Fuengirola outdoor: Mijaksen vuorilla patikoimassa

Tässä sarjassamme asioita, joita Fuengirolasta ja Aurinkorannikosta ei kerrota: aluetta ympäröivät aivan mielettömän hienot ulkoilumaastot! Osa kohteista on lähempänä kuin toiset. Esimerkiksi Mijas ja sen vuoret ovat noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Ja me siis asumme Los Bolichesissa, rantabulevardin läheisyydessä.

Fuengirola ei tosissaan ole vain kaljakuppilaa toisensa perään ja punakkanaamaisia turisteja. Ehei, tämä on itseasiassa ulkoilusta pitävän unelmapaikka. Ja kelitkin ovat näin marraskuussa juuri erinomaiset outdoorhommiin. Ei ole liian kylmä, eikä liian kuuma.

Maantiepyöräilijöitä, eli pääasiassa MAMILeja näkee todella paljon. Vähän ehkä hävetti kun arviolta noin 70-vuotias pyöräilijä näytti huomattavasti parempikuntoiselta kun 30+ minä ja 40+ Miika. Heh.

Mutta patikka-asiaan. Ilmeisesti jo Fuengirolan alueelta lähtee noin 15 km vaellusreitti Mijasin vuorille suomalaisten suosiman Los Pacosin kautta, jos oikein kaipaa pidempääkin patikkaretkeä.

Hyvin outdoor -henkinen ystävättäremme Noora oli saapunut edellispäivänä Biancan kanssa saman ikäisen vauvelinsa kera meille minilomalle. Pakkasimme lauantaiaamuna karavaanin autoon ja hurautimme reipasta ylämäkeä koko matkan ylös valkoiseen, hurmaavaan Mijaksen kylään.

Kävi tuuri, ja saimme auton jätettyä näköalapaikan parkkikselle, josta kivenheiton päässä lähtee vaellusreitit vuorelle.

Jos auto puuttuu eikä tämän takia viitsi vuokrata sellaista, Fugen keskustasta kulkee päivisin bussi M122, jolla pääsee Mijaksen kylään. Sieltä kävelee noin kymmenessä minuutissa reittien alkuun.


Me iskimme vauvelit Manducoihin kantoon, Miika eväs- ja tarvikerepun selkään, esikoinen kettureppunsa, ja lähdimme valitsemaan reittiä. Alussa voi nimittäin arpoa, lähteekö sinistä, keltaista, valkoista, punaista vai ruskeaa reittiä kohti huippua. Reitit on hyvin merkattu, joten karttaa ei välttämättä muuten tarvitse.

Turistibyråån ollessa kiinni viikonloppuisin turvauduimme kaikkitietävään Googleen ja valitsimme keskivaikean keltaisen reitin, joka tekisi ympyrän yhdistyen siniseen keskivaiheilla.

Sitten vaan vamos!

Olen ensisijaisesti yllättynyt siitä, että Himalajalla patikoinnista tarpeeksi saanut esikoinen lähtee innostuneena vetämään porukkaa kartanlukijana.

Alussa polku on vielä varjoisalla puolella ja puistakin saa suojaa. Aika nopeasti maisema kuitenkin muuttuu.

Lähdemme nousemaan jatkuvaa ylämäkeä ja toteamme reitin vähän haastavammaksi kuin arvioimme. Se ei niin haittaa, mutta vauvat selässä ei tee mieli kaatua sitäkään vähää kuin normaalisti, joten toteammekin yhteen ääneen että saa kestää niin kauan kun kestää, mennään varoen. Lisäksi pudotus on jyrkkä, ja harha-askeleesta on pitkä matka kieriä alas.

Polku on terävää irtokiveä täynnä, ja katseen saa pitää maassa, että jalka osuu oikeaan. Kahdeksanvuotiasta ei näytä paljoa haittaavan. Hän vetelee edessämme vauhdikkaasti.

Mitä korkeammalle kapuamme, sitä kauniimmaksi muuttuvat maisemat, mutta sitä haastavammaksi myös maasto. Juomataukoja saa pitää tiuhaan, kun selässä matkaa vielä kaupan päälle kymmenkiloinen punnus, joka mukavasti lämmittääkin selkää auringonpaahteessa. Molemmat nahkakuulat nukahtelevat selkään ja ovat muutenkin tyytyväisiä. Ilmeisen mukavaa tämä patikointi, heidänkin mielestä.

Hieman ennen puoltaväliä pysähdymme, sillä edessä menevä reitti näyttää turhan haastavalta. Miika ja Bella menevät tekemään tutkimuspyörähdyksen, minä ja Noora jäämme vauvojen kanssa ruoka- ja vaipanvaihtotauolle.

