lauantai 18. huhtikuuta 2020

Ilmaisia konsulikyytejä takaisin Suomeen ei ole - miten varaudut kriiseihin ja minimoit riskit matkoilla?


Jostain sellainen mielikuvaa elää monella, että kun ulkomaille lähtee, ongelmien sattuessa Suomen valtio hoitaa hinnalla millä hyvänsä ja valtion kuvetta kaivaen kansalaisensa takaisin. Asiaa on useasti painotettu ulkoministeriönkin puolelta: näin ei ole. Konsulipalvelut avustavat suomalaisia ulkomailla tiettyyn pisteeseen asti, mutta lähtiessään pois Suomesta matkustaja kantaa riskin aina itse.

Ja riskejä on tietysti aina olemassa, joten ne kannattaa jollain tapaa kartoittaa ennen matkaa, sillä se on vain ja ainoastaan fiksua. Kun on edes jollain tasolla miettinyt asioita läpi ja varautunut, on kriisin sattuessa mieli jo valmiiksi joustavamapi, ja tietää mitä tehdä, edes suuntaa antavasti.




Mutta millä tavalla konsulipalvelut ulkomailla sitten auttaa suomalaisia? Näin kerrotaan ulkoministeriön sivuilla:


Edustustot voivat
  • avustaa sairastunutta tai onnettomuuden taikka rikoksen kohteeksi joutunutta sairaanhoidon ja tilanteen vaatiman muun välittömän avun saamiseksi.
  • avustaa hätä- ja kriisitilanteisiin joutuneita ja vapautensa menettäneitä yhteyden saamiseksi lähiomaiseen.
  • myöntää passin kotimatkaa varten kadonneen, varastetun, tuhoutuneen tai vanhentuneen passin tilalle (huom. kunniakonsulaatit eivät voi myöntää passia).
  • neuvoa, miten pankin tai muun rahanvälitysyrityksen kautta voi saada rahaa.
  • välittää varoja hädänalaiseen tilaan joutuneen avustamiseksi.
  • olla yhteydessä vakuutusyhtiöön sairaus- ja kuolemantapauksissa.


Edustustot eivät voi
  • toimia vastoin asemamaan lainsäädäntöä.
  • hoitaa muille viranomaisille kuuluvia tehtäviä.
  • maksaa hotelli-, sairaala- tai muita laskuja, sakkoja tai takuita.
  • maksaa asianajajan tai tulkin palkkaamisesta ja käyttämisestä aiheutuneita kuluja.
  • antaa takauksia tai tehdä maksusitoumuksia.
  • toimia asianajajana tai oikeudellisena neuvonantajana.
  • puuttua oikeuskäsittelyyn tai vaatia tietyn sisältöistä tuomioistuimen päätöstä.
  • eivät voi vapauttaa pidätettyä tai vangittua.



Käytännössä esimerkiksi valtiolta ei saa rahallista avustusta paluulentoon, sairaala- tai asianajokuluihin, tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Konsulaatit voivat kyllä välittää rahaa omaisilta Suomesta, mutta lompakoksi ei valtiosta ole kun on rajojen ulkopuolelle poistunut.

Yleiset väärinkäsitykset tästä ovat näkyneet selvästi koronapandemian aikana.

Esimerkiksi Facebookin eri keskusteluryhmissä on pohdittu ulkoministeriön ja Finnairin järjestämien ylimääräisten paluulentojen osalta, miksi lipuista pitää maksaa ja erityisesti miksi ne eivät ole yhtä halpoja kun mitä esimerkiksi kilpailija Norwegian tarjoaa normaaliolosuhteissa.

On myöskin mietitty, miksei ulkomailla olevia kansalaisia tuoda kotiin ilmaiseksi, ja oltu sitä mieltä että se olisi valtion tehtävä.

Olemme kai suomalaisessa yhteiskunnassa niin tottuneita siihen, että jos ongelmia tulee, yhteiskunta tulee hätiin. Tavallaan se on hyvä osoitus siitä, että yhteiskuntamallimme toimii halutulla tavalla.




Mutta mitenpä kriiseihin ja ongelmiin kannattaa varautua, kun valtio ei automaattisesti pelastakaan?


Valmistelut ja skenaariot - näin me varaudumme


Ihan ensimmäisenä: älä koskaan matkusta ilman vakuutusta.

