maanantai 31. joulukuuta 2018

Elämä, josta ei tarvitse pitää lomaa - La Vida es Bella


Melkein kaikki bloggaajat ovat kirjoittaneet koosteen menneestä vuodestaan viimeisen viikon aikana. Katsotaan vähän taaksepäin, mitkä oli luetuimmat postaukset, tykätyimmät instakuvat, missä sitä onkaan tullut reissattua. Osa on listannut tulevan vuoden matkakohteita. Ainakin niitä, jotka jo tässä vaiheessa on tiedossa ja suunniteltuina.


Matkoja ollaan toki tehty mekin, ja pari isompaakin juttua tänä vuonna. Itseasiassa, vauhti on ollut niin kova, että päätä vähän huimaa. Mutta sellaista se meidän elämä aina välillä on, olen huomannut.





Minä en oikeastaan jaksa tehdä tiliä menneestä vuodesta, enkä tulevastakaan, sillä olen todennut ettei elämä tunnu menevän suunniteltuja polkuja. Ja hyvä niin. Välillä sen yllätykset on mieluisia, välillä ei.

Tähän asti vaikeistakin vaiheista on päästy yli, saatu kaikki taas oikeille raiteille.




Näiden koostepostausten sijan olen miettinyt paljon elämää pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä. Millaista se on, mitä sen pitäisi olla ja meneekö se oikeaan suuntaan. Kaikkeen ei ole helppo löytää suoria vastauksia, sillä kysymyksiin ei ole oikeaa tai väärää vastausta.


Ihan vähän aikaa sitten Yle julkaisi jutun sairaalapapin roolista, ja millaisia asioita ihmiset miettivät kuoleman lähetessä. Ne siis, jotka ehtivät miettiä asiaa, eikä loppu tule yllättäen. Etukäteenhän ei ajankohdasta voi tietää mitään meistä kukaan.





Minulle koko artikkeli kiteytyy tähän:

Ihmisten ajatuksia kuolinvuoteellaan on tutkittukin. Lehdon mukaan esiin nousee tavallisesti kolme asiaa. 
– Ethän jätä minua yksin? Kuoleman kynnyksellä toivotaan, että vieressä on läheinen ihminen. 
- Toiseksi pohditaan, onko elämä varmasti eletty omien, eikä toisten toiveiden mukaan. Kysytään, että elinkö kuten halusin, vai tanssinko liikaa muiden pillin mukaan. 
- Kolmanneksi mietitään, huolehdinko perheestäni tarpeeksi hyvin. Olinko tarpeeksi läsnä omalle perheelleni, vai olinko aina töissä?


En ole toivon mukaan edes lähellä lähtöajankohtaa. Nämä kysymykset ovat mielestäni silti huomattavasti tärkeämpiä mietittäviä kuin se, mitä vuoden aikana tuli tehtyä, tai mitä ensi vuonna tapahtuu. Suurimpia kysymyksiä kannattaa pysähtyä miettimään aina tasaisin väliajoin. Mitä vastaisit niihin nyt?





Loma on kyllä ihan kiva juttu, mutta entäs jos koko elämä loman ja matkojen ulkopuolella onkin ikävää? Jos huomaakin elävänsä vain neljän viikon lomiaan varten?


Nyt lähipäivinä luin Yleltä myös jutun ex-ministeri Juha Rehulan burnoutista ja silloisesta työtahdista. Se kuulosti ihan hullulta. Sieltä löytyy häivähdyksiä, jotka kuulostavat harmillisen tutuilta - ei ole yksi eikä kaksi tarinaa, joita ystävien kanssa on vuodatettu viinilasin äärellä, jotka sivuavat samantyyppisiä asioita, joskaan ei lainkaan samassa mittaluokassa. Mutta sori Juha, kuulostaa siltä, etten osaa lainkaan kadehtia tuota elämää, enkä ymmärrä miksi samaan myllyyn voisi vielä lähteä uudelleenkin.

Status nimikkeestä, tai yhteiskunnallisesta asemasta ei omassa vaakakupissa paina yhtään tarpeeksi, jotta tekisin saman uhrauksen.





Kun vietimme joululomaa Sierra Nevadassa, lojuimme Miikan kanssa afterskissä ravintolan terassilla lepakkotuoleissa. Bianca nukkui vaunuissa, Bella oli jäänyt hotellihuoneeseen viettämään omaa aikaa, aurinko paistoi kasvoille samalla kun kädessä rennossa otteessa oleva viinilasi keräsi säteitä ja läpinäkyvä, punainen rosé katosi hiljalleen huuliltamme ensin suuhun, ja sieltä iloisesti verenkiertoon pieniksi onnenkupliksi.