Polku kuulemma vain näyttää pahemmalta kuin oikeastaan onkaan, joten evästauon jälkeen jatkamme siniselle reitille ja lähdemme laskeutumaan.

Selkä on hiestä märkä, mutta silti meidät ohittaa itseämme huomattavasti vanhempi herrasmies kepin kanssa "Hola, hola!" -tervehtien.


Ihan loppupäässä, pitkähkön laskeutumisen jälkeen Bella ilmoittaa jalkojensa tärisevän kävellessä. Kolmen tunnin kierroksen jälkeen kieltämättä tuntee jo nyt, että parin päivän kuluttua varmaan hieman tuntuu omissakin.

Patikkaretken jälkeen suuntaamme auton nokan Mijaksen kylään reippaalle päivälliselle. Kaikilla on nälkä ja jano, jotka onneksi saadaan tyydytettyä hyvin ja nopeasti. Koko porukka on patikkaretkestä hyvillään ja iloisia.

Itse kylä vaikuttaa siltä, että tulemme ehdottomasti tekemään sinne vielä päiväretken jos toisenkin. Näkymät ovat ihan mielettömät ihan kylän näköalapaikaltakin.

Rankkaa oli, mutta tänne kuulemma voidaan tulla uudelleenkin, kertoo Bella. Olen hiljaa mielessäni enemmän kuin tyytyväinen, sillä tämä ei jää viimeiseksi kerraksi täällä Sierra Mijaksessa. Ympäristöön on suunnitteilla jo muitakin päiväpatikkaretkiä.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

Perheriita: hot or not?

Tiistai. Sehän tarkoittaa markkinoita ja järjetöntä satsia hedelmiä ja kasviksia kotiinkannettavaksi. Olen yleensä mennyt markkinoille bebeliinoksen kanssa ja kohtuullisen massiivisilla kärryillämme. Niihin ei ihan kamalasti mahdu kuitenkaan tavaraa niin kauan kun vauvakin on kyydissä. Kamojen kotiinroudaaminen on ihan oma hommansa.


Viime viikon tiistaina sain Miikan mukaan käymään markkinoille, ja mies oli itsekin vähän ihmeissään miten olen saanut kaiken kannettua kotiin ja vielä ne lastenvaunut päälle.

Niille, jotka seuraavat instatiliäni, tietävätkin, että kärsin pahemmanlaatuisesta addiktiosta täällä. Tiistaimarkkinoilla menen ihan pähkinöiksi ja ostan oikeasti 15 - 20 kg tuoretta ja vihreää. Hinnat suurin piirtein kaikelle on 1-2 € /kg. Ei ole tavatonta, että raahaan kotiin 6 kg mangoja, 2 kg paprikaa, 2 kg, banaania, 3 kg mandariineja, 3 kg avocadoja, 2 kg sitruunaa, kilon tai kaksi mansikoita ja marjoja ja muuta siihen vielä päälle.

Tänään aamulla lähdimme yhtä matkaa viemään esikoista kouluun ja yhteiselle aamupalalle. Sovimme, että sen jälkeen Miika vie vauvan kotiin päiväunille ja minä pääsen yksin fiilistelemään markkinoita (aiemmin tunnettu myös feriana).

Olin päättänyt ottaa ensimmäistä kertaa mukaan mummikset. Eli siis sellaiset tavarakärrit, missä Suomessa yleensä vähän vanhemmat naisihmiset kuljettavat ostoksiaan. Mummokärryt.

- "Mie voin kyllä työntää noita Bincsun vaunuja", toteaa Miika, kun lähdemme kotiportista ulos. "Ota sie nää", hän sanoo ja ojentaa kärryt minulle.

- "Jaa, kyllä mä voin työntää näitä vaunuja, tuut sitten takaisin niiden kanssa", vastaaan.

Miehen ilme vähän valahtaa.

- "Ai, sä et HALUA kuljettaa noita julkisesti", hymähdän.

- "Ei ne sovi miun imagoon."


Voi hitto, mietin, ja repeän nauruun. Siis tästä tuli imagokysymys. Että ollaanko sitä hot or not!

Kahdeksan vuotta ilman autoa, ja vielä lapsiperheenä, saa minut lähinnä ihmettelemään miksi me ei olla Suomessa tajuttu hankkia tällaista! Siis ihan mielettömän kätevät! Näillä ei olisi tarvinnut ähkiä ja puhkia reppujen kanssa kaikkia päivittäistavaroita kotiin pimeässä ja miettiä että milloinkohan seuraavaksi pääsee taas hierontaan.

Mummiksilla saataisiin varmasti monen ruokakunnan kauppareissut muuttumaan autottomaksi (ainakin edes muutaman), koska ne on ihan julmetun hyvät!

