maanantai 3. kesäkuuta 2019

Jumppapirkko vertailee: näin eroaa suomalainen ja espanjalainen sali toisistaan - un, dos, tres, arriva!


Se on vähän kuin hyppäisi ääripäästä toiseen kun vertailee Suomea ja Espanjaa kuntosalien osalta, mutta mitäpä tämä jumppapirkko ei teidän eteen taas tekisi! Uskokaa tai älkää, olen ihan oikea entinen kilpaurheilija, ja ollut joskus aika kovassakin tikissä. Tai niin olen todennut jälkikäteen tuloksia ja valokuvia katsellessa. Silloin ei tietenkään tuntunut siltä. 

Pari vuotta ehti mennä tässä mm. vaikean raskauden takia täysin liikkumatta ja sen jälkeen vähän rempatessa vanhaa puutaloa ja vauvavuotta viettäessä, mutta kun pääsimme Aurinkorannikolle asti, alkoi taas tuntumaan siltä, että treenaaminen on varmaan ihan kiva juttu. Peilikuvakin alkoi kertomaan siitä, että nyt kannattaisi. Ja vaatteiden saumat.




Ei muuta kun paikalliselle salille kurkkimaan ja testaamaan. Valitsin lähimmän, joka olikin noin 50 metrin päässä meidän asunnolta.

Erot eri maiden salien välillä on oikeastaan nyt suomikesää viettäessä korostuneet. Huomasin, että yritin - herraparatkoon - aloittaa salilla täällä Suomessa keskustelua jonkun tuikituntemattoman kanssa. Mikä kamala salietikettivirhe! Kiusaantuneita katseita ja vastauksia. Ja hiljaisuutta. Olin vaan niin tottunut hölötykseen Espanjassa. Ei sellainen kuulkaa sovi täällä Suomessa. Pitää mieluummin katsella seiniä ja ovia kuin jutella ennen tunnin alkua tuntemattoman kanssa. Tai puolitutun, jonka on joskus ehkä nähnyt samalla tunnilla.

Mutta eivät ne erot siihen jää. Tässäpä suurimmat lueteltuna.


1. Musiikki

Siinä missä suomalaisella salilla kuuluu taustalla ehkä joku Radio Rock, mutta aika hiljaisella, ja ryhmäliikuntatunnilla ohjaaja kysyy eikai tämä musiikki nyt ole ainakaan liian kovalla, espanjalaisella salilla huutaa kovatempoinen dancemusa siihen tahtiin, että tekee mieli matkia Koffin mainosta, ja huutaa sen yli "täällon vielä vähän hiljasta, mutta kyllä tää tästä!".

Hiljaisuuteen tottuneelle suomalaiselle tämä on varsinainen ensijärkytys, mutta lopulta kun pääsee siitä yli, huomaakin että kun musiikin tempo todellakin hakkaa kovempaa kuin sydän Lintsillä Kingissä konsanaan, tulee muuten treenattua ihan eri tahtiin.




2. Ryhmäliikuntatuntien tempo

Siinä missä suomalaisella salilla pikkuhiljaa herätellään ensimmäiset 10 minuuttia lihaksia varsinaiseen treeniin, espanjalaisella tunnilla ei tunneta sanaa "lämmittely". Siitä hetkestä kun tunti alkaa, vedetään noin 120 lasissa koko tunnin läpi hyvin bootcamphenkisesti. Tiukkatrikoinen, aerobicin MM-kultamitalistia muistuttava (miespuolinen) ohjaaja, huutaa sen verta kovaa täysillä pauhaavan musiikin yli un, dos, tres, arriva! ja katsoo sen verta tiukalla katseella, että kunnollisen suomalaisen ei auta kun nostaa jalkaa ja pakaraa samaan tahtiin kun kaikkien muidenkin tunnilla.

Sitäpaitsi, hävitä ei voi, sisu ei anna periksi. Ei, vaikka miten tekisi mieli kävellä ulos ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen lähimpään kuppilaan ottamaan kylmä olut sydänvaivoihin. Tunnit on oikeasti ihan hulluja.




3. Puhe

Siinä missä suomalainen jumppaohjaaja huutaa tunnilla "no, oikea puoli, miltä nyt tuntuu!" ja saa vastauksena pelkkää kiusallista hiljaisuutta koko salin täydeltä, espanjalainen asiakas ulisee ihan omatoimisesti "ay-ay-ay-ay!" kun reisiä polttaa noin kahdennensadannen kyykyn kohdalla. Yhdessä hurrataan aina tunnin päätteeksi, kun ollaan vielä hengissä.

