sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Arvatkaa mitä? Taas mennään!


Olen kävellyt pitkin Helsingin syksyisiä katuja ja huokaillut kauneudesta; puiden väriloisto on ollut käsittämätöntä. Yhtä lailla olen istunut aamulla keittiön pöydän äärellä lämmin teekuppi kädessäni ja huokaillut syksyn sateita, harmautta ja pimeyttä. En voi valehdella, etteikö pimeät aamut, ja yhä aiemmin pimenevät, sateiset ja kalsat illat olisi jo vaikuttaneet mielialaan. Kyllä sen huomaa, että syksy on jo täällä.

En ole mitenkään niitä ihmisiä, jotka tykkäävät kääriytyä huopaan ja sytytellä kynttilöitä, ja sitten uskotella itselleni että hei, ihan kivaa tämäkin on. Ei se minusta vaan sitä ole, vaikka sytyttäisin niitä tuhat.





Vuosi sitten olimme juuri päässeet sairaalasta pois lapsen kanssa, ja hoitelimme ihan viimeisiä lähtövalmisteluja ennen road tripiä halki Euroopan, kohti talvea tuolla juntti-Suomen mekassa, Fuengirolassa.

Lähtöfiilikset olivat kauhunsekaiset. Vaikka maailmanympärimatkakin on tehtynä, Fuge oli tuntematonta territooriota, ja mietimme kovin olikohan tämä virhe. Viihtyisimmekö? Olisiko siellä mitään meille?

Kävi ilmi, että Espanjan Aurinkorannikko tarjosi puitteet yhteen elämämme parhaista talvista. Että siellähän arki tuntui lomalta, ei tarvinnut pukea kiukustuvaa vauvaa paksuihin vaatteisiin, ja itse kääriytyä villapalttooseen. Valoa, aurinkoa ja värejä riitti melkeinpä jokaiselle päivälle. Ulos saattoi lähteä melkeinpä joka päivä t-paidassa ja shortseissa.




Koko Aurinkorannikko ja sen ympäristö olikin täynnä järjettömän hienoja kohteita. Seikkailimme milloin vuorilla, milloin viinitiloilla, milloin harrastimme kulttuuria kaupungissa. Tai kävimme vain rantajoogassa, tai juoksulenkillä rantabulevardilla. Tai syömässä, tai nautimme tuoreita mangoja ja mansikoita aamiaisella aurinkoisella terassilla. Arki todellakin tuntui jouhevammalta, ja monella tapaa vain paremmalta. Aika moni muukin suomalainen on sen hienouden huomannut.

Kai se pitää ääneenkin sanoa: elämä tuntui ehkä noin kymmenentuhatta kertaa kivemmalta kuin marraskuisessa Suomessa.




Ja ne suomalaiset siellä, eihän ne olletkaan juntteja - ainakaan kaikki. Tai ehkä minustakin oli tullut sellainen. Mene ja tiedä. Erityisen ihanaa oli saada ympärilleen samanhenkisistä tyypeistä koostuva naisporukka, jonka kanssa tehdä kaikkea ja pitää hauskaa.


Kävellessäni täällä Helsingissä keskellä huikeaa syksyn väriloistoa (ja välillä keskellä rankkasateita) olo on ollut kovin ristiriitainen. Toisaalta haluaisin vain jäädä Suomeen ja asettautua pysyvästi johonkin. Jatkuva muuttaminen asunnosta toiseen, ja ensinnäkin sopivan asunnon etsiminen aina edellisen vuokrasopimuksen loppumista kohden ei ole erityisen rentouttavaa, erityisesti parin lapsen kanssa. En oikeastaan jaksaisi pakata näitä kamoja taas kerran noihin meidän vihreisiin muuttolaatikoihin ja miettiä mikä lähtee ja mikä jää. Haluaisin vain olla ilman säätöä. En ehkä niinkään Suomessa, mutta jossain. Pysyvästi.




Toisaalta sydän on huutanut jo kuukausitolkulla takaisin Fugeen. Iskemään paljaat varpaat pehmeään hiekkaan, katsomaan noita auringonnousuja huojuvien palmujen kehystäessä näyttämöä. Huolettomana lähtemään kotoa kesävaatteissa, ehkä rantakahvilaan kahville tai viinilasilliselle, ehkä tiistaimarkkinoille ostamaan tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ehkä tapaamaan ystävää, tai vaan perheen kanssa lorvimaan. Auringon paistaessa kasvoille. Sen säteiden lämmittäessä meitä mukavasti. Luonnon maalatessa kaikilla paletin väreillä.

Sieluni janoaa niitä maisemia, niitä kulmia, sitä fiilistä. Minusta tuntuu, että täällä Suomen syksyssä kuolen joka päivä vähän enemmän, pala palalta.




Ja tiedättekö mitä? 16 päivää lähtöön on, laskin ihan itse. Me vietetään taas tämä talvi Fuengirolassa.


