perjantai 22. toukokuuta 2020

Esikuvia kuten Tarja Halonen - sellaisia tarvitsemme kaikki


Reilu kolmekymmentä vuotta sitten kova keskustelunaihe sukulaisjuhlissa ja vähän kaikkialla muutenkin oli se, mikä sinusta tulee isona. Siis niin, että kysymys oltiin aina suunnattu minulle. Mikä minusta tulisi isona?

Tosi hyvä kysymys. Suoranaisesti miljoonan dollarin kysymys ainakin sille pienelle tytölle, joka ei oikeastaan tajunnut yhtään mitään vielä siitä miten maailma toimii, eikä osannut katsoa kristallipallosta mihin se muuttuu. Ja että se muuttuu niin isosti, ettei nykyisistä ammateista edes vielä tuolloin tiedetty.





Olin kuitenkin katsonut Ben Matlockia telkkarista iltapäivisin aika usein, koska noihin aikoihin ei ollut juutuubia tai netflixiä, mistä olisi kätevästi voinut katsoa mitä vaan, milloin vaan, ja millä laitteella vaan. Sekin oli jo edistystä, kun veivattavasta lankapuhelimesta tuli kotiin näppäinversio, ja kylkeen puhelinvastaaja kasetilla. Veljen Commodore64 :lla sentään hakattiin decathlonia ja boulderdashia - kaksiulotteisena pikselimössönä tottakai.

Mutta Matlock oli luonut huiman kuvan juristin hommista, joten juristi vaikutti aika kivalta työltä. Sitten olin myös nähnyt kokkeja keittiössä, ja kukapa ei hyvästä ruoasta tykkäisi, lapsenakin. Jostain olin myös bongannut kapellimestarin olemassaolon, ja lupaavasti alkanut muusikonura olisi houkutellut sillekin polulle.

"Kuule, kapellimestarin ja kokin hommat ovat kyllä enemmän miesten hommia.", sainkin eräs kaunis kerta kuulla.

Jahas? Onko tosissaan näin? Tiedonjanoisena pienenä ihmisenä kyselin perään että miksi.

"Se nyt vaan on niin, että ne on enemmän miesten hommia."

Eikä se suinkaan jäänyt viimeiseksi kerraksi kun sain kuulla, ettei tytöt tee sitä tätä ja tuota, enkä kuulu sinne, missä olin, tai en saisi tavoitella sitä mitä halusin. Välillä otti päähän todella rankasti se, miten sukupuolensa takia mitätöitiin vähän jatkuvasti eri käänteissä, vain koska ei halunnut sopeutua perinteisempään ja annettuun rooliin.




Tein silti niitä asioita mitä halusin huolimatta siitä, että se ei monelle olisi sopinut, vaikka kapellimestaria, juristia tai kokkia minusta ei tullutkaan.

Helppoa? Ei todellakaan. Ihan kaikkea muuta.

Välillä koko oma elo ja olo on tuntunut varsinaiselta rämpimiseltä, eritoten koska rakenteellisia ongelmia on edelleen; hoitajien palkat ja koti- ja seksuaaliväkivaltarikoksissa naiset ovat uhriluvuissa yliedustettuina noin muutaman mainitakseni. Eikä siellä pörssiyritysten johdossakaan turhan montaa naista vielä istu.

Eteenpäin on tultu huimasti, mutta tekemistä on sillä saralla vieläkin.





Kun Tarja Halonen pyrki presidentiksi, moni pitivät sitä lähes pyhäinhäväistyksenä. Nainen presidentiksi? Sehän ei käy päinsä.

Keskusteltiin niinkin järkevistä asioista kuin että miten armeijan käymätön nainen voisi johtaa puolustusvoimia, tai millä tavalla puolisoa tituleerattaisiin. Kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi, häneen kohdistui tarpeettoman paljon ulkonäkökeskeistä mediahuomiota, eikä tästä maneerista olla valitettavasti päästy mediassa vieläkään naisten osalta.

Keskittämällä huomio ulkonäköön, se viedään samalla pois kaikesta olennaisesta, eli varsinaisesta osaamisesta. Kritisoimalla ulkonäköä pyritään mitätöimään kohteen osaamista.


Mutta Tarja Halonen osoitti meille kaikille, että naisestakin voi tulla presidentti. Tai oikeastaan ihan mitä vaan. Sillä istumalla kun presidentti Tarja Halonen istui vallan kahvaan, hän loi uskoa meihin kaikkiin siitä, että meistä voi tulla kapellimestareita, kokkeja tai vaikka presidenttejä - sukupuolesta riippumatta.

