Iho muistaa kaiken - nauti auringosta, mutta tee se järkevästi!

*kaupallinen yhteistyö STUKin kanssa*

Siitä ei ole kovinkaan montaa vuotta, kun yhtäkkiä tilastot alkoivat kertoa karua tarinaa: ihosyöpien määrä lisääntyi hurjasti. Tilastojen mukaan todennäköisimmin ihosyöpä iskee vähän ikääntyneempään ihmiseen, joka on vuosien saatossa ehtinyt altistua haitalliselle uv-säteilylle pidempään, enemmän ja vähemmän suojattuna. Ei ole kuitenkaan ennen kuulumatonta, että sellainen iskee ihan nuoreenkin tyyppiin.

Tilastouutisen myötä myös media kiinnostui asiasta, ja kiinnostuu yhä edelleen, eritoten Suomen kesän kynnyksellä. Suojautuminen ei kuitenkaan ole tarpeellista vain kesällä, vaan ihan läpi vuoden - erityisesti jos Suomen talvea lähtee pakoon aurinkoisemmille maille esimerkiksi lomien aikaan. Myös valoa heijastavat talvihanget kasvattavat riskiä polttaa itsensä Suomessakin talvella.

Aurinkoa ei kuitenkaan kokonaan pidä välttää, sillä siitä saa D-vitamiinia, ja kohentaahan se mielialaakin valtavasti. Pitää vaan tietää, miten siitä nautitaan oikein.

On kieltämättä käynyt mielessä täällä Espanjan auringon alla talvehtiessa, että vaikka tänne tullaan nimenomaan siksi, että saa talvisaikaankin aurinkoa ja valoa, miten se pitkällä tähtäimellä vaikuttaa ihoon ja terveyteen muutenkin kuin positiivisesti? Olen ollut kovin tarkka siitä, ettei kukaan perheestä liiku ulkona ilman oikeanlaista suojausta. Iho nimittäin muistaa kaiken - eritoten palamiset ja liiallisen auringonoton. Tehnyttä ei sen osalta saa tekemättömäksi.

Ihosyöpiä diagnosoidaan Suomessa vuosittain noin 14 000. Tavallisimpia ihosyöpiä on kolmea eri laatua; enemmän tunnettu melanooma, ja vähemmän tunnetut okasolusyöpä ja basaliooma. Kaikkia hoidetaan suurin piirtein samalla tavalla ja parantumisennuste on syöväksi suhteellisen hyvä, mutta hoitoprosessi tietysti rankka. Melanoomaa todetaan eniten yli 60-vuotiailla, jotka ovatkin sen takia suurin riskiryhmä, mutta erityisesti nuoremmat naiset ovat suhteessa liian hyvin edustettuna näissä lukemissa.

Enkä ihmettele.

Joskus aikoinaan ennen parisuhteita ja perheitä minulla ja ystävättärelläni oli tapana lomailla yhdessä. Aika usein panostimme rantalomiin, ja maksimoimme paitsi lötköilyn, myös auringossa makaamisen. Hankimme tarkoituksella mahdollisimman hyvän värin nahkaan, ja päivän päätteeksi saatoimme istua vertailemassa käsivarsiamme ja sitä kumpi oli ehtinyt saamaan tummemman sävyn. Jos sattui kärähtämään, se ei paljoa menoa haitannut, koska "tän päivän puna on huomispäivän bruna". Meillä oli rusketukselle jopa ihan oma nimi; 'kateusrusketus'.

Palattuamme Suomeen lähdimme yleensä mahdollisimman valkoisissa vaatteissa radalle näyttämään kateusrusketustamme.

Enkä voi valehdella etten kö tykkäisi nykyäänkin siitä, että iholla on kevyt pintaväri. Tuntuu siltä, että valkoinen (erityisesti tietyistä paikoista höllyvä) keho ei ole ihan yhtä kaunis kuin kevyesti ruskettunut. Mutta olemme tulleet kauas noista ajoista, jolloin auringossa maattiin tuntitolkulla, ja väriä pyrittiin syventämään erilaisilla öljyillä, ja mietittiin onkohan suojakertoimia aurinkorasvassa liikaa. Me silloin nuoret naiset.

