tiistai 31. joulukuuta 2019

Minä ja maailma astutaan uudelle vuosikymmenykselle - nämä kaikki asiat tapahtuivat kymmenessä vuodessa!


Facebookissa kiersi syksyllä haaste, missä piti kertoa mitä työn saralla on kymmeneen vuoteen mahtunut. Vuosikymmenyksen vaihtuminen tapahtuu tänään. Huomenna heräämme 2020-luvulle. Sille, joka piti kuvata joskus ala-asteella koulussa piirtämällä tulevaisuus.

Taisin piirtää leijuvia autoja ja minimalistista arkkitehtuuria.

Lapsen on vaikea ajatella kolmeakymmentä vuotta eteenpäin, mutta toisaalta aikuisellakin on vaikea ajatella kymmentä vuotta eteenpäin. Minä kuljen yhdessä ajan kanssa vuosikymmenyksiä, sillä olen loppuvuodesta syntynyt, ihan vuosikymmenyksen vaihtuessa. Se tarkoittaa siis sitä, että kun vuosikymmen viimeeksi vaihtui, olin muutaman päivän ollut kolmekymmentä. Nyt olen ollut muutaman päivän neljäkymmentä.




Paljon on vettä virrannut sillä välin. Jos ihan lyhykäisyydessä kirjaan ne tapahtumat, jotka vuosikymmeneen mahtui.

2010 olin juuri täyttänyt kolmekymmentä, mennyt naimisiin elämäni miehen kanssa, olin raskaana ja esikoiseni teki minusta myöhemmin samana vuonna äidin. Lähdimme vielä loppuvuodesta pienen nyytin kanssa reppureissulle kuukaudeksi Thaimaahan ja Indonesiaan. Vanhemmuus oli parasta koskaan.

2011 hengailin kotona vauvelin kanssa onnesta ymmyrkäisenä, sillä helpon lapsen kanssa äitiyslomailu oli todellakin lomaa. Suoritin yliopistolle maisterinopintoja, lähdimme joululomien turvin Hong Kongiin ja Filippiineille puoleksitoista kuukaudeksi.

2012 ei tapahtunut oikeastaan mitään erityistä. Aloitimme kodin remontin suunnittelun, sillä emme halunneet muuttaa unelmakämpästä, mutta tarvitsimme toisen makuuhuoneen. Ihana vuosi. Lisää tällaisia ihan tavallisia, ilman suuria asioita!

2013 kävimme Malediiveilla, matkalaukut jäivät paluumatkalla Moskovaan. Kun palasimme kotiin, siellä käynnissä ollut remontti ei ollut edistynyt loman aikana yhtään kuten olisi kuulunut. Keväällä sain ulos maisterinpaperit yliopistolta. Loppuvuodesta aloimme puhumaan siitä, mitä maailmanympärimatkahaaveelle kuuluu.

2014 keräsimme kaiken (tyhmän)rohkeutemme, hoidimme innoissamme, mutta projektikoordinoinnista väsyneinä lähtöä maailmanympärimatkalle, ja lopulta marraskuussa lähdimme vuodeksi reissuun. Matkalle, joka olisi jonkinlainen vedenjakaja monessa asiassa - on aika ennen tempaisua irti oravanpyörästä, ja aika sen jälkeen.

2015 toteutimme unelmaa, joka oli paitsi ihanaa, myös todella raskasta. Koimme asioita, joita emme uskoneet kokevamme koskaan, ja niin kliseistä kuin se onkin, se oli erityisesti matka itseen. Loppuvuodesta palasimme takaisin kotiin, onnellisina sekä matkasta että kotiinpaluusta.











2016 Miika lähti melkein heti takaisin Indonesiaan suorittamaan vapaasukellustutkintoa ennen aloitusta uudessa työpaikassa. Päätin itsekin myöhemmin vaihtaa työpaikkaa ja lisäksi päätimme myydä ihanan asuntomme tilanpuutteen vuoksi, ja ostaa vanhan puutalon loppuvuodesta. Remontoimme sen sisältä jotta se olisi seuraavan vuoden alkuvuodesta tammikuussa muuttovalmis. Kaikki hyvin.

