maanantai 29. huhtikuuta 2019

Hei, minä olen Gia ja haluaisin tutustua. Kuka sinä olet?


Meille on tullut ihan hurjasti lisää lukijoita viimeisen puolen vuoden aikana. Aika moni ei varmaan lainkaan tiedä ja tunne meitä ja meidän taustoja, joten on varmaan ihan hyvä hetki esittäytyä. Jotain uutta tässä saattaa olla myös niille, jotka ovat kanssamme matkanneet jo pidempään.


Minä olen Gia, ja kirjoitan pääasiassa tätä blogia. Mukana kirjoitushommissa on aina satunnaisesti myös Miika, joka saattuu olemaan aviomieheni aina vuodesta 2009. Meillä on lisäksi kaksi merkittävässä roolissa olevaa pientä tyyppiä mukana matkassa, 2010 syntynyt Bella, ja 2017 syntynyt Bianca.





Matkustaminen ja jutut elämässä ylipäänsä tapahtuvat eri kokoonpanoilla - milloin mennään yksin, milloin kaksin, milloin koko karavaani. Miika on varsinainen vesipeto, ja vastaa melkeinpä aina kaikkeen siihen liittyvästä kirjoittelusta. Minä en ole sukeltamisen suuri ystävä, mutta olen kyllä vuosien varrella rohkaistunut vaikka ja kuinka siinäkin asiassa. Yleisesti ottaen rakastamme tehdä samoja asioita, mikä on aika kiva juttu ihan tälleen yhteisen elämän kannalta, mutta on meillä omiakin intressejä - vesiurheilu nyt vaikka alkajaisiksi.


Me tapasimme jo aikavuosia sitten, mutta päädyimme yhteen vuonna 2008 yhteisellä matkalla Buenos Airesissa Argentiinassa. Naimisiin menimme Havaijin Mauilla kahden kesken vuonna 2009.

Kun Bella ilmoitti tulostaan, päätimme, ettemme lakkaa tekemästä asioita, joista pidämme. Halusimme edelleen jatkaa matkustelua, urheilla, nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta, toteuttaa muitakin unelmia kuin pelkkää perhe-elämää. Lapsi muuttaa asioita - ja niin sen pitää mennäkin - muttei ole este kaikelle.





Blogi sai alkunsa, kun vuonna 2014 päätimme lähteä tuolloin nelivuotiaan Bellan kanssa vuodeksi maailmanympärimatkalle. Se maksoi jotain 53 000 € (budjetti on avattu kokonaan täällä) ja se oli aivan huikea, mutta myös todella rankka ja väsyttävä vuosi. Vaellettiin Himalajalla, snorklattiin mantojen kanssa Indonesiassa, asuttiin kuukausi asuntoautossa Uudessa-Seelannissa, syötettiin villidelfiinejä Australiassa, asuttiin osana perinteistä kyläyhteisöä Fijillä, pohdittiin syntyjä syviä kalastajien kanssa Kiribatilla, lähetettiin raketti avaruuteen Floridassa ja nähtiin auringonnousu Grand Canyonilla. Lähtiessä meillä oli menoliput Nepaliin ja kaksi yötä hotellissa varattuna. Kaikki loppu oli suunnittelematonta.

Se ei ollut loma, vaan seikkailu.





Se on ollut myös tietynlainen vedenjakaja monessa asiassa - on asioita, jotka tapahtuivat ennen matkaa, ja asioita jotka tapahtuivat sen jälkeen. Yksi suurista muutoksista, mitä matkan toteuttaminen toi mukanaan, oli uskallus tehdä asioita ja muutoksia elämässä, jos niitä haluamme. Ne eivät enää pelota samalla tavalla.

Matka muokkasi myös maailmankuvaamme, ja sitä, miten asioista ajattelemme isommassakin mittakaavassa.

Kiitos sen, arvomaailmakin näyttää aika erilaiselta, kun miltä se näyttäisi ilman moista seikkailua. Tällä hetkellä elämässä minua ohjaavat sellaiset arvot kuin tulevaisuus, oikeudenmukaisuus ja onni.





