Näin mukavasti vuoden pimeimpään aikaan olemme päässeet taas tilanteeseen, jossa palveluita on suljettu, ihmisiä kehotettu etätöihin, jos siihen on mahdollisuus, ja meitä kaikkia on kannustettu pysymään pienissä piireissä, kiitos koronan ja tietysti myös kiitos oman käytöksemme.
Joulu isommissa porukoissa: peruttu. Uimahallikäynnit: peruttu. Ryhmäliikuntatunnit: peruttu. Maakuntamatkat ja lähimatkat Suomessakin: peruttu. Museossa käynnit: peruttu.
Se mikä ei ollut ilmeisesti peruttu, eikä kiellettyä, oli Black Fridayn tarjousryysiksissä tungeksiminen halvan tavaran perässä. Itseasiassa, joissain tapauksissa sinne oltiin kätevästi rekrytoitu jopa riskiryhmäläisiä hankkimaan lapsenlapsille kännyköitä ja muuta tuikitarpeellista, jonka takia oli ihan ok ottaa riski terveytensä kustannuksella.
Olen ollut lievästikin sanottuna turhautunut suomalaisten käytökseen aina sen jälkeen kun pääsimme takaisin Suomeen Espanjan täydellisen lockdownin jälkeen, jonka aikana istuimme neljä viikkoa täysin neljän seinän sisällä. Missä Espanjassa oli päivänselvää esimerkiksi asioidessa ruokakaupassa laittaa hanskat ja käyttää maskia, pitää todella reippaat turvavälit, sekä vähintään uida käsidesissä, täällä olen vähän jatkumolla saanut huomautella esimerkiksi kaupassa, postissa tai muuten vain julkisissa tiloissa turvaväleistä.
Monasti samoilla tyypeillä ei myöskään ole maskia.
Yleensä olen saanut kummeksuvia katseita ja ehkä 20 cm lisäetääntymisen aikaan huomautuksella. Eräs kerta kaupassa vanhempi rouva ei ottanut onkeensa, ei sitten millään ja alkoi vastaväittämään ettei mitään välejä tarvita. Mietin kaksi kertaa alanko yskimään suoraan päin, ja saisiko se jotain aikaan. En yskinyt.
Harmitus oli kuitenkin suuri, sillä piittaamattomuus asetti sekä minut, että koko lähipiirini riskille alttiiksi. Ja samoin hänen.
Pääasiassa olemme toki tilanneet ruokakassit kotiin tai noutopisteelle vähentääksemme kaikkia kontakteja, suosineet take-away -ruokailua silloin kun olemme kaivanneet ulkoruokailua, mutta vaikkapa postissa on pakko käydä paikalla ja joskus on mukava hakea kahvilasta nisua ja sumppia.
Kun kevään koronakurvi oltiin saatu taittumaan, kesällä elettiin jo aika lailla ilman huolta huomisesta. Ihan kun koko korona olisi ollut vain joku hetkellinen paha uni. Samanlainen meno on jatkunut syksyllä.
En ole kovinkaan yllättynyt siitä, että olemme nyt tässä missä olemme.
Palveluntarjoajien vastuu
Normaalitilassa me käytämme kahvila-, ravintola- ja majoituspalveluita hyvinkin ahkerasti. On mukavaa käydä pienillä minilomilla vaikka ihan omassa kotikaupungissa - mikä se nyt milloinkin sattuu olemaan. Ravintolapalveluita olemme käyttäneet useamman kerran viikossa, välillä päivittäin jossain muodossa.
Vaikka rajoituksia poistettiin kevään pahimman piikin jälkeen, en muutamaa kertaa enempää ole halunnut käydä ravintoloissa. Suurimmassa osassa ei nimittäin oe huomioitu turvavälejä lainkaan. Heinäkuun alussa istuin eräässä helsinkiläisravintolassa syömässä tacoja umpitäydessä ravintolassa. Viereisen pöydän asiakkaan kanssa meillä oli ehkä noin 50 cm väli, koska pöydät olivat sijoitettu niin ahtaasti.
