tiistai 24. joulukuuta 2019

Tänä jouluna valitsemme lapsille lahjaksi tulevaisuuden ja ehkä myös Australian


Joulu ei ole koskaan ollut lempijuhlani. Oikeastaan se on ajoittain jopa ollut ahdistavin juhla vuodessa. Ei niin, että juhlinnoissa olisi koskaan ollut mitään vikaa, mutta koko pyhän jälkeen on vaivannut jonkin asteinen tyhjyys. Itse juhla on oikeammin pelkkää odotusten rakentamista, ja kaikki arvopohjaiset asiat mitä joulun kuuluisi edustaa, ei pitäisi keskittyä vain yhteen pyhään.

Rauhoittuminen, yhdessä olo, perheen ja läheisten kanssa vietetty aika, toisten muistaminen ja huomioiminen, heikommista huolehtiminen ja tärkeiden asioiden priorisointi ei pitäisi tapahtua vain kerran vuodessa. Näillä asioilla pitäisi olla arvoa aina.

Joulun jälkeenkin löytyy perhe, joka mielellään ottaisi vastaan ruokakassin, yksinäinen, jolle kutsu yhteiseen pöytään olisi suuri ilo, oma perhe kiittää varmasti muutoinkin yhteisestä ajasta, ja ystävälle voisi kertoa koska tahansa, että hän on mielessä ja tärkeä.

Jos etsit tästä postauksesta suurta joulun ylistystä ja ihanaa fiilistelyä, kannattaa ehkä sulkea jo tässä vaiheessa sivu.




Ison osan yhteisistä jouluista olemme viettäneet ulkomailla. Yksi syy on ollut tietysti loma-ajankohta ja matkailuinto, mutta osa varmasti myös sitä että jouluhössötystä on yksinkertaisesti ollut melkein pakko päästä karkuun. Kaupoissa soivat joulujinglet, ylitsepursuava tavarapaljous ja turhien lahjojen tarjoaminen ihmisille, joilla oikeasti on jo kaikkea, tuntuu ennemminkin ahdistavalta.

Siihen tapaan on ehtinyt tottua myös esikoinen, joka nyt lapsenintoisesti kyllä tykkää koristella piparkakkutalon ja syödä herkkuja, mutta joka ei varsinaisesti odota, että meiltä löytyisi edes kuusi mitä koristella, tai muutakaan joulukoristetta, ellei kynttilöitä lasketa.

Joulumieli tulee meille kaikille ihan muusta.

Ylipäänsä olemme panostaneet enemmän juuri siihen yhdessäoloon kuin Kiinassa epäeettisesti tuotettuun joulun muovikrääsään, jonka tarkoitus on rakentaa jonkinlaista tunnelmaa. Sen näkeminen omassa kodissa toisi ehkä ennemminkin pahan mielen kuin kivan fiiliksen jouluun, erityisesti nykyään kun on käynyt ilmi, että oikeastaan tarvitsisimme neljä maapalloa kattaaksemme globaalin kulutusjuhlan. En koskaan oikein lämmennyt ajatukselle susirumista jouluvillapaidoistakaan. Käytetäänkö niitä oikeasti muuhun, kuin yhteen kuvaan, joka pitää saada someen?

Se pistää miettimään entistä enemmän mikä on oikeastaan tarpeellista. Ei ainakaan orjatyövoimalla tuotettua 'joulufiilistä'.





Tänä vuonna olemme päätyneet antamaan perheen taaperolle yhden lahjan ja esikoiselle kaksi. Toinen lahja on lahjakortti yhdelle päivälle, jolloin hän saa päättää koko päivän mitä koko perhe tekee nyt joululomalla. Taapero on tähän vielä liian pieni.

Läheisiä olemme jo kieltäneet vuosikausia ostamasta muksuille tavaraa niin synttäreinä kuin juhlapyhinä. Sen sijan yöpymislahjakortit, metsäretket tai vaikka trampoliinipuistokäynnit ovat otettu suurella ilolla vastaan.

Voin kertoa, etten ole koskaan kuullut kenenkään muistelevan sitä, miten hyviä joulu- tai synttärimuistoja on jäänyt tavarasta. Sen sijan elämyksistä ja hetkiä yhdessä vietetystä ajasta on riittänyt juteltavaa useasti myöhemminkin.


Lisäksi en usko, että vaikka tavara tuntuisi nyt mieluisalta, kumpikaan lapsista kiittelisi myöhemmin elämässään sitä, että vanhemmat ovat olleet mukana tukemassa ilmastonmuutoksen vauhdittamista, ja heidän tulevaisuuden pilaamista jälkikäteen mietittynä turhalla tavaralla. Ilo avatusta paketista on lyhytjänteistä monella tapaa.


Tälläkin hetkellä koko Australia on käytännössä tulessa. Liian kuumasta ilmastosta johtuvat maastopalot uhkaavat kadottaa monta jo entuudesta uhanalaista eläinlajia. Ymmärtääkseni koalatkin ovat vaarassa. Tällä menolla niin saattaa olla ihan koko Australia.

Tämä ei ole normaalia. Korostan: tämä ei ole normaalia.





Maailma ei tarvitse enempää tavaraa. Maailma tarvitsee Australian koaloineen. Lapset tarvitsevat tulevaisuuden.