Esimerkiksi ambulanssilento maksaa kymmeniä, ellei satoja tuhansia euroja. Harvalla on varaa tällaiseen omasta pussista. EU:n sininen sairasvakuutuskortti on hyvä olla olemassa, mutta se takaa ainoastaan hoidon kyseisessä maassa, ja samalla tasolla kun sitä paikallisillekin tarjotaan. Ero yksityiseen saattaa maasta riippuen olla huomattava.

Se ei myöskään korvaa matkavakuutusta kattavuudeltaan.




Vakuutuksen kattavuus kannattaa myös aina tarkistaa.

Kriisiturva ei ole automaattinen, eikä vaikkapa lennolta myöhästymisen korvauskaan. Lisäksi jos matka on pidempi, varmista, että vakuutuksesi on tarpeeksi pitkään voimassa. Toistaiseksi voimassa oleva vakuutus tarkoittaa yleensä 30, 45 tai 90 päivää yhtä mittaa ulkomailla oleskelua.

Yleensä vakuutukseen voi ostaa lisäkuukausia, tai neuvotella kokonaan uuden vakuutuksen ja sen keston.





Mieti seuraavaksi, millaisia mahdollisia haasteita matkalla saattaisi tulla.

Kirjaa vaikka paperille erilaisia mieleen juolahtavia skenaarioita. Ryöstö? Sairastuminen? Luonnonmullistus? Tulipalo hotellissa? Mitä teet ennaltaehkäistäksesi pahinta skenaariota?

Entä miten oma terveys, onko siinä huomioitavaa ja onko rokotukset ja lääkitykset kunnossa? Entä vuositarkastukset tehty? Lue aiempi postaus matkailijan terveydestä ja sen kartoittamisesta.

Kun lähdimme vuoden maailmanympärimatkalle, teimme varsin kattavan riskianalyysin. Tämä eritoten siksi, että matkassa oli mukana 4-vuotias lapsi, mutta myös ihan itsemmekin takia. Osan maista hylkäsimme, koska terveydenhuolto oli niin alkeellisissa kantimissa, ja matkat muihin maihin hoitoa varten liian pitkiä jos jotain sattuisi.




Ihan ensimmäisenä tarkistimme ulkoministeriön sivuilta eri maiden matkustussuositukset. Niistä saa yleensä hyvin osviittaa maan tilanteesta. Lisäksi yleisesti ottaen kannattaa seurata maailman tilannetta, jotta ymmärtää onko potentiaalisia poliittisia jännitteitä maan sisällä tai sen ulkopolitiikassa, sekä myös seurata millaisia luonnonmullistuksia on ollut aiemmin.

Tämän jälkeen mietimme millaisia aktiviteetteja halusimme missäkin tehdä.

Esimerkiksi vuorilla patikointi Nepalissa oli jonkinmoinen riski, sillä jos vuorilla jotain tapahtuu, sieltä on vaikea päästä pois. Lisäksi nousemalla liian nopeasti liian korkealle voi iskeä vuoristotauti, ja sitä varten tarvitsimme vielä erillisen vakuutuksen normaalin matkavakuutuksen lisäksi.

Nepalissa piti hyväksyä riski maanjäristysvaarasta, sillä sellasta oltiin odoteltu sinne jo pitkän aikaa. Muutama vuosi myöhemmin se sitten tulikin.




Myös sukeltaminen oli matkan agendalla, joten sitä varten piti hankkia hyvä vakuutus, joka takaa painekammiohoidon ja nopean kuljetuksen sinne tarvittaessa.

Totesimme myös, että vaikka se lisäsi kannettavaa kuormaa, ottaisimme nelivuotiaalle mukaan omat pelastusliivit, sillä ne ovat eritoten lasten osalta yleensä heikoissa kantimissa monessa kehittyvässä maassa ja syrjässä olevissa kohteissa.

Koko elämäänsä ei voi kulkea läpi peläten, ja aina voi tapahtua odottamatonta, joten vaikka esimerkiksi tsunami, tulivuoren purkaus tai maanjäristys on monessa paikassa lähinnä ajan kysymys, sen riskin kanssa päätimme elää joidenkin kohteiden osalta. Kannatta kuitenkin aina miettiä millaisia riskejä on itse valmis kantamaan.




Tee matkustusilmoitus, varaa jonkinlainen varakassa ja huolehdi, että tiedät miten toimia paikan päällä


Pitkälle matkalle lähtiessämme varmistimme pankin kanssa, että meillä olisi aina yhdellä puhelinsoitolla nostettavissa 10 000 euron laina, jos tarvitsisimme pikaista lisärahoitusta mihin omat varat eivät olisi riittäneet sillä hetkellä. Tämä olisi saattanut tarkoittaa esimerkiksi evakuointilennolle lippuja tai vaikka sairaalamaksua, johon ei saisi heti vakuutuksesta maksusitoumusta.

