Pulsan Asema on pysähdyksen ja yöpymisenkin väärti

"Näyttää siltä, että täällä Lappeenrannassa saa ihan perushuoneesta maksaa 200€ yöstä ketjuhotellissa jos sellaiseen aiotaan mennä", sanoo Miika kesälomalla, kun syynämme vaihtoehtoja kahdenkeskiselle treffi-illallemme jonka on mahdollistanut mummolan ihana kesälomatuki.

"Aika hinnakasta ihan tavallisesta huoneesta", totean siihen päälle, ja mietin pitäisikö mennä kylpylään Imatran suunnille, jonka huonehinta on huomattavasti huokeampi ja palveluitakin enemmän tarjolla maksettuun hintaan. 

Kyse on aina tietysti siitä, missä kokee saavansa parasta vastinetta rahoilleen, ei siitä, että joku on absoluuttisesti kallista.

Ilmeisesti kysyntä ylittää tarjonnan kesäisessä Lappeenrannassa, ja päädymme katsomaan onko tarjolla muuta kun ketjuhotelleja. Tarkoitus on käydä syömässä hyvin ja vaan viihtymässä ihan kahden kesken kauniissa kesäillassa.

Selaan majoitusta tarjoavaa saittia ja eteeni hypähtää Pulsan Asema. 

Aivan! Tuo vanha juna-asema, johon meillä oli edelliskesänä tarkoitus mennä kahdesti, mutta jouduimme parin sairaalareissun seurauksena perumaan ne. Josko nyt!

Kesäaikaan majoitukset ovat hyvin buukattuja, mutta saamme kuin saammekin Ratamestarin talon varattua.

Pulsan asema on Kaakon helmi, jossa kannattaa ottaa asiakseen käydä

Vietämme oikein mukavan illan Lappeenrannassa - ensin nizzahenkisellä terassilla, sitten ruokaillen ja vielä herkkujälkkäritkin nauttien.

Sitten suuntaamme illan suussa 22 kilometrin päähän Lappeenrannan ytimestä. Kääntyessämme moottoritieltä, loppumatka on kiemurtelevaa hiekkatietä. Pulsan Asemalle ei selvästi vahingossa eksy, vaan se pitää ottaa kartalle. Ja sille on kyllä syytäkin.

Perillä vastassa on rauhallinen maalaismaisema jo hieman hämärtyvässä kesäillassa. Punamullalla maalattuja aittoja, valkoisia hirsirakennuksia, hurmaava puutarha ja vanhan ajan fiilistä.

Tilan emäntä tulee esittelemään yösijamme, ja saamme kaksihuoneisen Ratamestarin mökin itsellemme. Se on erittäin hyvällä maulla sisustettu, kahden huoneen vanha rakennus. Sisälle on modernisoitu myös pieni kylpyhuone suihkulla.

Hintaa tälle jäi noin 30-40% vähemmän kuin keskustan ketjuhotelleille. Olemme erittäin tyytyväisiä valintaamme.

Meidän huoneistossa on upea, syvä koboltinsininen tapetti valittu katseenvangitsijaksi makuuhuoneeseen, ja loppusisustus on sovitettu siihen. Kokonaisuus on aivan hurmaava. Pihasauna on halutessa yöpyjien käytössä, me emme sitä niin kaipaa juuri tähän iltaan.

Käymme vielä hieman kävelemässä muuten täysin hiljaisella pihalla. Junaratakin on vielä aktiivisesti käytössä, joten siellä hyppiessä pitää olla tietysti tarkkana. Junia suhahtelee ohi noin kerran tunnissa, yöllä harvemmin.

Öisin nukun aina tulpat korvissa, joten en heräile vaikka junia meneekin ohi. Jos on kovin herkkäuninen, täällä yöpyessä kannattaakin kenties muistaa ottaa sellaiset mukaan.

Päivä paljastaa lisää mieluisia yllätyksiä

Aamiainen tarjoillaan meille päärakennuksessa, eli kahvilaksi ja putiikiksi muunnellulla vanhalla juna-asemalla kivenheiton päässä meidän yömajasta.