Kohta maisemat näyttävät taas enemmänkin tältä. Tervetuloa mukaan matkaan.♥











PS. Tästä eteenpäin pidämme kerran viikossa fb-sivuillamme livelähetyksen, eli näet meidän kuulumisia ja eloa ihan viiideolla. Myöhemmin määrittelemme sille ihan tarkan ajan, mutta näissä muuttolähtöhässäköissä otetaan tässä vaiheessa kun ehditään. Liity siis iloiseen seuraamme fb-sivuillamme päästäksesi osaksi tätä viikottaista spektaakkelia!

PPS. Tänä vuonna meillä on ihan mielettömän siisti kämppä Fugessa, ja elämä vähän eri mallilla muutenkin! Siitä sitten myöhemmin lisää. :)



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


12 kommenttia:

  1. Ihanaa ❤️ Miun viime talvinen piristykseni oli lukea teidän kuulumisia sieltä, ja vaikka välillä isostikin kateus korvissa luin teidän blogianne miehellenikin ääneen, on mahtavaa, että jotkut pystyy tekemään tällaista ja antaa aihetta myös itselle unelmoida, että ehkä joku vuosi myös mekin. ❤️ Tsemppiä ja kovasti ja fuge-elämän ihanuuksia puolestanne odottaen! Tää blogi on ihanaa luettavaa ja piristys kaamoksen ja väsyneen mielen keskellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten kiva kommentti! <3

      Kateushan voi olla sellainen katalyyttinen voima, jonka kautta sitten itse toteuttaa haaveitaan. :) Toivotaan, että pääsette mielummin ennemmin kuin myöhemmin kokemaan ne!

      Poista
  2. Itse kyllä valitsisin aurinkorannikolta jonkun muun paikan kuin Fugen, jossa asua. Siellä on niin paljon muita hienoja paikkoja. Talvi aurinkorannikolla on päivisin ihana, mutta yöllä jäätyy myös sisälle asuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkorannikolla on tosissaan ihan järjettömän hienoja paikkoja. Meidän elämää määrittää tällä hetkellä muun muassa esikoisen koulu, ja se, että haluamme arjen olevan toimivaa ja jouhevaa. Muualla asuessa joko koulukuviot menisi kokonaan uusiksi, tai vaihtoehtoisesti vienti- ja hakumatkat tulisivat kovin pitkiksi. Siksi Fuge.

      Meille on osunut onneksi ihan lämmin asunto viime vuonna, ja tänä vuonna varsinainen aurinkokämppä, joten kylmyyttä ei olla onneksi juurikaan koettu, vaikka ollaan muiltakin sellaisesta kuultu. Harvassa maassahan tosin on niin tiivitä ja hyvin lämmitettyjä asuntoja kuin Suomessa.

      Poista
  3. Ihanaa! Päivän piristys lukea niitä teidän tarinoita. Nauttikaahan viimehetkistä sateisessa Suomessa ja kohta tämäkin muuttolintu on alustamassa talvilähtöä Espanjan lämpöön, valoon ja rentoon tunnelmaan. Ensin vaan täytyy löytää asunto ����❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kovasti asunnon etsintään - ei ole ihan helppo rasti se!

      Espanja on aivan ihana. <3

      Poista
  4. Hih, ihan mieletöntä! Olen onnellinen teidän puolesta! Juuri yhtenä päivänä pohdiskelin, että olettekohan vielä lähdössä lämpimiin maisemiin talveksi ja nyt sydämeni hypähti ilosta, kun luin, että kyllä olette! Kuten ensimmäinen kommentoija sen sanoikin, niin blogisi ja tietty kaikki Espanja-päivityksesi on oikea piristys kaamoksen keskellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten ihana kuulla! <3 Siellähän me nyt, kun on vielä mahdollista. Saa nähdä mitä tuleman pitää jatkossa. :)

      Poista
  5. Meillä inspiroiduttiin myös teidän viime talven matkasta tosi paljon. Se kiteytyi yhteen loskaiseen aamuun ja kahden sanan mittaiseen keskusteluun koiria ulkoiluttaessa: "Fugeen?" "Joooo!" Mutta ei ihan vielä tänä talvena kuitenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, en kestä! <3 Kuulkaa, kyllä se kannattaa jos yhtään kärsii näistä pimeistä päivistä, öistä ja mitä näitä nyt on. Ja harmaasta ja loskasta. Ihanaa, huikeeta ja kaikkea! :)

      Poista
  6. Hyvää reissua teille!
    Ja kuten aiemmatkin ovat kommentoineet, täällä Suomen pimeydessä odotetaan kovasti postauksia ja valoisia kuvia! Eikä kannata yhtään ajatella, että johan me tästä viime vuonna kerrottiin, vaan miettiä mieluummin myös lukijoidenne yhteisen hyvän ja mielenterveyden kannalta ��! Eli kaikki pako Suomen talviarjesta kiinnostaa kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa! Hei, luvataan laittaa teille kaikenlaista tänäkin talvena, koska meillä jäi ihan hirveästi näkemättä ja kokematta viime talvena. :) Härifrån tvättas siis!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!