Roudaan kotiin huomattavasti kätevämmin kaikki viikon tuoreet ja vihreät kuin aiempina viikkoina tyytyväisenä. Ja siis mikä bonus, meidän vuokrakämpän varastosta löytyneistä mummiksista voi avata myös pienen jakkaran, jos alkaa väsyttämään kesken reissun!


Mummikset, hot or not?

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

Vastauksia kommentteihin IS:n juttuun - "Härköset säästivät vuoden 53 181 euron maailmanympärimatkaansa: 'Priorisointikysymys' "

Tuossa marraskuun alussa pääsimme Iltasanomien luetuimmaksi jutuksi kevyellä klikkiotsikoinnilla. Juttu oli tehty MeNaisiin tehdyn jutun pohjalta tiivistelmänä. Otsikosta "saattoi" saada ensisilmäyksellä käsityksen, että olisimme säästäneet vuoden verran ja sillä tavalla saaneet kasaan 53 000 € ja risat pikkuisen priorisoimalla.


Voisinpa sanoa että asia olisikin niin, koska kyllä olisi silloin liksat kohdillaan meillä molemmilla!

Mutta ei. Kuten kaikki meitä pidempään seuranneet, ja ihan minkä tahansa jutun lukeneet tästä budjettihommasta, säästimme etukäteen noin 15 000 €, ja loput tulivat vuorottelukorvauksista ja asunnon vuokratuloista.


Aina sanotaan, että ei kannata lukea kommentteja tällaisista jutuista, koska suomalaiset ja raha, ja erityisesti siitä puhuminen on jotenkin niin jännä yhdistelmä. Kommentithan on kuitenkin ihan parasta aina näissä! Kun ihmiset pääsevät nimimerkkien takaa anonyyminä kommentoimaan tällaisella yleisömäärällä, silloin on koko kansan kirjo taattu.

Päätin poimia tuolta parhaimpia kommentteja, ja vastakommentoida tässä.

Aloitetaan!

---

Säästöön jää massia 4.11. 10:26
Kyllä jokainen pystyy säästämään. Minullakin jää työttömyyskorvauksista kuukausittain 240-260€ säästöön. En tosin tupakoi enkä käytä alkoholia kuten perustyötön.

Vastaus: Ihan mahtavaa, että säästöön saa tuon verran korvauksista! Monella työssäkäyvälläkin on isoja vaikeuksia saada mitään säästöön, joten nyt on siellä kyllä erinomaisen taitava sentinlaskija. 

Lisäksi annan pisteet siitä, ettei Säästöön jää massia pistä rahaa menemään tupruttelemalla taivaalle, tahi myöskään kurkusta alas. Älä kuitenkaan unohda, että pieni lasi viiniä voi olla oikein mukava juttu elämässä, eikä varmasti kaikki työttömät ole viinaan meneviä tuhkakuppeja!

---

Simple 4.11. 10:29

Jos ei kotonaan viihdy, niin silloin on onneton!

Vastaus: Joillain voi olla asia näinkin. Sitten jotkut on kotonaan vieläkin onnellisempia, kun käyvät välillä jossain muualla! Meitä on niin kamalan moneen junaan, ja kaikilla on ihan omat syynsä matkustaa. Parempi on, ettei arvaile muiden syitä, vaan ihan rohkeasti sitten kysyy jos mietityttää.

---

mutu-tietoa 4.11. 10:31

Jos perheen tulot ovat yli 100 000e/kk, niin 60 000 euroa säästää vuodessa helposti, eikä tarvitse paljon priorisoida. Voi vaikka siinä ennen säästötavoitteen toteutumista kiertää maapallon pari kolme kertaa lämmittelyksi.

Vastaus: Itseasiassa, 60 000 euroa jää säästöön helposti vain siinä tapauksessa, että perheen nettotulot ovat yli 100 k€ vuodessa. Muuten nimittäin verottaja ottaa omansa niin, että käteen jää ehkä hikiseen 60 k€, jos sitäkään. Maapallon voi muuten kiertää kolme kertaa paljon pienemmälläkin summalla, sillä pallonympärilennot saa yllättävän halvalla, mutta jos meinaa vuoden tai kolme elääkin, tarvitaan hilloa kyllä jo enemmän.

---

Masa 4.11. 10:38

Pääasia on, että ovat itse tyytyväisiä valintaansa. Jos säästivät 15 000 euroa, niin ilman matkatavoitetta säästöjä olisi tullut ehkä max. 5000 euroa, koska ilman matkaa eivät olisi pistänee kukkaron nyörejä tiukalle. 

Keskituloinen voi säästää 5000 euroa vuodessa riippumatta missä päin Suomea asuu. Hirveän tiukille kukkaron nyörejä ei tarvitse laittaa saadakseen tuollaisen säästön. 7000 euron säästötkin saa aikaiseksi, mutta silloin pitää miettiä jo enemmän mihin rahaa käyttää. Tuossahan tilanteessa säästäjiä oli kaksi ja matkustajia oli kolme. 