Suhtautuminen aurinkoon ja rusketukseen on muuttunut yllättävänkin nopeasti. Ja hyvä niin.

Onko peli menetetty jo aiempien kateusrusketusten ja palamisten takia?

STUKin tarkastaja ja UV-säteilyn asiantuntija Anne Höytö valaa minuun uskoa; vaikka iho on altistunut UV-säteilylle aiemmin, ei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa suojautumista, ja se kannattaa aina.

"Ei ole tarkoitus luoda pelkoa aurinkoa kohtaan. Siitä saa ja pitää nauttia, mutta suojakertoimet, kohtuus ja mahdollisesti ihoa suojaavat vaatteet on hyvä muistaa", Höytö kertoo.

Mitä pidempiaikaista altistus on ollut, ja mitä useammin on palanut, sitä tärkeämpää on suhtautua tähän asian vaativalla vakavuudella. Mietin itse lapsuudenkesiä, jolloin suojautuminen ei ollut niin justiinsa, ja toisaalta kaikkia nuoruusvuosia ja vähän aikuisempiakin, kun olemme matkailleet pääasiassa aina auringon alla. Altistuminen on varmasti ollut ihan jonkinlaista.

Eivätkä nämä talvet Espanjan auringon alla yhtään vähennä sitä.

"Suomalainen iho ei yleensä ole erityisen tumma pohjaväriltään, joka tarkoittaa sitä, että se altistuu herkemmin solumuutoksille. Tummempihipiäisillä tavataan harvemmin ihosyöpää, koska ihonväri suojaa palamiselta", säteilyn asiantuntija Höytö kertoo.


Yleinen harhausko on kuulemma, että itse rusketus suojaisi palamiselta ja solumuutoksilta. Ruskettunut iho on oikeastaan jo merkki siitä, että iho on altistunut säteilylle ja muutoksille. Höydön sanat pistävät miettimään entistä enemmän; vaikka oma asenteeni on jo muuttunut, enkä enää tavoittele kateusrusketusta lomiltani, vaan pikemminkin kokemuksia, ruokaa ja aktiivista elämää esimerkiksi patikoimalla tai pyöräilemällä luonnon helmassa ja kauniissa maisemissa, on silloinkin tietysti suojauduttava.

Ja haluanko ihan oikeasti ottaa riskin saada ihosyöpää vain siksi, että rusketus on tällä hetkellä silmissäni hyvännäköinen?

Niinpä. Suurin muutos pitää tapahtua pään sisällä ja asenteessa.

Pitääkö pilviselläkin suojautua? Mistä tietää koska on riski palaa?

Olin seitsemännellä kuulla raskaana, ja vietimme babymoonia Malesiassa saarella nimeltä Lang Tengah. Ihana, pieni paratiisisaari tropiikissa, missä minä sain lukea kirjoja ja vaan hengailla pienen vatsani kanssa ja Miika pääsi toteuttamaan itseään lempiharrastuksen, sukeltamisen tiimoilta päivittäin. Eräs päivä Miika lähti niin aikaisin aamusta sukeltamaan, ettei rasvannut selkääni.

Ulkona oli kuitenkin kovin pilvistä, eikä aurinkoa näkynyt joten rasvasin itseni muutoin ja menin lojumaan altaalle. En erityisen paljon maannut sattuneesta syystä mahallani, mutta illasta lopputulos oli kovin ikävä - selkä oli täysin punainen ja nukkuminen vaikeaa seuraavat pari yötä.

Päätin, että jatkossa en anna pilvien hämätä koskaan.

STUKin Anne Höytö vahvistaa ajatukseni pilvisestä kelistä - se ei yksistään suojaa säteilyltä. Säteily riippuu auringon sijainnista ja kellonajasta, ja myöskin maasta. Pilvisenä päivänä voi palaa ihan yhtä lailla kuin suorassa paisteessakin. Tärkeintä olisi seurata paikkakuntakohtaista UV-indeksiä.