Arvot ohjaavat kaikkea käytöstä, ja se ohjaa paitsi päätöksiä elämässäni laajemmin, myös matkustamiseen liittyviä asioita. Avaamista vaatii ehkä eniten onni, sillä se on niin monitahoinen asia. Onni ei välttämättä tarkoita sitä, että jokin asia tai päätös tuo heti onnea, vaikka joskus niinkin, vaan se saattaa tulla vasta jonkun ajan päästä, tai pitkällä tulevaisuudessa. Eli vaikka joku asia juuri nyt tuntuisi kurjalta tehdä, se saattaa pitkällä tähtäimellä olla arvojen mukainen päätös.

Joskus onni tarkoittaa myös luopumista ja kipeitä päätöksiä.


Onnea löydän monestakin asiasta - se voi olla sitä, että kävelen paljain jaloin rantasaunaan kesällä Puumalassa, se voi olla sitä, että istun Fuengirolan rannalla joulukuussa varpaat hiekassa ja juon vihersmoothieta, se voi olla sitä, että telttailen uskomattomissa maisemissa keskellä luontoa, tai sitä, että heilun ystävien kanssa Helsingin kesäyössä ihanasti seitinohuessa keikalla, se voi olla sitä, että syön Michelinravintolassa huikean aterian, tai katukeittiössä Vietnamissa, se voi olla lasillinen samppanjaa,  se voi olla snorklaamista kilpikonnien kanssa alkeellisen bungalowin rantaviivan edessä, se voi olla lapsen hymy hiekkalaatikolla, miksei laskettelua upeissa, valkoisissa maisemissa, se voi olla auringonsäde kasvoilla ja lämmin kahvi- tai teekuppi kädessä.

Elämä on täynnä pieniä ihmeitä niille, jotka haluavat ne nähdä.






On niitä, joiden mielestä blogin pitäisi keskittyä vain yhteen aihepiiriin menestyäkseen (ja ehkä he ovat oikeassa), mutta minusta elämä on kokonaisuudessaan niin mielenkiintoista, että haluan mielummin jakaa kokemani upeat kokemukset täällä, olivat ne sitten viiden tähden hotelleja, tai yksinkertaisia teehuoneita Himalajan vuoristossa.

Aina välillä kirjoittelen myös yleisemmistä asioista ja ilmiöistä, tai ihan vaan elämään kuuluvista asioista. Välillä minusta, välillä meistä, parisuhteesta, perheestä, tulevaisuudesta ja suunnitelmista.

Ja tietysti onnesta.





Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!



Kuulisin myös mielelläni siitä kuka sinä olet? Niin, siis juuri sinä, siellä ruudun toisella puolella. Kerrothan!




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



14 kommenttia:

  1. Heippa vaan, täällä toisella puolen on matkustamista rakastava pariskunta, jolla on koira. Ensimmäinen matka kummallakin oli meidän häämatka syyskuussa 1994 Kreetalle. Sitten menikin 12v aikaa ennen kuin oli mahdollisuus päästä seuraavan kerran eli syyskuussa 2006 suuntasimme Teneriffalle Puerto de la Cruziin. Taas meni vuosia ja kesäkuussa 2012 menimme Mallorcalle ja kesäkuussa 2014 sinne uudestaan. Sitten kesäkuussa 2016 eteläinen kierros Espanja-Portugali-Espanja ja sitten kesäkuussa 2018 taas Espanjaan ja tällä kertaa iki-ihanaan Esteponaan.

    Matkustaisimme useamminkin jos voisi, mutta ei ole varaa. Samoin olisi kiva nähdä useampia paikkoja, mutta sekin tyssää varojen puutteen takia. Mutta unelma elää jos vielä joskus kuitenkin... :)

    En muista enää koska aloin blogiasi lukea, ehkä noin vuosi sitten, mutta on ollut tosi kiva lukea. :) Aina uusia juttuja odotellessa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esteponaaa! Oi se on niin ihana! Tiedätkö, tein ensimmäisen lentomatkan koskaan joskus 7-vuotiaana Bulgariaan. Kiitos Tupolevin ja sen aiheuttaman lentopelon lensin seuraavan kerran 19-vuotiaana. Vieläkään se ei ole mitenkään lempipuuhaani.

