torstai 22. marraskuuta 2018

'Osta, osta, osta' huutaa Black Friday, ja minua vain ahdistaa


Se on täällä taas. Black Friday. Minun somefiidini on jo viikkoja etukäteen huutanut hienoja ja mahtavia tarjouksia. Täällä Espanjassa näkemys ylikulutushysteriasta ja kertakäyttökulttuurista vain vahvistuu - kaikki on jo lähtökohtaisesti todella halpaa, siis muukin, kuin ruoka. Ja se taas tekee ostamisesta jotenkin helppoa ja huoletonta. Mitäpä euro tai kaksi sinne tänne.


Minä haluaisin mieltää itseni vastuulliseksi kuluttajaksi.







Haluaisin sanoa, etten osta mitään, ja erityisesti haluaisin sanoa etten osta mitään turhaa. Ostin kuitenkin esimerkiksi tänne Espanjan-kotiin juuri julisteen kehyksellä jossa sanotaan


"Mistakes are proof that you are trying"


Ostin sen, koska tämän vuokrakämpän sisustus on mielestäni aika karmea ja tuo pieni juliste kehyksineen piristää sitä. Toinen syy ostaa se, oli se, että tähän pisteeseen asti elämässä päästäksemme olemme ehtineet tehdä monta virhettäkin. Miika hymyili heti kun näki tuon julisteen.

Se tuottaa iloa, mutta olisinko oikeasti tarvinnut sitä?


Monessa mielessä olen, ja olemme kuitenkin varmasti vastuullisia kuluttajia normiin verrattuna.

En ole esimerkiksi ostanut Bellalle tai Biancalle juurikaan uusia vaatteita eritoten vauvana ja taaperona. Lähestulkoon kaikki lastenvaatteet ovat joko käytettyinä saatuja (kiitos lahjoittajille!), tai kirppareilta ostettuja. Bianca käyttää osittain nyt Bellan 8 vuoden takaisia vaatteita. Siksi lapseni harvoin näyttävät mitenkään supertyylikkäiltä kuvissa, ja joskus kärsin siitä vähän alemmuuskompleksia. Olen pyrkinyt miettimään, ettei se kuitenkaan ole kamalinta koskaan. Ehkä lapseni eivät kuvissa ja instagramissa näytä aina niin hienoilta, mutta ehkä luonto on säästynyt paljolta sen takia, ja heille jää silti varmasti ihan hyvät lapsuusmuistot.






Nyt esikoiselle on jo vaikea löytää kokoja ja sopivia vaatteita mistään käytettynä, joten ne joudutaan hankkimaan useimmiten uusina. Se vähän harmittaa.


Meidän aikuisten vaatteet ovat useimmiten uusia. Ne pyritään kuitenkin hankkimaan kaikkien mahdollisuuksien mukaan eettisiltä toimijoilta, tai vähintään niin, että laatu on erinomaista.

Havahduin muutama kuukausi siihen, että monet vaatteistani on siltä ajalta kun aloimme seurustelemaan Miikan kanssa - yli 10 vuotta sitten siis.

(alla olevan kuvan farkkutakki on ostettu Italiasta 2002, aikaa ennen Miikaa)





Edellinen vaatehankintani on Suomessa tehty, Lumoanin ihana villatakki, jonka uskon laadultaan kestävän myös vähintään 10 vuotta, toivottavasti rutkasti enemmänkin. Siihen nähden 200 euron hinta ei ollut paha. Lisäksi olen pienentänyt itselleni mummon perintövaatteita, korjaan ja parsin, käytän korjausompelussa ja muokkaan ennen kuin heitän vaatteita pois.

Joka ikistä vaatehankintaa mietitään myös tarkkaan. Tuleeko se ihan oikeasti tarpeeseen?

Ilmeisesti tätä tarvittaisiin enemmänkin sillä tämän Ylen uutisen mukaan

vaatteiden nopea kierto tekee alasta yhden maailman saastuttavimmista. YK:n mukaan muotiteollisuus on yksin vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä.

Haluan erityisesti painottaa viimeisintä: Pikamuodin hiilijalanjälki on suurempi kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä.






Tajusin myös jossain välissä, että esimerkiksi telkkarimme on ostettu silloin, kun muutimme yhteen. Eli yli kymmenen vuotta vanha sekin. Eihän sen kuvanlaatu vastaa uusimpia, mutta se on kuitenkin ihan toimiva ja hyvä. Pitäisikö se heittää pois vain siksi, että markkinoille on tullut uudempia ja hienompia?


Viime aikoina olen herännyt miettimään myös matkustustottumuksiani, ja sitä, onko minulla oikeus lennellä ympäriinsä vaan siksi, että se on kamalan kivaa ja haluan nähdä uusia paikkoja ja lomailla. Voisinko hyväksyä, että liikun muilla tavoin kohteeseen, ja siinä kestää kauemmin?

Sitä en kuitenkaan käsittele vielä tässä postauksessa.






On vaikeaa ja aikaa vievää yrittää olla vastuullinen kuluttaja, miettiä ostoksiaan, vastustaa kiusauksia. Se vaatii paljon paitsi asioiden pohtimista, arvojen asettamista, mutta myös lujaa tahtoa ja tiedon hankkimista.