Näitä kerrotaan jo kesäisin Suomessa uutisissakin ja monessa nettipalvelussa. Kun indeksi on kolme tai enemmän, kannattaa suojautua hyvin. Tämä pätee myös kirkkailla, lumisilla hangilla, jolloin säteet heijastelevat lumesta vahvasti, vaikka indeksiluku olisi pienempi.

Huomasin itse, että Forecan sää-äppi kertoo myös UV-indeksin, mutta tarkempaa tietoa saa esimerkiksi UV Index Now- ja UV Index Global -puhelinäpeistä. Ne kertovat myös miten kannatta pukeutua ja suojautua tarkemmin. Voimakkaimmillaan aurinko on keskipäivällä, ja 11 ja 15 välillä jatkuvaa altistumista tulisi välttää. STUKin ohje onkin että mielummin kannattaa suojautua varmuudeksi vähän enemmän kuin liian vähän.

Miten suojautuu aikuinen? Entä lapsi? Vaatteet, rasva, hattu ja lasit ovat must!

Olen aika tottunut siihen, että ulos mennessä täällä Espanjassa aurinkoisena päivänä aina rasvataan ja mietitään eritoten etteivät lapset pala auringossa. Olen myös alkanut jankuttaa Miikalle suojautumisesta rasvalla enemmän, sillä mies ei ole erityisesti siitä välittänyt. Haluan kuitenkin minimoida riskit aviomiehen ja lasten isän menettämisestä niinkin hölmön syyn kuin rasvaamatta jättämisen takia.

Se, että pyydän rasvaamaan, on merkki siitä että välitän. Ja välitän ihan tosi paljon.

Syynään lisäksi miehen luomimuutoksia kehossa vähintään yhtä suurella pieteetillä kuin omiani. Niin kuulemma onkin hyvä tehdä, ja jeesiä eritoten sellaisten paikkojen kanssa, minne ihminen itse ei näe, esimerkiksi selästä.

Lasten ja aikuisten suojautumisella ei oikeastaan ole merkittäviä eroja - molemmat vaativat yhtä lailla suojaa. Aikuisten ja lasten ero on lähinnä se, että lasten iho on ohuempi, ja se palaa nopeammin ja herkemmin. Siksi sen suojautumisen kanssa pitää olla erityisen tarkka.


Tärkeimmät keinot suojautua ovat vaatteet, hattu, aurinkorasva, aurinkolasit ja varjoon vetäytyminen. Eri vaatteilla on eri suojaominaisuudet - värikäs ja paksu kangas suojaa vaaleaa ja ohutta paremmin. Vaaleiden vaatteiden kanssa kannattaa mahdollisesti myös laittaa aurinkorasvaa ohuen ja vaalean vaatteen alle.

Aurinkorasvoilla ei merkillä oikeastaan ole eroa, kunhan se suojaa niin UVA- kuin UVB-säteilyltä. Merkintä säteilysuojasta pitäisi löytyä pullosta itsestään, ne kannattaa siis syynätä tarkasti. Kertoimet rasvoissa pitäisi olla vähintään 30, lapsilla mielellään 50. Muuten voi etsiä itseään miellyttävän voiteen.

Itse vinkkaisin sen verran, että eritoten kaikkialla Aasiassa ei löydy ainakaan lapsille sopivia rasvoja, joten kannattaa katsoa Suomesta sopivat pidemmille matkoille mukaan.

Alle 1-vuotialle (ja joidenkin lähteiden mukaan alle 2-vuotiaille) ei suositella lainkaan aurinkorasvaa, ja lapsille suositellaan muutenkin mieluummin fysikaalista aurinkorasvaa käytettäväksi. Fysikaalinen suoja muodostaa ihon pinnalle säteitä heijastavan suojan, ja se on sopiva erityisesti herkkäihoisille.

Vaihtoehtona on käyttää kemiallista aurinkosuojaa.

