keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Sylvian joululaulu raikaa myös Fuengirolan kotikoulun joulujuhlissa - tällaista on koululaisen arki Aurinkorannikolla



Tänään tuli melkein olo siitä, ettei mikään ole sittenkään muuttunut, että ehkä olemmekin vielä Suomessa. Ja ihan hyvällä tavalla. Melkein ykköset päällä istuimme Centro Finlandian Ravintola Kukossa, jonka estradille nousi lapsiryhmät yksi toisensa perään esiintymään. Kameran taakse on aina mukava vähän kätkeytyä, koska oikeasti pala nousi kurkkuun jo ensimmäisenä esiintyneiden pienten esityksen aikana - eikä siinä vaiheessa estradilla ollut edes oma lapsi.






Ikkunoihin oli viritelty jouluvalot, ja klo 18 aikaan täälläkin on jo aurinko laskenut ja ulkona pimeää joulukuussa. Jos ei olisi tiennyt, että ulkona on edelleen noin 17 astetta lämmintä, ja päivällä aurinko on paistanut ihanasti rannalla, olisi voinut kuvitella olevansa missä tahansa koulussa koto-Suomessa. Siellä me istuimme ykköset päällä ja kiharat kammattuna, huulipunaa huulissa, ja juhlimme perinteisen suomalaisesti.

Kukkoon olisi vielä voinut jäädä maksusta syömään perinteisiä jouluruokia. Niin ikävä ei ole ehtinyt tulla, että olisimme jääneet.






Sattumoisin meillä oli tänään myös kehityskeskustelu Bellan opettajan kanssa. Ja koska meiltä on pyydetty paljon tietoja miten kouluasiat on järjestelty ja miten asiat sen tiimoilta sujuu, tämä varmaan on hyvä sauma avata hieman sitä.


Emme olleet edes käyneet täällä Fugessa, ennen kuin päätimme saapua talvehtimaan karkuun Suomen kaamosta. Koulu oli suurin syy valita tämä paikka, sillä huolimatta siitä, että jotkut vanhemmat ovat tosi reippaita ja pitävät jälkikasvulleen ihan oikeaa kotikoulua, meille se ei ole passeli homma.

Ai hitsit, kyllä haluaisin nähdä kiistat siitä mitä kaikkea ihan oikeasti on pakko tehdä, mutta kun mä en jaksa, voitaisko pelaa Nintendoa. Piti siis löytää paikka, missä esikko pystyisi jatkamaan Suomen opetussuunnitelman mukaisesti opetusta.

Omat mahdollisuutensa ja haasteensa asiaan toi vielä kaksikielisyys, ja ruotsinkielellä käyty koulusivistys tähän saakka.




Fuengirolassa on kaksi suomalaista koulua. Toinen on enemmän ihan oikea koulu, ja se sijaitsee vähän kauempana rannasta, suomalaiskeskittymä Los Pacosissa. Tämän koulun ilmoittautuminen avataan tammikuussa, ja kuulemani mukaan, se täyttyy noin nanosekunnissa. Koulussa taitaa olla n. 400 oppilasta, ja tarve kasvaa joka vuosi.

Me taas emme päättäneet talvehtimisesta ennen kuin vasta ehkä elokuussa, joten meidän vaihtoehto oli kääntyä Fuengirolan kotikoulun puoleen.

Fuengirolan kotikoulu sijaitsee Centro Finlandian rakennuksessa Los Bolichesin alueella, noin sata metriä rannalta, jossa lapset käyvätkin joka päivä sään salliessa syömässä lounaan ja leikkimässä/pelaamassa/liikkumassa samalla. Välitunteja ulkona ei muuten pidetä, mutta luokkahuoneessa on aktivointialue, missä pikkuapinat pääsevät kiipeilemään ja roikkumaan.




Kotikoulu edellyttää, että lähikoulu säilyy Suomessa, ja kirjat ja materiaalit tuodaan sieltä mukana. Opettajat lähi- ja kotikoulun välillä pitävät yhteyttä ja sopivat mm. kokeista.