5000 euron kuukausituloilla saa helposti säästettyä 1000 €/kk ilman, että tarvitsee katsoa ruokakaupassa hintalappuja jne. 

Pienituloisten on ihan turha voivotella ja valittaa, että ei jää säästöön mitään. Tässä artikkelissa mainittiin keskituloiset ja se on täysin selvää, että pienituloinen ei noita säästöjä saa kasaan.

Vastaus: Just näin Masa! Se aina ilahduttaa, kun joku on oikeasti lukenutkin tekstin, ja tajunnut, ettei säästetty 53 000 euroa vuodessa, ja että tosissaan, jos kaksi keskituloista päättää alkaa säästämään, tonni kuussa ei ole mahdottomuus. Pienituloisilla tilanne on taas ihan toinen.

---

Eko 4.11. 10:5

Älytöntä

Vastaus: Mikä nyt sitten kenenkin mielestä on älytöntä. Esimerkiksi Trumpin valinta USA:n presidentiksi oli kyllä PALJON älyttömämpää.

----

Utale 4.11. 10:59

Onhan se - priorisointikysymys. Minä priorisoin asiat niin, että saan vuokran maksettua, ruokaa itselleni ja lapselleni, ostan vaatteeni kirppikseltä, ja ihan kaikki on kilpailutettu paitsi vuokra - kaupunki ei siitä oikein suostu tinkimään. Harmi, kun ei ole niitä kaupunkikaksioita, joista saisi vähän ekstraa. Näin saan juuri ja juuri elettyä - mihinkään muuhun ei jää rahaa saati säästöön. No mutta eihän nämä jutut olekaan tarkoitettu meille oikeasti tiukilla oleville. Silti nuo neuvot huvittavat.

Vastaus: Ihan ensimmäisenä hoidetaan tietysti kaikki pakolliset asiat - katto pään päälle, ruokaa pöytään ja vaatteita päälle. Sitten katsotaan jääkö mitään yli. On ihan täysin ilmiselvää, että jos käteen ei jää tämän jälkeen mitään, säästöjäkään ei saa. Tässä on nimenomaan kerrottu, ei neuvottu, miten kaksi keskituloista on saanut rahat reissuun kasaan. 

Meillä on käynyt tosissaan onni myös nuoruudenvalintojen suhteen - asunto Helsingin kantakaupungissa on myös vuokramarkkinoilla haluttua tavaraa ja on mahdollistanut monet asiat. Sen sijan aika harva oman ikäinen kaverikaan otti silloin 20-vuotiaana hoidettavakseen kohtuullisen isoa asuntolainaa, ja hoiti sen lyhennykset säntillisesti ja kävi opintojen ohella töissä. 

Tietysti, että sen asunnon on saanut hankittua, on ollut sekin tietynlainen etuoikeus. Kohdistamme kaikki sympatiat heitä kohtaan, joilla on tiukkaa, ja todellakin toivomme, ettei Suomea hyvinvointivaltiona olla murskaamassa. Liian monella (erityisesti) lapsiperheellä on tiukkaa jo nyt. Silloin on selvää, ettei tällaiset asiat ole mahdollisia kun kaikki resurssit menevät arkipäiviäiseen selviämiseen.

---

Juha 4.11. 11:20

Ihan kivat perustulot saa olla ku säästöön vuodessa yli 50k

Vastaus: Sanos muuta! Saataispa mekin! Ja Juha, ensi kerralla, ennen kuin kommentoit: LUE JUTTU.

---

kiqu 4.11. 11:36

On maattu yli kuukausi/maa,,, ei toi ihan maailmanympärysreissusta mene,,,,pitäs vaihtaa maisemaa tiuhempaan. Kiva reissu varmaan kuitenkin

Vastaus: Suosittelen kokeilemaan vastaavaa joskus ja sitten miettimään esimerkiksi kuinka paljon eri paikoista ehtii nähdä kuukaudessa. Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja USA:ssa yksistään saisi menemään monta vuotta per maa. Yhdistä se sitten budjettiraamiin, missä joudut miettimään, miten saat päiväbudjetin riittämään kaikkeen siihen, mitä haluat tehdä & nähdä ja miten asua.

Sitten kun olet tehnyt tämän, niin olet ihan tervetullut neuvomaan, miten kenenkin kuuluu matkustaa ja mikä on oikea maailmanympärireissu.

----

Joo 4.11. 11:41105

Jos sanoisin työnntajalleni pitäväni pienen maailmanympärimatkustusloman, kehoitettaisiin minua samalla katselemaan muuta työpaikkaa reissun jälkeen.

