sunnuntai 10. helmikuuta 2019

On siis kesä, kuljen Fuengirolan rantaa


Viimeiset viisi päivää on antanut osviittaa siitä, että Fuengirolan talvi on selätetty. Aika vähän siinä on varsinaista selättämistä ollut, sillä enimmilläänkin olen tainnut pitää pitkähihaista ja Fjällrävenin retkitakkia yläosana, ja farkkuja alaosana. Paikalliset ja pidempään viihtyneet toki ovat kävelleet kevytuntsikoissaan ja villapaidoissa. Lapset paketoidaan edelleen vaunuihin lämpöpussiin ja toppa-asuun.

Sellaiseen, mihin itse pakkaisin lapsen Suomessa syys-lokakuussa.




Minä olen lähinnä ihmetellyt miksi pakkasin mukaan Suomesta niin monta villapaitaa, kun niitä ei ole juurikaan tarvinnut kaivaa esiin.


Aurinko on kuitenkin paistanut niin lämpimästi ja ihanasti viime päivinä, että rannoilla on alkanut näkemään muitakin kuin suomalaisia ottamassa aurinkoa. Epäilen, että meressä uivat ovat silti kotimaankaimoja, naapurimaan pellavapäitä ja punapisamaisia brittejä, sillä tuskin kukaan muu hullu menee vielä mereen uimaan. En minä ainakaan. Sen verran kylmää se on.





Itse onnistuin käräyttämään niskan ja hartiat, kun kävin tunnin verran loppuviikosta rannalla joogaamassa.

"Aurinko? Lämmittääpä mukavasti, mähän olen tässä vain hetken."


Tänä viikonloppuna siirsimme aamiaispöydänkin takaisin terassille parin kuukauden tauon jälkeen (meidän partsille paistaa aurinko aamusta vain noin tunnin verran, muuten siinä voisi olla läpi vuoden). Kaveritkin kutsuivat mukaan rantariekkumaan, mutta meillä oli jo muuta sovittuna.

Pyhitimme lauantain melkeinpä vain rantahengailulle. Aurinko lämmitti niin ihanasti siinä maatessamme hyvin väljästi kansoitetulla rannalla. Bellan kysyessä uimisesta lupaan aina, että Miika kyllä tulee. Miika ei varsinaisesti kiittele tätä. :)







Joidenkin talviturkki on tältä talvelta jo heitetty. Minä odottelen vielä vähän lämpimämpiä vesiä.


Sillä välin laulelen päässä vähän muunneltuja sanoja Tavaramarkkinoiden klassikosta.


On siis kesä, kuljen Fuengirolan rantaa
Tuuli ei tuule, ja aurinko vaan paistaa
Kesä, pystytkö vielä lisää antaa?

Auringon näin, en haluu enää loskaa.
Kesä, kuljen Fuengirolan rantaa.

Sydän täysii hakkaa, ja jalat hyvin kantaa.
Fuge, pystytkö vielä lisää antaa?




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!