Tähän niin monitahoiseen aiheeseen liittyy paitsi luonnon tuhoaminen raaka-aineen tarpeesta ja valmistamisesta johtuvista päästöistä, kuljetuksista ja kaikkeen siihen liittyvästä, valtioiden politiikka ja sääntely, luonnonvarojen ylikulutus ja talouden hokema mantra ikuisen kasvun jatkumisesta, sosiaalinen konstruktio ja oman brändin ja identiteetin luominen kuluttamisen kautta ja sen myötä myös yksilöiden kulutustottumukset, että sitä on vaikea edes käsitellä yhdessä postauksessa.


Hengästyttää vaan ajatella tätä kaikkea ja sen monimutkaisuutta.





Ja ihan samalla pitää käsittää olevansa subjekti tässä kaikessa, osallinen kaikessa. Minäkin rakennan brändiä ostamieni tavaroiden kautta vaikken haluaisi, kulutan luonnonvaroja ja elän samassa yhteiskunnassa kuin muutkin, koska en ole alkanut uudeksi penttilinkolaksi. Välillä ilahdutan itseäni, esimerkiksi tuollaisella julisteella, jota tosin toivottavasti kannan mukanani kunnes se menee rikki.

Kyllä jotain tavaroita tarvitaankin ihan oikeasti, mutta paljostako olisit valmis luopumaan ja kuinka paljon helpotusta se toisi elämään, kun olisi vähemmän, mistä huolehtia?






Black Friday on omiaan aiheuttamaan ostohysteriaa, koska monet tarjoukset joita olen nähnyt, ovat todellakin erinomaisen hyviä. Jos on ihan ihkaoikeasti tarve jollekin, silloin se voi olla ihan hyvä hetki hankkiakin jotain. Ylen jutun haastateltava professori totesikin, että samassa ihmisessä voi asua sekä vastuullinen kuluttaja, että Black Fridayn tarjoushaukka.

Mieluiten tavara on kuitenkin tuolloinkin laadukasta ja pitkäikäistä.

Vinkkaisin kuitenkin miettimään seuraavia asioita, ennen kuin ryntäät ostoksille tai klikkailet ostoskoriisi lisää tavaraa, joka pitää mahtua vaatekaappiin/laatikkoon/hyllyyn/autotalliin:


1. Tarvitsetko sitä?

Ihan oikeasti, tarvitsetko sitä? Mitä tapahtuu jos et hanki tätä tavaraa? Kaatuuko maailma, kärsiikö elämä?

2. Älä maleksi kaupoissa

Olen huomannut, että mitä vähemmän vietän aikaa kaupoissa tai kauppakeskuksissa, mitä vähemmän luen mainoksia, mitä vähemmän vastaanotan uutiskirjeitä, sitä vähemmän tulee houkutuksia ostella mitään.

3. Löytyisikö samaa tuotetta joltain eettisemmältä taholta tai parempilaatuisena?

Okei, olet tullut lopputulemaan, että tarvitset tämän. Onko tavara mahdollisimman hyvälaatuinen? Onko olemassa tahoa, joka tuottaisi vastaavan eettisemmin? Kohteleeko tämä brändi esimerkiksi tuotantoketjun alkupäässä olevia ihmisiä hyvin? Tiedän, ei ole helppoa, mutta suo tälle ajatus.

Lisäksi, hyvälaatuinen tuote tuottaa iloa enemmän ja pidempään, ja sitä voi olla mahdollista ja kannattavaakin korjata myös jatkossa.

4. Tuottaisiko aineeton asia enemmän iloa?

Tavaran sijan, löytyisikö jostain vaikkapa hieronta, hemmottelu, elämys tai vaikkapa ravintolakokemus, joka ilahduttaisi enemmän?

5. Lahjoita vaikka hyväntekeväisyyteen

Minä pistin euroni Black Fridayn kunniaksi Jemenin lapsia auttamaan järkyttävään hätään. Luulen, että se menee huomattavasti parempaan tarkoitukseen, kun yksikään ostos, minkä olisin voinut tehdä.

Voisitko tehdä saman?






Kun tiedän että maapallo on menossa kohti pahempaa koko ajan, ahdistaa lukea näitä 'osta, osta, osta' -viestejä joka tuutista. Se todennäköisesti pahenee vain joulua kohti mentäessä.


Annettaisiinko maailmalle vielä mahdollisuus, yhdessä?



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?



4 kommenttia:

  1. Et ole ainoa ketä ahdistaa. Tosin, se lentomatkailu on aika suuri paha ja eniten on alkanut ahdistaa omat lomamatkat ja mietityttää, viitsiikö lentää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahdistaa kokonaisvaltaisesti kulutus, ja myös tavaramäärä. Sen huomaa joka ikinen kerta kun pakkaa tavaroitaan muuttolaatikoihin, jota on tullut tehtyä turhankin tiuhaan.

      Lentäminen ja liikkuminen on yksi asia, mutta yllätyksenä tuli minullekin kun tutkin näitä asioita, että pikamuoti vastaaa yksistään 10 % :sta päästöjä, joka on yhtä iso kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. Eikä se toisaalta ole ihme, kun katsoo esimerkiksi pelkkiä vesimääriä puuvillan valmistuksessa.

      Positiivista on, että tuntuu siltä että ihmiset ovat heränneet tähän, ja ehkä kulutustottumukset ovat muuttumassa. Ehkä toivoa on vielä, sillä muutos asenneilmapiirissä on tapahtunut muutos aika nopeasti.

      Poista
  2. Toisaalta muutoissa tulee karsittuakin turhaa tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, todellakin tulee. Sitten pitäisi vaan pitää kiinni siitä, ettei tilalle hanki mitään lisää!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!