perjantai 29. marraskuuta 2019

Eräs marraskuinen ilta - eli arkea ja arjesta Fuengirolassa


Monet tulevat Fuengirolaan viettämään lokoisia lomapäiviä pidemmäksikin aika. Aika monet siinä vaiheessa kun eläkepäivät ovat alkaneet tai vähintäänkin häämöttää. Silloin ehtii ja näkee juuri niin paljon kuin haluaa ja jaksaa. Ei ole niin sidoksissa muihin aikatauluihin, eikä tarvitse huomioida esimerkiksi jälkikasvun tarpeita. Voi olla ja mennä ja viilettää ihan omia aikataulujaan, tai olla viilettämättä jos haluaa.




Hyvä esimerkki tästä on Samppanjaa muovimukista -blogin Anne, joka pystyy olemaan täällä Aurinkorannikolla pidempiäkin aikoja ilman työ- tai muitakaan velvotteita. Tai vähän lyhyemmän aikaa talvipakoa viettävä Sopusointuja -blogin Maarit. Tapaamme välillä bloggaajaporukalla viinin ja ruoan merkeissä ja vaihdamme kuulumisia, ja onkin hauska vertailla, miten erilaisia päivät ovat.

Kippis vaan sinne! :)

(menossa mukana myös Ida Adelia ja Riika Nick Artin Riika)



Jos viime talvena minulla oli paljon vapaammat aikataulut, koska vietin pääasiassa aikaa perheen kuopuksen kanssa kotona (eli useimmiten päivät ulkona eri paikoissa), rytmitti vauvakin ja hänen ruoka- ja unitarpeet kuitenkin päiviä. Samoin esikoisen koulun viennit ja noudot aikatauluttivat arkea omalta osaltaan.

Alle 12-vuotiaat eivät saa kävellä yksin koulumatkoja tai muutenkaan liikkua vapaasti Espanjassa.





Erityisen haastavaksi koulumatkat osoittautuivat niinä viikkoina, joina Miika oli Suomessa, ja olisi pitänyt olla hakemassa esikoista samaan aikaan kun kuopus veteli sikeitä sängyssä kotona. Onneksi täällä Fugessa muodostui nopeasti turvaverkosto, jolta sai apuja juuri tällaisissa periaatteessa pienissä, mutta silti merkittävissä asioissa.

Ei sitä oikein viitsi vauvaa jättää yksin kotiin, vaikka miten olisi vain vartin poissa.




Tänä vuonna olemme molemmat perheen vanhemmat kiinni päivisin. Hoitovastuuta olemme kuitenkin kuopuksen osalta jakaneet, eikä kumpikaan tee hommia täysipäiväisesti. Se on molemmille helpottavaa - on omia asioita, mutta myös vapaata enemmän perheen kanssa.

Erityisesti Miika pääsee tänä talvena nauttimaan aurinkoisista päivistä enemmän ihan vaikka rannalla tai paseolla, eli rantabulevardilla.

Huolimatta siitä, että täälläkin on koko arkipaletti pyöritettävänä, on elämä kevyempää, iloisempaa ja helpompaa kuin Suomessa. Etäisyydet ovat kaikkialle lyhyet ja ihan kävelymatkan päässä, jokaisen talon alakerrassa on oma pieni korttelikahvila vähintään, rantabulevardilla ihmiset hymyilevät, aurinko paistaa ja meri kimaltelee kauniina.

Kouluun ei oikeasti kävele edes kymmentä minuuttia, viidessä ehtii ihan hyvin jos hieman kiiruhtaa.

Haen yleensä aamukahvin joko alakerran kuppilasta, tai koulumatkalta. Tuttuja tulee vastaan rantabulevardilla melkein väistämättä aina, kun sinne menee kävelemään.




Mutta tietysti valo, värit ja lämpö tekevät vaan kaikesta mukavampaa.

Erä marraskuinen ilta tällä viikolla hoidimme ihan normaaleja arkijuttuja. Tehtiin ruoka, syötiin, Bella hoiti läksynsä, käytiin kaupassa. Kaikkea sellaista, mitä nyt vaan pitää tehdä. Koska ilta oli kaunis, päätimme lähteä vielä ulkoilemaan rannalle.

Ei paksuja haalareita, tuskaisia känkkäitkuja kun kutittaa ja kuumottaa seistä sisällä odottamassa lähtöä. Heitettiin vaan kengät jalkaan ja lähdettiin ulos. Paljain varpain mentiin rannalla hiekassa leikkipaikalla ja sen läheisyydessä.

Minä lyhythihaisessa, lapset pitkähihaisissa, kevyissä paidoissaan.





Katseltiin auringonlaskuakin, miten keltaiset, punaiset ja pastellit värjäävät taivasta. Tai heiteltiin iloisina hiekkaa ilmaan, ja ehkä vähän hiuksiin. Kierittiin siinä vielä kun se oli lämmintä.

Minä mietin että tämä on sitä arjen luksusta. Vaikka ruuhkavuosia pyöritetään maasta ja paikasta riippumatta ihan samalla tavalla, täällä se vaan tuntuu niin paljon mukavammalta.

Olin niin kiitollinen mielessäni siitä, että asiat on saatu järjestymään näin.






Se tästä tekee niin hienoa, vaikkei joka päivä ehdi tuntitolkulla kävellä paseota pitkin tai kokeilla uusia ravintoloita. Jotkut päivät ollaan iloisia siitä, että selvittiin taas hengissä tästä.

Mutta on nämä aika ihania, nämä marraskuiset illat.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


2 kommenttia:

  1. Melkein liikutuin...kyyneliin...tosi ihanaa elämää --tiedän tunteen...

    VastaaPoista
  2. On ihan huippua, että teillä on mahdollisuus tähän - nauttikaa siitä täysin siemauksen ja hyvällä omalla tunnolla, kuten varmasti teettekin.

    Olen niin onnellinen, että mekin olemme saaneet nauttia marraskuusta ja sen ihanista illoista täällä. Katsella kun taivas muuttaa väriään auringon hiipuessa. Istuskella - ja syödäkin - ulkona vielä illansuussa ilman toppatakkeja ja vällyjä. Meillä tämä on tosin ollut vain lomaa vaikkakin vähän pidempi. Just tänään pohdittiin, että vielä voisi olla parikin viikkoa, mutta ehkä ensi vuonna taas.

    Tämä reissu jätti kivat muistot myös siksi, että tiemme kohtasivat!

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!