Australia palaa; miksi, ja miten voin auttaa nyt ja tulevaisuudessa?

Istumme viettämässä mukavaa päivää ystäväperheiden kanssa The Basinin luonnonpuistossa 1,5h ajomatkan ja pienen lauttamatkan päässä Sydneystä. Ammatiltaan leipurina työskentelevä Rob on tehnyt herkullista suklaakakkua, ja kenguruiden pienemmät serkut, wallabit, loikkivat kiinnostuneina lähemmäs katsomaan, olisiko seurueellamme jotain herkkua tarjolla. Tunnelma on seesteinen, kesäinen ja uskomattoman rauhallinen.

Tätä kirjoittaessa tuosta on kuitenkin kulunut jo viisi vuotta, ja silloiselta maailmanympärimatkalta Australian etapilta tämän postauksen kuvatkin ovat, ellei muuta ole mainittu. Olemme Gian kanssa seuranneet sydän syrjällä tapahtumien kehittymistä meille rakkaassa maassa. Olo on ollut epäuskoinen, ja osittain myös epätoivoinen.

Vaikka The Basin on ilmeisesti vielä toistaiseksi säästynyt, kaikki luonnonpuistot New South Walesin osavaltion etelärannoilla on suljettu ympärillä roihuavien maastopalojen vuoksi.

Kuva: Matthew Abbott

Niin, ne maastopalot. Niistä on vaikea kirjoittaa millään tavalla, mikä tekisi aiheelle oikeutta.

Koko asia tuntuu niin käsittämättömältä, ja tapahtuu niin suuressa mittakaavassa, että sanat loppuvat kesken. Kuvat tekevät jonkinlaista oikeutta tapahtuman apokalyptiselle mittakaavalle, mutta silti on vaikea käsittää, mitä paikallisten ihmisten - saati eläinten - mielissä liikkuu. Pelko, kauhu ja epätoivo varmaan ovat tunteista ainakin läsnä, mutta haastatteluissa puhutaan myös vihasta. Palataan siihen myöhemmin.

Tällä hetkellä kuitenkin koteja tuhoutuu, kokonaisia lajeja pyyhitään pois, ihmisiä evakuoidaan tuhatmäärin ja tätä kirjoittaessa yli 20 on jo kuollutkin. Tiet ovat monissa paikoin poikki, joten ihmisiä evakuoidaan rannoille, joista heidät pelastetaan.

Vanha koulukaverini Lappeenrannasta sattuu olemaan töissä Australiassa Canberrassa. Toivottomuuden tunteessani laitoin viestiä Katjalle kysyäkseni, miten siellä voidaan ja mitä voisimme tehdä.

Katja kertoi maan epätoivosta. Vaikka Canberra on toistaiseksi säästynyt pahimmalta, on sielläkin ilmanlaatu ollut jo pitkään aivan järkyttävä, luokiteltu erittäin vaaralliseksi. Niin Katjaa kuin monia muitakin mietityttää myös se, että kesäkausi on vasta aluillaan, ja maastopalokausi myös. Mitä se tuo tullessaan, on vielä mahdoton tietää.

Sydneyssä asuvan ystäväperheemme Hanna puolestaan kertoi, että automatkailua kaupunkien välillä ei suositella, koska palot leviävät uskomattoman nopeasti. Teitä on suljettu, tai ne ovat tukossa evakuoitujista.

"Tuntuu, kuin oltaisiin katastrofielokuvassa", Hanna kertoo.

Tällä hetkellä tuhannet ihmiset jättävät kotinsa, koska eivät muutakaan voi. Sosiaalinen media on täynnä pelkkää tulipaloa, joka täyttää ihmisten ajatukset ja vie kaiken energian. Ainakin niiden, jotka välittävät koskaan mistään. On kuvia vanhemmista, jotka taivaan leimutessa oranssina ja mustana suojaavat lapsiaan, niitä, jotka eivät halua jättää maallista omaisuuttaan tulen armoille, vaan jäävät puolustamaan taloaan vesisangoin, on kuvia janoisista koaloista, jotka tekevät mitä tahansa, jotta saavat vettä.

Sitten on tietysti niitä, joiden mielestä tämä on ihan normaalia, ja maailmassa on aina palanut. Jotta saisi paremman ymmärryksen siitä, millaisten asioiden kanssa tavalliset ihmiset kamppailevat, kannattaa lukea tämä postaus.

Ja sitten on vielä muutamia asioita, jotka iskivät omaan tajuntaani kaikkein kovimmin.

1. Arvioiden mukaan 500 miljoonaa eläintä on kuollut.

Viisi vuotta sitten Australia oli mielettömän hieno paikka näkymineen ja eläimineen.

