Koronakotiinpaluu - mitä kuuluu? Virus on aiheuttanut meille jotain hyvääkin.

Kaksi viikkoa. Niin pitkään siitä on kun tultiin takaisin Suomeen. Niin että mitäpä kuuluu? Niin no. Pitää varmaan ihan kärkeen sanoa että ihanaa. Kaikki on ihan sairaan ihanasti. Se johtuu ihan eniten siitä, että kahden vuoden kiertolaiselämän jälkeen meillä on oma koti, mihin palata, missä asua, missä olla, omalla sohvalla, omassa keittiössä, omassa sängyssä.

Siinäkin on tosin ollut omat murheenkryyninsä (ja osa siitä jatkuu), mutta en nyt mene siihen. Pääasia on, että me ollaan nyt täällä ja rakennetaan siitä kotia.

Loppurutistus kotiin pääsemiseksi oli valtava. Tuntuu jotenkin, ettei siitä ole ihan vielä selvinnyt. Se oli kaikessa absurdiudessaan aika voimia vievä, mutta elämä menee eteenpäin, huomennakin nousee aurinko ja heräät uuteen aamuun, asioita tapahtuu, vaikutit niihin sitten itse aktiivisesti tai et.

Tämän vuoden puolikas oli ylipäänsä talven osalta jonkinlaista välitilassa elämistä ja kovin häilyvää monella tapaa. Useampi asia muuttui lennosta, eikä niille itse oikein voinut mitään. Sellainenkin on turhauttavaa, mutta eteenpäin on mentävä.

Mutta jos keskityttäisiin niihin hyviin asioihin. Nimittäin kotiinpaluuseen.

En voi painottaa tätä tarpeeksi; tämä on ollut ihanaa.

Paitsi oma koti tietysti, myös alkanut kevät. Jos ei siis lasketa mukaan sitä lumisadetta tässä välissä, joka toi lunta enemmän kuin koko talvena eteläisessä Suomessa on ollut. Siitäkin kuitenkin ainakin me löysimme iloakin - perheen pienin sai ehkä ensimmäisen tietoisen kosketuksen lumeen ja ymmärsi myös lumiukkojen päälle heti. Myös lumipallojen, mutta siitä en iloinnut ihan yhtä paljon.

Lisäksi oli melkein jouluiset tunnelmat, kun ikkunasta katseli puutalojen päällä leijuvia hiutaleita ja lumipeitettä.

Ensimmäinen kosketus Suomen ilmastoon johti tosin toiveisiin siitä, että voisimmeko palata sittenkin Espanjakotiin.

En hennonnut sanoa, väpättävän alahuulen kanssa seisovalle lapselle, että tähän on nyt vaan parempi tottua. Samaan aikaan vähän hymyilytti ja mietitytti pienen ihmisen sielunmaailma.

Pääasiassa Suomessa on ollut yllättävän hyvä kevät.

Noh, ainakin nämä pari viikkoa, muusta en tiedä. Suomen koronatoimenpiteet ja sen myötä tulleet rajoitteet, ovat tuntuneet Espanjaan verrattuna jotenkin aivan lasten leikiltä. Kun ulkona saa olla varovaisuusperiaatteita noudattaen, kotona pääasiassa oleskelusta ei ole ollut muuta kuin iloa. Mitä nyt kauppakassien toimitusajat on olleet vähän kortilla, ja olemme joutuneet aika paljon vaivaamaan ystäviämme.

Siihenkin junaan on kuitenkin nyt päästy mukaan.

Tämä Suomessa olo on kuitenkin ihan pala kakkua niihin neljään viikkoon, mitä vietimme Espanjassa neljän seinän sisällä.

Mutta siitä kotonaoleilusta. Helsingin Sanomissa oli äskettäin uutinen, miten monien mielestä korona on parantanut arkea ihan huomattavasti. Ilahduin kovasti, koska pääasiassa uudesta korona-arjesta on kuulunut lähinnä valitusta.