Vastaus: Kukaan ei ole tosissaan sanonut, että asiat tulevat ilmaiseksi ja ilman uhrauksia. Me olimme onnekkaita, kun saimme vuorotteluvapaat neuvoteltua ja työnantajat olivat myötämielisiä sen suhteen. Nekään ei olleet itsestäänselvyyksiä, ja on täysin mahdollista, että olisimme jossain vaiheessa toteuttaneet tämän myös ilman vuorottelukorvauksia. Niin kova oli palo. Joskus voi olla, että jos jotain haluaa, joutuu myös jostain luopumaan.

Ja se on ihan ymmärrettävää, ettei useimmat halua niitä tehdä. Jos tämä olisi jotenkin helppoa, useampi tekisi sen.

---

Turisti1988 4.11. 11:50

Kannattaisi mennä talveksi jonnekin lämpimään. Espanjassa on kylmät asunnot ja koleahko talvi.

Vastaus: Kiitos vinkistä! Toistaiseksi ollaan viihdytty tosi kivasti, ja täällä on kyllä huomattavasti lämpimämpää, aurinkoisempaa ja valoisampaa kuin Suomessa! Asuntokin on ihan mukavan lämpimänä pysynyt.

---

......... 4.11. 12:07

Mikäli luovun autostani, pitää samalla luopua nykyisestä työstä. Työmatkaa on melkein 40 km ja työpaikka sijaitsee paikassa, jonne julkiset eivät kulje. Kaikki eivät asu Hesassa, missä ovelta ovelle pääsee julkisilla.

Vastaus: Tosissaan, meitä on moneen junaan. Itsekin olen ollut töissä huonojen kulkuyhteyksien päässä ja kulkenut pääasiassa autolla. Sitten tilanne muuttui, ja autoa ei tarvittu. 

Huomauttaisin myös, että todennäköisesti me hesalaiset maksamme asumisestamme ainakin yhden autolainan lyhennyksen verran enemmän rahaa kuukaudessa asumisesta lähellä palveluita.

---

Tykkä 4.11. 12:07

Etelään talveksi. Työt etänä. Kaikki ei voi näin tehdä. Kaupan kassakin on vaikea hoitaa ja esim varastomies trukkikuski.

Vastaus: Se on just näin. Sitten taas, muissakin maissa tarvitaan kaupan kassoja ja trukkikuskeja, ja ammatinvaihtokin on ihan mahdollinen vaihtoehto jos kaipaa elämäänsä muutosta. Ei se välttämättä helppoa aina ole, mutta jos olisi, kaikki tekisi niin.

Meillä on tosissaan käynyt onni siinä, että työt voi hoitaa etänä ja työnantajat ovat pääasiassa myötämielisiä tässä asiassa.

---

P. Kairanto 4.11. 12:44

Jutustahan huomaa, että matkailu avartaa. Ainakin se avartaa kukkaroa! Hienoa on sekin, että joku vielä yrittää säästää johonkin päämäärään päästäkseen. Nykynuoret lähinnä tuhlaa kaikki ansionsa juopotteluun yms..

Vastaus: Ihan totta, reissaamiseen saa kulumaan rahaa, mutta eihän se ilmaista ole asua Suomessakaan. Ja hyi-hyi niitä nuoria! Säästäminen kannattaa kyllä opetella, niin on sitten aikuisena helpompaa.

---

Vaihtakaa jo perhettä 4.11. 15:07

Tämä perhe on osannut kaupallista ja tuotteistaan itsensä ja reissussa. Niin mainoslehtiset (op) kuin aikakauslehdetkin on mukana markkinoimassa tätä perhettä. Puhutaan maailmanympärysmatkasta, vaikka he kävivät vain muutamassa maanosassa. Mutta onhan se toki eksoottisemmaa kuuloista kuin että käytiin Australiassa ja USAssa. Mutta joo alkaa jo riittää.

Vastaus: Kaupallistaminen ja tuotteistaminen olisi ihan hyvä pointti JOS näistä haastatteluista maksettaisiinkin jotain, mutta useimmiten ei. Asiasta olemme halunneet puhua, jotta ihmiset uskaltaisivat toteuttaa unelmiaan rohkeammin, ja myöskin ymmärtää, että ne voivat olla ihan mahdollisia.

Mutta siinä olet oikeassa että onhan tästä jo jauhettu tosi paljon, koska jostain syystä nämä raha-asiat jaksaa ihmisiä kiinnostaa. Välillä vähän kyllästyttää jo puhua näistä itsekin.

PS. Ja väärin matkustettu, tottakai. Se oltiinkin jo kuultu aiemmin!

---

Just_näitä  4.11. 19:15

Aika ylimielistä sanoa että kuka tahansa voi sen toteuttaa. Vaikka tekisin mitä, niin parin kymppitonnin eläkkeestä en pysty repimään 53 donaa edes kymmenessä vuodessa. Sitäpaitsi, jos olisin vielä elossa silloin, niin en ainakaan matkustuskunnossa. Myytävääkin on korkeintaan muutaman satasen verran. Jos nyt yleensä kaupaksi menisivät.

