maanantai 18. helmikuuta 2019

Torremolinos on kissojen kaupunki (ja raikas tuulahdus keihäsmatka-ajoista)


Purskahdin nauruun, kun tajusin ensimmäistä kertaa vasta Fuengirolassa, että totta tosissaan, Torremolinos on siis ihan tässä vieressä! Junalla pääsee parissakymmenessä minuutissa, autolla vielä nopeammin. Siitä on itseasiassa tullut myös vakkaripyöräilykohteeni, jossa käyn spandexeissa kääntymässä aina tasaisin väliajoin kippurasarvinen vauhtihirmu alla.






Torremolinoksen keskustasta en ole vielä löytänyt muuta hyvää, kuin suomalaisen Sabores Bistron, jossa söin ehkä parhaat ravintolassa syödyt blinit. Ystävämme Jussi ja Merja tekevät edelleen kotona parempia jokavuotuiselle blini-illalliselle, mutta kyllä voisi ensi vuonna ehdottaa blini-illan viettoa Torremolinoksessa.

Keskusta on näyttäytynyt jotenkin hieman sekavana, ja rakennuskanta on jostain 1970-luvulta. Ei niin kovin kaunista.

Sen sijan Torremolinoksen rantabulevardia olen pitänyt ihan ensihetkestä asti erittäin mukavana.







Sunnuntaipäivänä olen laskeutunut näköalapaikalta Miikan kanssa vaunuja kantaen jyrkähköjä portaita alas Torremolinoksen Paseo Maritimolle, eli rantabulevardille. Bella on kiukutellut melkeinpä koko päivän, ja nyt olen laatinut yksipuolisesti sopimuksen, että kiukuttelu saa loppua, tai muuten sillä on seuraamuksia. "Tää kävely on silti ihan tyhmää, miksei me voitu vaan jäädä kotiin kattomaan leffaa", kuuluu vastaus.

Vähän kiristelen hampaita ja olen kun en olisi kuullutkaan.

Ensimmäisenä Paseolla alkaa kuulumaan legendaarinen Vamos a la Playa. Uujeah, kyllä alkaa diskojytke pakostakin nostalgiahenkisesti vipattamaan jalkaa! Vauva nostaa kädet ilmaan ja alkaa hytkymään musiikin tahtiin.

That's right, put your hands up in the air, vauva!







Sateenkaarilipuilla varustettu kahvila on täynnä kaikenlaisia ihmisiä, melkeinpä vauvasta vaariin ja siltä väliltä. Toisella puolen Paseota paistattelee ihmiset ihanan näköisessä ravintolassa terassilla. Hei, meillähän on samanlaisia tuoleja varastossa odottelemassa kotona!

Kalliorykelmien päällä on taloja, joissa on varmasti huikeat maisemat kauas merelle ja koko rannalle. Kallion pienissä onkaloista hyppää esiin kissa. Ja sitten toinen! Voihan vinde, minua on vaivannut pitkään jo kova kissakuume - kuin myös koko muuta perhettä. Silittelemme näitä hetken, kunnes jatkamme matkaa.






Sitten rantakivikosta hyppää esiin ensin kaksi kissaa lisää, ja näiden lisäksi erotamme hädin tuskin kaksi punaista kissaa, jotka sulautuvat rantakivien väreihin.

Yht'äkkiä kaikki Bellan marmatus on loppunut kuin seinään, kävely ei olekaan tyhmään ja tyttö ryntäilee silittelemään eri kissoja. Useimmat niistä ovat kovin ihmisläheisiä, ja ne antavat kaikkien nätisti silittävien mieluusti tehdäkin niin.








Englantilaisrouvaa tietää kertoa, että ne yksilöt, joilta puuttuu korvasta palanen, ovat eläinlääkärin steriloimia ja rokotettuja. Rouva kaivaa muovipussistaan kanafiléennäköisiä paloja ja syöttää kissoille, ennen kuin rullaa sähkötuolillaan eteenpäin Paseota.


Taitaa kissoilla olla varsinaiset kissanpäivät täällä.


Istumme hetken rantaravintolassa ja otamme välipalaa, kunnes palaamme samaa reittiä takaisin. Tällä kertaa Bella saa siskonsa keskenjääneen lohirisoton annettavaksi kissoille. Ainakin seitsemän tulee kytikselle.







Kotimatkalla kyselen Bellalta millanen sunnuntaikävely Torremolinoksessa oli.

"No, ei se sittenkään ollut ihan tyhmä! Voidaanko me tulla uudestaankin?"








PS. Torremolinoksessa kannattaa melkeinpä panostaa rannan läheisyyteen, jossa palveluita riittää yllin kyllin. Seitsemän kilometrin rantaviivaa on kuulemma aikoinaan kuluttanut keihäsmatkalaisten lisäksi myös Ava Gardner, Marlon Brando, Grace Kelly, Orson Welles ja itse Frank Sinatrakin.

PPS. Etkö tiedä mitä on keihäsmatkat? Lue lisää täältä.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!