Hei me mennään naimisiin taas - tiedossa vuosikymmenen bileet!

Miika purkaa rinkasta vaatteitaan kaappiin, ja me teemme paraikaa taas kotia perheellemme Helsinkiin. Rinkkoja purkavan miehen näky on tullut niin tutuksi vuosien saatossa, että siinä on jotain kotoisaa. Oikeastaan siitä on tullut vähän turhankin tuttua.


Se oli nähtävissä jo siinä vaiheessa kun päädyimme yhteen - kaksi maailmannälkäistä sielua, joiden käsissä suunnitelmat muuttuvat projekteiksi ja projektit todeksi. Se, että rinnalla olisi toinen toteuttamassa kaikkea sitä, mitä kumpikin haluaisimmekaan, todennäköisesti lisäisi vain vauhtia.

En olisi koskaan tehnyt elämässäni tällaisia asioita ilman Miikaa. Enkä puhu pelkästään vuoden maailmanympärimatkasta tai muutosta. Puhun elämästä ylipäänsä, lapsista, valinnoista, ihan kaikesta.


Siitä tulee tänä vuonna kymmenen vuotta, kun seisoimme Havaijin Mauilla paljain varpain hiekkarannalla kaksin auringon laskiessa Tyynenmeren horisonttiin ja sanoimme 'I do'. Vieläkin melkein itkettää tilaisuuden kauneus.

Kymmenen vuotta. Kymmenen. Vuotta. Apua.


Tottakai meillä on ollut rankeampiakin jaksoja - sellaisia, kun jaksaminen on venynyt äärirajoille. On opeteltu uusia rooleja, uudenlaista perhedynamiikkaa aina kun siihen on lisätty yksi. On jaettu uusiksi työt ja tekemiset kun on pitänyt huomioida muitakin kun vain itsensä tai me kaksi. On ihan vaan ollut liikaa asioita tehtävänä.

On kirjoitettu unelmat uusiksi, tai keksitty niitä lisää matkalla.

Koko hääseremonia Havaijilla oli vain meille kahdelle. Halusimme sen niin, tuntui siltä, että se on meidän oma tilaisuus, että se on oikein siihen hetkeen.

Nyt kymmenen vuoden kohdalla tuntuu siltä, että tätä on aihetta juhlia isommin. Elämäämme on kietoutunut aivan ihania ihmisiä monen eri mutkan kautta, eikä meitä olisi ilman heitä. Meillä on ollut tukea ja turvaa, meillä on ollut ihan vaan iloa ja onnea, paitsi paljon naurua ja hyviä hetkiä, myös taakan jakamista, kiitos ystäväpiirin.

Tällä kertaaa tilaisuus meidän kymmenen vuoden onnistumisesta on muutakin kuin vain meidän kahden hetki.


On enemmän kuin todennäköistä, että juhlimme tätä Aurinkorannikolla Espanjassa joulukuussa. Mitkään kirkkohäät ei ole kyseessä, vaan haluamme viettää aikaa hauskasti, tyylikkäästi mutta rennosti ystävien ja lähipiirimme kanssa. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä kaikkea tämä pitää sisällään, missä ja miten. Jos on hyviä ajatuksia ja ehdotuksia, niitä saa nyt heittää mielummin enemmän kuin vähemmän!

Missä juhlat? Mitä tehdään? Mitä syödään? Mistä bändi? Tai DJ?

Erikseen tuskastuttaa tietenkin vielä se, mitä puen päälle!

Lisäksi meillä on aina kaksi päivää putkeen juhlat - nimittäin omat syntymäpäiväni on ihan heti perään seuraavana päivänä ja tänä vuonna tulee täyteen pyöreitä. Meillä on siis todellinen juhlavuosi.

Miikan pyöreitä juhlittiin Kroatiassa luksusvillassa ja kanjonoimalla. En aio jäädä kakkoseksi. Mutta tähänkin haasteeseen saa mielellään heittää ratkaisuehdotuksia. Kai te nyt autatte peittomaan ne? :)


Kerro siis parhaat vinkkisi näihin kahteen juhlaan! Aikaa on vielä reilusti yli puoli vuotta toteuttaa.

Luin muuten joskus vuosia sitten Steve Jobsin elämänkerran. Siitä jäi mieleen yksi tietty kohta, rakkauskirje vaimolle. Voisin oikeastaan kopioida tämän ihan vaan sellaisenaan, koska hyviä asioita kannattaakin kopioida.

"Years passed, kids came, good times, hard times, but never bad times. Our love and respect has endured and grown… We’ve been through so much together and here we are right back where we started 20 years ago – older and wiser – with wrinkles on our faces and hearts. We now know many of life’s joys, sufferings, secrets and wonders and we’re still here together. My feet have never returned to the ground."  

- Steve Jobs

P.S. Yhdeksännen hääpäivän kohdalla kirjoitimme muuten toisistamme muun muassa näin:

7. Miltä elämä näyttää 10 vuoden kuluttua?

Gia: Apua! Siihen on niin pitkä aika, etten edes osaa kuvitella meitä siellä, kun miettii mitä kaikkea tähänkin aikaan on mahtunut! Kaksi lasta, yksi maailmanympärimatka, yhden puutalon remppa, yhden kerrostaloasunnon pohjamuutos ja remppa, yksi maisteritutkinto, monta työpaikanvaihdosta, yksi muutto Espanjaan, pari SM-kultaa, ja iiihan kamalasti kaikkea muuta!
Oikeastaan taidan toivoa vaan sitä, että elämä jatkaa eteenpäin onnellisuudenraiteitaan, ja se elämä näyttää siinäkin vaiheessa meiltä. Että ollaan voitu ja pystytty tekemään sellaisia valintoja elämässä, että ollaan tyytyväisiä, paitsi parina, myös perheenä.

Miika: Meidän viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että aivan mahdotonta lähteä arvailemaan. Jos pitää jotain veikata, niin todennäköisesti ollaan perustettu orpojen leopardien hoivakoti Gambiaan. Sitä ennen ollaan luultavasti purjehdittu maailman ympäri ja rakennettu talo Montenegroon.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?