Joka vuosi olemme lahjoittaneet ns. joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna laitoimme ne, ja leijonaosan lahjarahoista Luonnonperintösäätiölle. Ostimme tuhat neliötä ikimetsää, joka toimii hiilinieluna, ja joka suojelee uhanalaisia lajeja myös Suomessa.

Compensatella kompensoimme luonnollisesti jo nykyisen elämämme hiilijalanjälkeä, ja ostimme myös menneisyyden paheista edes hieman puhtaamman omantunnon, kuukausittain. Ja koska tämä on blogi, joka käsittelee myös matkailua - jos on varaa ostaa matka, on todennäköisesti varaa myös kompensoida siitä muutama kymppi.


Sanotaan, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Toivottavasti ei. Tänään tai huomenna on ihan hyvä päivä ruuvata ajatuksia uuteen uskoon. Jos viimeisillä metreilläsi saat valita, kumpaa luulet haluavasi - lisää tavaraa vai lisää aikaa läheistesi kanssa?


Eniten toivotamme jouluun rauhallista ja rentoa yhdessä oloa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle tärkeitä. Tee hetkistä ikimuistoisia, ja nauti niistä täysin rinnoin. Se on joulua ja joulufiilistä parhaimmillaan.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



1 kommentti:

  1. Meillä on lahjat pääsääntöisesti käytännöllisiä (ompelen vaatteita, saippuaa, sukkia jne.) Sellaista jota tarvitaan. Lisäksi paketoin ne ompelemiini lahjapussukoihin (käytetään samoja joka vuosi) ja joulukalenterikin on mun tekemä. Nyt käytössä seitsemättä tahi kahdeksatta kertaa. Krääsää ei kannateta. Myös elämyksiä on paketoitu joka joulu. Synttärilahjalista on täällä (tuolla) Saksassa pakollinen, muuten tulee kaikkea turhaa, mutta ollaan keksitty leffalippuja pyytää ja sit käydään kaverin kanssa yhdessä leffassa. Toimiva konsepti (kunhan sen ajan vaan löytää, nyt pitäs löytää sellainen muistaakseni seitsemälle kaverille. Iloksemme näiden suosio on kasvanut viimeaikoina).

    Joulukoristeita ollaan ostettu puisia reissuista aina kun on sattunut löytymään (mieluusti paikan nimellä varustettuna. Nää on erityisesti Saksankielisissä maissa helppoja löytää). Kaukaisimmat kuusen koristeet (peltisenä/kankaisena) on Uudesta-Seelannista ja Ausseista. Ehkä meillä vielä joskus on se kuusikin... Saksassa sen ostaminen kun on myös ekoteko, kun tulevat läheltä ja kasvavat 10 vuotta ja sitten uudet tilalle kun on kaadettu. Jukkapalmu sen sijaan on koristeltu ainakin kerran.

    Epäsosiaalisena tyyppinä käyn joulun alla vain ruokakaupoissa ja joulumarkkinoilla (näillä joko suljen silmäni krääsältä tai vielä mielummin valitsen ne markkinat, joilla myydään käsitöitä yms.).

    Jostain luin, että Suomen metsät toimii auttamattoman huonosti hiilinieluna. Esim. Saksan metsät toimivat paljon paremmin (ilmasto suotuisampi). Silti en oikein luota saksalaisiin ikimetsä-projektityylisiin juttuihin. Tää on tää:”luottaisitko suomalaiseen?” (Tietysti!) mutta saksalaiseen luottaminen ei kyllä onnistu, kierompiakin ihmisiä on toki olemassa.

    Lopuksi vielä joulutorttuvinkki: Schärin lehtitaikinalla onnistuu tällainen poropeukalokin. Luumuhilloa varmaan löytyy sieltä teidän suomikaupasta (kaikki kun ei kestä paistamista).

    Ihanaa Joulua Teille! ❤️

    Ps. Itse olen useammankin joulun viettänyt yksin. Mulle joulu merkitseekin muuta kuin uskontosävytteistä ”lähimmäisenrakkautta”. Tuota uskontoa on tullut mietittyä muutenkin paljon. Baijerissa kun se on erittäin suuressa roolissa. Se kristityn lähimmäisenrakkaus ei tunnu riittävän muille uskontokuntien edustajille (muutoin kuin raamatulla päähän lyöden, eli jos toinen ottaa vastaan armahduksen, niin sitten on OK. Itsekin olen kristitty ollut (helluntailainen), nyttemmin en tunnusta enää mitään uskontoa ja samaa koetan omalleni myös opettaa. Ainakin hällä on useasta uskontokunnasta kavereita. Olemme keskustelleet todella paljon eri uskonnoista, niiden eroista, tavoista jne. Joulun kristillinen merkitys on tietysti kerrottu virheineen (Jeesushan syntyi kesällä) ja tietysti myös se on tiedossa, että jokainen Neidin kaveri ei joulua vietä uskonnollisista syistä). Joulu on mulle Aikaa rauhoittua ja nauttia, aikaa itselle (ja nyttemmin toki myös perheelle, meillä tosin perhe-aikaa on lukuisia tunteja ihan joka viikko). Olen myös viettänyt joulua tuikituntemattomien kanssa. Mikään jouluihminen en siis ole, mutta pidän perinteisistä jouluruuista kyllä. Ja lumesta!

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!