Koronapäiväkirjat, osa XYZ: kahden viikon karanteeni ja #Havaijibileet

Ihan myöhässähän tämä tulee kaikkiin muihin nähden, mutta minkäs teet. Jatkuvien kuulumisten kirjoittelu blogiin on tuntunut jotenkin vähän turhanpäiväiseltä. Päivät muistuttavat toisiaan, heräämme, syömme, asioita tapahtuu, syömme vähän lisää, asioita tapahtuu lisää aina siihen saakka kunnes menemme nukkumaan.

Joskus sataa, joskus paistaa, olemme joko sisällä ja järjestelemme tiloja sopivaksi läksyille, töille ja taaperon leikeille, tai sitten olemme terassilla, jokainen eri sopissa viihtymässä tai viihdytettävänä.

Suurin osa kaikesta tapahtuu asunnossamme, koska ulkonaliikkumiskielto on ollut päällä tätä kirjoittaessa tasan kaksi viikkoa, ja suljimme itsemme sisälle jo joitain päiviä ennen virallisia suosituksia. Sisällä suurimmalti osin siksi, että täällä Espanjassa jaetaan 100 - 600 000 € sakkoja niille, jotka lähtevät omine lupineen edes pienelle kävelylle ulos. Kattoterasilla jumppaavaa miestä uhatiin 1500 € sakoilla.

Poliisiautot ajelevat rantabulevardilla melkeinpä päivittäin kuuluttamassa, että nyt on poikkeustila ja kaikkien pitää olla sisällä. Kauppamatkalla saatetaan kysyä passia ja millä asialla ollaan.

Kerran viikossa jompi kumpi meistä vanhemmista käy kaupassa ulkona. Loppuajan yritämme hoitaa esikoisen etäkoulua, taaperoa ja töitä. Ja tiskejä, hyvä luoja sentään, tiskejä. Se määrä tiskiä mitä tulee, kun jatkuvasti tekee neljän hengen kaikki ruoat kotona, on ihan järkyttävä.

Jos päivittäiset kuulumiset ja ajatukset kiinnostavat, kannattaa katsoa instagramtilimme instastoryjä.

Elinympäristö on kaventunut huomattavasti. Huomaan kaipaavani mm. kahden viikon takaista pientä patikointia Mijasin vuorilla. Pääsispä ulos, raittiiseen ilmaan, luonnon keskelle!

Huomaan sen sijan yhä paremmin, että kaupoissa maleksiminen ja tavaroiden ostelu menettää enemmän ja enemmän merkitystä, vaikka en ole sitä muutenkaan harrastanut vuosikausiin. Koronasta tulee kai monella tapaa vedenjakaja historiankirjoissa. Ehkä.

Tähän asti olemme selvinneet yli kahden viikon ulkonaliikkumiskiellosta parilla puhelinkiellolla, yhdellä parisuhderiidalla, kärsivällisellä taapero-otteella, kolmella suklaalevyllä ja vain neljällä viinipullolla. Totaalista romahdusta ja kaaosta edustaa vain taaperon legokasat ympäri olohuoneen lattiaa.

Ihan hyvin siis menee.

Olemmeko palaamassa kuinka nopeasti, kuuluu kysymys?

"Milloin takaisin Suomeen?" kuulemme usein. Vastaus on, ettemme tiedä.

Meillä ei ole tällä hetkellä mitään hätää täällä, muuta kuin että kaipaamme kaikki kovasti ulkoilemaan. Lentoja ei enää kulje, paitsi satunnaiset kotiutuslennot, jonne paikat myydään loppuun alta aikayksikön.

Olemme arvioineet, että matkalla tartuntariski on suurempi kuin tänne jäämällä. Lisäksi meidän pitäisi oikeastaan ajaa Euroopan tautipesäkkeiden läpi autollamme takaisin kotiin. Jossain vaiheessa kyllä lähdemme, mutta emme vielä tiedä milloin.

Lisäksi tässä on seuraavanlainenkin näkökulma:

Málagan maakunta ja Uusimaa ovat molemmat väestöluvultaan n. 1,6 miljoonaa. Espanja on taudin kehityksessä useamman viikon Suomea edellä. Tätä kirjoittaessa Uudellamaalla on tartuntoja 785, Málagan maakunnassa 1006.

Suomessa testataan huomattavasti Espanjaa vähemmän, joten jonkinlaisella arvioilla Uusimaa on jo saattanut mennä Málagan ohi. Espanjassa eritoten Madrid on iso tautipesäke, jossa epidemia jyllää.

Milloin luvut Suomessa (tai Espanjassakin) taittui, jää nähtäväksi. Siksi seuraamme molempien maiden kehitystä tiukasti, koska se vaikuttaa siihen, miten päätämme pyrkiä takaisin Suomeen. Ihanaa olisi kyllä nauttia ulkoilmasta, ulkoilua kun ei Suomessa ole vielä ainakaan kielletty.

Toistaiseksi olemme kuitenkin arvioineet siirtymän turhan riskaabeliksi monella tapaa.

Sillä välin koronakaranteenissa....

#Havaijibileet!

En tiedä mistä, miksi tai miten, mutta koska meillä on ollut jo kaksi viikkoa tässä aikaa olla kotona, ja suoraan sanottuna, aika monet viihdytyskeinot on jo kokeiltu, päätettiin ettei anneta koronan nujertaa henkeä ja mielialaa:

Huomenna, sunnuntaina 29.3. klo 16 Suomen aikaa, päätettiin viettää Havaijibileitä - kollektiivisesti, virtuaalisesti, niin että jokainen voi saa iloa ja väriä elämään hetkeksi, kaiken koronakotoilun kesken.

Otetaan ilo irti, pistetään paardit pystyyn jokainen tahollamme, ja jaetaan väriä, iloa ja välittämistä! 

Miksi Havaiji? No koska se yhdistyy kaikkeen kivaan, iloiseen ja rentoon, eikö? Sellaiseen, mitä me kaivataan kaikki näiden koronauutisten keskellä. Toteutustapa on ihan vapaa, mutta suositukset on seuraavat: värikkäät vaatteet, hymyä huuleen, kenties drinkkilasi käteen vapaavalintaisella sisällöllä, hyvää musiikkia ja seuraa (lapset mukaan!) ja kenties jopa vähän tanssimaan! Vapaavalintaisesti saa ottaa mukaan myös suupalojakin, ettei nälkä yllätä.

Ja sitten jaetaan hyvää mieltä ja iloa! Meiltä voi odottaa ainakin instan puolella instaliveä, mahdollisesti myös täällä facebookissa. Muista tägätä #havaijibileet! :)

Instastoryjen puolella mukaan ilmoittautui tahoillaan ainakin sata tyyppiä.

Spottifyn soittolistaan voi kuka tahansa lisätä hyvän mielen musiikkia, ja laittaa soimaan omiin bileisiinsä. Klikkaa itsesi Spotifyin listaan täältä!

Okei, Havaiji myös siksi, koska sillä tulee aina olemaan erityinen paikka meillä sydämessä.

...että sellaista täällä koronakaranteenissa. Ei siis lopulta mitenkään ihan kamalaa.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!