanssanne.


Sanotaan, että elämä kantaa. Toistaiseksi se on ainakin jaksanut niin tehdä, vaikka välillä on tuntunutkin epätoivoiselta.



Parasta tässä vuodessa on kuitenkin ollut tämä loppuvuosi. Tiedätte kyllä miksi. Jos jotain en tästä vuodesta vaihtaisi pois, se on tämä. ❤️






Ainoa uudenvuodenlupaukseni minkä teen on, että juon enemmän viiniä.

Oikein ihanaa alkavaa vuotta 2018. Olkoot se kaikin puolin hyvä ja onnellinen.


8 kommenttia:

  1. Toivon, että tuleva vuosi tuo tullessaan paremman vuoden. Miten jotkut eivät voi hyväksyä toisen raskautta, sitä jäin pohtimaan. Ihanaa uutta vuotta Gia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosissaan niin - ja huonovointisuushan on kadonnut jo, eli sen puolen vuosi on jo alkanut miljoonasti paremmin. Tuhisevasta nyytistäkin pystyy iloitsemaan. :)

      Ihanaa uutta vuotta myös sinne Maiju! <3

      Poista
  2. Mä kanssa pysähdyin kohtaan, ettäiksi joku ei olisi iloinen toisen raskausuutisista! :/ Onneksi hän on maailmassa nyt, muistan itsekin että itkin toissa vuonna synnytyssalissa osaksi helpotusta, pelkäsin niin 20 viikkoa. Ihanaa vuotta 2018 teidän perheelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei voi voittaa. :/ Mutta hän on kaikessa ihanuudessaan nyt täällä, ja kaikki paha olo jäi synnytyssaliin. Nyt voidaan keskittyä kaikkeen ihanaan ja hyvään.

      Onnea ja rakkautta teillekin vuoteen 2018! <3

      Poista
  3. Onneksi oli noin mahtava palkinto noin kauheista kärsimyksistä! Hirveä tuo pahoinvointi mutta onneksi se jäi viime vuoteen! Hyvää uutta vuotta ja kaikkea ihanaa tälle vuodelle sitten kaksin verroin viime vuodenkin edestä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei mene näemmä nämä jutut helpomman kautta, mutta onneksi palkinto sentään on noin ihana :) Pahoinvointia ja muita oireita ei todellakaan jää ikävä, jääkööt ne sinne. :D

      Paljon hyvää ja onnellista alkaneeseen vuoteen Ulla! LA näytti teitä hellineen. :)

      Poista
  4. Onneksi lopussa kiitos seisoo, sen turvin jaksaa huononkin olon.
    Nyt selvisi sekin, miten suomennetaan canyoneering 😆 tuo täytyy ehdottomasti kokea jos eksyn Kroatiaan. Filipiineillä se ainakin oli mahtava kokemus!

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!