Vastaus: Itseasiassa, se mitä ollaan sanottu, on, että kaksi keskituloista voi tällaisen tehdä, ei se että kaikki voi näin tehdä. Se lukee ihan tuossa jutussakin. Kun alkaa laskemaan, kuinka paljon keskituloisella lapsiperheellä menee vuodessa rahaa Suomessa asumiseen, ei tämä summa mitenkään erityisen suuri ole, ainakaan pk-seudulla. Matkaan mennyt raha ei siis ollut "ylimääräistä" sillä se koostui kuukausittain saaduista tuloista + olemassa olevista säästöistä.

---

Suku Sutra 4.11. 21:33

Taas näitä ”lähden sitten Espanjaan” juttuja. Siellä sitten Liidelissä jonotatte, pää halvasta punaviinistä kipeänä ja maha turpeana. Illalla paperiseinän läpi kuuluu naapuriruotsalaisen lemmenäänet sekä jälkeinen lorotus. Onnea.

Vastaus: TÄMÄ! :D Ihan mahtava! Kovasti ollaan täällä odoteltu naapuriruotsalaisten lemmenääniä ja lorotuksia, mutta vielä ei ole kuultu kumpaakaan! Liidelissäkään ei olla käyty (lähikauppa on Mercadona), eikä pääkään ole ollut vielä kipeänä punaviinistä, kun ei se ole normaalisti muutenkaan kun ehkä joskus hyvien juhlien jälkeen. :)

Roosa 4.11. 21:305

Jotenkin arvasin jutun lukiessani, että täällä on katkeraa valittamassa miten mahdotonta on säästää olemattomista tuloista. Omasta mielestä juttu oli hyvä. Eihän pariskunta sanonut tämän olevan mahdollista kaikille, vaan kaikille keskituloisille, joilla on perusasiat hyvin. Perusasiat on toki aika hyvin jos on sijoituskaksio Helsingin kantakaupungissa. Mutta uskon että ilman tätä kaksiotakin on keskituloisen pariskunnan mahdollista säästää maailmanympärimatka, jos se vaan on tarpeeksi korkealla prioriteeteissa. 

Olemme itse mieheni kanssa keskituloisia ja matkustamme paljon. Joskus ihmiset ihmettelee, mistä rahat. No, meillä ei esim ole älytöntä asuntovelkaa vaan sangen kohtuullinen tuloihin nähden. Kotimme on vaatimattomampi kun meitä vähemmän tienaamalla pariskunnalla. Autoja ei ole ostettu osamaksulla (tämä yksi monen tuloista ison loven syövä kk-erä). Toki autoihin joutui myös säästämään eikä nekään ole yhtä hienot kun meitä vähemmän tienaavilla tutuilla. Jää rahaa matkustaa.

Vastaus: Kiitos Roosa. Tämä (ja useampi muukin) kommentti valaa uskoa siihen, että jotkut ihmiset lukeekin jutut ennen kommentointia ja osaavat ajatella. Kohtuulliset tulot, kohtuulliset asumiskustannukset, ja muun muassa autovelattomuus ja autottomuus ovat säästäneet meille tosissaan pitkän pennin. Onhan se samalla aiheuttanut ylimääräisiä asioita hoidettavaksi, on pitänyt etukäteen suunnitella kun tarvitsee auton ja miettiä liikkumiset sen mukaan, miettiä, miten pääsee rinkkojen ja lapsen kanssa ympäri Suomea jne. Ja samalla kun emme törsää jatkuvasti tavaraan, on rahaa jäänyt matkusteluun ja säästöön.

Asiat eivät ole mitenkään suoraviivaisia, ja tämänkin jutun perusteella voi kuvitella että kaikki on tullut meille jotenkin helposti. Tosiasiallisesti se on vaatinut paljonkin uhrauksia ja erityisesti rohkeutta ja jaksamista tehdä asioita.

Kommentit sekä blogiin, että näihin juttuihin on pääasiassa kiva asia, sillä se tuo näihin kirjoitushommiinkin vuorovaikutuksellisuutta. Joskus ihmisillä saattaa tosin unohtua, että juttujen takana on ihan ihka oikea ihminen. Onneksi kommentit meille ja meistä on yleensä ihan asiallisia. Ehkä ne kaikki kommentit kuitenkin kertoo jotain juuri siitä, millaisella skaalalla meitä tänne pallolle mahtuu. 