Päivät alkavat aina 9.30, joka on meistä ihanaa, ja loppuvat 14.00. Joinain päivinä on erilaisia kerhoja, joihin voi osallistua lisämaksusta reilun tunnin verran. Meillä on toistaiseksi innostuttu askartelukerhosta ja espanjan alkeista.

Itse kuukausimaksu koulussa on 400 euroa, eikä sitä tueta mitenkään, vaan se menee suoraan vanhempien lompakosta. Myös Los Pacosin koulu maksaa suurin piirtein saman verran.

Ruoka ei kuulu hintaan, joten koululaiselle joko pakataan eväät mukaan tai ostetaan 3,50 € arvoinen lounaslippu. Lipukkeella saa Centro Finlandian Ravintola Kukosta keittolounaan, jonka voi ottaa mukaan sinne rannalle.




Opetus on jaettu kolmeen ryhmään; ensimmäisessä on Tuiskula, jossa eskarilaiset ja sitä nuoremmat majailevat, sitten on luokat 1-4 ja 5-9. Tässä koulussa useimmat oppilaat käyvät vain muutaman viikon tai kuukauden, vain harva on 3 kk tai yli. Vaihtuvuus luokissa on suurta.

Huhu kertoo, että vaikka Espanjassa pitäisi käydä espanjalaista koulua, jos maassaoloaika on 3 kk tai yli, sitä ei erityisen tarkasti seurata niin kauan kun lapsen opetus tapahtuu jotenkin.

Kiireisimmät kuukaudet koulussa ovat loka- ja marraskuu. Ilmeisesti suomalaiset hanakasti lähtevät pimeyttä ja kylmää karkuun. Kieltämättä, marraskuussa tunnelma koulussa oli täysin toinen, kun se on ollut nyt joulukuussa. Kenkiä eteisessä on paljon vähemmän, eikä iltapäivisin ole tunkua kun lapset haetaan.

Marraskuussa ryhmät olivat niin isoja, että alkuunsa Bella kertoi kokeneensa ettei varsinaista opetusta ehditty tehdä, eikä työrauha ollut hänen mielestä riittävä. Mietimme, onko se muutoksesta ja sopeutumisesta johtuvaa, ja jäimme seurailemaan tilannetta.

Joulukuussa samanlaista ruuhkaa ei ole ollut, ja Bella on ollut paljon tyytyväisempi.



Bellalle sattui luokalle mukavia tyyppejä, joten hänen sopeutuminensa ryhmään on tapahtunut kivuttomasti. Meidän onneksi hän on myös tosi sosiaalinen tyyppi, joka ei jahkaile kavereiden hankkimisessa. Uusia ystäviäkin on tullut, kenen kanssa meuhkata ja riehua, myös koulun ulkopuolella. Osa näistä uusista ystävistä viettää Fugessa suurin piirtein saman ajan.

Aamut käynnistetään sillä, että opettaja käy läpi, mitä kukin oppilas tekee. Oppilas hakee kirjat, tutustuu materiaaliin ja alkaa tekemään. Kun tehtävät on hoidettu, opettaja tarkistaa. Apua saa ja pitää pyytää koska tahansa.

Joulukuussa Bella on kertonut, että ryhmän pienennyttyä työrauha on paljon parempaa, ja apua ja tarkistuksiakin saa nopeammin ja helpommin. Hän ilmeisesti kaipaa kuitenkin hieman Suomen koulunsa varsinaista opetusta, vaikka mitään ongelmia ei ole ollut.

Systeemi kai muistuttaa sellaista kyläkouluhenkeä pienine ryhmineen. Ja se on ehdottomasti kotikoulun etu.

Toistaiseksi oppiminen näyttää sujuvan ihan hyvin, ja tulevat kokeet kertovat tietysti sen, miten hyvin.





Äidinkielen (eli ruotsin) osalta olemme sopineet kotikoulun kanssa, että minä autan Bellaa sekä läksyissä, että pidän kokeet ja sanelut kotona. Kouluhan on suomenkielinen, ja tämä järjestely sopii minulle vallan mainiosti. Kotikoulun opettaja katsoo ja antaa kuitenkin läksyt myös tässä, joita sitten teemme kotona yhdessä.

