torstai 15. helmikuuta 2018

Kaltiokivi - hotelliravintola, joka yllätti positiivisesti


Hotelliravintoloista tulee mieleen lähinnä nuhjuinen sisustus lehtipihvillä ja ranskalaisilla höystettynä, jossa yksinäiset työmatkailijat istuvat pöydissä näpläämässä puhelimiaan. Jotkut piilottelevat sormuksiaan seuran toiveessa, kun kerrankin on päässyt liesuun.




Työmatkoilla olen yleensä päätynyt tilaamaan huoneeseen caesarsalaatin ja oluen, jolla tyydyttää ravinnontarve ja vähän relata, ja voi keskittyä itsekseen ihan muihin juttuihin yleensä rankan päivän päätteeksi ilman häiriötekijöitä.

Jos hotellin sijainti on kaukainen, sen ei ehkä erityisesti kannatakaan panostaa ravintolaan ja sen palveluun. Jos sijainti sen sijan on muutenkin keskeinen, ravintola palvelee hyvin myös muita kuin hotelliasukkaita.

Kaltiokivi pääsee yllättämään


Rukalla yöpyessämme hotelli Rukahovissa, harvassa olivat ne illat kun jaksoimme lähteä illastamaan isosti laskupäivän jälkeen, erityisesti laskuista väsyneen esikon ja pienen vauvan kanssa. Siispä päädyimme eräs ilta testaamaan Rukahovin hotelliravintolan, Kaltiokiven.

Sisustus ravintolassa mukailee huviretkimäistä henkeä, eikä anna odottaa paljoa.


Odotukset eivät ole sen takia kovinkaan korkealla.






Paikka on yllättävän täynnä, mutta saamme oman, rauhallisen nurkkamme. Ystävällinen tarjoilija tuo meille leivät, ja pyydettäessä myös gluteenittoman perään. Minä tilaan hienon metsäsienikeiton, Miika kevyesti suolattua lohta ja siikaa.

Keitto on ihanan kermaista. Sen suutuntumaa ja ulkoasua on parannettu paahdetulla jäkälällä - ja se toimii todella hyvin.






Miika kehuu omaa annostaan itsellensä mieleiseksi. Minulle se maistuu liikaa kalalle, hassua kyllä, mietin merenelävien ystävänä.

Juomaksi olemme pyytäneet alkuruoan kanssa valkoista, ja pääruoan kanssa punaista. Meille tuodaan lasilliset molempia, mutta niitä ei sen kummemmin esitellä, eikä valintojakaan erityisesti perustella. Sitä puolta voisi vielä palvelussa parantaa. Viinit toimivat kohtuullisesti ruokien kanssa kuitenkin.


Päädymme molemmay yhteistuumin ottamaan laajalta á la carte -listalta pororuoat - olemmehan jossain Lapin tuntumassa. Minä valitsen poronkäristyspaistoksen juustogratiinilla ja valkosipuliperunoilla. Miika ottaa poron ulkofileen.

Paistos jättää ulkoasultaan hieman toivomisen varaa, mutta maku on kermainen ja pehmeä. Juusto on mukavan rapeaa.


Tämä on vähän niinkun poronkäristysdeluxe. Pikkuisen parempi kuin se tavallinen kama.






Miikan ulkofileannos vie kuitenkin voiton. Sen maut ovat huomattavasti selkeämpiä ja eroteltuja, mutta kokonaisuus silti toimiva. Maut ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Jäkälä tuo oman mukavan ripauksensa tähänkin annokseen. Poden pientä annoskateutta.

Olemme tähän mennessä positiivisesti yllättyneitä niin alku- kuin pääruoistakin. Ihan näin hyvää emme tältä ravintolta odottaneet. Ja esikoinenkin on vetänyt oman lasten poronkäristyksensä ilman mitään mukinoita. Harvinaista.


Jälkkärilista räjäyttää potin


Jälkiruokalista näyttää siltä, että keliaakikolla karkaa mopo täysin - melkein kaikki on saatavana gluteenittomana. Siksipä tilaammekin paitsi kanelikermassa haudutetun leipäjuuston lakkahillolla, myös karpalot kinuskissa JA suklaakakun maitosuklaavanukkaalla. Koska miksei!

Perheen esikoinen saa erityiskohteluna vielä kesän huikean jäätelöannoslistan eteensä, ja valitsee sieltä kaikista sateenkaarimaisimman annoksen. Ruokaa kaikille aisteille.








Vanhempien kolmikosta selkeä voittaja on leipäjuusto, mutta se ei ole kummallekaan yllätys. Se on täydellinen yhdistelmä kaikkea, kermaista, hapanta, makeaa.


Kukapa ei leipäjuustoa rakastaisi.


Eivätkä muutkaan jälkkärit huonoja ole. Jääkarpalot ja kuuma kinuskikastike toimii aina, ja suklaakakku vanukkaalla ja karpalohyydykkeellä on sekin suussasulavan hyvää. Ei mennyt todellakaan hukkaan mikään näistä.





Hotelliravintolat eivät usein ole erityisen toimivia. Ruoka on jotain vähän sinnepäin.

Hotellimme ravintolalta emme myöskään paljoa odottaneet. Ravintola Kaltiokiveltä saimme kuitenkin hyvän esityksen. Erityisesti kun laskupäivän jälkeen ei jaksa raahautua pitkälle, on tämä toimiva ratkaisu hotelliasukkaalle, mutta myös Rukalla lomaiöevalle muutenkin.

Miinukseksi jää meille tarjoiltujen viinien esittelemättäjättäminen ja vaihtoehtojen puute viineissä, sekä grillimäinen sisustus.

Ruoka- ja makukokemus sen sijan vetivät kokemuksen roimasti plussalle, ja palvelun ystävällisyys hinaavat myös pisteitä ylös. Samoin hyvä ja laaja gluteeniton valikoima (eritoten jälkkärit! :).

Perheystävällisyydestä myös ravintolalle plussaa. Tälläkin kokoonpanolla homma toimi loistavasti. Hyvin voi ilmeisesti vielä kaksilapsisena perheenäkin, ja jopa vauvan kanssa vedellä useamman ruokalajin illallisia viinilasinkin kera.






Hotelli Rukahovin omassa Kaltiokivi -ravintolassa kävimme illastamassa maukkaissa blogiyhteistyön merkeissä.

1 kommentti:

  1. Ooooh!!! Saanks mää korkata kommentoinnin!!! ��

    Alpeilla on tullu useammankin kerran otettua puolihoito laskettelulomilla - se on oikeasti toimiva konsepti! Keliaakikollekin, kunhan näkee sen vaivan, että ilmoittaa gf-vaatimuksen hotellille joko varauksen yhteydessä tai sen jälkeen. Yksikään hotelliravintola (joihin siis voi tulla myös ulkopuolisia) ei ole jättänyt kylmäksi, vaan aina on ollu ihan huiput ruoat jopa mulle ja juomat on todellakin esitelty vimpan päälle. Mikäs vika siinä meidän hotellissa sillon ko oltiin yhdessä Alpeilla olikaan? Oliko se vaan se töykeys? Ruoka oli musta ihan ok, mutta itävaltalaiset ja saksalaiset nyt ei vaan osaa olla kovin kohteliaita (okei - osaa, mutta ne on mestareita "wittuilevassa kohteliaisuudessa"). Mutta tämä on se suurin ero muailman ja Suomen välillä - itsepalvelukulttuuri ja palveluiden "hakuisuus". Mahtava kuulla, että teitäkin onnisti tuon ravintolan kanssa! Terguin glentsu

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!