Kesäloma, joka meni pieleen, vaikka sen piti olla unelma toistamiseen

Viime vuonna meidän kesäloma oli yksi parhaista koskaan. Tälle kesälle ajattelimme, että uusimme onnistuneen lomakonseptin täysin kopiona. Tai ehkä jopa muutamalla pienellä parannuksella. Kelejäkin oli luvattu kohtalaisiksi, joskaan ei onneksi yhtä kuumaksi kuin viime kesänä. Oli jo vähän turhankin tukalaa.

Suuntasimme Mustan Pantterin Porvoon ja Pyhtään kautta kohti Lappeenrantaa, Saimaata, sen ympäristöä ja Puumalaa.

Lappeenranta

On yhteisen loman toisen päivän aamu, ja Miika on herännyt aiemmin lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Meillä on tarkoitus olla ihan yön yli treffit samana päivänä, ja venettä on tarkoitus laittaa kuntoon samana, ja seuraavana päivänä, että pääsemme lähtemään lomanviettoon Saimaalle.

Sitten Miika tulee makkariin ja ilmoittaa kasvot kohtuullisen vakavana lähtevänsä sairaalaan toisen lapsen kanssa. Oireet ovat sellaiset, että pahimmassa tapauksessa tästä on pahat, pitkäaikaiset vaikutukset.

Erinomaisesti toimiva Eksote ottaa lapsen huomiinsa, tutkii koko päivän ja pitää yönkin vielä. Yön yli treffit viettää toinen vanhemmista sairaalan lattialla, ja toinen anoppilassa. Pahin skenaario ei onneksi toteudu, ja pääsemme lähtemään Saimaalle kolme päivää viivästyneenä aikataulusta veneelle.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Saimaalla

...kaikki menee erinomaisen hyvin. On luontoa, on hiljaisuutta, on mukavaa yhdessäoloa, ystävät saapuvat suunnitellusti mukaan etapille, vietämme mukavasti aikaa yhdessä.

Aina siihen asti kunnes pysähdymme tankkaamaan ja huomaamme veneen moottorissa vian. Vene viedään laituriin ja vikaa selvitetään. Pysähdys venyy aiottua pidemmäksi, joka ei sikäli haittaa, sillä eihän meillä aikatauluja ollutkaan.

Isomummollan rantasaunareitti antaa meille parastaan. Saunomme ja uimme ihan joka päivä, ja meinaan melkein kuolla Suomen kesän kauneuteen joka ilta, kun ihailen maisemia.

Sitten eräänä iltana huomaamme lapsella taas oireita.

Keskellä yötä kutsumme ambulanssin paikalle, joka saapuukin yllättävän nopeasti ja tutkii lapsen. Olen erittäin tyytyväinen veronmaksaja aina näinä hetkinä, ja yleensä kyllä muutenkin.

Ambulanssi lähtee pois, oireiden takia ei tarvitse lähteä sairaalaan uudestaan. Lapsi voi seuraavina päivinä hyvin, ja pikkuhiljaa saadaan veneen moottorikin kuntoon.

Loppuveneily sujuukin mallikkaasti. Mitä nyt helteet vähän loppuvat kesken, mutta kaikki ovat terveinä, auringonlaskut upeita, ja elämä letkeän rentoa.

Lappeenranta

Pääsemme takaisin maihin, ja varaamme uuden yrityksen yön yli treffeille. Kivasti syömään, ja siitä tunnelmalliseen puutaloon yöksi nukkumaan ihan varmasti täydet yöunet.

Saman päivän aamuna toiselle lapselle nousee korkea kuume. Käymme ruokailemassa oikein hyvin, mutta yön hoidammekin sairasta lasta.

Tampere

Kotiudumme Helsinkiin loman Itä-Suomi -osuudelta. Kaikki menee hyvin, joten päätän lähteä tyttöjen kanssa ihania ystäviä tapaamaan Tampereelle Miikan palatessa töihin.

Olen aloittanut lomanjälkeisen treenin samalla viikolla, kolme ensimmäistä päivää tuplatunneilla, eli esimerkiksi spinning + HIIT -tunti. Saapumisiltana tunnen että nyt muuten nousee kuume ja korkealle. Hytisen vierassängyssä yön lääkkeiden voimalla, ja kun aamulla herään huomaan, että polvi on turvoksissa myös.

Hienompi homma. Kroppahan se siellä kertoo, että nyt on rouva aloittanut vähän turhan kovalla tahdilla treenit kesälevon jälkeen.

Myöhemmin päivällä pakkaan lapset autoon, ja lähden ajamaan kohti Helsinkiä. Moottoritiellä Musta Pantteri alkaa ulisemaan kovaäänisesti. Pysähdyn lähimmälle huoltoasemalle, ja erinäisten tutkimusten jälkeen todetaan, että auto lähtee tästä hinauksella pajalle, ja minä jään huoltoasemalle kipeänä lasten kanssa odottelemaan kyytiä Helsinkiin.

Vika ei ole iso, mutta jos pahin skenaario toteutuu ajaessa moottoritiellä, jälki ei välttämättä ole kovinkaan kaunista.

Vuodet eivät ole toistensa veljiä

Aikomus oli kaunis. Samanlainen, mielettömän onnistunut loma kun edellisvuonakin oli tavoitteena. Vaikka periaatteessa kopiointiin oli täysi mahdollisuus, muuttuvat tekijät osoittivat, että elämä tosissaan tekee kuten haluaa.

Jäin ihan miettimään, että mitkä tästä lomasta, kaikkine tapahtumineen oikein jää päällimäisenä mieleen. Jos oikeasti haluaisin täysin synkistellä, ne olisivat nämä tässä postauksessa luetellut asiat. Mutta niin se ei ollut.

Ei meidän kesä ollut pelkkää epäonnea ja hankalasta tapahtumasta toiseen menoa. Ne olivat vain sellaisia asioita, mitä elämässä nyt aina välillä tapahtuu, ja sitten ne hoidetaan ja mennään eteenpäin.

Päällimmäisenä tästä jää kuitenkin mieleen ruohon kaste varpaiden välissä kun kävelin kukkaniityn halki rantasaunalle. Ilonkiljahdukset, kun polskittiin koko perhe yhdessä siellä.

Rokansaaren smaragdinvihreä, pieni sisäjärvi, ja sen hurmaava, vanha sauna.

Wehmaan teehuoneen iltapäivätee ystävän kanssa. Wolkoffin ravintolan ruoat.

Melontareffit kahden kesken Mikkelissä, ja Anttolanhovin ruokailu illasta. Se, kun maattiin shamppanjalasit kädessä riippumatossa ihan kahdestaan auringonlaskun viimeiset säteet kasvoilla odottamassa ruokia saapuvaksi.

Se, kun opeteltiin Saimaan saarella kuperkeikkoja yhdessä. Kun maattiin lukemassa ja päikkäröimässä veneessä, laineiden liplattaessa rauhoittavasti Saimaalla.

Tiittalan kartanon herkkuvohvelit.

Ihan vaan yhdessäolo. Ystävät.

Auringonlaskut.

Ja se, ettei pahimmat skenaariot toteutuneet yhdessäkään asiassa. Että oikeastaanhan, meillä kävi lomalla ihan mieletön onni. 


Mutta mitä tästä opimme? Ainakin sen, että toimivan konseptin kopiointi voi olla hankalaa, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa toimia. Sen, että elämä keksii aina välillä kaikenlaisia asioita tielle. Ja tietysti sen, että omaa asennetta rukkaamalla pääsee aika pitkälle.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?