Jos avartaa matkailu, niin avartaa kyllä välillä nämä kommentitkin. :)

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

'Osta, osta, osta' huutaa Black Friday, ja minua vain ahdistaa

Se on täällä taas. Black Friday. Minun somefiidini on jo viikkoja etukäteen huutanut hienoja ja mahtavia tarjouksia. Täällä Espanjassa näkemys ylikulutushysteriasta ja kertakäyttökulttuurista vain vahvistuu - kaikki on jo lähtökohtaisesti todella halpaa, siis muukin, kuin ruoka. Ja se taas tekee ostamisesta jotenkin helppoa ja huoletonta. Mitäpä euro tai kaksi sinne tänne.


Minä haluaisin mieltää itseni vastuulliseksi kuluttajaksi.

Haluaisin sanoa, etten osta mitään, ja erityisesti haluaisin sanoa etten osta mitään turhaa. Ostin kuitenkin esimerkiksi tänne Espanjan-kotiin juuri julisteen kehyksellä jossa sanotaan

"Mistakes are proof that you are trying"

Ostin sen, koska tämän vuokrakämpän sisustus on mielestäni aika karmea ja tuo pieni juliste kehyksineen piristää sitä. Toinen syy ostaa se, oli se, että tähän pisteeseen asti elämässä päästäksemme olemme ehtineet tehdä monta virhettäkin. Miika hymyili heti kun näki tuon julisteen.

Se tuottaa iloa, mutta olisinko oikeasti tarvinnut sitä?


Monessa mielessä olen, ja olemme kuitenkin varmasti vastuullisia kuluttajia normiin verrattuna.

En ole esimerkiksi ostanut Bellalle tai Biancalle juurikaan uusia vaatteita eritoten vauvana ja taaperona. Lähestulkoon kaikki lastenvaatteet ovat joko käytettyinä saatuja (kiitos lahjoittajille!), tai kirppareilta ostettuja. Bianca käyttää osittain nyt Bellan 8 vuoden takaisia vaatteita. Siksi lapseni harvoin näyttävät mitenkään supertyylikkäiltä kuvissa, ja joskus kärsin siitä vähän alemmuuskompleksia. Olen pyrkinyt miettimään, ettei se kuitenkaan ole kamalinta koskaan. Ehkä lapseni eivät kuvissa ja instagramissa näytä aina niin hienoilta, mutta ehkä luonto on säästynyt paljolta sen takia, ja heille jää silti varmasti ihan hyvät lapsuusmuistot.

Nyt esikoiselle on jo vaikea löytää kokoja ja sopivia vaatteita mistään käytettynä, joten ne joudutaan hankkimaan useimmiten uusina. Se vähän harmittaa.


Meidän aikuisten vaatteet ovat useimmiten uusia. Ne pyritään kuitenkin hankkimaan kaikkien mahdollisuuksien mukaan eettisiltä toimijoilta, tai vähintään niin, että laatu on erinomaista.

Havahduin muutama kuukausi siihen, että monet vaatteistani on siltä ajalta kun aloimme seurustelemaan Miikan kanssa - yli 10 vuotta sitten siis.

(alla olevan kuvan farkkutakki on ostettu Italiasta 2002, aikaa ennen Miikaa)

Edellinen vaatehankintani on Suomessa tehty, Lumoanin ihana villatakki, jonka uskon laadultaan kestävän myös vähintään 10 vuotta, toivottavasti rutkasti enemmänkin. Siihen nähden 200 euron hinta ei ollut paha. Lisäksi olen pienentänyt itselleni mummon perintövaatteita, korjaan ja parsin, käytän korjausompelussa ja muokkaan ennen kuin heitän vaatteita pois.

Joka ikistä vaatehankintaa mietitään myös tarkkaan. Tuleeko se ihan oikeasti tarpeeseen?

Ilmeisesti tätä tarvittaisiin enemmänkin sillä tämän Ylen uutisen mukaan

vaatteiden nopea kierto tekee alasta yhden maailman saastuttavimmista. YK:n mukaan muotiteollisuus on yksin vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä.

Haluan erityisesti painottaa viimeisintä: Pikamuodin hiilijalanjälki on suurempi kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä.

Tajusin myös jossain välissä, että esimerkiksi telkkarimme on ostettu silloin, kun muutimme yhteen. Eli yli kymmenen vuotta vanha sekin. Eihän sen kuvanlaatu vastaa uusimpia, mutta se on kuitenkin ihan toimiva ja hyvä. Pitäisikö se heittää pois vain siksi, että markkinoille on tullut uudempia ja hienompia?


Viime aikoina olen herännyt miettimään myös matkustustottumuksiani, ja sitä, onko minulla oikeus lennellä ympäriinsä vaan siksi, että se on kamalan kivaa ja haluan nähdä uusia paikkoja ja lomailla. Voisinko hyväksyä, että liikun muilla tavoin kohteeseen, ja siinä kestää kauemmin?

