Tapahtui viimeisen kahden kuukauden aikana...

Joskus luin sellaisen hassunhauskan sanonnan missä kerrottiin että "life happens while you're busy making other plans". Että kaikenlaista sitä voi pieni ihmisraasu suunnitella, mutta sillä välin elämä tekee ihan omat suunnitelmat ja viisveisaa muusta. Valtameriaalto pyyhkäisee yli pienen ihmisen tahdon ja suunnitelmallisuuden mennen tullen ja vie minne sitten koskaan haluaakaan viedä.


Niinpä. Niinhän se elämä menee, sen huomaa jossain vaiheessa. On turha yrittää pyristellä vastaan, ja kuvitella että kaikki menee kuten elokuvissa.

Parin viikon aikana on somekanavissa kiertänyt "mitä olet tehnyt viimeisen vuosikymmenen aikana". Palataan siihen vielä myöhemmin tämän vuoden puolella, mutta ihan ensimmäisenä kysyisin että mitä olet tehnyt viimeisen kahden kuukauden aikana? Kerro ihmeessä, sillä minä aion nyt vähän avautua.

Olen ihan ekana tehnyt suunnitelmia. Hiton hienoja suunnitelmia, jonka avulla elämästä tulee ihan älyttömän siistiä ja makeeta ja rentoa ja kaikkea. Arvatkaapa mitä sitten on tapahtunut? Jep. Elämä.

Koska listat on hirveän havainnollistavia, teen nyt kuitenkin sellaisen kaikesta siitä, mitä viimeisen kahden kuukauden aikana on tapahtunut.


Olen....

1. juhlinut ystävän nelikymppisiä Helsingissä.
2. juhlinut ystävän nelikymppisiä Tallinnassa.
3. juhlinut toisen ystävän nelikymppisiä Helsingissä.

4. muuttanut perheen ja kamat uuteen asuntoon yhden näiden nelikymppisten jälkeisenä päivänä. Rairai.

5. aloittanut uudessa työpaikassa.
6. järjestellyt kuopuksen hoitokuviot uusiksi, koska kaupungin tarjoamalla päivähoitosijainnilla työmatkaa olisi tullut lisää jotain 1,5-2h päivään. Eri kätevää.
7. käynyt työmatkalla Ruotsissa.

8. käynyt noin kymmenessä asuntonäytössä.
9. tehnyt tarjouksen kolmesta ja ostanut yhden.
10. hankkinut siihen vuokralaisen meidän Espanja-ajaksi.
11. järjestellyt asunnon remonttikuviot ja -tekijät.
12. hankkinut remonttitarpeet.
13. kokenut aikamoisen takaiskun, kun asuntoon tuli vesivahinko.
14. järjestellyt asioita vesivahingon tiimoilta, joka on aika paljon hankaloittanut koko kuviota.

15. pohtinut ostaisimmeko vielä toisenkin asunnon perheelle ja paneutunut siihen prosessiin ja kohteeseen.

16. tehnyt jatkuvasti samalla töitä, uudessa työpaikassa.

17. hoitanut lasten harrastukset, niiden hengissäpitämisen, ruokkimisen, pyykit, vaatteet, you name it.

18. hoitanut kipeän lapsen lääkärit, labrat, lääkkeet ja hoidot. Kiitollisena siitä, että kaikki on hengissä eikä kukaan ei ole joutunut sairaalaan toisin kuin viime vuonna tähän aikaan.

19. pakannut puolet uuden asunnon tavaroista uudestaan, koska kohta lähdemme Espanjaan talveksi ja suunnitellut lopun pakkaamisen aikataulun.
20. järjestellyt perheen vakuutuskuviot kuntoon.

21. järjestellyt työnantajan kanssa työkuviot talveksi (ei ihan mikään pieni juttu yksistään).
22. järjestellyt esikoisen koulukuviot sekä Suomen että Espanjan koulun suuntaan.

23. kärsinyt pahasta treeni- ja ystäväajan puutteesta.
24. juonut ihan liian monta pakkausolutta, koska tämä neljäs muutto vuoden sisään ottaa päähän aika paljon prosessina.

25. lähettänyt ehkä noin viisikymmentä Wilmaviestiä. Sähköposteja en uskalla laskea.

26. järjestellyt joulukuussa tapahtuvia pyöreiden juhlia Espanjaan.

Kun joku puhuu ruuhkavuosista, samaistun todella vahvasti. Toisaalta, osa asioista on itseaiheutettua - kuka käski haluta Espanjan auringon alle talveksi. Rehellisyyden nimissä täytyy tietysti myös mainita, että osan asioista on hoitanut tuo oiva toinen puoliskoni Miika. Ihan kokonaan en vastaa meidän perheen asioista kuitenkaan.

Sitten toisaalta, vaikka tilanne ei ole mitenkään ideaali kaiken kuormituksen osalta, pyrin ajattelemaan että kaikki tämä vie meitä eteenpäin sinne minne halutaankin. Että oikeastaanhan tämä on ihan hyvä asia, että asiat ovat näin.

Eli ihan levällään. :D

Mutta tiedättekö mikä on aika ihanaa? Me tiedetään jo, että kun keväällä palataan takaisin Suomeen, meillä on oma asunto, ihana pieni pesä minne palata ja asettua. Se on oikeasti superkiva, eikä sen takia melkein meinaa malttaa edes lähteä.

Mutta tämä on se, joka ilahduttaa eniten: EI ENÄÄ YHTÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ MUUTTOA.

Meillä on nyt koti.

Ja sitten tämä: 13 päivää lähtöön on! 


Sokerina pohjalla; koska lupasin viikottaisen livevideon fb:n puolella, tervetuloa mukaan meidän lauantain aamupalalle. En vielä tiedä mihin aikaan se tapahtuu, mutta toivottavasti mahdollisimman myöhään, hyvinnukuttujen unien jälkeen.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?