Aamiainen on tilattu gluteenittomana ja kasvisversiona, ja se on mahdollista saada myös vegaanisena. Olen äärimmäisen positiivisesti yllättynyt aamiastarjoilusta. Se ei ole mikään buffet, mutta pienistä annoksista koottu herkullinen kokonaisuus myös erikoisruokavalioiselle.

Itse rakennus on sekin erittäin taidokkaasti remontoitu - vanhaa kunnioittaen, mutta modernilla twistillä. Minulla on kyllä heikkous vanhoihin puutaloihin, erityisesti näin kauniisti remontoituihin. Käy ilmi, että sveitsiläissuomalainen emäntä Petra on ammatiltaan sisustussuunnittelija. 

Se selittääkin paljon.

Petra on seurannut miestään Lassea Sveitsistä hänen kotimailleen Pulsaan, ja viihtyy siellä erinomaisen hyvin. 

Vieraat pääsevät kahvilaan vasta yöpyjien aamupalan jälkeen, ja ovelle onkin muodostunut jonkinlainen jono. Ihanaa, kun olemme saaneet nauttia kaikessa rauhassa tästä seesteisyydestä ja tunnelmasta, mietin.

Aamiaisen jälkeen fiilistelen asema- ja aittarakennusten kauppoja. Tuskailen, sillä oikeastaan voisin ostaa kaupasta noin suurin piirtein kaiken. Kaikki siellä on niin ihanaa. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole tarvetta millekään, joten mukaan jää vain purkki pyykkietikkaa ja lapsille hieman karkkeja. Pyykkietikka tuokin myöhemmin syksyllä vielä mieleen ihana kesäiset hetket Pulsan Asemalla. 

Pyykinpesukin arjen hulinassa on hieman mukavampaa sen takia.

Pulsan Asema on vielä vähän tuntemattomampi kotimaankohde - mutta niin hurmaava paikka, että lämmöllä suosittelen sen ottamista omalle kotimaanmatkailun agendalle. Tämän saa mukavasti yhdistettyä esimerkiksi Lappeenrantaan niin, että nauttii siellä hyvän ruokailun ja kenties kuplat vaikka Wolkoffin viinibaarissa, ja sitten siirtyy maalaismaisemiin ja sen rauhaan.

Ja ihan vaan päiväpiipahduskin Pulsan Aseman kahvilassa on sen pienen ajomatkan väärti.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät
meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja onkäynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!

Opettiko korona ja etätyöt, että sinulla on liikaa tavaraa? Voita 30 vihreää etätyömuuttolaatikkoa joihin pakata niitä!

Moni asia, mitä vuosi sitten kuviteltiin, on nyt hyvinkin toisin. Kuvittelin esimerkiksi, että elämä olisi niin sanotusti normaalitoimintojen osalta helpompaa ja vaikka kaupassakäyntiä ei tarvitsisi erityisesti miettiä. Sen lisäksi arvelin, että meillä olisi suurin osa muuttolaatikoista läpikäytynä ja purettuna.

Kaupallinen yhteistyö: Pelican Self Storage

Luulin väärin. Molemmista.

Se mikä on ollut vähän hassua, on se, etten edes ole kahden vuoden aikana ehtinyt kovinkaan montaa asiaa kaivata niistä, mitä pakkasimme pari vuotta sitten laatikoihin ja veimme meidän pelikaanivarastoon. Vaikken ole muistanut tavaroiden olemassa oloa, täytyy myöntää, että osasta olen ilahtunut äärimmäisen paljon kun olemme laatikoita purkaneet.

Monia keittiötarvikkeita on ollut ikävä - on ihana saada kunnon veitset, omat lautaset, paistinpannut ja lasit ja mukit käyttöön. Omien vaatteiden purkaminen laatikoista on ollut sekä vähän kamalaa, että ihanaa. Niitä on aivan järjettömästi, ihan liikaa suoraan sanottuna. Toisaalta, on kuin olisin käynyt vetämässä järkyttävän shoppailukierroksen, ja nyt ei ainakaan voi sanoa että olisi tarvetta juuri millekään.

