sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Jostain pyykkikasojen uumenista, SM-hopean ja ruokakuvausten keskeltä raikaa paluufiilikset Suomeen


Huhhuh. Kaksi viikkoa, 3000 kilometriä, lauttamatka Travemündestä, yksi rengasrikko ja tooooodella monta pissataukoa myöhemmin olemme saapuneet onnellisesti, ehjinä, eikä edes juurikaan matkasta traumatisoituneina Aurinkorannikolta Helsinkiin autolla, kahden lapsen kanssa.




Olimme onnistuneet rytmittämään paluumatkan ajomatkat ja pysähdykset La Riojaan ja Champagneen todella hyvin, niin ettei urakka tuntunut liian rankalta. Lisäksi meidän majoitusvalinnat osuivat aivan nappiin. Se on jo itsessään erittäin iso tekijä sille, että saa matkan tuntumaan mukavalle.

Jos joku muistaa vielä, lähtö Fuengirolaan syksyllä ei ollut ihan yhtä rentouttava - jouduimme siirtämään lähtöpäivää Helsingistä, koska olimme vauvan kanssa vajaan viikon sisällä sairaalassa, siitä johtuen tuli vähän kiire ajaa koko Euroopan halki, valitsimme niin huonon yöpaikan Saksassa, että vaihdoimme keskellä yötä lähimpään hotelliin, ja loppuhuipennuksena perheen pienin sai matkalla oksennustaudin Espanjan rajalla, joka mukavasti tarttui perheen aikuisiinkin. Oltiin niin sanotusti pikkuisen eri fiiliksissä tuolloin.


Mutta takaisin tähän päivään. Saavuimme Suomeen torstaiaamusta, joten eloa takana on tätä kirjoittaessa jo huimat neljä päivää.





On ollut vähän yllättävää, että paluu on ollut samalla lievä shokki ja järkytys, mutta samalla mukavaa ja helppoa.

Mehän myimme asuntomme viime syksynä, joten olen vitsaillut välilllä, että olemme kodittomia kulkureita. Tällä hetkellä olemme ihanan ystäväperheen nurkissa, kunnes ihan kohta saamme vuokra-asuntomme avaimet. Kahden viikon roadtripin aikana ehti kertyä aika läjä pyykkiä, joten kevyet seitsemän koneellista on ihan ensimmäisenä pesty ja kuivattu keväisessä auringonpaisteessa.


Ensimmäinen järkytys tuli kun ajoimme heti lautalta matkan varrella olleeseen Prismaan (!) hakemaan ruokatarpeita ja pesuaineita. Ihan perusjuttuja pariksi päiväksi, suurin piirtein sitä samaa kun Aurinkorannikollakin, tai mitä täälläkin aiemmin. Lasku: reippaasti yli 80 €, vaikka ruokaa oli ehkä pariksi päiväksi. Eikä siinä summassa ollut edes viinejä! Viikko-ostokset Fugessa on yleensä ollut noin 60-80 €, sisältäen ne viinit (ja pesuaineetkin).

Niinpä, tässä meidän ilme!




Se, mihin on pitänyt taas oppia, on että puhdasta ja hyvänmakuista vettä tulee suoraan hanasta. Sitä ei tarvitse hakea pulloissa kaupasta. Se on kuulkaa eri mukavaa.

Seuraavana aamuna kävin hakemassa lähiravintolasta aamukahvin. Kolme euroa suodatinkahvista. Meinasin taas pyörtyä. Kolme euroa, ja se tuli ihan sellaisesta isosta tankista!

Oikeastaan ihmettelen, miten nopeasti on tottunut toisen maan hintatasoon. Eihän tämä oikeasti ole mikään yllätys, ja olen ihan iloisna maksanut näitä hintoja aiemminkin.




Olen myös ehtinyt viilettää punamustalla vauhtihirmullani, eli toisin sanoen cyclocrosspyörälläni ympäri Helsingin upeita luontoreittejä, ihaillut peltoja ja metsiä, joissa hiirenkorvat jo alkavat näkymään ja tuomaan vaaleanvihreää kevätfiilistä ainakin etelä-Suomeen.




Neljään päivään on ehtinyt mahtua yllättävän paljon ystäviäkin. Mm. sunnuntai vietettiin Haarukkavatkain -blogin Mintun ruokakuvauksissa statistina ja vähän heidän hurmaavaa hauvaa rapsutellen. Ei varsinaisesti haittaa juoda vähän skumppaa ja syödä hyvää ruokaa ystävien kanssa jos siitä hyvästä pitää vähän hymyillä kuvissa.