      Unelmia kannattaa aina olla, ja aina yksi kerrallaan toteuttaa kun vaan mahdollista! Ihanaa kun olet siellä. <3

      Poista
  2. Hei!
    Täältä löytyy itseni lisäksi 9-vuotias tytär, mies ja kaksi koiraa. Meillä myös rakastetaan matkustamista. Ja purjehtimista. Kesät pyöritään veneellä pitkin saaristoa. Täksi kesäksi ollaan suunniteltu ainakin Turku-Ahvenanmaa -reissua. Ja syksyksi mennään viimevuotiseen tapaan taas Fuengirolaan. Sitä kautta törmättiinkin teidän blogiin kun tyttäremme Suvi kävi siellä kotikoulua.

    Ollaan miehen kanssa aloitettu yhteiselämä vuonna 2001 ja naimisiin menty 2006. Suvi syntyi 2010.
    Yleensä matkustetaan kaikkialle yhdessä. Paitsi nyt Suvi aloittaa yksin reissaamisen kun lähtee ensimmäisen kerran lentomatkalle yksin kummitätinsä luokse Irlantiin.
    Irlannin lisäksi Ruotsi, Tanska, Venäjä, Viro, Puola, Kreikka, Espanja, Kanariansaaret, Madeira, Italia, Ranska, Florida, Los Angeles sekä Las Vegas ovat olleet matkakohteinamme.

    Vielä olisi paljon maailmaa nähtävänä!

    Hyvää vappua teidän perheelle!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Bella taisikin aina välillä puhua Suvista! :) Meilläkin tykätään kesällä veneillä Suomen sisävesistöissä, purjehommiin ei olla vielä haksahdettu, kun ollaan nähty kuinka paljon siihen saa sitten uppoamaan kun kerran hommaan lähtee. :)

      Ollaan toistaiseksi uskallettu antaa Bellan mennä junalla yksin, mutta kyllähän se jo lentokoneessakin pärjäisi, eli Suvin tsemppien sijan toivotankin tsemppiä vanhemmille sietämään sitä kaihoa kun lapsi alkaa pikkuhiljaa itsenäistymään yhä enemmän. :)

      Hauskaa vappua!

      Poista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta ja inspiroivasta blogista! Löysin tämän blogin viime syksynä kun googlailin jotain matkajuttuja, ja olen mielenkiinnolla seurannut teidän talvea Fuengirolassa. Asun poikaystäväni ja kissamme kanssa Vaasassa ja tykkään kovasti matkustella, yleensä käyn ulkomailla useita kertoja vuodessa. Haavena on joskus lähteä pidemmälle matkalle tai asua jonkin aikaa ulkomailla, niin kuin te olette tehneet.

    Matkustamisen lisäksi pidän myös kirjoittamisesta, ja perustin siksi alkuvuodesta oman matkablogin. Lisää matkoistani sekä elämästä Vaasan seudulla voi siis lukea osoitteesta lifeisajourney.fi sekä seurata matkakuviani samannimisestä Instagram-profiilista.

    Hauskaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että päädyit sattuman kautta tänne! Ehdottomasti kannattaa lähteä toteuttamaan pidempää matkaa tai ulkomaille muuttoa jos ja kun tilanne sen sallii - oikeastaan tärkeintä meille on ollut tehdä se päätös niin asiat ovat alkaneet vaan menemään automaattisesti oikeaan suuntaan.

      Laitankin sinut seurantaan per heti, kiva kun olet aloittanut matkan blogimaailmaan! Hauskaa vappua Vaasaan! <3

      Poista
  4. Tervehdys!
    Ihana kirjoitus, jälleen kerran. Kiitos teille tästä blogista. Tulen aina niin hyvälle mielelle lukiessani teidän seikkailuista ja ihan arjestakin. Myötäelämistä elämän haasteissa lukiessani mm. sun raskauden aikaisista haasteista ja Biancan sairaalareissusta.