Sanomattakin on selvää, että tällä mentaliteetilla kasvatamme tietysti myös omat tyttäremme.




Presidentti Tarja Halonen on ollut yksi suurimpia esikuviani.

Hän on onnistunut vakuuttamaan myös arvokeskustelussa - heikompien ja syrjittyjen puolia kuuluu pitää. Ihan samoin ajattelen minäkin, sillä olen ollut nimenomaan siellä heikomman ja syrjitymmän asemassa. Joka ikinen kerta, kun joku asettui siinä tilanteessa pitämään puoliani, olin äärettömän kiitollinen. Muistan kyllä teidät kaikki.

Työ heikompien puolestapuhujana ei loppunut presidentti Tarja Halosen kahteen kauteen, vaan hän on jatkanut kansainvälisissä luottamustehtävissä ja politiikassa sen jälkeenkin, ja tekee niin yhä edelleen. Lista on kattava ja kunnioitettava. Yksi tehtävistä on Earth Dayn, eli Maan Päivän -järjestön neuvonantajakomitena jäsenenä toimiminen.

Järjestö haluaa kaikessa yksinkertaisuudessaan estää maapallon ylikuluttamisen ja hillitä ilmastonmuutosta. Se on toiminut jo 70-luvulta asti, eli siltä vuosikymmeneltä kun aloimme elää yli maapallon kantokyvyn vuosittain.

Julkaisimme VastuullisuusPodcastin 22.4. Earth Dayn 50-vuotisjuhlapäivän kunniaksi.




Tänään olemme julkaisseet 9. jakson VastuullisuusPodcastia, jossa vieraanamme on presidentti Tarja Halonen keskustelemassa ihmisoikeuksista ja ilmastokriisistä.

Ilmastokriisistä tulee väistämättä myös ihmisoikeusongelma. Se tulee iskemään pahiten niihin, jotka nyt ovat jo haavoittuvassa asemassa.

Lähin esimerkki on tältä päivältä: Intiaa ja Bangladeshia on riivannut yksi pahimpia hirmumyrskyjä koskaan. Molemmissa maissa on köyhyyden takia vaikea hoitaa pelkästään koronaepidemiaa. Bangladeshissa on lisäksi pakolaisleirillä yli miljoona rohingya-pakolaista, myös paljon lapsia. UNICEF arvioi ennen syklonin iskua, että kaikkiaan ainakin 19 miljoonaa lasta on vaarassa syklonin takia Intiassa ja Bangladeshissa. Hätämajoitustiloissa ja pakolaisleireilla ei pystytä takaamaan turvaväliä, mitä taas koronaepidemian hoitaminen vaatisi.

Hirmumyrskyt, ja säiden ääri-ilmiöt taas on muutenkin lisääntyneet kiitos ilmastonmuutoksen. Meillä Suomessa ei ole näistä juurikaan hätäpäivää - meillä kärsitään lähinnä talvien puutteesta ja yhdeksän kuukautta kestävästä marraskuusta etelässä .

Mutta meitä heikommassa asemassa olevilla on todellinen hätä. Siksi ilmastokriisi on myös ihmisoikeusongelma. Ilman ilmaston lämpenemisen hillitsemistä, emme pysty takaamaan ihmisoikeuksien mukaisia elinolosuhteita alati kasvavalle määrälle ihmisiä, ehkä jossain vaiheessa edes itsellemme. Liian moni kärsii jo.

Presidentti Tarja Halosen haastattelun aiheesta voit kuunnella Spotifystä, AcastistaApple Podcastista Google Podcastista tai suoraan VastuullisuusPodcastin sivuilta.




