Nyttemmin olen oppinut, ettei elämässä mikään ole niin varmaa kuin jatkuva muutos. Se tulee ihan vähintään siinä muodossa, että koska kroppa vanhenee, se ei enää kykene samoihin asioihin kuin aiemmin. Esimerkiksi krapulat on tätä nykyä niin kamalia, että harkitsen todella tarkkaan mikä juhla koskaan on sen arvoinen.
Aika harva nykyään on.
Mutta ei muutokset siihen lopu, että kehon fyysinen ikä kasvaa jatkuvasti.
Lasten kanssa elämä muuttuu ihan koko ajan. Se on ihan vaan yhtä erilaista, muuttuvaa vaihetta ja jatkuvaa kehitystä. Lisäksi saa monasti jännittää ainakin Helsingissä saako lapsi mistään läheltä hoitopaikkaa, vai tuleeko pelkästä viennistä ja noudosta tarhaan pari tuntia lisää päivään kivasti tekemistä. Sitten on vielä koko se muukin elämä. Globalisaatio, digitalisaatio ja työelämän murros on tuonut melkinpä varmasti kaikille tietoisuuden siitä, ettei mikään ole varmaa, ilmastonmuutoksesta nyt puhumattakaan.
Ja sitten on tämä meidän elämä.
Eihän meillä ole edes varsinaista kiintopistettä tällä hetkellä. Koti on siellä missä rakkaat ihmiset ovat, mutta mitään kovinkaan pysyvää osoitetta meillä ei ole. Mutta itsepähän tätä pyysimme. Ei voi sanoa, että viime vuosina mikään olisi ollut tasaista, muutoista, rempoista, perheenlisäyksistä, talvipaoista ja heittäytymisistä lähtien.
Syksyn suurin muutos on kuitenkin se, että minäkin palaan työelämään.
Ja se on ihan hyvä. Ihan täysinäistä paluuta en vielä tee, sillä olemme Miikan kanssa päätyneet jakamaan työtaakkaa, ja kuopus tarvitsee ulkopuolista hoitoa vain muutaman päivän viikossa. Se tuntuu aika hyvältä ratkaisulta.
Kun olin kotona Bellan kanssa, suoritin yliopistolle maisterintutkintoa loppuun. Siinä oli jotenkin mukava balanssi lastenhoitoa ja muunlaista aivotyötä. Biancan kanssa olen tehnyt satunnaisa freelanceprojekteja kotona, minkä olen jaksanut, mutta kahden lapsen kanssa se ei ole ollut yhtä intensiivistä, sillä aikaa menee ihan arjen peruspyörittämiseen paljon enemmän. Samaan syssyyn on tietysti ollut esimerkiksi muutto Espanjaan ja 'muuta pientä'.
Tässä vanhempainvapaiden lomassa on aina välillä tuntunut, ettemme ole ihan samalla sivulla siitä, millaista toisen arki päivittäin on, puolin ja toisin. Eikä se ole mikään ihme, sillä kovin erilaisia ne ovatkin silloin kun toinen pääasiassa käy töissä, ja toinen on lapsen tai lasten kanssa kotona.
Tämän ratkaisun myötä luulen, että erityisesti meidän roolit vanhempina tasapainottuvat - molemmat saavat oman aikuisyhteisönsä, kumpikaan ei ole jatkuvasti kiinni lapsissa, ja mikä tärkeintä, molemmat ymmärtävät toisen tilanteen paremmin niin hyvässä kuin huonossakin. Vaikka olemme aiemminkin jakaneet hoitovastuuta myös esikoisesta, siitä on vuosia aikaa. Ehkä jotkut asiat ehtivät seitsemässä vuodessa unohtua.
Kuten esikoisenkin kanssa, olen myös kuopuksen kanssa nauttinut ajasta kotona ihan mielettömästi. Aika harva asia taitaa olla parempaa kun se, että saa nähdä jälkikasvunsa kehittyvän jatkuvasti, saa nuuhkutella lämmintä ihoa, katsoa noita silmiä, jotka niin vilpittömästi ja ehdottomasti rakastavat juuri sinua, ottaa yhdessä päiväunia, kutitella masuja ja rakastaa niin silmittömän paljon.
Lisäksi aika kotona on myös aika vapauttavaa kaikista aikatauluista tai vastuusta muille. Kohtuullisen vapaasti saa valita, miten päivänsä viettää.
Aika monella ensikertalaisella töihinpaluu tuntuu myös varmasti osittain pelottavalta, ja ehkä myös siltä, että lasta on vaikea jättää hoitoon. Kun siitä on jo kerran selvinnyt, ei toinen kerta jotenkin tunnu yhtään niin vaikealta. Näin sanon ainakin nyt. Ehkä vielä niiskutan joku aamu ovella, kun lapsi pitää tosissaan jättää hoitoon.
Ihanan kesän jälkeen, minusta on silti ihana päästä tekemään mielekkäitä asioita paikkaan, jonka arvot tuntuvat kohtaavan omani, jonka yrityskulttuuri vaikuttaa hyvältä, ja jonka ihmiset ainakin ovat antaneet kovin mukavan kuvan itsestään.
Siitä se sitten huomenna lähtee.
Eikä nämä muutokset tietenkään tähän jää. Mutta palataan niihin asioihin vielä myöhemmin.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!