Sanon tämän vielä uudestaan: palojen myötä on kuollut viisisataa miljoonaa eläintä. Puoli miljardia. Luku on aivan käsittämätön. Jos jokaisella suomalaisella olisi 100 eläintä, niin tämä olisi jokseenkin se määrä, mitä on menetetty.

Ja tämä siis maassa, jossa elää lajeja, joita ei ole missään muualla.

Kaikkein suurin huoli on koaloista, ja ne ovatkin nousseet jonkinlaiseen traagiseen pääosaan tapahtumia seuratessa. Hidasliikkeiset koalat eivät pääse liekkejä pakoon kuten nopeammin liikkuvat eläimet, joten ne ovat alttiimpia jäämään liekkien saartamiksi. Lisäksi koalat elävät eukalyptuspuissa, jotka ovat todella paloalttiita. Kun lämpötila nousee tarpeeksi, niin eukalyptuspuiden syistä alkaa tihkua öljyä. Kun palorintama saapuu riittävän lähelle, niin öljy saattaa kuumuuden johdosta syttyä tuleen ilman, että liekit vielä edes koskettavat sitä. Ja kun öljy syttyy, se palaa leimahtaen.

Humps vaan, ja sinne hävisi metsä kaikkine tuhansine koaloineen.

Koaloista valtaosa kärsii klamydiasta, joka aiheuttaa niille sokeutta ja hedelmättömyyttä. Joissain koalakannoissa jopa 90% kärsii klamydiasta, ja tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että koaloita syntyy entistä vähemmän. Koalat ovat siis olleet vaarassa jo ennen tätä, mutta nyt tilanne on pahentunut merkittävästi.

Australian ainoa klamydiavapaa koalakanta, koaloiden säilymisen backup plan, sijaitsee Kangaroo Islandilla. Maastopalojen seurauksena yli puolet alueen koaloista on kuollut.

Kaiken kaikkiaan Australian koaloista on menetetty arvioiden mukaan kolmasosa.

2. Palokunnat koostuvat lähinnä vapaaehtoisista

Toinen merkittävä asia, joka iski itselleni vastoin kasvoja. Australiassa suurin osa palokunnista toimii vapaaehtoisperiaatteella. Hesarin ansiokkaan, joskin harmillisesti vain tilaajille rajoitetun jutun mukaan maastopaloja vastaan taistelevista palokunnista 90% koostuu vapaaehtoisista.

Koska vapaapalokunnilla ei ole kunnon rahoitusta turvanaan, nämä urheat miehet ja naiset taistelevat liekkejä vastaan puutteellisella varustuksella, ja samalla asettavat itsensä vaaroille alttiiksi.

Eihän tämän näin pitäisi mennä.

Australian pääministeri on tosin painostuksen seurauksena luvannut kompensoida vapaapalokuntien toimintaa, mutta useimpien mielestä tämä on too little, too late. Ilmeisesti luvatut rahat ovat myöskin aivan liian pienet, jotta sillä olisi kunnollista vaikutusta.

Australiassa maastopalot ovat jokavuotinen ilmiö, eikä niissä sinänsä ole mitään ennenkuulumatonta. Rutikuivan talven, ennätyskorkeiden kesälämpötilojen ja kovien tuulten seurauksena maastopalot ovat kuitenkin päässeet leviämään niin laajoiksi, että niiden sammuttamiseen tarvittaisiin rankkasateita, joista ei ole tietoa. Palokunnat eivät niitä pysty sammuttamaan, vaan pyrkivät rajoittamaan vahinkoja.

Todettakoon vielä, että varsinainen kesä, eli palokausi, on vasta aluillaan. Pahin on niiden osalta vasta edessä.

Parhaiten palokuntia voi siis auttaa lahjoittamalla niille rahaa, johon linkit myöhemmin. Niiden 500 miljoonan eläimen kohtalon kannalta tämä apu tosin tulee auttamattoman myöhään. Toisaalta, palokuntien työ ei tästä varmasti tule helpottamaan kesän edetessä, joten kaikki apu on ehdottomasti tarpeen.

3. Palojen mittakaava

Muistatteko, kun maailma kohisi muutama kuukausi sitten Amazonin metsäpaloista? Miten siellä raivosivat suurimmat palot vuosikymmeniin? Itsekin olin monen muun tapaan vihainen ja turhautunut Brasilian äärioikeistolaiselle presidentille Jair Bolsonarolle, joka vähätteli ja vääristeli asioita ja omalla toiminnallaan salli palojen tapahtua.

