sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Pakko se kai on uskoa.


Tiedättekö sen tunteen kun kevät tulee, ei tule, tulee, ei tule? Muistelen erästä kevättä, kun aamulla paistoi kirkkaalta taivaalta kun pyöräilin töihin, yhdeltätoista katselin toimiston ikkunasta kun satoi rakeita, ja kun lähdin kotiin tuli täysillä vettä. Siinä välissä ehti pari kertaa paistaa aurinko niin, että hölmömpi olisi luullut, että kesä tekee tosissaan tuloaan.

Sanomattakin lienee selvää, että se oli Suomessa. Ja äh, tarkoitus ei tietenkään ole vertailla taas kahta ihan eri asteilla olevaa maata, koska sehän on vähän hölmöä.




Viime viikko on kuitenkin osoittanut, että talvi taitaa olla selätetty tältä vuodelta.

Meitä varoiteltiin kovasti ennen Aurinkorannikolle lähtöä, että joulu-, tammi- ja helmikuu saattaisivat olla ikäviä ja kylmiä. Ilmat on kuitenkin olleet meidän mielestä erittäin miellyttävät. Ehkä rannalla ei ole bikineissä viitsinyt olla, mutta t-paita ja shortsit on monena päivänä riittänyt. Joskus on pitänyt vetää pitkähihaista ja takkiakin. Kevytuntsikka on täällä Fuengirolassa tuntunut liioittelulta, vuoristokylissä sen sijan ei.


Talviaikaan ilmasto on miellyttävä niille, jotka haluavat jaksaa tehdäkin jotain edes vähän urheiluntapaista saamatta lämpöhalvausta. Kesää kylmempi keli on myös karkottanut ihmismassat, joten rantabulevardilla, rannalla ja melkeinpä kaikkialla on ollut väljää. Se on mukavaa.








Maaliskuussa täällä alkaa jo kesä. Se on vähän yllättänyt meidät. Ihmiset ovat kaivautuneet esiin, ja rannallakin on jo elämää.


Viikon sisään olemme kahdesti päätyneet vain hengailemaan päiväksi rannalle, vuokranneet vitosella aurinkotuolit, löhönneet, lukeneet, leikkineet ja rohkeimmat jopa uineet meressä.







Illalla olemme istuneet terassillamme, jonne aurinko ei  illasta paista. Ilma tuntuu kuitenkin sellaiselta mukavan lämpimältä kesäillalta. Vielä viideltä saattaa olla parikymmentäkin. Ehkä myöhempään tekee mieli laittaa pitkähihaista, mutta kylmä ei suinkaan tule. Eikä aamulla syödessä aamiaistakaan siinä samassa paikassa.

Enää ei tee mieli keskellä päivää urheilla. Se saa jäädä aamuihin ja iltoihin. Epäilen, että kesällä tämä paikka olisi meille ihan liian kuuma.


Tänä vuonna meille tuli kesä aikaisin. Ja pakotin Miikan pukemaan sitruunauimashortsit vastustuksesta huolimatta. Ne mätsäävät perheen naisten sitruunabikineihin.







On kuulemma sama, kun käyttäisi samanlaisia tuulipukuja.

Minun mielestäni ei lainkaan.

Mutta pakko se on uskoa, kautta sitruunashortsien, että se on kesä nyt. Sen todistaa terassille ilmestyneet kärpäsetkin.





Arki Fuengirolassa näyttääkin tästä lähtien astetta kesäisemmältä.


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

4 kommenttia:

  1. Thih hih, alkoi naurattaa ääneen tuo tekstisi alku: kevät tulee, ei tule, tulee, ei tule... Sitähän se nyt on! Ensin täällä pyrytti lunta, sitten satoi vettä päälle, sitten käytiin nauttimassa liki 10 asteen lämpötiloista ja meidänkin pihasta lumi suli sellaisella kohinalla, että hieman nurtsikin pilkistää jo. Nyt tänään odotamme lumipyryä saapuvaksi ja keskiviikkoaamuna on tämän hetken sääennusteen mukaan -13, tuntuu kuin -20. Että voihan Suomen kevät sentään! :D

    Siellä Fugessa näyttää kyllä sopivan kesäiseltä. Minä joudun vielä odottaa ihan sitä Suomen kesää. Onneksi sekin tulee. Paitsi että ei tule, tulee, ei tule, tulee... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no tuohan kuulostaa ihan peruskeväiseltä meiningilttä. :D Se on jännää, että se kevät antaa aina odotuttaa itseään. Ja yksikin kaunis päivä Suomessa, niin ihmiset on ihan eri tavalla hymyä ja aurinkoa itsekin - ja kaivautuvat poteroistaan esiin! Tsemppiä sinne kevääseen, hoitakaa se kuntoon siiheksi, kun palaamme. :)

      Täältä voi myös tulla hakemaan vähän vauhtia kevääseensä. ;)

      Poista
  2. Oliko kaikki kuvat nyt maaliskuulta?

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!