“Me emme selviä tästä, ellemme saa yhteiskunnan kaikkia sektoreita mukaan.”, toteaa presidentti Tarja Halonen ilmastokriisistä VastuullisuusPodcastin yhdeksännessä jaksossa. Lääkkeeksi presidentti Tarja Halonen toivottaa tervetulleeksi niin yksilöt, päättäjät, yritykset, tutkijat ja yhteiskunnan kaikki toimijat ratkaisemaan ilmastokriisiä yhdessä, ja toteaa kriisin vaikutusten olevan suurin niihin, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. 
“Kyllä ne on ne ryhmät, jotka ovat tottuneet elämään kaikista lähimpänä luontoa - alkuperäiskansat, jos ajattelemme Brasilian sademetsiä, tai arktisen alueen ihmisiä, jotka ovat vuosituhansia eläneet luonnon kanssa yhdessä. Sitten tietysti globaalisti, kyllä ne ovat niitä, jotka muutenkin ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa; lapset, vanhukset, vammaiset ja isona ryhmänä köyhät”, presidentti sanoo.
Suomalaiset saavat presidentti Tarja Haloselta ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä arvosanan tyydyttävä plus. Hän antaa erityisesti kiitosta lapsille ja nuorille, jotka jaksavat olla kiinnostuneita tulevaisuudesta. Presidentti Tarja Halonen huomauttaa, että voisimme ottaa oppia Bhutanista, joka on kehittänyt onnellisuusindeksin, joka kertoo miten hyvin maalla menee. Indeksiin on liitetty myös luonnon hyvinvointi, joka heijastuu ihmisten hyvinvoinnissa.

----


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!


Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!

2 kommenttia:

  1. Upeaa, että saitte Tarja Halosen vieraaksi! Ja tuo aihekin on todella tärkeä. Tärkeää, että puhutaan meidän kaikkien yhteisvastuusta liittyen kehittyviin maihin, ihmisoikeuksiin, ym.

    Mutta, apua, miten hurja tarina sinulla omasta lapsuudestasi! Olemme +/- samanikäisiä (naisia), enkä minä enää koskaan joutunut kohtaamaan tuollaista rankkaa rooliajattelua omassa lapsuuden perheessäni tai kasvuympäristössäni. Meillä kaikki olivat "vain ihmisiä", ja itse päädyin erittäin miesvaltaiselle alalle -- eikä sitä koskaan mitenkään kommentoitu. Johtotehtävissä olleelta isältänikin opin jo nuorena, että hän rekrytoi "vain ihmisiä" (ei miehiä, ei naisia). Tämä ajatus kantaa.

    VastaaPoista
  2. Tarja on todella ässänainen, niin monella tapaa huikeaa saada hänet haastatteluun!

    Mutta mitä tulee näihin kommentteihin kasvuympäristössä, niin asia on aika monitahoinen. Olen toisaalta ollut todella, siis ihan todella, miesvaltaisissa ympäristöissä, joissa nainen on ollut outolintu ja olio, jota on asemassaa ollut vaikea hyväksyä vielä tuon aikaisessa ilmapiirissä. Siellä sitä ollaan oltu raivaamassa muutosta. Henkilökohtainen hinta voi olla kova, mutta jonkun on oltava aina ensimmäinen, tai ensimmäisiä. Nykyään sellainen käytös olisi täysin poissuljettua, on onneksi ollut jo pitkään. Mutta parantamista on kyllä ollut ihan lähipiirissäkin näissä asenteissa. Onnekseni ehkä koitui luonne, joka ei vähästä lannistu.

    Yhdenvertaisuus ja syrjiminen ovat myös osittain rakenteellista. Mainitset esimerkiksi että isäsi oli johtotehtävissä, mutta mitä äitisi teki? Harvalla meidän ikäisellä naisella on ollut äiti johtotehtävissä koska...niinnoh, huolimatta siitä että tavallaan on ollut mahdollisuus siihen, naiset harvemmin sille pallille päätyivät. Vaikka on rekrytoitu "vain ihmisiä", ja niin isäsi ihan varmasti on tehnytkin, eikä naisia aina suoranaisesti ole syrjitty, monet on alistettu ihan muilla keinoilla ennen johtajan uraa, tai jätetty ulkopuolelle. Useimpia ei ole edes kannustettu johtotehtäviin, ja yleinen naiskuva on ollut se, että nainen on vaikka assistentin tai sihteerin roolissa, ihan mediassakin. Tämän nyt tietysti todistaa jo sekin, että Tarja Halonen tosissaan oli ensimmäinen naispuolinen presidentti ja kuinka myöhään! Aika vähän naisia muutenkaan ennen on johtopalleilla nähty.

    Onneksi viimeisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut ihan huikea muutos tässä, eikä samanlaista kohdata enää! Pörssiyritysten puolella tietysti on vielä jonkin verran tekemistä, samoin hallituspesteissä, koska siellä naiset ovat prosentuaalisesti selvästi vähemmistössä, vaikka ovat dominoineet korkeakouluopintoja jo pitkään.

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!