Vanhempi lapsista on saanut juosta yksin ja vapaana ympäri ämpäri pihoja ja metsiä. Espanjassa alle 12-vuotiaita ei saa jättää yksin tai ilman valvontaa, ja kouluunkin pitää saattaa.

Sen lisäksi jätin käsilaukkuni uimahallin aulaan. Siellä oli kaikki kamerasta puhelimeen ja pankkikortteihin. Se löytyi koskemattomana siitä paikasta, mihin sen olin jättänytkin. En ole ihan varma, kävisikö näin missään muualla kuin Suomessa. Tosin Fuengirolassa sain aamulenkillä kadonneen ajokorttini vielä samana päivänä takaisin - sen löytäneeltä toiselta suomalaiselta.


Niin, ja miksikö olin sitten siellä uimahallissa? 

Paluupäivä Suomeen oli tarkoin ajoitettu: Miika on pelannut uppopalloa 27 vuotta, ja voittanut siinä jopa maailmanmestaruuden. Lauantaina pelattiin suomenmestaruudesta finaalit, Miikan joukkue tietysti kärkikamppailussa.

Kolmena edellisenä vuonna tuli kultaa, mutta tällä kertaa oli tyytyminen hopeaan. Sekin on kuitenkin monen ottelun voimin voitettu mitali hienolta kaudelta.





...ja kaiken tämän lisäksi on sanomattakin selvää, että tottakai olemme ihan vaan hengailleet täällä ystäväperheen kanssa, ja maistelleet olivatko ne Ranskan Champagnesta tuodut pullot hyviä. Olihan ne. Ja niitä riittää vielä ihan niin paljon, että mietityttää minne ne saadaan mahtumaan





Tulevina viikkoina blogista tulee löytymään paitsi juttuja vielä Aurinkorannikolta Espanjasta, myös roadtripistä Suomeen, La Riojan -viinialueelta, ihanista ruokakokemuksista, siitä, miten lasten kanssa voi käydä viinitiloilla ja jopa Michelintähditetyissä ravintoloissa, miten suunnitella matka Ranskan Champagnen alueelle, Saksan maatilamatkailusta ja muun muassa ihan siitä, kuinka paljon maksaa nelihenkisen perheen arki Fugessa.


Elämä vaan pistää välillä vähän hengästyttämään, ja välillä tarvitaan siihen pieni hengähdyshetki, että asiat saadaan taas järjestykseen. Stay tuned!






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?




13 kommenttia:

  1. Niin mukava kuulla, että kotiin asti olette päässeet. Ja niin elävästi kerrottuna koko matka! Minä olen keksinyt kotimaan ruokakauppojen shokkihintoihin vastalääkkeen: ostoksille iltaisin kello viiden jälkeen (meilläpäin tuo kelloaika) jolloin punaiset laput ovat ilmestyneet. Niin pysyy ruokabudjetti Espanjan hintatasossa, eikä harmita niin paljon. Näin eläkeläisenä on ihan ylenpalttista, kun saa olla "kahden maan kansalainen", sillä mikäänhän ei voita näitä hienoja alkukesän aamuja Suomessa ja samalla tietää jatkavansa kesää Fuengirolassa, kun syksy koittaa. Hyvää kotiutumista Teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo mukavasta kommentista! <3

      Meillä on aika rutinoitunut ostoslista siitä mitä syödään, ja luulen vähän, ettei punalaput oikein auta siihen - pitää siis vaan ruuvata hintatasotstandardi takaisin Suomitasoon, ja ilahtua taas Fugessa sitten edullisemmasta kuitista kassalla. :) Onhan se varsinainen etuoikeus voida asuttaa kahta paikkaa ja nauttia valosta, auringosta ja väreistä läpi vuoden. Toivotaan, että kesästä tulee Suomessakin hieno! :)

      Poista
  2. Kivoja tarinoita taas teiltä, näitä on mukava lukea!
    Ruokakauppojen kassalukemat säväyttivät myös meitä, mutta liikenneympyröissä on mukava ajella. :)
    Hyvää jatkoa teidän poppoolle, ehkä törmätään taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetki siinä taitaa mennä että tottuu taas tähän hintatasoon, mutta niillä mennään mitä missäkin maassa on! :) Vähän kauhistutti kyllä Euroopan joustavan liikennekulttuurin jälkeen Suomen niin vähän muut huomioonottava liikennekulttuuri tuossa männä päivänä. Taitaa Suomessa olla liian vähän ihmisiä, jotta osataan jouhevasti toimia, kun liikkeellä on enemmänkin ihmisiä.