2017 vaihdoin uudestaan työpaikkaa alkuvuodesta, ja hieman sen jälkeen huomasin olevani raskaana. Aloitimme myös jättimäisen ulkorempan puutalolle. Kuopuksen raskaus oli kamala, ja vuosi 2017 oli yksi hirveimmistä tällä vuosikymmenyksellä. Sitä en jäänyt kaipaamaan, muuten, paitsi että loppuvuodesta perheemme täydentyi ihanalla tyypillä, joka ilostuttaa meitä joka ikinen päivä.

2018 päätimme, ettei puutalounelma ollutkaan meidän juttu. Myimme sen pois, ja lähdimme vanhempainvapaan ja etätyömahdollisuuksien turvin Aurinkorannikolle, jota olimme maineen takia karsastaneet siellä koskaan käymättä. Kävikin ilmi, että se oli erinomainen paikka viettää aurinkoista arkea huomattavasti Suomen talvea mukavammassa ilmastossa, ja ympäristö oli täynnä huikeita mikroseikkailukohteita. Yksi parhaista talvistamme koskaan.

2019 palasimme takaisin Suomeen puolen vuoden Espanjan jälkeen. Sopeutuminen oli vaikeaa, kun vielä toukokuussakin tuli lunta. Minä palasin työelämään uuteen työpaikkaan, ja aloitimme molemmat vanhemmat osa-aikaisen viikon, jotta voisimme antaa aikaa myös perheelle. Ostimme asunnon, jotta ei tarvitse etsiä jatkuvasti uutta vuokra-asuntoa. Saimme myös asiat järjesteltyä niin, että vietämme uudestaan talvea Aurinkorannikolla. Se on ihanaa.

Myös vuosi 2020 alkaa täällä Espanjassa.





Tähän vuosikymmeneen siis mahtui kolme uutta työpaikkaa, kolme uutta asuntoa, kahden asunnon sisäremonttia, yksi vanhan talon ulkoremontti, yksi vuoden maailmanympärimatka, yksi helppo raskaus, yksi hankala, kaksi lasta, yksi maisterintutkinto, ja kaksi talvimuuttoa Espanjaan. Ja ihan hirveä määrä kaikenlaista säätöä.


Tapahtumat itsessään eivät kuitenkaan kerro mitään siitä, mitä tälläkin vuosikymmenellä on tullut opittua. Kaikki oppi ei ole edes tullut niistä tapahtumista itsestään.

Mutta nämä kymmenen asiaa tiedän nyt.


1. Koskaan ei ole oikea aika lapselle. Aina on oikea aika lapselle.
Aina voisi olla jotain valmiimpana elämässä, tai olisi voinut tehdä jotain enemmän. Salaisuus piilee siinä, että heidänkin kanssaan, tai ihan vaan sen jälkeenkin voi tehdä melkeinpä mitä haluaa. Ei kannata jännittää, jos asiaa miettii. Tuskinpa se siitä pähkäilemällä paremmaksi muuttuu. Ei ainakaan minulla.

2. Selvitä itsellesi omat arvosi
Ellet tiedä, mitä haluat, tai minkälaiset asiat ovat sinulle tärkeitä, et pysty tekemään oikeita päätöksiä, et pitkällä etkä lyhyellä tähtäimellä. Esimerkiksi me molemmat vanhemmat olemme päätyneet tekemään lyhyempää viikkoa töissä, jotta saamme enemmän aikaa perheelle. Se tarkoittaa vähemmän rahaa, mutta raha ei ollut meidän päätöstä ohjaava tekijä. Nipistetään sitten muualta. Olemme myös päätyneet siihen, että työpaikkaan hakeudutaan sillä perusteella, ettei se vie koko elämää. Hyvä balanssi on tärkein.

3. Unelmien tiellä olet useimmiten sinä itse
Useimmiten se olet sinä itse, joka kertoo että "emmää voi tollasta tehä, ku emmää..". Tai sitten on väärä aika (aina on), tai liian vähän rahaa (aina on), tai sitten vaan jännittää (aina jännittää). Totuus on se, että aina kun tekee jotain epätavallista, tai uutta, mikä poikkeaa tutusta ja turvallisesta, ei koskaan voi tietää meneekö homma ns. käteen. Mutta jos ei koskaan yritä, ei koskaan mitään saa. Kun seuraavan kerran mietit ettet pysty, kysy itseltäsi mielummin miksi et pystyisi? Tai miten voisit saada ensihätään mahdottomalta tuntuvan homman toimimaan?