Lasten ilo on ollut aivan käsinkosketeltavaa kun olemme purkaneet tavaroita.

Ja purkaneet.

Ja purkaneet.

Tuntuu siltä että laatikot ei lopu koskaan. Oikeastihan olemme siis purkaneet ehkä n. 12 ja jotain vajaa 30 seisoo varastossa purkamatta.

Lisäksi ihmettelen MIKSI olemme säilyttäneet laulavan kamelin ja nokkahuilun.

Sikäli olemme todenneet, ettemme edes yritä nyt purkaa kaikkea. Tilannehan on tosissaan erilainen, kuin mitä vuosi sitten kuviteltiin. Olemme molemmat vanhemmat esimerkiksi siirtyneet tekemään paljon etätöitä.

Minä käyn muutaman päivän viikossa toimistolla (ja se on todella mukavaa!), vaikka voisin olla 100% kotonakin. Miika käy toimistolla ehkä pari kertaa kuukaudessa.

Se tarkoittaa sitä, että koti on pitänyt muuntaa myös siihen sopivaksi, että meillä on kotona kaksi aikuista etätöissä normielämän lisäksi. Luulisin, ettemme ole ehkä Suomessa tai maailmassa ainoat.

Tämä on käytännössä vaikuttanut paljon myös siihen päätökseen, ettemme ole edes halunneet purkaa kaikkia tavaroita muuton yhteydessä. On helpompi hengittää ja mahtua kotiin, kun jokainen nurkka ei ole tupaten täysi. Ainoastaan kirkasavalolampun olemme nyt iltojen pimetessä jaksaneet yrittää löytää laatikoista. 

Kävi tosin ilmi, että se olikin lainassa, eikä laatikoissa.

Ellei meidän uudessa kodissa sattuisi olemaan hurjan paljon huoneiston ulkopuolista säilytystilaa, olisimme todennäköisesti jättäneet osan laatikoista pelikaanivarastoon tai vaihtoehtoisesti vuokranneet vähän pienemmän uudelleen ja laittaneet sinne. 

Nyt ne ovat meidän kahdessa isossa varastossa noissa vihreissä pelikaanibokseissa, joista vanhimmat ovat kestäneet jo yli kymmenen muuttoa sekä kodista toiseen, että myös maasta toiseen. Kestävää tekoa ovat, sano.

Tarkoitus on käydä laatikoita ja niiden sisältöjä läpi ajatuksella ja ajan kanssa ja laittaa mahdollisimman paljon pois. Emme kuitenkaan jaksa tehdä siitä mitään uuvuttavaa sprinttiä, johon syytää kaikki liikenevä vapaa-aika. 

Ehtiihän sitä, tässä valmiissa maailmassa.

Koronan ja etätyön tiimoilta arvomme 30 muuttolaatikkoa nyt teidän lukijoiden ja seuraajien kesken! Onko tarvetta saada ylimääräistä tavaraa pois etätöiden takia? Tai siintääkö muutto edessä?

Pelican Self Storage 'n laatikoita on nyt siis tarjolla innokkaille. Kokoja on kolmea erilaista, ja niistä saa valita itselleen sopivimmat, vaikka isointa mallia kaikki. Minä voin tietysti pitkällä käyttökokemuksella suositella näitä lämpimästi.

Suurimmat laatikot maksavat 10 kpl / 34€, joten tämän paketin arvo on suurimmillaan noin satasen. Pakkaustarvikkeista voit lukea lisää täältä.

Osallistu näin!

Osallistua voit kolmessa eri kanavassa, instagramissa Pelican-kuvapostauksen alle, Facebook-sivuilla ja täällä blogissa, josta jokaisesta saat yhden äänen arvontaan. Kommentoimalla jokaisessa kanavassa voit siis saada yhteensä kolme ääntä.

Kerro viimeistään keskiviikkona 18.11. kello 23:59 mennessä mihin käyttäisit laatikot, jätä meille jokin yhteystieto mistä saamme sinut kiinni ja olet mukana arvonnassa! 