Arki on todellakin rauhoittunut, ja hyvällä tavalla. Vaikka meillä on ollut maltillinen määrä harrastuksia muutenkin, nyt tosielämän videopeli, jossa yrität lähinnä selvitä hengissä koti-(hoitopaikka-koulu)-työ-(hoitopaikka-koulu)-kauppa-harrastukset-koti, mutta kukaan ei jaa pisteitä vaikka selviydyt, on muisto vain.

Ei yksinkertaisesti ole niin paljoa järjesteltävää ja aikataulutettavaa ja hoidettavaa. Ja se tuntuu ihan pirun hyvältä.

Kyllä, osa tästä on ihan itseaiheutettua ollut aiemminkin. Olen kai joskus aiemmin jo tunnustanut kärsineeni FOMO'sta (Fear Of Missing Out) joskus vuosia sitten. Nyt sen viimeisestkin rippeet, jotka vielä hetki sitten kummittelivat takaraivossa, ovat kadonneet. Juuri tällä hetkellä ei edes ole asioita, tapahtumia tai bileitä, mitkä voisi missata.

Kotona on ihan tosi hyvä olla.

Muutos on käynnistynyt ja tapahtunut jo aiemmin. Korona iski vain viimeisen naualan senkin syndrooman arkkuun. Kiitos siis korona siitä, että meistä on tainnut tulla varsinaisia kotihiiriä ja luontosamoilijoita.

Lisäksi en uskalla edes miettiä, mitä olisi ollut tehdä tällainen paluu takaisin normaaliin, suoraan arkipyöritykseen. Huhhuh.

Disclaimerina, mainittakoon nyt kuitenkin myös se, että korona itsessään on tietysti tuonut meille pääasiassa huonoa talouden, terveyden ja hyvinvoinnin saralla. Sitä kyllä ihmettelen edelleen, miten talousmalli, joka kyykähtää koronasta, tulee kestämään ilmastonmuutoksen tuomat uudet kriisit.

Sen ohella, että olemme tosissaan saaneet rauhassa hoitaa täällä Suomen päässä muuttoa (vaikka suurin osa mukana olleista tavaroistamme on edelleen Espanjassa, eikä niiden tänne saamisesta ole tietoa), olemme yrittäneet sopeutua uuteen arkeen taas täällä.

Esikoinen on siirretty takaisin omaan suomikouluunsa, opeteltu sen myötä taas uudet etäjärjestelmät ja vaihdettu opetuskirjat, tehtävät, aikataulut ja kaikki. Etsitty sopivat etätyöpisteet uudesta kodista. Etsitty parhaat paikat saada ruokatilausslotteja, ettei kauppaan tarvitse mennä itse. Tilattu tutummista paikoista ruokaa kotiin. Varailtu aikoja kustin polkemiin koronatestikutsuihin, ja mitä kaikkea sitä nyt tehdäänkään, kun aloitetaan taas uusi elämä.

Ainiin, ja tietysti, julkaistu yksi VastuullisuusPodcast ja sen kuusi ensimmäistä jaksoa! Toivottavasti kiinnostaa teitäkin, sillä lisää tulee joka viikko.

Elämä tuntuu stressaavan ja kiireisen koronapaluun jälkeen hyvällä tavalla pysähtyneeltä täällä Suomessa. Ehkä tähänkin ehditään joskus kyllästyä. Tai sitten ei.

Onko kenestäkään muusta ollut mukavaa ottaa hieman rauhallisemmin? Ja voisiko elämä jatkossakin näyttää erilaiselta?

Jotain se auttaisi ilmastonmuutokseenkin - koronan on arveltu aiheuttavan 1-5% päästölaskut globaalisti. Jotta päästäisiin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeseen pitää lämpeneminen alle 1,5 asteessa, meidän pitäisi vähentää päästöjä 7,6% vuosittain. Siis vieläkin enemmän, mitä olemme koronan takia onnistuneet tekemään.

Siihen meillä on kahdeksan vuotta aikaa, kunnes tuon tavoitteen hiilibudjetti on käytetty loppuun. Mitä oppeja me voisimme ottaa koronasta mukaan, kun jonkinlainen tavallinen arki taas koittaa?


Ehkä tästä pakkopysähdyksestä tulee meille ihmiskuntana jotain hyvääkin.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!