perjantai 31. toukokuuta 2019

High Gastronomy -lounas Marques de Murrietan viinitilalla La Riojassa


"Mentäisiinkö ajomatkalla La Riojaan?", kysäisin Miikalta, kun suunnittelimme paluumatkaa Suomeen Aurinkorannikolta. "Se näyttää olevan matkan varrella, ainakin melkein".

"Mitäs siellä olisi?", vastaa Miika.

"No ainakin siellä näkyy olevan Marques de Murrietan tila.", googlaan nopeasti esiin.

"Joo, no eiköhän me sitten sitä kautta ajeta."




Asia on sillä sovittu.

Eräs vähemmän kaunis syysilta kuutisen vuotta sitten suuntasimme Helsingissä ravintola Savoyhin illalliselle. Sen piti olla kahdenkeskinen ilta, mutta lastenvahti perui viimetinkaan, joten otimme tuolloin kolmevuotiaan Bellan mukaan. Syteen tai saveen.

Ilta meni todella mukavasti, ja bonuksena löysimme sieltä itsellemme uuden lempipunaviinin - Marques de Murrietan. Tuolloin sitä ei saanut edes Alkon tilausvalikoimasta, kuten nykyään, joten aina, kun kävin työmatkalla Ruotsissa, buukkasin ihan sitä varten matkatavarat ruumaan, ja hain Systembolagetista pullon jos toisenkin.

Viinimatka Tukholmaan. Tällaiseen epätoivon tekoon viini ihmisen ajaa, kuulkaa.




Vähemmän kaunis on myös ilma, kun suuntaamme Mustan Pantterin nokan kohti Marques de Murrietan viinitilaa La Riojassa, Espanjassa, joka on yksi alueen vanhimpia, ja joidenkin mielestä myös hienoimpia. Olemme varanneet kierroksen ja jotain, mikä ilmoitettiin nimellä "High Gastronomy menu". Tietää siis ainakin viiniä ja ruokaa, kyllä kiitos.

Käy ilmi, ettei huhtikuu ole mikään turistisesonki, joten olemme kierroksen ainoat. Se lienee myös syy sille, että olemme saaneet luvan ottaa lapset mukaan. Normaalisti Marques de Murrieta ei salli lapsia mukaan, eikä eritoten ruokailuun.






Vaikka olemme vierailleet kymmenillä viinitiloilla eri puolilla maailmaa, tämä tuntuu jotenkin erityiseltä. Jokainen pienikin yksityiskohta on hillityn tyylikäs, mutta ei mitenkään itseään korostavalla tavalla. Yleistunnelma tuntuu lämpimältä. Sellaiselta, joka toivottaa vierailijan tervetulleeksi.

Marques de Murrietan tilat ja kierros ovat hienot, kuten perinteikkäältä talolta sopii odottaa. Tilaa on kunnostettu, ja siellä on yhdistetty taidokkaasti uutta ja vanhaa. Historian havina on todellakin läsnä kaikessa vanhassa, mitä esillä on. Historia on sikäli mielenkiintoinen, että ainakin tämän historiankirjoituksen version mukaan, Markiisi itse on ollut jonkinasteinen filantrooppi ja myös naisasiamies alueella.












Kierroksen jälkeen siirrymme itse lounge- ja ruokailutiloihin.

Ne ovat niin upeat, että oikeastaan haluaisin jäädä sohvalle, tai vähintään järjestää siellä jotkut mielettömän ihanat juhlat. Koko tunnelma on niin rento mutta tyylikäs, että pelkään hetkeä, kun perheen pienin herää ja alkaa huutamaan lempisanaansaa "kakka!". Sitä hoetaan yleensä riittämin. Hän on nukkunut koko kierroksen ajan, ja kun meidät viedään meidän privaattihuoneeseen, jossa ruokailu tapahtuu, tyttö havahtuu päikkäreiltään.

Tottakai. Juuri parahiksi ruokailuun ja viininmaisteluun.







Marques de Murrietassa ei tosissaan ole ravintolaa, vaan koko ruokailukokemus on hyvin intiimi ja privaatti. Kaikki ruokaseurueet saavat oman huoneen, ja jokaisella on oma sommelier, joka huolehtii asiakkaistaan. Keittiötä voi käydä katsomassa lasiseinän takaa. Tänään kokit ovat tulleet paikalle vain meitä varten. Muut huoneet ovat tyhjiä.