Amazonin alueella paloi metsää 2,2 miljoona eekkeriä, tai n. 900 000 hehtaaria vuonna 2019. Jos tämä on hankala asettaa mittakaavaan, niin ajattele kouluvuosien Cooperin testiä.

Juoksurata on monesti rakennettu futiskentän ympärille, ja se kierros tuntui yleensä pitkältä ja tuskalliselta. Kiitettävä coopertulos on 3000m, eli käytännössä 7,5 kertaa futiskentän ympäri.

Amazonissa paloi 1,2 miljoonan futiskentän verran sademetsää. Mutta verrattuna Australiaan, sekin oli pientä.

Australiassa on tähän mennessä palanut viisi-kuusi kertaa enemmän. Pinta-ala vastaa jotakuinkin samaa, kuin jos koko Hollanti olisi kärventynyt.

Ja maastopalokausi on vasta alussa.

You will find more infographics at Statista

4. Australian johto antaa tämän kaiken tapahtua

Australian pääministeri Scott Morrison on saanut aiheestakin paljon sapiskaa sekä toiminnastaan että sen puutteesta. Hän vähätteli paloja, ja oli joulukuussa lomailemassa Havaijilla. Sittemmin hän on pelannut mm. Twitter-videollaan krikettiä takapihallaan. Tämän ymmärtääkseen täytyy tietää hieman Australian politiikasta ja taloudesta.

Australian talous ja teollisuus pyörivät vahvasti kivihiilen ja maakaasun ympärillä. Australia on näiden fossiilisten polttoaineiden maailman suurin viejä, ja kivihiilen neljänneksi suurin tuottaja. Kyseinen teollisuudenhaara rahoittaa molempia isoja puoleita, konservatiiveja sekä työväenpuoluetta.

Konservatiivit ovat vuosikausia pyrkineet ajamaan fossiilisen teollisuuden etuja ilmastonmuutoksen kustannuksella, ja palkintona pitkäjänteisestä työstä Australia rankattiin ilmastonmuutosta vastustavien valtioiden listalla vähemmän kunniakkaasti sijalle 57, eli viimeiseksi.

Australian ilmastopolitiikan arvosana oli 0,0. Australia, zero poäng.

Australian pääministeri Scott Morrison saa niin ikään kiittää vaalivoitostaan hiiliteollisuutta. Hiiliteollisuuden kärkimies Clive Palmer perusti oman puoleen United Australian Partyn, jonka avulla edes jollain tasolla ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin sitoutunut työväenpuolue saataisiin pidettyä poissa pääministerin pallilta.

Uusi puolue auttoikin Morrisonin virkaan vaaliliitolla, mutta ei aivan ilmaiseksi; Clive Palmerin puolueen vaalibudjetti oli kaksi kertaa isompi kuin konservatiiveilla ja työväenpuolueella yhteensä.

Ilmainen ei ole myöskään se hinta, jonka tavalliset australialaiset joutuvat maksamaan hiiliteollisuuden virkaan nostamista päättäjistä, jotka eivät laita tikkua ristiin ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Ongelma ei ole pelkästään maastopalot. Esimerkiksi maailmaperintökohteeksikin luokiteltu Suuri Valliriutta, Great Barrier Reef, on sekin ollut jo vuosikausia ilmastonmuutoksen kärsijä. Poliitikot eivät ole asialle korvaansa lotkauttaneet, vaikka huudettu on. Tavalliset australialaiset ovat syystäkin vihoissaan poliittisille päättäjille.

5. Mitä voimme tehdä nyt paloille, ja mitä voimme tehdä vastaavien ehkäisemiseksi

Kriisi on tällä hetkellä akuutti, ja paras tapa auttaa on lahjoittaa rahaa sinne, missä sitä tarvitaan.

7News on kerännyt listan kohteista, joiden kautta voi tehdä lahjoituksia. Täältä löytyy Punaisesta Rististä palokuntiin ja eläinten suojeluun erikoistuneita järjestöjä, ja kaikki apu on tällä hetkellä todellakin tarpeen.

Oma lahjoituksemme kohdistuu NSW Rural Fire Servicelle, jonka kautta vapaapalokunnat saavat kipeästi tarvitsemaansa tukea. Suosittu australialainen koomikko Celeste Barber on myös valinnut heidät hyväntekeväisyytensä kohteeksi, ja laittanut pystyyn Facebookiin varainkeruukampanjan, joka on tähän mennessä kerännyt huikeat 26 miljoonaa euroa.