Yleinen suositus taitaa olla, että ihmisellä olisi noin kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa tilillä kriisejä varten ihan ilman matkailuakin.

Lisäksi olemme pitäneet sääntönä, että matkassa on mukana ainakin kaksi luottokorttia ja käteistä, ja ne pidetään aina erillään. Kortit ja passit kulkevat myös eri paikoissa riskien minimoiseksi. Tämä osoittautui onnenkantamoiseksi sinä ainoana kertana kun meidät on ryöstetty, Buenos Airesissa Argentiinassa. Passi ja mukana olleet käteiset lähtivät käsilaukun matkassa voroille, mutta ajokortti ja luottokortti olivat visusti toisaalla tallessa.

Eräs tietoturvaguru kertoi kantavansa aina jotain arvokasta mukana, jonka voi antaa helposti mukaan jos tulee eteen 'rahat tai henki' -tilanne. Rahat ehkä menee, mutta henki säästyy. Varautumista sekin.

Me tarkistamme myös useimmiten yösijan sijainnin. Siitä kiiteltiin itseämme muun muassa Manilassa, jossa jopa kadulla saattaa olla väliä. Junamatkalla Málagasta Suomeen en huomannut tehdä tätä Perpignanista yöpaikkaa varatessa - ja huomasin olevani muutaman sadan metrin päässä pahamaineisesta slummista. Mitään ei onneksi käynyt.

Vuoden reissuun lähtiessä listasimme lisäksi kaikkien konsulaattien yhteystiedot sekä digitaalisesti yhteen paikkaan saataville, että printattuina paperille, jotta olisi tieto minne soittaa tarvittaessa. Lisäksi tiedotimme aina läheisille, missä olemme ja minne olemme matkalla. Tietävät olla yhteydessä konsulaattiin, jos vaikka jotain sattuisi.




Tämän lisäksi ulkoministeriölle kannattaa aina tehdä matkustusilmoitus.

Jos jotain kävisi, he tietäisivät etsiä sinua ja tarjota sitä apua mitä voivat. Matkustusilmoitusten perusteella myös mitoitetaan esimerkiksi paluulentoja tällaisissakin tapauksissa kuin korona.

Paikan päällä hotelleissa ja erilaisissa kulkuvälineissä tarkastan aina missä hätäuloskäynnit ovat, ja miten niihin löydän.

Ja kyllä! Se olen minä, joka aina on kuunnellut lentokoneissa henkilökunnan turvademon, ja kokeillut että penkin alla tosissaan on pelastusliivi.




On nopea toimenpide tarkistaa hotellissa missä lähimmät hätäuloskäynnit ovat. Se kestää muutaman minuutin. Jos kävisi niin, että kesken matkan tai yöllä syttyisi tulipalo, olisi ainakin jonkinlainen muistijälki siitä, mistä mahdollisesti pääsee hengissä ulos. Ne muutamat käytetyt minuutit saattavat pelastaa oman ja perheen hengen.

Tärkeintä kriisiin varautumisessa on kuitenkin kyky toimia kun kriisi tulee päälle, sekä joustava asenne. Kaikki ei matkoilla - eikä elämässäkään - mene aina, kuten on suunnitellut. Kun hyväksyy ja ymmärtää tilanteen, pystyy helpommin myös joustamaan mielessä ja pysymään rauhallisena sekä tarvittaessa toimimaan.


Olisiko koronaan voinut varautua?


Epidemiologit ja tulevaisuustutkijat ovat varoitelleet tuloillaan olevasta, kukoistavasta pandemiasta jo vuosikausia. Sitä on kuunneltu huonosti.

Ihan tavallinen matkaaja voi suojautua ainoastaan huolehtimalla hygieniastaan, ja välttämällä väkijoukkoja sekä kypsentämätöntä ruokaa, erityisesti sellaisissa maissa, joissa hygieniataso on muuten heikko.




Koronaa tai maailmanlaajuista pandemiaa on voinut olla vaikea miettiä etukäteen - eihän edes maailman tai eri maiden korkeimmat päättävät elimet ole kuunnelleet varoituksia.