      Poista
  3. Juu muistan kun saavuimme Suomeen 4KK -KOMENNUKSELTA--eka kauppareissu 74e---mitä ihmeettä ostin----en juuri mitää erikoista en ainakaa manchecoa vielä silloin----sanovat mitä sanovat ruoka on Espanjassa edullista esim kalat ja äyriäiset -mutta hyvin jo totuttu juhlapyhinä kolmenumeroisiin laskuihin...jopa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ollut edes mitään kovinkaan kummoista kuitissa, ihan kylmäsi kun kassa sanoi hinnan. :D No, maassa maan tavalla, ja mitenkäs se nyt meni, ei auta kun taas Suomiajaksi tottua tähän. :)

      Poista
  4. Moi !
    Et kai ole tosissas ?! Puolessa vuodessa niin jo unohtanut? Miten olet Suomessa ennen selvinnyt ? Hyvää jatkoa 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tarkottaa vaan, että reissu on tehny tehtävänsä, kun on saanu muuta ajateltavaa kuin Suomen kalliit hinnat.
      Ja kyllä, nyt heidänkin täytyy taas tottua kalliimpiin hintoihin sekä kateellisiin Anonyymeihin ja heidän nettikommentointiin, jossa ei lähtökohtaisesti saa irti muuta kuin sen, että Anonyymillä ei ole kaikki hyvin.

      Mut tsemii sinne kans toiselta Anonyymiltä, kyllä sä vielä joku päivä löydät jotain hyvää ja kivaa sanottavaa, ja katkeruuskin on mahdollista kitkeä pois.

      Ota vaikka se puolenvuoden iritotto, että saisit kokea sen kalliiden hintojen unohtumisen aiheuttaman järkytyksen itsekkin, siinä olis sit heti yks asia vähemmän olla kateellinen.

      Poista
  5. Tämä anonyymi on ottanu jo, ��

    VastaaPoista
  6. Eikä tämä anonyymi ole ollenkaan katkera tai kade, toteaa vain kuinka pian ihminen unohtaa todellisuuden. Hyvä kun maksatte veronne sinne Suomeen, teitä tarvitaan ❤

    VastaaPoista
  7. Ihanan nopeasti sitä on tottunut kyllä siihen, että kahvikuppi on euron tai vähän yli, ja ruokakauppaan menee ainakin 30 % vähemmän - ja puolen vuoden Fugetalvi kyllä oli aivan mahtava irtiotto. Sen huomaa myös siinä, että vaikka kaikki Suomessa talvehtineet iloitsevat auringosta ja valosta, fugentalvehtijalle kelit tuntuu yllättävän kylmiltä. :)

    Maailmanympärimatkalta palatessa taas Suomen kaupat tuntuivat oikeastaan aika edullisilta kun oli juuri ostanut jatkuvalla syötöllä (ihanasta!) WholeFoodsista ruokansa - ja toisaalta suomalaisten hymyttömyys tuntui myös jopa ahdistavalta siinä vaiheessa.


    Ihminen on sopeutuva eläin, ja hyvä niin. :)

    VastaaPoista
  8. Tuosta anonyymistä tulee mieleen joskus viime vuosina iltapäivälehdissä esiintynyt tosi-tv-tähti, joka oli ollut pari viikkoa Los Angelesissa (minne muualle Yhdysvalloissa voisi mennä?!) ja ehti siinä ajassa jo unohtaa puolet Suomen languagestakin.

    Australia on siitä hyvä talvikohde että Suomeen paluu ei ole varmastikaan shokki hintojen tai liikennekulttuurin takia :-) Päinvastoin, mustikoistakaan ei tarvitse enää maksaa sisäfileen hintoja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Noh, sekä minä että vauva huudellaan ihan suvereenisti hola, hola kaikille, ja Saksassa kiittelin kaikkia sanomalla si. La lingua finlandesa ja ingles on unohtunut myös meiltä, Espanjan jälkeen.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!