maanantai 14. joulukuuta 2020

Joululoman mahtava roadtrip: Cádiz, Jerez de la Frontera ja Tarifa - ruokaa, sherryä ja rantoja!

 Tämän loman hiilijalanjälki: 88 kg Co2e johon on laskettu 500 kilometriä autoilua neljälle hengelle.

Vastaava lentomatka olisi aiheuttanut 560 kg Co2e päästöt ja junamatkailu vain muutaman kilon päästöt. Yhden henkilön kestävä hiilijalanjälki vuodessa on noin 1000-2000 kg Co2e. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on 10 000 kg Co2e.
 

Tästä tuntuu olevan ikuisuus monella tavalla; vietimme joulua Espanjassa, oli aurinkoa, oli ystäviä lähellä, eikä elämässä ollut muita rajoituksia kun niitä, jotka itse itselleen asetti. Oli vuosi 2019, noin 3,5 kuukautta ennen globaalin pandemian puhkeamista.

Ja koska olemme harvoin antaneet itse rajoituttaa itseämme, päätimme pakata lapset, itsemme ja matkatavarat Mustan Pantterin kyytiin ja lähteä katsomaan noin 200 kilomterin ja 2 tunnin ajomatkan päässä olevaa Cádizia ja siellä huokuvia Atlantin aaltoja. Kaupunki ei ollut saanut mitenkään suuria kehuja, mutta olisipahan sitten nähty, ajattelimme. Ja onneksi ajattelimme




Fuengirola on tosissaan siitä mukava paikka, että lyhyen matkan päässä siitä löytyy vaikka ja minkälaisia kohteita.

Cádizista olemme varanneet keskustasta ullakkoasunnon, koska lasten kanssa se nyt vaan on useimmiten hotellia helpompi vaihtoehto. Se on keskellä vähän kaikkea, joten kulkumatka kaikkialle on lyhyt. 

Pienet, mutkaiset kujat yhdistyvät leveämpiin kävelykatuihin. Kahviloita, putiikkeja ja jäätelökioskeja on vieri vierin, ihmiset tapaavat toisiaan hymyssä suin ja kiireettä. Onhan joululoma.








Cádiz ei välttämättä syvästi sykähdytä ensisilmäyksellä.

Osa kaupungista on vähän rempallaan, eivätkä kaikki kujat kutsu jalankulkijaa. Mutta kun kurkistaa pintaa syvemmälle, alkaa kaupungista paljastua ihania puistoja, hyvinhoidettuja taloja, kävelykatuja, erinomaisia ravintoloita ja kahviloita, ja tietysti Atlantin ranta, johon vaahtopäät rantautuvat. Kesäisin ranta on kuulemma varsinainen paratiisi. 

Ja kyllähän se sellaiselta näyttää nytkin.








Kohokohtia Cádizissa meillä on oikeastaan vain muutama, emmekä sellaisia varsinaisesti ole lähteneet metsästämäänkään. Ennemminkin katsomaan erilaista kaupunkia Espanjassa ja viihtymään lomalla.

Yksi hauskoista tekemisistä on käynti 1700-luvun alkupuolella rakennetussa entisessä vahtitornissa Tavira Towerissa, josta käsin kaupunkia on voinut pitää jo vuosisatoja sitten silmällä. Sisäänpääsymaksuun kuuluu ohjattu kierros, tutustuminen camera obscuraan - ja tietysti yläterassilla kannattaa käydä ihailemassa maisemia.







Erityisen mukavaa meistä on spatseerata kaupungin läntisellä puolella rantabulevardilla. Itäinen puoli vaikuttaa enemmän teollisuusalueelta.

Lännessä tuntuu viihtyvän moni muukin, ja esimerkiksi rantabulevardin ravintola Quillaan on vaikea saada istumapaikkaa. Joudumme jonottamaan lähes joka kerta, mutta maisemienkin takia se on sen arvoista.












Cadizissa vois syödä erinomaisen hyvin, joka selviää meille vähän turhan myöhään.

Kaupungissa on nimittäin erittäin kehuttu, mutta kohtuuhintainen Michelin-tähditetty El Faro. Yritämme varata pöytää sinne, mutta turhaan muutaman päivän varoajalla. Käymme kokeilemassa onneamme myös tapasten suhteen, joita tarjoilee saman ravintolan perinteinen espanjalainen tapasbaarinsa - myös se kovin ylistetty - mutta toteamme, että juuri senhetkisessä mielentilassa emme ole tarpeeksi espanjalaisia mahtuaksemme täpötäydeksi ahdettuun ja hyvin äänekkääseen baariin.