Olen olosuhteiden pakosta rasvannut ihan vauvaakin - esimerkiksi kesällä Saimaalla veneillessä auringonsäteeet peilautuvat voimakkaasti myös vedestä, joten aurinkoa on mahdotonta välttää täysin, jos aikoo olla yhtään ulkona.

Anne Höytö sanoo että tietysti pienenkin rasvaaminen on parempi juttu kuin palaminen. Jos vaihtoehto on suojata ihoa tai palaa, on valinta ilmiselvä - lasta ei saisi päästää koskaan palamaan. Saan synninpäästön aiheessa. Huh.

Harvat tai ohuet hiukset altistavat tietysti myös päänahan palamisen, joten pää kannattaa suojata paitsi siksi, myös auringonpistoksen varalta. Usein eritoten miesten hattuvalinta on lippis, ja tuolloin kannattaa huolella rasvata tietysti niska. Myös esimerkiksi hiusten jakauskohta saattaa ikävästi palaa, jos siinä ei ole joko rasvaa tai hattua suojaamassa.

Höytö muistuttaa minua viimeiseksi myös silmistä.

"On itseasiassa aika yleistä, ettei silmiä muisteta suojata, vaikka nekin ovat kovin herkät. Säteily saattaa aiheuttaa myös kaihia silmiin. Erityisesti lasten silmät ovat herkät. Lapsen silmän mykiö on kirkkaampi, joten UV-säteilyä pääsee tunkeutumaan enemmän silmään. Iän myötä mykiö samenee esimerkiksi juuri UV-säteilylle altistumisen vaikutuksesta, jolloin säteilyä ei pääse yhtä paljon läpi. Liika valo ja säteily voi vaurioittaa ne iäksi."

Olemme itse hankkineet lisäksi rantaleikkejä varten UV-teltan. Sellainen on lapsilla ollut itseasiassa aina matkasängyn muodossa, jonka päälle saa laitettua suojan. Telttasänky on ollut hyvä suoja yöllä hyönteisiä ja päivällä säteilyä vastaan, ja se on kertaalleen kiertänyt maailmankin esikoista suojaten.

Tähän vähän isompaan telttaan mahtuu myös aikuinen, joten se on aika mukava lisä rannalla. Parhaimmillan siellä voi vedellä päiväunet.

Aurinko on ihana asia. Eritoten Suomessa sitä ei liikaa näy kaikkina vuodenaikoina, tämän vuoden marraskuussa kuulemma 17,5 tuntia.. Kuten vähän kaiken kanssa, siitäkin kannattaa kuitenkin nauttia kohtuudella ja jonkinlaisella kunnioituksella, silloin kun aurinkoa piisaa.

Jäin miettimään mikä olisi paras tapa muotoilla ajatukseni tästä aiheesta. Ehkäpä se olisi se, ettei kenenkään pitäisi menettää äitiä, isää, ukkia, mummia, lasta, ystävää tai ketään läheistä sen takia, että on ollut liian laiska suojaamaan itseään aurinkosuojavoiteella tai vaatteilla, kun asia olisi ollut vältettävissä järkevämmällä käyttäytymisellä. Minä en ainakaan halua menettää ketään tällaisen asian takia.

Siksi jatkan paitsi silkkisten silitysten jakamista kaikille perheen jäsenille, myös jankuttamista aurinkosuojavoiteesta uloslähtiessä Miikalle - välittämisestä ja rakkaudesta.

Iho nimittäin muistaa kaiken.

Lisätietoja:

Lue lisää STUKin omilta sivuilta säteilystä ja sen haitoista

Lasten sähköinen Oppi & Ilo puuhakirja, STUKin kanssa yhteistyössä tehty, jonka avulla voi keskustella myös auringolta suojautumisesta. - Lasten Oppi&ilo-puuhakirja

Säteilyturvakeskus (STUK) on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan viranomainen, joka valvoo säteily- ja ydinturvallisuutta Suomessa. STUKin tavoitteena on ihmisten, yhteiskunnan, ympäristön ja tulevien sukupolvien suojelu säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Palveluksessasi on noin 340 työlleen ja suomalaisten turvallisuudelle omistautunutta ammattilaista.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?