    Olen lukenut teidän blogia jo ehkä muutaman vuoden ajan ja tosiaan tuntuu melkein siltä, että jos kadulla törmäisin, saattaisin spontaanisti moikata, vaikka samalla tajuaisin, että eihän teillä ole hajuakaan miksi tuo outo tyyppi vilkuttelee.
    Mun perheeseen kuuluu kolme lasta ja aviomies, ja liuta sukulaisia ja ystäviä.
    Matkakuumeen sain jo lapsuudessa isovanhemmilta ja tietysti omilta vanhemmilta. Ensimmäinen ulkomaanmatka taisi olla bussilla Hesasta Leningradiin, kun olin 5v.. Harvoin jää mitään muistiin tuon ikäisenä, mutta jännästi silti tuosta matkasta on jäänyt juttuja mieleen. Tuon reissun jälkeen käytiin erilaisilla kokoonpanoilla kotimaan kohteiden lisäksi ainakin Ruotsissa, Kanarialla, Kreikassa, Kyproksella, Englannissa ja Unkarissa.
    Elämä muuttui kovin, kun minusta tuli äiti 17-vuotiaana ja matkustelu joutui tauolle. Berliiniin päästiin Radio Novan palkintona ja muutamat laivareissut tehtiin Tallinnaan, Ahvenanmaalle ja Tukholmaan. Mieli palaa matkustaa ja kokea elämää, ja niinpä siihen alkaa olla uudet mahdollisuudet nyt, kun kaksi isointa lasta ovat jo muuttaneet pois ja vain nuorin asuu enää kotona.
    Tässä väliajalla on matkustettu kyllä ajassa harrastaen keskiajan ja rautakauden elävöitystä ja kuljettu toisiin maailmoihin liveroolipelien mukana. Matkakokemuksia nekin tavallaan.
    Mun äiti on aina tykännyt myös reissata. Äidin kanssa onkin tullut nyt viime vuosina käytyä Torinossa ja sieltä Aviglianassa Pyhän Mikaelin vuoriluostarissa ja Firenzessä Medicien jäljillä, ja sieltä junalla Pisaan perus turistimeiningillä. Käytiin myös tapaamassa sukulaisia Chigacossa, joka oli aivan ihana reissu. Huristeltiin Ford Mustang -avoautolla tukka hulmuten pitkin maaseutua Vermontin puolelle idylliselle omenatarhalle.
    40v. lahjaksi sain perheeltä ja ystäviltä reissun Belgiaan, jossa tutustuin siellä asuvan tuttavani kanssa Gentiin, Bryggeen ja Brysseliin.

    Meillä on iso talo, jonka voisi pian myydä pois ja sijoittaa hieman reissaamiseen. Vaihtoehtoja on niin paljon. Ostettaisiinko ehkä joku kiva mökki tukikohdaksi kotimaassa ja sitten heittäydyttäisiin katsomaan minne elämä vie vai rakennettaisiinko pieni talo ja rakennusajaksi lähdettäisiin Uuteen-Seelantiin tai Kaliforniaan?

    Jos jotain on jo elämästä oppinut, niin sen, ettei ympärille kerätty roina tuo minkään sortin onnea ja auvoa, ainakaan meille. Tai jos tuokin, niin tällä määrällä mun pitäisi olla onneni (roina)kukkuloilla. Antihamstraus on aloitettu ja siinä puuhaa riittää. Ihan hullua kuinka paljon tavaraa voikaan kertyä nurkkiin, kun silmä välttää. Toki talon neliöt auttaa sujuvasti jemmaamaan ne sinne tänne. Pitäis varmaan perustaa oma kirppis :’D

    Iloista vappua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, ihana, ihana palaute! <3

      Tiedätkö, aina välillä käy niin, että joku tuleekin moikkailemaan, ja kunnes kertoo, että lukee blogia, mietin kuumeisesti että mistä ihmeestä tunnen tämän tyypin. :D Yleensä asia onneksi selviää aika nopeasti!

      Onpa ihanaa, että reissaatte äidinkin kanssa vielä hdessä, ei mikään ihan ilmiselvä juttu mitenkään. Se on varmasti tosi mukavaa jos sattuu matkailutottumukset osumaan yksiin.

      Materiasta emme mekään niin perusta, ja joka ikisessä muutossa tai siirtymässä ihmetellään miten sitä on kertynytkin niin paljon. Nytkin ollaan ihan tuskissamme kun nyyttiä ja nyssykkää on vaikka ja kuinka, joka pitää saada siirrettyä vuokrakotiin, jonka saammekin huomenna. Voin siis liittyä teidän kirppikseen mukaan. :D

      Tuntui jotenkin hirveän helpottavalta kun myimme syksyllä kodin, paritalon puolikkaan, eikä ollut enää mitään isoa, mistä pitää pitää huolta, ja mihin pitää laittaa kiinni rahansa. Tietysti se myös tarkoittaa että nyt eletään "pätkäelämää", jossa ei ole pysyvää kiintopistettää, eli pitää osata vähän sietää epävarmuutta. Jos siis vaan on haluja ja tuntuu siltä, pienempi koti voi olla ihan hyvä vaihtoehto, niin jää enemmän varoja nähdä maailmaa.