Suomalainen hakee bodypumpin painonsa syvässä hiljaisuudessa varustehuoneesta, ja ennen tunnin alkua kaikki pyrkii katselemaan lähinnä seiniä, tai korkeintaan itseään peilistä. Espanjalainen tulee hölöttämään jopa (selvästi) suomalaiselle omalla kielellään, ja suomalainen siinä vaan hömelönä nyökkäilee ja hymyilee ymmärtämättä juuri sanaakaan. Mutta fiilis on kuitenkin mukaansatempaava ja tervetullut!

Kaverilta siis kuulin.




4. Lapset

Suomalaisilla saleilla ei juurikaan lapsia näy, ellei salilla satu olemaan lapsiparkkia. Espanjalaiselle salille sen sijan tuodaan mukana lapset, jos ei satu olemaan lastenhoitajaa tarjolla. Palleroiset siellä saa olla mukana iskän tai äiskän juoksumatolla tai omalla juoksumatollaan treenien ajan. Toisaalta, miksei, sillä niinhän sitä lapset oppivat liikunnalliseen elämäntapaan - kunhan eivät tunge sormiaan vahingossa minnekään painojen alle tai väliin siinä opetellessa....




5. Treeniaika

Siinä missä olen punkenut itseni klo 06.40 alkavalle BodyCombat -tunnille Suomessa, on turha unelmoida, että Espanjassa kukaan pitäisi mitään tuntia ennen klo 10. Koska miksi pitäisi? Eikai kukaan hullu nyt todellakaan ole 06.40 jumppaamassa. Silloin ollaan nukkumassa. Ainakin Espanjassa.

Vinkkiviitosena, aamusta saa juosta rantabulevardia hyvin rauhaisissa tunnelmissa kun on liikkellä ennen kello kahdeksaa. Samalla saa yleensä omia auringonnousun itselleen.




6. Tsemppilauseet seinällä

Siinä missä suomalaisella salilla lukee jotain mukavaa kuten "From strength to strength" tai "Find yourself with yoga", espanjalaisen salin seinällä lukee esim. burn calories, lose weight ja starvation menu.

Kaukana on mikään kehopositiivisuus kuulkaa, se on hinnalla millä hyvänsä kroppa kuntoon. Ja sen kyllä huomaa tuntien temmosta.





Kumpi on parempi? Vaikea sanoa. Varmaa on, että kokemukset salilla ja ryhmäliikunnassa ainakin ovat kovin erilaiset Suomessa vs. Espanjassa.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

14 kommenttia:

  1. Australiassa oli salilla erikseen valvottu lapsiparkki leikkipaikkoineen kaikkineen. Veikkaisin etteivät saa tulla itse laitteiden ääreen valvomatta, hyvä jos valvonnan alla.

    Hola, en tiennytkään että puhut sujuvasti espanjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on aika monessa paikassa Suomessakin, mutta tuolla ei näkynyt. Muksut vaan mukaan juoksumatolle. :D

      Tokihan nyt vaikka ja kuinka sujuvasti, hola, hola, como esta?

      Poista
  2. Italiassa jumpat oli hyvinkin samanlaisia kuin Suomessa, hiukka oli välillä vaikeuksia muistaa lihasten nimiä latinaks, mutta ohjaaja autto mua kun olin ainoona ulkkarina kyllä. Salilla oli käytännössä mun mahdollista käydä vaan harvoin ja sekin oli kuntopiirimäistä. Enemmän noista tuli fiilis, et käydään tunneilla ja salilla et voi sanoo käyneensä ku et siellä ois kunnolla tehty. Mut näitä oli tarjolla siestan aikaan vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas sekin erilainen kokemus! Olin itse odottanut, että näillä Espanjan tunneilla ei paljoa hiki nousisi, mutta olin ihan totaalisen väärässä. :D Mutta ihanaa kyllä, että ohjaaj tuli jeesimään! Ei myöskään ole yhtä ulkopuolinen tunne, kun on edes jotain kontaktia vaikkakin ohjaajaan. :)

      Poista
  3. 😁 voi kun sä kirjoitat niin hauskasti! Minä en uskaltaudu jumppasalille Espanjassa, jos nyt en Suomessakaan. Mutta vaikka elänkin rakkaussuhteessa Espanjaan ja espanjalaisiin, niin kuvauksesi perusteella valitsisin kotimaisen salin. Isäntä käy Fugessa kuntosalilla, mikä on äijäpaikka viimeisen päälle, ovelta olen kurkistanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! :D Aina kiva kun voi piristää jonkun päivää!

      Ei varmaan kaikki salit ole Espanjassakaan ihan yhtä hulluja, esimerkiksi Fuengirolan Sofiaopiston tunnit on paljon kevyempia monet ainakin. Ja salilla voi tietysti aina vetää ihan omaa tahtia! :) Rohkeasti vaan mukaan!