4. Kaikki unelmat eivät ehkä ole unelmiasi sittenkään, ja niistä pitää osata luopua
Joskus voi käydä niin, ettei unelma olekaan niin hyvä oikeasti kuin se oli ajatuksissa. Loputtomiin ei kannata pitää kiinni asiasta, joka ei sittenkään tunnu hyvältä tai omalta. Ei ole häpeä että on kokeillut jotain. Päinvastoin. Useimmat eivät tee niin. Sitten ainakin tiedät.

5. Muuta mielipidettäsi kun uutta tietoa on tarjolla. Luopuminen voi olla tuskaista, mutta se on pakollista.
Voi olla, että ystäväsi paljastuukin joksikin muuksi kuin olit kuvitellut. Voi olla, että olet tehnyt asioita, ja uuden tiedon valossa se ei enää olekaan hyväksyttävää. Voi olla, että uusi tieto muuttaa ajattelutapaasi täysin. Jep. Kaikki tämä koettu kymmenessä vuodessa.

En voisi enää mitenkään selitellä itselleni, että maailmanympärimatka lentäen olisi oikein tai tarpeellista ilmastonmuutosuutisoinnin jälkeen. Kaikki eivät ehkä sittenkään onnistu elämässä, vaikka saisivat saman koulutuksen, sillä se on paitsi tuurista, myös taustasta kiinni. Se, että ratsastaa norsulla, edeltää kivuliaan ja kamalan koulutusjakson norsulle, eikä heidän selkäänsä ole tarkoitettu kantamaan ihmisiä. Minun ei tarvitse tukea sellaista toimintaa millään tapaa. Noin esimerkkinä.

6. Asiat ovat harvoin sitä, mille ne ulospäin näyttävät
Aina kun raaputtaa pintaa, paljastuu yleensä paljon enemmän kuin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen, oli se sitten ihminen, uutinen, paikka tai mikä tahansa asia. Muutama hetki kannattaa miettiä, ennen kuin lokeroi, kategorisoi, tai muodostaa jyrkän mielipiteen. Taustalla voi olla vaikka ja mitä.


7. Muista kertoa että välität. Muista halata. Muista suukottaa.
Koskaan et tiedä milloin on viimeinen kerta. Kukaan ei ole koskaan kuullut liian usein että on tärkeä.




8. Sanoilla on kaikki merkitys
Sinä saatat muodostaa jonkun minäkuvan. Sinä saatat satuttaa. Sinä voit sanoillasi muuttaa maailmaa parempaan tai huonompaan. Joka ikisellä sanalla jonka sanot tai kirjoitat on merkitys. Mieti tarkkaan, miten sanojasi käytät.


9. Be kind. Everyone you meet is fighting a hard battle.
Yritän muistaa tämän aina. Joskus muistan paremmin, mutta joskus huonommin. Yritän silti. Meillä kaikilla on omat haasteemme, joiden kanssa painimme ehkä jopa päivittäin. Kaikkea emme kerro edes kaikista läheisimmillemme.


10. Maailma on liian kaunis pilattavaksi
Sitä pitää suojella. Kaikin keinoin, vaikka se tarkottaisi paljostakin luopumista.





Lähden näillä eväillä uuteen vuosikymmeneen. Vaihtaisin menneestä vuosikymmenestä vain yhden vuoden parempaan. Silloin on tainnut mennä ihan kivasti.



Kaikkea hyvää tulevalle vuosikymmenelle! Tehdään siitä mahtava!






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

1 kommentti:

  1. "Useimmiten se olet sinä itse, joka kertoo että "emmää voi tollasta tehä, ku emmää..". Tai sitten on väärä aika (aina on), tai liian vähän rahaa (aina on), tai sitten vaan jännittää (aina jännittää)."

    Tämä kohta on kyllä niin totta :D Kaikki muut kannustaa toteuttamaan siistejä juttuja ja itse on ihan varma ettei mikään onnistu koskaan ikinä kuitenkaan.

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!