      Eikö se sanontakin mene niin, että 'travel is the only thing you buy that makes you richer'. :)

      Hauskaa vappua sinne, ja kiitos kun olet siellä! <3

      Poista
  5. Kiitos mahtavasta blogista! Tämä on niin mielenkiintoinen, ammattimainen ja ajatuksia herättävä, että olen seurannut sitä jo usemman vuoden ajan. Alun perin eksyin lukemaan jo edellistä blogianne, kun etsin lapsen kanssan matkailuun liittyviä asioita ja törmäsin kirjoituksiinne Malediiveista. Myöhemmin olen hyödyntänyt (jopa majapaikan valinnassa!) esim. Gili Airia koskevia kirjoituksianne.

    Upeaa, että jaksatte kirjoittaa tätä blogia -- kiitos teille!

    Minä olen pienen perheen noin nelikymppinen äiti, julkisessa työssä (siksi anonyyminä kommentoin), ja matkustan paljon perheeni kanssa niin vapaa-ajalla kuin töidenkin takia. Elämäämme ohjaa mm. merkityksellisyys.

    Mukavaa kevättä & kesää perheellenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kuulla vieläpä näin pitkäaikaiselta mukanamatkaajalta kuulumisia! <3 Ja Gili Air, oi, sinne kaipailen takaisin aina kun heidän kuvansa osuvat esimerkiksi instagramissa feediin!

      Ihan hirmusti kiitoksia näistä kehuista, ne lämmittävät niin kovasti mieltä, ja Anonyyminakin saa kyllä mielellään kommentoida (juuri noista mainitsemistasi syistä se on jätetty mahdolliseksi). Mahtavia matkoja, ja kesää sinne teillekin! :)

      Poista
  6. Moi, löysin tänne uudestaan tauon jälkeen, muistan lukeneeni mailmanynpärimatkaa koskevat tekstit aiemmin ja nyt klikkailin suositusten kautta tänne uudestaan - huomatakseni, että olette olleet Fuengirolassa talvehtimassa. Mekin kaavailtiin syyslukukauden kestävää reissua sinne huudeille, juurikin noin toteutettuna, että siirtymät auton kanssa. Meidän reissu valitettavasti (tällä kertaa) kutistui kuuden viikon mittaiseksi, lapset olivat myös tuolla kotikoulussa tammikuun:)

    Täällä juttuja lueskelee alle 40-v, kolmen lapsen äiti (tytöt 10v ja 9v, ja pienin poika eskarilainen), ollaan jonkun verran reissattu ja pyritään järkkäileen mahdollisuuksien mukaan pidempi oleskelu kohteessa. Ensi talveksi toivotaan, että päästäisiin Aasiaan kuukaudeksi, siellä ei olla vielä koskaan oltu, mutta kyllä Fuengirolaankin varmasti taas uudelleen palataan! Inspiroidun kyllä valtavasti tästä blogista, musta on todella hienoa, että ihmiset toteuttaa unelmiaan ja uskon, että asioiden järjestelyllä ja päättäväisyydellä kovin moni tavoittamattomaltakin vaikuttava haave on saavutettavissa. Haaveissa meilläkin pidempi reissu koko perheenä, onneksi mies jakaa samat ajatukset:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Satu! Hauskaa, käviköhän tässä niin, että tytöt olivat samassa ryhmässäkin koulussa? =)

      Aasiassakin on vaikka ja kuinka näkemistä ja tekemistä, ja vaikka se on ihana, juuri tällä hetkellä se ei houkuttele kun siellä päin ollaan pyöritty. Jos ei ole vielä tullut käytyä, niin ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa!

      Ihan mahtavaa, jos olet(te) saaneet inspiraatiota lähteä toteuttamaan omia unelmia. Paljonhan se kyllä aina vaatii työtä, mutta jos jotain oikein haluaa, harvoin sitä hopeatarjottimella tullaan eteen tuomaa. Ihania irtiottoja ja unelmaprojekteja teille!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!