Katumusharjoitukset osa II: kaikki lähti siitä kun kävimme kovin ikävässä paikassa, Torremolinoksen krokotiilipuistossa. Sitä emme suosittele kenellekään. Pyysimme teiltä facebooksivuillamme vaihtoehtoja, minne lahjoittaa vähintään vastaava summa rahaa, kun meni sen pääsylippuihin. Koiratarha-Fideliossa kävimmekin jo. Eräs viikonloppu suuntasin molempien omien tyttöjen, ja vielä kahden elämääni ilmestyneen Fugen bonustytönkin kanssa tunnin ajomatkan päässä Fuengirolasta sijaitsevaan El Refugio del Burritoon, eli kaltoinkohdeltujen aasien turvakotiin.
Espanjassa ei eläimiä erityisesti kunnioiteta ja arvosteta. Ei lainsäädännössä, eikä ihmisten moraallikompasseissa. Eläintensuojelu on usein ihan vaan yksityisten tahojen hyväntekeväisyyttä. Niin tämäkin paikka, joka on perustettu vuonne 1969 brittiläisen eläinlääkäri Elisabeth Svendsenin toimesta.
Aaseja ja muuleja on Espanjassa paljon. Fuengirolasta lähin esimerkki löytyy ihanasta Mijasin kaupungista, jossa turisteille tarjotaan aasikyytejä. Aasit seisovat päivät pitkät köytettynä rivissä, ilman tilaa liikkua. Osa hinkkaa itselleen karvattomia kohtia ollessaan epämukavissa asennoissa tuntitolkulla. Osalle tulee stressistä aiheutuvia oireita, osa vaan voi huonosti. On turisteja, jotka boikotoivoat koko paikkaa nimenomaan näiden aasien takia.
En toisaalta ihmettele. En onneksi ole nähnyt siellä vieraillessa juuri kenenkään käyttävän näitä palveluita.
El Refugio del Burrito käy jatkuvaa vuoropuhelua Mijas Pueblon viranomaisten ja aasitaksia pitävien kanssa siitä, miten tämä saataisiin lopetettua, ja vähintään aasien oloja parannettua.
Mijas ei ole ainoa ongelma, vaan aaseja kohdellaan huonosti kauttaaltaan Espanjassa. Kierrosta vetävä opas näyttää meille kuvia, ja koska matkassa on mukana lapsia, pahimmat jätetään näyttämättä. Nälkiintyneet, hoitamattomat aasit, ihan veitsen terällä elämästään taistelemassa. Kaviot jätetty hoitamatta niin, ettei aasi enää pystynyt kävelemään. Pelkkää nahkaa kylkiluiden päällä. Pala iskee kurkkuun. Miksi näin pitää tehdä?
Tekee pahaa.
Turvakodilla on puhelinnumero, jonne omistajakin voi soittaa ja ilmoittaa, jos ei kykene taloudellisesti pitämään eläimestään huolta. He hakevat sen pois, ja antavat sille kodin. El Refugio del Burritossa onkin noin 300 aasia kaiken kaikkiaan.
Kierrämme ensin eri aitausten ulkopuolella ja saamme kuulla eri aasien taustoja. Tilat on isot, ja niihin näyttää mahtuvan mukavasti. Monet aasit tulevat ihan aidan viereen kerjäämään rapsutuksia. Kierros käydään espanjaksi, saamme osuuden lopuksi aina myös englanniksi.
On Mijasin aaseja ja muuleja, on laihdutuskuurilla olevien aitaus, on niitä, jotka viihtyy vain pienessä porukassa, on King, jonka mielestä kaikki aitauksen viisi sitä isompaa tammaa on sen heiloja. Tilalle on muutama päivä aiemmin syntynyt pieni vauva-aasikin.
Dante-aasilta puuttuu yksi silmä. Sitä ja sen kahta kaveria pidettiin pienessä tilassa ilman ruokaa ja vettä. Aasit tulivat hulluiksi ja näykkivät toisiaan ja tappelivat keskenään. Nyt ne on kaikki samassa aitauksessa sulassa sovussa.
Kierroksen päätteeksi pääseemme Mijaksen aasien aitaukseen. Opas varmistaa, että olemme siellä rauhallisina ja annamme aasien tulla meidän luoksemme. Mukana on useampi lapsikin. Ja sieltä ne tulevat. Erityisesti Caramelo on sellainen, että se tulee ihmisten kylkeen kiehnäämään ja ihan kainaloon vaatimaan halauksia ja rapsutuksia.
Kun sille riittää, se lähtee syömään ja aaseilemaan muiden kanssa. Pitkään näitä saa harjata ja rapsuttaa, ennen kuin kaipaavat omaa rauhaa.
Aaseja pidetään tyhminä eläiminä, mutta syyttä. Ne ovat kyllä itsepäisiä, mutta se johtuu siitä, että kun ne laittaa kantamaan kuormaa, ne valitsevat parhaan tien ja polun mennä automaattisesti. Ne tunnistavat muiden epäonnistuneita polkuja, ja saattavat siksi jättää menemättä, vaikka kuinka piiskaisi. Ne haluavat välttää ongelmia ja vahinkoja.
Ja ne muistavat asioita vuosikymmeniä.
Kierros jatkuisi vielä, mutta ryhmän pienemmät tytöt ovat sitä mieltä, että nyt ei jaksa enää näitä aaseja. Käymme pienen puodin kautta, ja pienimmän mukaan lähtee aasi, jota hän ei päästä halauksestaan irti, ja nukkuu se tiukasti kädessä seuraavat yöt. Isommat valitsevat aasikynää ja -vihkoa.
Olemme tuoneet aaseille porkkanoita ja omppuja, mutta pienten porukka ei jaksa enää mennä syöttämään aaseja, joten jätämme ne henkilökunnalle.
El Refugio del Burrito on tunnin ajomatkan päässä Fuengirolasta, n. 45 minuuttia Malagasta, ja se on auki kesäkaudella tiistaista sunnuntaihin, talvikaudella torstaista sunnuntaihin. Varsinaista sisäänpääsymaksua ei ole, mutta minimissään paikalle pitää tehdä 2 euron lahjoitus per henkilö. Me ostimme 12 € / 6 € maksavan ohjatun kierroksen, jätimme kivan summan puotiin ja toimme vähän herkkujakin. Vielä huhtikuussa olemme naisporukalla menossa tänne aasijoogaan... mutta siitä sitten myöhemmin!
Turvakodista voi myös "adoptoida" aasin kuukausilahjoituksella. Kotiin sitä ei siis tarvitse viedä. Lue lisää El Refugio del Burriton omilta sivuilta tai seuraa heidän englanninkielistä FB-sivuaan.
Myös Isyystesti oli käynyt paikkaa testaamassa, täältä löydät käynnistä videon. Ja tästä linkistä löydät El Refugio del Burriton kartalta Google Mapsista.
Kymmenen minuutin ajomatkan päässä aasien turvakodista on Iberian niemimaan suurin, ja Euroopan toiseksi suurin pinkkien flamingojen yhdyskunta ja luonnonsuojelualue, jonka yhdistää aasien turvakotikäyntiin näpsäkästi. Lue flamingoista lisää täältä!
PS. Nimi muuten tulee siitä, että espanjaksi aasi on 'burro', ja niinpä turvakodin väännös onkin burrito...
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!