Ellemme saa arvottua voittajaa kiinni vuorokauden sisään voittajan julkistamisesta, arvomme voittajan uudelleen.

Mihin sinä käyttäisit siis 30 monia vuosia ja muuttoja kestävää vihreää Pelican-muuttolaatikkoa?

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät
meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja onkäynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!

Onko korona-ajan kylpylälomailu turvallista?

Alkusyksystä Scandicilla oli kohtuullisen hyvä kampanja, jonka tarjouksiin päätimme tarttua kahden kylpyläloman verran. Ensimmäinen niistä suuntautui lokakuun lopussa Hämeenlinnan Aulangolle. Olimme jo etukäteen miettineet koronataktiikkamme kylpylälomalle.

Emme turhaan liikkuisi sisätiloissa, vaan panostaisimme Aulangon kuulemma kauniisiin ulkoilumaastoihin. Arvailimme ruuhka-aikoja, ja pyrkisimme välttämään niitä niin kylpylässä kuin aamiaisella. Tietysti käyttäisimme maskeja, desinfioisimme käsiä jatkumolla ja välttelisimme muutenkin lähikontakteja.

Ihan ensimmäisenä täytyy todeta että ihan yhdenkin vuorokauden loma oli mahtava breikki arkeen. Varsinkin nyt, kun emme ole talvehtimassa aurinkoisemmissa maisemissa, tällaiset minilomat kuuluvat talven pimeyden selviytymisstrategiaan olennaisesti.

Lisäksi hurmaannuimme täysin Aaulangon maisemista ja luonnosta. Eritoten kun heräsin aamusta ihan liian aikaisin, siihen nähden että oli sunnuntaiaamu, ja lähdin kävelemään rantareittiä, ei sumuinen maisema olisi voinut olla kauniimpi. 

Sain nauttia koko huikeasta luontonäytelmästä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä, sillä ilmeisesti kaikki muut kylpylävieraat nukkuivat minua huomattavasti pidempään. Ei haitannut yhtään.

Mutta se kylpylöinti!

Scandic Aulangossa asiointi koronaturvallisesti - mitä toimenpiteitä oltiin tehty?

Saavuimme hotellille sisäänkirjautumisen alettua heti klo 15. Jono oli jonkinmoinen, sillä ilmeisesti osassa Suomea oli syyslomaviikonloppu. Noin puolella vieraista oli kasvomaskit check-iniin jonottaessa, käsidesiä oli tarjolla, ja suurin osa piti turvavälit ihan hyvin. Vastaanoton tiski oli tietysti koronasuojattu pleksein. Sisäänkirjautumisen yhteydessä kehotettiin myös tekemään ravintolaan pöytävaraus, jotta illallinen saatiin porrastettua.

Kokemus koronanäkökulmasta ihan kohtuullinen. Vielä kun kaikilla vierailla olisi ollut ne maskit.

Sen verran väljät ovat Aulangon käytävät, että niillä pystyi pahemmin muihin törmäämättä kävellä huoneeseen suunnistaessa.

Reippaan päiväulkoilun jälkeen päädyimme hotellin ravintolaan syömään erittäin hyvät gluteenittomat ja BeyondMeatin vegaanipihvillä varustetut hampurilaiset. Ravintola oli kello puoli viisi niin tyhjä, ettei pelkoa lähikontakteista ollut. Tarjoilijoilla oli maskit ja hanskat.    

Taktiikkamme selvästi toimi - ilmeisesti suurin osa oli samaan aikaan kylpylöimässä.

Ruokailun osalta todettakoon vielä, että aamiainen Aulangossa oltiin porrastettu kolmeen ryhmään. Olimme varanneet ajan viimeiseen ryhmään klo 9.45- 10.30. Aamiainen oli tarjoiltu buffet-muodossa, ja käsidesiä oli jokaisen pöydän aloituspisteessä. Sen käyttöä ei tietenkään voida valvoa.