Muita vaihtoehtoja lahjoittaa on esimerkiksi:

• Koala Foundation, joka suojelee koaloita ja niiden elinympäristöä. Voittoa tavoittelematon ja poliittisesti sitoutumaton järjestö.
• Australia Zoo on Steve Irwinin perustama eläintensuojelukeskus, joka on hoitanut yli 90 000 eläintä.
• Punainen Risti tuo apua ihmisten evakuointikeskusten sekä logistiikan muodossa. 
• Pelastusarmeija auttaa sekä evakuoitujen että paloja vastaan taistelevien palomiesten ruokahuollossa.

Tämä apu auttaa juuri tällä hetkellä, mutta se on vasta alku. Ilmastonmuutos on suurin ongelma maailmalla lisääntyvissä tuhoissa ja ääri-ilmiöissä. Siitä on kertonut myös aussit itse: osa on kuvaillut, miten viimeisen viiden vuoden ajan on ollut nähtävissä miten luonto heidän silmissään muuttuu, ja miten esimerkiksi eläimet hakeutuvat ihmisten lähelle veden ja ruoan toivossa.

Suurin muutos tapahtuu politiikan uudistumisen, ihmisten ajatusmaailman ja sitä kautta ilmastonmuutoksen torjunnan kautta.

Se on sitten se pidempi tie, mutta sitäkin odotellessa on paljon, mitä tavallinen suomalainen voi tehdä. Pallo on meidän yhteinen, ja se mitä teemme Suomessa ja omilla toimillamme, vaikuttaa koko maailmaan. Suomessa 70 % päästöistä aiheutuu kotitalouksista, joten omilla teoilla on merkittävä rooli (lähde: YLE).

Poliittinen koneisto muuttuu hitaasti, mutta se seuraa yleensä taloutta sekä julkista painostusta. Tavalliset kansalaiset puolestaan voivat päättää ketä äänestävät sekä mihin rahansa laittavat, tai eivät laita.

Oletko kuullut seuraavanlaisia kommentteja:

- Eihän minun toimintani vaikuta mitenkään siihen, että Australia palaa.
- No entäs sitten Kiina/Intia/younameit, siellä vasta saastutetaankin.
- Suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä maailman mittakaavassa.

Väärin. Jokaisella teolla on merkitys, ei ole syytä sortua vähättelyyn tai whataboutismiin. Esimerkiksi suomalaisten suhteellinen osuus lentopäästöistä on maailman toiseksi suurin. Vain suurempi on singaporelaisilla. Suomalaistenkin teoilla ON merkitys.

Tässä muutamia konkreettisia vinkkejä, jotka auttavat pitkällä tähtäimellä.

• Kompensoi omaa hiilijalanjälkeäsi. Siis ihan koko elämä. Hyvään alkuun pääsee vaikkapa Compensaten laskurilla ja kuukausilahjoituksella. Meillä kustannus tällä elämäntyylillämme on jotakuinkin 16 euroa kuukaudessa per henkilö. Jos haluaa kompensoida mennyttä elämää samalla, se nostaa hintaa noin kympillä.
• Kuluta vähemmän. Tämä koskee kaikkea elämässäsi. Tarvitsetko ihan välttämättä jokaisen asian, mitä mieli tekee? Kaikkea ei ole pakko ostaa, vaikka halpaa onkin. Jos on pakko ostaa, osta vaikka pala metsää. Vaatteita, työkaluja, kulkuvälineitä ja melkein kaikkea voi lainata tai ostaa palveluna.
• Kuluta vastuullisemmin. Jos tarvitset jotain, ota selvää tuotteen alkuperästä ja valitse kestävää kehitystä tukevia toimijoita. Lakkaa ensimmäisenä tilaamasta kaikkea kiinalaisista verkkokaupoista, ja ota ohjenuoraksi joku muu kuin "halvalla pitää saada". Halpa nimittäin harvoin on vastuullista.

Mieti asiaa siltä kannalta että entä, jos loputkin seitsemän miljardia ihmistä tekisivät saman kuin sinä? Oikeastaan aina voi miettiä, millainen vaikutus omalla teolla on ja kertoa se seitsemällä miljardilla, siis sillä määrällä, mitä meitä tällä hetkellä maapallolla on. 

Tuntuuko edelleenkin hyvältä idealta?

Näillä kenties pieniltä tuntuvilla toimilla kannat oman kortesi kekoon. Autetaan nyt akuutissa hädässä, ja ehkäistään ennalta tulevia.


PS. Jos satut olemaan Helsingissä, niin AussieBarin kautta voi myös auttaa:

Toisaalta, voit myös laittaa suoraan kaikki kaljarahat johonkin postauksessa mainittuihin lahjoituskohteeseen. Säästyt ainakin päänsäryltä.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?