Sivuhuomiona, olen hieman iloinen siitä, että tämän myötä Bella saa opiskella suomea äidinkielenä, jota olisin itsekin peruskoulussa toivonut. Turhautti nimittäin hieman aloittaa kieliopinnot siitä miten 'Ollilla on pallo, pallo on punainen. Minkä värinen pallo Ollilla on?'.


Koulun reksi Sami ja Bellan opettaja Anne keskustelevat molemmat mielellään aina, jos jotain on joko oppilaalla tai vanhemmilla sydämellä tai mielen päällä, joten asiat ollaan saatu hoidettua tarvittaessa aina jouhevasti. Molemmista huokuu rauhallisuus.




Täällä Espanjassa ei tosissaan mitään iltapäiväkerhoja ole, joten lapsi pitää aina viedä ja hakea kouluun/-sta. Täällä eivät myöskään alle 12-vuotiaat saa kulkea yksin. Tämä kannattaa vanhempien huomioida, sillä vastuut vienneistä ja noudoista pitää pystyä jakamaan fiksusti jos molemmat tekevät täyttä päivää. Moni täällä ei tee, tai toinen vanhemmista on jostain syystä kotona.


Tämä oli myös yksi merkittävä tekijä asunnon valinnassa, ja meiltä tosissaan kävelee alle 10 minuutissa koululle. Näin arki pysyy mukavan jouhevana ja leppoisana. Koululta pääsee todella kivasti suoraan rannalle syömään välipalaa ja vähän vaikka leikkimään johonkin rannan leikkipaikoista.




Bella itse on kertonut ikävöivänsä erityisesti ystäviään ja luokkakavereitaan, ja osittain myös ihan sitä luokkahuoneopetustakin koko luokalle. Samaan hengenvetoon hän on kuitenkin myös muistanut kertoa näistä Aurinkorannikolla talvehtimisen kaikista hyvistäkin puolista - ja on äärimmäisen onnellinen kaikesta valosta, auringosta ja lämmöstä, mitä täällä vastaavasti sitten on tarjolla. Hiekka varpaiden välissä, myös lapsella, on terapeuttista.






Kaikki on tavallaan toisin, mutta ei sittenkään niin hirveän eri tavalla. Arki on arkea täälläkin. Ja koska suomalaisia on täällä niin paljon, on luonnollista että joistain perinteistäkin pidetään kiinni.

Sitten taas Topeliuksen Sylvian joululaulukin (alkuperäinen nimi Sylvias julsång från Sicilien) saa täällä uuden merkityksen; se kun kertoo muuttolinnusta, joka talvehtii Sisiliassa, se kertoo ihmeellisistä asioista toisessa kotimaassa, koti-ikävästä ja isäänmaanrakkaudesta.

Kuinka osuvaa. Sen kunniaksi on varmasti ihan ok pyyhkäistä silmäkulmaakin.







Jag bor i de eviga vårarnas land,
där de glödande druvorna gro.
Cypresserna dofta vid havets strand,
där har jag mitt ensliga bo.
Det flammande Etna, det gnistrar så skönt,
och luften är vårlig och gräset är grönt,
orangernas ånga ur skogarna går,
och ljuv mandolinen som kärlek slår.


Cypresserna dofta. Det brusande hav
i silver mot stranden bryts;
vid foten av Etna, där är en grav,
vars sorg uti blommor byts.
Där slumrar en gäst från nordens dal;
och nu är det jul i hans fädernesal.
Vem sjunger din visa, som fordom en gång?
Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång! 


Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

2 kommenttia:

  1. Heippa!

    Fuengirolassa toimii myös aurinkorannikon opetus ja valmennus,missä opiskellaan Bellan koulun tapaan. Se on toiminut jopa pidempään kun Fuengirolan kotikoulu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä lisäyksestä! Itseasiassa, joku tästä mainitsikin viime viikolla, mutta se pääsi tätä kirjoittaessa unohtumaan!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!