      Poista
  4. Nauran täällä ääneen, tämä oli hirmu hauska ja osuva. Entäs ootko törmänny semmoseen, että tunnilla (yleensä keski-ikäiset naispuoliset) jumppaajat heittävät (yleensä hyvännäköiselle miespuoliselle) jumppaopelle puolihärskejä kommentteja, että "tämän liikeen voisit tehdä tässä mun nenän edessä" tai "eikö sulla ole kuuma, kun paita on vielä päällä?" jne.? :D Itse en ollut uskoa korviani. Ensin ajattelin, että kielitaitoni ei riittänyt näiden huikkausten ymmärtämiseen, mutta sitten tajusin, että kyllä vain, näin täällä päin jumpataan haha

    Terveisin Jenni Barcelonasta
    https://ithappensinbarcelona.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, en kestä! :D :D :D :D

      Kielitaito ei oo vielä taipunut tohon asti, mutta ensi kerralla kuuntelen HUOMATTAVASTI tarkemmin heittoja!

      Poista
  5. Hei myos Espanjassa asuvana olen aika samaa mielta :) ja pikkutuhmaa kommentointia on pakko olla vahan joka tunnilla jotta paikalliset paasee tunnelmaan. Ja tosi usein juuri perapaata treenataan....kulttuuri vaikuttaa! Asun pohjois-Espanjassa ja taalla sanoisin etta ovat kylla ujompia heittamaan lappaa ns ulkkareille, eli siis vienoa hymyilya mutta ei ylenmaarin kontaktia oteta minuun tunneilla. Tv Tuula Galiciasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä, kyykkyjä kyllä on maksimaalisen paljon tunneilla! En ole varma haluanko opetella espanjasta sitä sanastoa, missä alan ymmärtämään jumppamaikan juttuja. :D

      Poista
  6. Hauskasti kirjoitat :)
    Itse lukiovaihdossa Espanjassa huomasin että pilatestunneille joissa kävin ei todellakaan menty vain pilateksen takia vaan myös seuran takia. Aina piti vaihtaa kuulumisia, itse olin aika hiljainen suomalainen ja sainkin siitä kuulla että miksi en keskustele miksi en koskaan sano mitään, no yritin vain keskittyä hengitykseen ja liikkeisiin rauhassa enkä kokenut tarvetta olla yhteydessä millään lailla keski-ikäisiin tuntikumppaneihin. Täällä Argentiinassa asuessani olen huomannut tuon saman että lapset vain mukaan tunnille ja salille, tälläkin hetkellä Cross Fit salin omistajat ja treinerit ovat pienen taaperon vanhempia ja taapero on aina salilla mukana. Myös asiakkaat tuovat omia lapsian salille, vaikka salin seinällä lukee 'ei lapsia treenialueelle'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisellä salilla on siis eristetty alue jossa lapset voivat odottaa ja leikkiä treenin ajan, mutta ei lastenhoitajia. Isommat lapset pysyy siellä mutta pienet lapset vaeltelevat aina treenialueella vanhemman perässä. Mutta ei se näytä häiritsevät ketään, ei ohjaajia tai kanssatreenajia. :) Huomasin myös että jos täällä Argentiinassa nuoret tytöt/nauset käy salilla niin se on sitten rajua pepputreeniä, eikä sen treenaamista hävetä näyttää. Kerran mulle todettiinkin 'Salihan on pepputreeniä varten!'. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset käyvät sittem Zumbassa ja siellä on aina diskovalot vilkkuen päällä ja musa täysillä, ainakin pääsee bilefiilikseen.😁

      Poista
    2. No LUOJAN KIITOS että vihdoin on edes joku alue, missä lapset voi olla, tai pysyy, edes jonkin aikaa. Vähän vaarallisia tilanteita saattaa tulla ilman.

      Kauheen mukavaa, että salilla on tietyissä kulttuureissa ihan tuollainen varsinainen tarkoitus. :D Eikä siinä, treenattu peppuhan on oikein kiva juttu!

      Se on hassua, että vaikka voisi kuvitella että sali on sali on sali maasta riippumatta, niin kovin paljon se kulttuuri sitten vaikuttaa käytökseen!

      Poista
  7. Hauskasti kirjoitettu, tuli oikein hyvä mieli. Suomessa on kyllä aika jyrkkää tuo, että lapsia ei tuoda aikuisten harrastuksiin, jos ei ole erikseen järjestettyä lapsiparkkia. Saattaisi moni käyttää salipalveluja yms enemmänkin, jos ei olisi sitä iänikuista lapsenhoito-ongelmaa.
    Saako udella, minkä lajin kilpaurheilija olet ollut?

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!