Bella saa luonnollisesti istua pöydässä jo kanssamme, ja syö täysin saman menun kun mekin, mutta ilman viinejä.





Jutustelemme meidän sommelierin Gabrielin kanssa, ja saamme tietää että lapsia ei toivota tilalle sen takia, että monasti erityisesti pienet lapset voivat olla aika äänekkäitäkin, ja monella pienellä voi olla vaikeuksia pysytellä paikoillaan ruokailun ajan. Vaikka huoneet ovat seurueilla omat, täysin äänieristettyjä ne eivät ole, ja vieraiden toivotaan voivan nauttia kaikilla aisteilla, ilman liikaa meteliä.

Ymmärrän kyllä oikein hyvin. On paikkoja, missä itsekin mielummin nautin seesteisessä ilmapiirissä.


Bellan kanssa ongelmaa ei olisi lähtökohtaisesti, koska hän on jo sen verran vanhempi ja tottunut käymään myös tällaisissa paikoissa, mutta perheen pienemmästä ei aina tiedä. Ikää on sen verran vähän vielä. Olemme varautuneet kaikilla mahdollisilla naksuilla ja smoothieilla, millä pienintä voi lahjoa.







High Gastronomy Menuun kuuluu seitsemän ruokalajia, joista kokonaiset kolme menee jälkkärikategoriaan. Keliaakikon iloksi koko menu onnistuu myös gluteenittomana, eikä se ole juurikaan erilainen normiruokailijoan menusta.

Espanja pistää taas parastaan gluteenittomasti.

Bella nyrpistelee nenäänsä sekä katkaravulle, että kalmarille, mutta pitää härästä ja perunasta majoneesilla, vaikka saman lautasen parsat jäävät syömättä. Itse pidän ehkä eniten katkaravusta, artisokasta ja parsasta.

Mustekala ei ole koskaan oikein kuulunut lempiruokiini, vaikka tämä yksilö on kyllä oikein hyvä.












Jälkkäriherkut kelpaavat kyllä, ihan kaikille.

Viinit on erinomaisesti sovitettu ruokien kanssa, joten yhdistelmä on aina täydellinen, ja se tekeekin ruokakokemuksesta niin hyvän. Ja juustot! Voi hyvänen aika sentään, mistä näitä täydellisiä yksilöitä oikein löytää!








Gabriel suhtautuu todella rennosti koko tilanteeseen ja meillä on koko perheen kera todella mukavat reilu pari tuntia ruokaillessa. Perheen pieninkin on tyytyväinen Talkmurupalleroistensa kanssa melkein koko ajan, ja 8-vuotiaan Bellan kanssa voi jo hyvin keskustella hieman ruoasta ja sen eri mauista. Pidän siitä, että perheen kesken voi tehdä tällaistakin.

Helpompaa tällainen tietysti olisi kaksin, mutta kun lastenvahteja ei satu olemaan mukana, tilanteeseen pitää sopeutua. Meidän filosofiana kuitenkin oli jo ennen Bellan syntymää, että lapset tulevat osaksi meidän elämää, emmekä aikoneet jumittua neljän seinän sisälle lasten takia.





Eritoten ruokakokemuksella on erinomainen hintalaatusuhde: lysti kustantaa kierroksineen, ruokineen ja viineineen 90 € / hlö. Se on tästä elämyksestä huokea summa. Pelkästään viinitkin on jonkin arvoiset, ja tämä koko tilaisuus on henkilökohtainen ja intiimi - ei todellakaan mitään liukuhihnameininkiä.

Aiemmin Marques de Murrieta on edustanut meille lempipunaviiniä. Tältä aterialta löysimme myös heidän erinomaisen valkoviinin, Capellanian, jota tottakai ostimme mukaan muutaman pullon Suomeenkin. Sitä kun ei saa täältä Alkosta edes tilausvalikoimasta. Marques de Murrietan Reservaa sen sijan kyllä saa.







Suosittelen kuitenkin, että mietit viinimatkaa La Riojaan, ja tutustumista tähän viinitilaan, juuri tällä tavalla. Ja että varaat vähän tilaa laukkuihin kotiinviemisiä varten.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!