Sitä en kuitenkaan käsittele vielä tässä postauksessa.

On vaikeaa ja aikaa vievää yrittää olla vastuullinen kuluttaja, miettiä ostoksiaan, vastustaa kiusauksia. Se vaatii paljon paitsi asioiden pohtimista, arvojen asettamista, mutta myös lujaa tahtoa ja tiedon hankkimista.

Tähän niin monitahoiseen aiheeseen liittyy paitsi luonnon tuhoaminen raaka-aineen tarpeesta ja valmistamisesta johtuvista päästöistä, kuljetuksista ja kaikkeen siihen liittyvästä, valtioiden politiikka ja sääntely, luonnonvarojen ylikulutus ja talouden hokema mantra ikuisen kasvun jatkumisesta, sosiaalinen konstruktio ja oman brändin ja identiteetin luominen kuluttamisen kautta ja sen myötä myös yksilöiden kulutustottumukset, että sitä on vaikea edes käsitellä yhdessä postauksessa.


Hengästyttää vaan ajatella tätä kaikkea ja sen monimutkaisuutta.

Ja ihan samalla pitää käsittää olevansa subjekti tässä kaikessa, osallinen kaikessa. Minäkin rakennan brändiä ostamieni tavaroiden kautta vaikken haluaisi, kulutan luonnonvaroja ja elän samassa yhteiskunnassa kuin muutkin, koska en ole alkanut uudeksi penttilinkolaksi. Välillä ilahdutan itseäni, esimerkiksi tuollaisella julisteella, jota tosin toivottavasti kannan mukanani kunnes se menee rikki.

Kyllä jotain tavaroita tarvitaankin ihan oikeasti, mutta paljostako olisit valmis luopumaan ja kuinka paljon helpotusta se toisi elämään, kun olisi vähemmän, mistä huolehtia?

Black Friday on omiaan aiheuttamaan ostohysteriaa, koska monet tarjoukset joita olen nähnyt, ovat todellakin erinomaisen hyviä. Jos on ihan ihkaoikeasti tarve jollekin, silloin se voi olla ihan hyvä hetki hankkiakin jotain. Ylen jutun haastateltava professori totesikin, että samassa ihmisessä voi asua sekä vastuullinen kuluttaja, että Black Fridayn tarjoushaukka.

Mieluiten tavara on kuitenkin tuolloinkin laadukasta ja pitkäikäistä.

Vinkkaisin kuitenkin miettimään seuraavia asioita, ennen kuin ryntäät ostoksille tai klikkailet ostoskoriisi lisää tavaraa, joka pitää mahtua vaatekaappiin/laatikkoon/hyllyyn/autotalliin:


1. Tarvitsetko sitä?

Ihan oikeasti, tarvitsetko sitä? Mitä tapahtuu jos et hanki tätä tavaraa? Kaatuuko maailma, kärsiikö elämä?

2. Älä maleksi kaupoissa

Olen huomannut, että mitä vähemmän vietän aikaa kaupoissa tai kauppakeskuksissa, mitä vähemmän luen mainoksia, mitä vähemmän vastaanotan uutiskirjeitä, sitä vähemmän tulee houkutuksia ostella mitään.

3. Löytyisikö samaa tuotetta joltain eettisemmältä taholta tai parempilaatuisena?

Okei, olet tullut lopputulemaan, että tarvitset tämän. Onko tavara mahdollisimman hyvälaatuinen? Onko olemassa tahoa, joka tuottaisi vastaavan eettisemmin? Kohteleeko tämä brändi esimerkiksi tuotantoketjun alkupäässä olevia ihmisiä hyvin? Tiedän, ei ole helppoa, mutta suo tälle ajatus.

Lisäksi, hyvälaatuinen tuote tuottaa iloa enemmän ja pidempään, ja sitä voi olla mahdollista ja kannattavaakin korjata myös jatkossa.

4. Tuottaisiko aineeton asia enemmän iloa?

Tavaran sijan, löytyisikö jostain vaikkapa hieronta, hemmottelu, elämys tai vaikkapa ravintolakokemus, joka ilahduttaisi enemmän?

5. Lahjoita vaikka hyväntekeväisyyteen

Minä pistin euroni Black Fridayn kunniaksi Jemenin lapsia auttamaan järkyttävään hätään. Luulen, että se menee huomattavasti parempaan tarkoitukseen, kun yksikään ostos, minkä olisin voinut tehdä.

Voisitko tehdä saman?

Kun tiedän että maapallo on menossa kohti pahempaa koko ajan, ahdistaa lukea näitä 'osta, osta, osta' -viestejä joka tuutista. Se todennäköisesti pahenee vain joulua kohti mentäessä.


Annettaisiinko maailmalle vielä mahdollisuus, yhdessä?



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?