Aamiaisella olimme ainoa perhe, jolla oli maskit päällä. Aamiasryhmämme oli kohtuullisen täysi, eikä esimerkiksi pöytiä oltu merkitty tyhjiksi, joten käytännössä saatoit istua kuinka lähellä tahansa toisia. Suurin osa kuitenkin pyrki jonkinlaiseen väliin. Ainoastaan esimerkiksi kahvijonossa turvavälit säilyi hieman huonosti. 

Maskeja olisin toivonut muiltakin käytettäväksi, erityisesti buffet-tarjoilujen äärellä.

Ehkäpä niitä voisi olla kaikille tarjolla samalla tavalla kuin käsidesiä hotelliaamiaisilla, vaikka vastuu käytöstä vieraille jääkin?

Esimerkiksi omalla työpaikallani ruokalaan ja tai yleisiin tiloihin ei ole asiaa ilman maskia, ja ruoka tulee ottaa kertakäyttöhanskat käsissä. Joka toinen paikka on myös merkitty tyhjäksi.

Entä kylpylöinti?

Päätimme mennä vasta seitsemän aikoihin kylpylään, sillä arvioimme, että useimmat lapsiperheet ainakin olisivat tuolloin syömässä jo. 

Scandic Aulangon kylpyllä on avoin niin hotellivieraille kuin ulkopuolisillekin. Hotellissa ilmoitettiin jo etukäteen, että pukuhuonekaappien rajaa oli rajoitettu, jotta kylpylän asiakasmäärä saataisiin pysymään sopivana.

Pukuhuoneiden käyttäjämäärää ei kuitenkaan valvottu, parhaimmillaan noin 15-20 m2 pukuhuoneessa meitä oli 8 naisten puolella.

Suihkutiloissa ei ruuhkaa päässyt syntymään, ja saunassakin sain istua yksin, tai kaksin Bellan kanssa.

Aulangon kylpylä on aika mukava paikka kaikkineensa, yksi hyvin iso allas, jossa veden lämpötilaksi oltiin merkitty 33 astetta, yksi hieman viileämpi, 28 asteinen kuntouimariallas, kylmäaltaita kaksi, porealtaita kaksi, yksi lasten kahluuallas, sekä pienehkö ulkouima-allas, jossa vesi oli mukavan viilentävää, joskaan ei kylmää, 33-asteisen altaan jälkeen.

Palveluna löytyy myös allasbaari, joka on e-rit-täin hyvä bonus.

Altailla olimme n. 18.45-20.45, kokonaiset kaksi tuntia. Arvailen, että se oli tuolloin tyhjempi kuin aiemmin päivästä, mutta varmuudella en voi sanoa.

Altaissa oleminen tuntui jokseenkin ruuhkaislta silti, eikä turvavälit säilyneet kunnolla oikein missään vaiheessa. Samaan aikaan vaikuttajakollega Laamanaama vietti minilomaa Nokian Edenin kylpylässä ja kuvaili kylpylätunnelmaa sanoilla "kyllähän siellä oltiin aika lailla pakara pakaraa vasten". 

Voin samaistua fiilikseen.

Kävimme kylpylöimässä toistamiseen vielä aamusta pikaisesti ennen aamupalaa, ja taisimmekin ehtiä ennen ruuhkahuippua. Vasta lähtiessämme ihmisiä alkoi saapumaan paikalle enemmän.

Sikäli ilmeisesti ainakin THL:n suositusten mukaan uimahallien vesi ainakin olisi koronaturvallista, vaikka tietysti uupuvat turvavälit voivat aiheuttaa uimahallissakin tartunnan:

Tämänhetkisen tiedon mukaan riski saada koronavirus SARS-CoV-2 luonnonvesissä uimisen välityksellä arvioidaan olevan alhainen. Riski liittyy lähinnä uimareiden lähikontakteissa tapahtuvaan leviämiseen, jos uimassa tai yleisellä uimarannalla on samaan aikaan  koronavirusta levittävä henkilö. Virusta voi päätyä jätevesiin, jotka puhdistettuina johdetaan järvi-, joki- ja merivesiin. Jäteveden puhdistuskäsittelyt poistavat kuitenkin suuren osan viruksista eikä virus säily ympäristössä pitkään taudinaiheuttamiskykyisenä.