Toimenpiteet koronan tapaiseen kriisi varautuessa ovat olleet pääasiassa hyvä matkavakuutus, hygieniasta huolehtiminen, matkustusilmoituksen tekeminen, sekä yleisesti ottaen tilanteen kehittymisen ja uutisoinnin seuraaminen.


Tulevaisuudessa kannattaa varautua yllättäviin luonnonmullistuksiin ilmastonmuutoksen etenemisen tiimoilta, ja sen aiheuttamiin kriiseihin. Esimerkiksi hirmumyrskyt ovat jo yleistyneet reippaasti tietyillä alueilla.

Kriisi- ja katastrofivakuutus on ainakin hyvä sisällyttää matkavakuutukseensa.




Ei ole olemassa suoraa käsikirjaa siitä, mitä kaikkea pitäisi etukäteen osata ajatella ja miten valmistautua. Se kannattaa kuitenkin muistaa, ettei ilmaisia konsulikyytejä takaisin Suomeen ole.

Suomen konsulaatit pyrkivät mahdollisimman hyvin auttamaan kuitenkin suomalaisia, mutta tämänkaltainen maailmanlaajuinen kriisi on varmasti yllättänyt heidätkin. Muutamaan otteeseen asioimme ulkoministeriön puhelinpalvelun kanssa koronaevakuointimatkallamme maata pitkin Espanjasta Suomeen, eikä tietoa aina irronnut mitenkään erityisen hyvin. Joissain toisissa asioissa taas ulkoministeriö palveli oikein mallikkaasti.

Kysyjiä ja erityistilanteita varmasti oli sen verran, että ihan jokaiseen asiaan ei vastausta löydy tällaisessa tilanteessa.






Aina kun lähtee pois Suomesta, on hyvä ymmärtää että siihen liittyy riskejä. Osaan asioista voi valmistautua, mutta jotkut tulevat väistämättä yllätyksenä.

Tärkeintä on kuitenkin kartoittaa etukäteen jo oma tilanne ja tehdä ne toimenpiteet mitä pystyy - ja muistaa, että joustavalla asenteella pääsee pitkälle.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!


4 kommenttia:

  1. Itselläni olisi mennyt hermo, jos olisin lukenut keskusteluita siitä, että miksei Suomi evakuoi suomalaisia ulkomailta valtion rahoilla. Ehkä tuollainen ajattelutapa on ihmisillä, jotka matkustelevat vain pakettimatkoilla ja pitävät matkanjärjestäjää vastuullisena vaikkapa huonoista säistä :D Tällaisista ääriesimerkeistä olen joskus lukenut, vaikka taitaa olla enemmän kuvitteellisia esimerkkejä. En ole ihan täysi ymmärtänyt, miksi pitkillä reissuilla olevienkaan tarvitsisi nyt kotimaihinsa rynnätä, jos ei kovasti halua. Ellei sitten viisumi- ja majoitusseikat olisi iso ongelma. Monet taisivat käsittää Ulkoministeriön neuvon Suomeen palaamisesta väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monella on tosissaan heikoissa kantimissa tietämys ja tuntemus siitä, miten asiat toimivat, ja sen huomaa eri asiayhteyksissä yllättävän usein. Siksi pyrin aina välillä näistä muistuttamaan täällä blogissa - että ei kävisi niin, että tiedon puutteeseen ainakaan asia kaatuisi. Sitten monet tekevät tietoisen riskivalinnan siitä, että eivät vaikka ota vakuutusta.

      Hirveän erilaisia syitä on ollut taustalla siihen, että palataan Suomeen. Noin periaatteessa, jos ulkomailla ei ole hätää, eikä tule juuri viisumi-, majoitus- ja ehkä myös vakuutusseikat ongelmaksi, voi olla hyvä jäädä paikoilleenkin.

      Poista
  2. Matkavakuutusta ei voi liikaa korostaa. Todella moni matkustaa nykyäänkin ilman vakuutusta. Kirjoititte, että hyvin harvalla on varaa maksaa kymmenien ellei satojentuhansien ambulanssilentoa. Totta. Mutta niilläkään, joilla on kyky, tuskin on halukkuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sekin! Mutta ainakin, ne jotka siihen pystyvät on siitä onnellisemmassa asemassa että vaihtoehtoja on, jos ei ole ottanut matkavakuutusta. Aina se kuitenkin kannattaa, koska mikään ei ole ikävämpää kuin olla jumissa kaukaa kotoa huonojen vaihtoehtojen kanssa.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!