Kesäloma, suunnitelmat ja unelmat - mennäänkö teillä lasten ehdoilla?

Se on suvivirret laulettu, todistukset saatu, ja ainakin kouluikäisillä lapsilla ihana 10 viikon kesäloma edessä. Vanhemmilla ei yleensä ihan niin paljoa, mutta jonkinlainen loma on useimmilla kuitenkin kesällä. Tämä on tietysti myös kaikkien lapsikohteiden kulta-aikaa, kun vanhemmat roudaavat jälkikasvuaan jokaiseen härpäkepaikkaan, mitä tarjolla on.


Olen aina ollut vähän allerginen suurille ihmisjoukoille, melulle ja jonottamiselle. Siksi en oikein innostu ajatuksesta, että viettäisin kesälomani sellaisissa paikoissa. En, vaikka se miten olisi sitä, että mennään lasten ehdoilla, ja tykkäävät kamalasti.

Meillä on ollut tapana, että kaikilla perheenjäsenillä on yksi päivä kesälomasta, kun tehdään juuri sitä, mitä sen päivän omistava haluaa. Toisin sanoen, jokainen saa viettää unelmakesälomapäivän, ja silloin ei ole muilla valittamista päivän ohjelmasta, vaan kiltisti seurataan mukana, jos silloin tehdään mitään sellaista, että muiden perheenjäsenten läsnäolo on toivottavaa.


Kyselin kesäloman alkajaisten kunniaksi kohta 9-vuotiaalta esikoiselta, mitä hän mahdollisesti haluaisi tehdä omana päivänään.  Pitkän mietinnän jälkeen hän vastasi:

"Olisi tosi kiva, jos voitaisiin mennä vaikka uimaan kavereiden kanssa ja syödä lettuja."

Teki mieli sanoa, että dream bigger, mutta sitten pysähdyin miettimään, että tämähän on ihanaa. Tärkeintä on se, että saa olla kavereiden kanssa, ja vähän herkutella.

Niin, siitähän mekin tykätään.


Entä mitä minä haluaisin tehdä? Ei ole kamalan suuria unelmia ja toiveita loman suhteen, mutta olisi kiva käydä vaikka jossain kajakoimassa ja syödä hyvin. Ja lukea riippumatossa vaikka kirja, syödä vähän mansikoita ja vattuja päälle. Ehkä pulahdus järveen rantasaunalla vähän hikisenä hyvien löylyjen jäljiltä. Illan päätteeksi lasi shamppista tai hyvää viiniä.

Ei kovinkaan suuria unelmia nämäkään.

Kun yleensäkin suunnittelemme lomia ja matkoja, olemme vähän huonoja valitsemaan niitä vain lapset mielessä. Tottakai esimerkiksi majoitusvalinnassa mietitään, missä kannattaa olla taaperon kanssa, tai vaikka miten pitkiä välimatkoja voi ajaa, ilman että kaikille tulee kiukku.


Lisäksi pyrimme aina huomioimaan sen, että kaikilla perheenjäsenillä on kivaa, tai edes joten kuten mukava olla. Aina ei pystytä kuitenkaan takaamaan, että on hirveästi viihdykettä ja virikettä, mutta yleensä esimerkiksi ravintoloissa pitkillä lounailla tai illallisilla, onnistumme kyllä saamaan lapsetkin viihtymään.

Vastaavasti seuraavana päivänä käymme ehkä leikkipuistossa. Balanssi on hyvä olla, niin ettei kenestäkään tunnu siltä, että omat toiveet jäävät kokonaan muiden jalkoihin - ei lasten, eikä aikuisten.

Tottakai käytämme muksut kerran kesässä Lintsilla, muttei koskaan pahimpaan rysään heinäkuisena lauantaina, vaan ehkä vasta elokuussa, kun koulutkin ovat jo alkaneet. Jos vastaan osuu jätskikiska, varmasti otamme tötteröt. Satavarmaa on, että kun käymme Lappeenrannassa, hiekkalinnalle mennään käymään, ja maalaamme vaikka kukkopillejä tai käymme pomppulinassa. Siellä ei yleensä hirmuista väenpaljoutta onneksi ole.

Mutta ihan koko lomaani en jaksa laittaa siihen, että juostaisiin vain erilaisissa huvi- ja härpäkepuistoissa. Esikoisen unelmapäivävastauksesta päätellen sille ei ehkä edes ole tarvetta.

Lapsillekin näyttää olevan mukavaa se, kun ei juosta kello kaulassa paikasta toiseen, vaan luetaan vaikka yhdessä riippumatossa, käydään uimassa ja saunassa, rakennetaan hiekkakakkuja, käydään metsäretkellä tai ihan vaan leikkipuistossa. Viihdytään ystävien kanssa. Ehkäpä siis tänä kesänä voimme toistaa kaavaa, ja viihtyä Saimaan vesillä, ja Puumalan maalaismaisemissa ihan rauhassa, ilman melua ja hälinää, uida, syödä mansikoita, jäätelöä ja ihan vaan ladata akkuja.

Ihan koko perhe.


Mitenkäs teillä?

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?