Lasillinen hulmahti suoraan päivän laskuista väsyneisiin jalkoihin, lihakset vetivät rennoksi. Olo oli täydellisen raukea siinä vuorten keskellä, kirpakassa, aurinkoisessa päivänvalossa.


Se oli hetki, kun ymmärsin, että elämä näyttää tällä hetkellä siltä, ettei siitä tarvitse pitää lomaa.





Nyt juuri tuntuu siltä, että vaikka ruuhkavuosissa pienten lasten kanssa on aina omansa, asiat ovat kuten pitääkin. Tämä elämä näyttää meiltä. Sellaiselta, mitä en arvannut tai osannut ajatellakaan edes pari vuotta sitten, en ehkä edes alkuvuodesta.


Ympärillä on perhe, ja ystäviäkin, vaikka ne kaikista lähimmät on tietysti Suomessa. Ei kuitenkaan kovinkaan kaukana, ja olemme onnekkaita kun meille on buukattu vierailujakin paljon. Meillä on täällä Espanjassa aikaa yhdessäololle. Ehdimme tehdä yhdessä kaikenlaista kivaa. Ennen kaikkea jaksamme tehdä kaikkea kivaa, ja mahdollisuuksia on ihan hirveästi kaikkeen siihen, mitä tykkäämmekin tehdä. Tästä kiitämme erityisesti valoa ja aurinkoa, mutta myös koko elämänrytmiä.

Elämme meitä varten, emme juokse muiden aikataulujen mukaan. Tätä edesauttaa tietysti toisen vanhemman hoitovapaa vauvan takia, joka helpottaa arkirutiinien leppoistamisessa.








Lasketteluloman fondueillallisen jälkeen tuntui melkein siltä, että jos viikatemies kolkuttelisi ovea juuri sillä hetkellä, voisin kuolla täysin eläneenä ja onnellisena.


Vaikka mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, elämä on ollut ihan mielettömän hienoa. Resilienssiä on ollut sen verran, että aallonpohjista on noustu. Unelmia on ehditty toteuttamaan useampi, kaikki on nyt kohdillaan.







Sen sijan että pohtii sitä, mikä on ollut luetuinta, missä on reissattu, mitä tuleva vuosi matkojen osalta tietää, kannattaa miettiä näyttääkö elämä siltä miltä pitääkin. Olisitko tyytyväinen siihen, miten se on mennyt, mitä olet tehnyt jos tuonela kutsuisi heti huomenna? Onko elämä sellaista, ettei siitä tarvitse pitää lomaa. Ja jos ei, mitä sille pitäisi tehdä?


Koska juuri nyt elämä voi olla aika kaunista. La Vida es Bella.





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?


4 kommenttia:

  1. Mulla on aika samat fiilikset, että meidän elämä näyttää meiltä ja tehdään paljon asioita päivittäin perheenä. Tietysti meilläkin se tilanne, että olen suurimmaksi osaksi kotona auttaa. Elämä on hyvää juuri nyt ja arki on ihanaa. Vaikka raskasta välillä uhmiksen kanssa yms.,mutta ihanaa. Alkaa helpottaa viiden vuoden yövalvomisten jälkeen ja senkin huomaa!

    En itse halua listata lupauksia tai tavoitteita ensi vuodelle, mutta rakastan miettiä menneitä ja katsella vanhoja kuvia. Siksi olen tykännyt hurjasti vuosikoosteista, en juuri ehdi nykyään arkena blogeja lukea, niistä saa hyvän kertauksen ja olen ahminut kaikki. :)

    Hyvää uutta vuotta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se leppoistaa kyllä arkea tosi paljon, kun molempien ei tarvitse kiirehtiä esimerkiksi aamurutineeja, ja ehtii hoitaa muutenkin kotiasioita ja arkeen liittyviä juttuja. Minusta pikkulapsiaika kotona ei ole ollut yhtä vaativaa, kun se vaihe, kun molemmat vanhemmat on kokopäivätöissä, ja samaan aikaan pitää hoitaa _kaikki_ arkirutiinit vaativan työelämän lisäksi.

      Vuosikatsaukset voivat olla ihan mukaviakin juttuja kyllä, ja itsekin tykkään fiilistellä omia menneitä juttuja, mutta onhan tässä vaiheessa vuotta aika paljon kertausta kaikissa blogeissa, kun tämä on ajankohtaista. :)

      Poista
  2. Tuo pyöräilykuva on tosi upea. Ihan mahtavat värit. Hyvää uutta vuotta ja hyviä reissuja tälle vuodelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo kyseinen pyöräilypäivä oli muutenkin jotenkin aivan ihana. Ei tehty oikeastaan mitään "erityistä", mutta silti kaikkea kivaa. Ja kun pyöräiltiin auringonlaskussa kotiin, se oli jotenkin vielä piste i:n päälle.

      Hyviä reissuja sinne myös! <3

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!