Löydämme itsemme sen sijan useampana iltana ja päivänä La Viñan rennosta naapurustosta, jossa pieniä ruokapaikkoja on rinnakkain. On mistä valita, ja tunnelma on mitä mukavin. Sulassa sovussa lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset maistelevat ruokia ja ottavat kyytipojaksi kenties lasillisen. 

Melkein tulee mieleen La Riojan pintxokortteli Calle Laurel!









Yksi nähtävyyksiä Cádizissa on tietysti hurmaava Parque Genovés. Pieneltä kioskilta saa hieman lämmikettä tai miksei viinilasin, ja tunnelma on mukavan seesteinen. Lapsille on tietysti leikkipuisto.





Lähtöpäivänä otamme vielä viimeiset irti, ja käymme hyvin kattavalla, maukkaalla ja täyttävällä aamiaisbrunssilla perinteikkäässä Café Royaltyssä. Paikka on avannut ovensa vuonna 1912, ja pitänyt huolta miljööstään. Se on huikea, hurmaava ja tunnelmallinen. 

Sisäänastuessa vieraan ympäröi historian lehtien havina. Voi melkein tuntea, miten eliitti on täällä kautta sen olemassaoloajan poksautellut shamppanjoita ja nauttinut pitkiä illallisia, ja tietysti iltapäiväteetään.




'











Cafe Royaltystä saa aamiaisen lisäksi myös lounasta ja illallista. Se on Andalucian, ja todennäköisesti Espanjan ainoa säilynyt kahvila romanttiselta ajalta.


Meillä ei ole ollut odotukset erityisen korkealla Cádizin suhteen - mutta käykin ilmi, että se miellyttää meitä kovinkin. Kaupunki tarjoaa eniten mahdollisuuksia fiilistelijälle ja ruokailijalle, ja kesäisin varmasti myös hyvää rantaelämää. Olemme hyvin tyytyväisiä käyntiimme Cadizissa, ja se tuntuu erittäin mukavalta pieneltä lomalta.






Olemme lähtenee roadtripille avoimin mielin, ilman paluupäivää tai suuria suunnitelmia. Keskellä Cádizinvierailua heräämme siihen, että ihan vieressä on myös niin kutsuttu sherrykolmio, ja päätämme suunnata auton kohti Jerez de la Fronteraa, sherrykaupunkiin. 

Tykästymme kovasti myös tähän pieneen paikkaan, ex-temporevisiitillämme. Ja kun siellä suunnilla nyt ollaan, niin päätämme lähteä vielä käymään Tarifassa, koska se ei kierrä kuin ehkä noin tunnin. Vaikka kaupunki on talvi- ja jouluaikaan kiinni, löydämme sieltä paljonkin hyvää,, ja vannomme palaavamme uudestaan keväällä.

Roadtrippimme jatkuu siis aiottua pidemmäksi.

Sherrykaupungista Jerez de la Fronterasta ja Tarifan hiekkadyyneistä ja Euroopan eteläisimmästä kohdasta kerron teille vielä omilla postauksilla piakkoin! Toiseen sisältyy myös tarina siitä, miten löytää Espanjassa poishinattu auto täytenä ummikkona pyhäpäivänä, ja miten siitä muodostuu sakot maksettavaksi.




Tietysti näin jälkikäteen olen enemmän kuin iloinen, että päätimme lähteä tällekin ex-tempore roadtripille. Andaluciassa on niin paljon kaikenlaista, niin paljon erilaisia kohteita tarjolla, että siellä voisi viettää todennäköisesti kaikki normilomansa vain lähimatkaillen.

Juuri siitä syystä Fuengirolakin toimii erinomaisena tukikohtana alueella, josta pääsee tekemään mahtavia pikkureissuja ympäristöön.

Tänä jouluna roadtripitkin näyttävät hieman erilaiselta, joten kaiholla katselen näitäkin kuvia ja muistelen tätä - mutta samalla olen entistäkin kiitollisempi siitä, että teimme sen. Kenties vielä joskus pääsemme takaisi tepastelemaan Cádizinkin kaduille, ja pääsemme testaamaan El Faron tapaksia ja illallista.

Toivosta kun ei saa koskaan luopua, koska silloin on menettänyt kaiken.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät
meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja on käynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!



1 kommentti:

  1. Harmi, kun vuokra-autonne hinattiin pois. Itselleni on jäänyt mieleen niin ikään Espanjassa lapsena, kun meille kävi samalla tavalla. En muista enää paljonko se kaiken kaikkiaan tulikaan maksamaan, mutta sellainen mielikuva tuosta jäi, että ihan halpaa lystiä se ei ollut. Jään mielenkiinnolla odottamaan sitä koskevaa juttua.

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!