Tiedustelin myös Scandicista suoraan millä tavalla kylpylöiden käytöastetta ja ihmismäärää seurataan. Lisäksi kyselin miksei esimerkiksi kylpyläkäyntejä olla porrastettu, kuten vaikkapa aamiaiset. Näin Scandic vastasi:

"Olemme rajanneet kylpylöissämme kävijämäärän puoleen normaalikävijämääristä ja tämä määrä ei ole ylittynyt syyslomaviikkojenkaan aikana. Kylpyläosastolla on sekä hotellivieraita että päiväkävijöitä. Mikäli hotellissa on huomattavan paljon vieraita, niin rajaamme päiväkävijöiden määrää. Kuten huomasitkin, niin myös puolet pukukopeista on käytössä. Kylpylän valvojat altaalla valvovat, että mm. porealtaissa on vain sovittu määrä vieraita yhtä aikaa ja opastavat muutenkin toki turvalliseen toimintaan.

Porrastuksia olemme tehneet aamiaiselle sekä ravintolaan pöytävarauksilla. Haluamme tarjota kuitenkin vieraillemme mukavan lomakokemuksen ja emme ole halunneet rajata tarkasti kylpylän vierailuaikaa, niin ettei kaikki toiminnot mene tarkasti

aikataulujen mukaisesti.

Turvallisuus on Scandicille erittäin tärkeää ja teemme ison joukon toimia turvataksemme vieraidemme ja henkilökuntamme hyvinvoinnin. Tiukennettujen hygieniatoimien lisäksi muistutamme vieraitamme turvaväleistä kyltein ja tarroin toimipisteissämme. Tämän toivomme vieraidemme ottavan myös huomioon ja toivomme että hotelleihimme saavutaan terveenä."

Onko kylpylälomailu siis turvallista?

Matkailu on selvästi yksi niistä aloista, joka on kärsinyt todella paljon koronasta. Toisaalta, se on myös pakottanut alaa uudistumaan ja miettimään itsensä uudelleen, eikä se ole aina huono asia. Korona on epidemia, jonka kanssa saatamme joutua elää vielä pitkään. Ja vaikka korona kukistettaisiin, on monelta taholta annettu riskiskenaarioita siitä, että luonnon köyhtymisen ja ilmastonmuutoksen tiimoilta tämä ei jää viimeiseksi pandemiaksi.

Matkailualan kannattaa siis todellakin keksiä itsensä uudelleen myös tulevaisuus huomioon ottaen.

Koronasta emme vieläkään oikeastaan tiedä ihan tarkalleen mikä on täydellisen turvallista ja mikä ei, joten teemme sen suhteen varotoimenpiteitä yhteiskunnan jokaisella tasolla. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kun huomioidaan hyvä käsihygienia ja turvavälit, ja suojaamme kasvomme maskeilla, pystymme välttämään tartuntoja, mutta vastuu tästä on kaikilla.

Nähdäkseni esimerkiksi hotellin vastuulla on mahdollistaa turvalliset puitteet vierailleen ja omilla toimillaan ohjata vieraiden toimintaa parhaan kykynsä mukaan, ja toisaalta myös vierailla on vastuu huolehtia vaikkapa siitä, ettei jonossa seistä liian lähekkäin, käytetään käsidesiä, ja pidetään turvavälit.

Vastuunkanto on siis meidän kaikkien yhteinen asia.

Jokainen tilanne on aina erilainen. Täysin varmoja siitä, että emme saa tartuntaa voimme olla vain silloin jos eristäydymme täysin muista. Kylpylälomailun, kuten kaiken muunkin toiminnan suhteen, jokainen joutuu siis peilaamaan omaa riskinkantokykyään ja tekemään päätökset sen puitteissa. 

Mikä on turvallista juuri minulle, ja kuinka paljon luotan siihen, että muutkin hoitavat osuutensa?

Se ainakin kantaisi jo pitkälle, että ottaisimme huomioon paitsi koko pandemiatilanteen, myös muut ihmiset, joka ikisessä tilanteessa, missä lähikontaktia saattaa tulla.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät
meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja onkäynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!