Sama kun istuin nyt syksyllä syömässä vegehampurilaista eräässä helsinkiläisessä ravintolassa ytimessä. Tuolin selkänojat olivat vastakkain tilanpuutteet vuoksi eikä taaksepäin saattanut nojata koskematta takana istuvaa.
Marraskuussa kävimme helsinkiläisessä hotellissa staycationilla. Sisäänkirjautumiseen oli järkyttävän pitkä jono, jossa turvavälejä ei pidetty. Eikä muuten maskejakaan. Hissillä ei ollut ketään ohjeistamassa ja valvomassa käyttöä, joten blokkasin pääsyn omaani neljän henkilön jälkeen lastenvaunuilla. Parhaimmillaan hississä oli kahdeksan henkilöä - joista ainoana maskia käyttti Miika.
Yläkerran uima-altaalle ei oltu jaettu vuoroja, eikä saunatiloissa ja altaalla toteutunut minkäänlaiset turvavälit.
Se, ja aiempi kokemus kylpylälomasta Aulangolla saivat päättämään, etten halua enää käydä staycationeillakaan.
Joten joulun välipäivien kylpyläloma meidän osalta: peruttu.
Ymmärrän, että yrittäjät haluavat vaikean kevään jälkeen kompensoida menetettyjä tuloja, ja siksi esimerkiksi asiakaspaikkoja ei olla haluttu rajoittaa, väljentää tiloja ja näin ollen saada turvallisemman oloista kokemusta asiakkaalle. Ehkä se on ollut järkevääkin, ja eurot ovat kilisseet kassaan entisenlailla.
Omaan käytökseeni tämä on vaikuttanut niin, ettemme ole juurikaan tukeneet ravintoloita, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Hotelleissa, erityisesti sellaisissa joissa on yleinen sauna tai uima-allas, olisin jotenkin toivonut vuoroja, jonka avulla taataan väljyys. Lisäksi esimerkiksi hissien käyttössä toivoisin tiukempaa ohjeistusta ja valvontaa, ja esimerkiksi kasvomaskeja voisi tarjota jos sisäänkirjautumisjonot ovat pitkiä, ja vaikka aamiaisbuffet'ssa. Viimeeksi mainitut ovatkin olleet sangen mielenkiintoisia kokemuksia syksyn aikana.
Joten, staycationit meidän osalta: peruttu.
En yksinkertaisesti halua asettaa perhettä tai sen myötä ketään lähipiiristäni alttiiksi potentiaaliselle tartunnalle. Mietin vaan miksi yrittäjät itse eivät halua tehdä asiakaskokemusta turvalliseksi, jotta voisin heitellä kaikkia koronan pahimpaan aikaan säästyneitä rahoja heille?
Entä yksilön vastuu?
Ihan yhtä paljon kun olen ihmetellyt sitä, miksei asiakaskokemuksesta ole monin paikoin haluttu tehdä turvallisemman oloista, olen myös miettinyt miksi suomalaisen on hankala pitää turvaväliä ja maskia, tai miksi pitää tunkea jo valmiiksi täyteen hissiin - ilman sitä maskia.
Miksi meidän on vaikea seurata annettuja suosituksia, ja varmistaa, ettei meidän olisi tarvinnut näin pimeimpään aikaan taas luopua osasta sitä, joka tuo iloa ja jaksamista siihen?
Olen jakanut näitä ajatuksia aina välillä eritoten instagramin storyissä. Lähestulkoon aina asiaa ihmettelevät eritoten ulkosuomalaiset paluuviesteissään. Eräs Ranskassa asuva seuraaja ihmetteli suomalaisten meininkejä - he kun ovat olleet neljä kuukautta vuodesta lockdownissa. En halua edes kuvitella miten rankkaa se on ollut, kun jo neljä viikkoakin tuntui kamalalta.
Pitämällä turvavälit, huolehtimalla käsihygieniasta, käyttämällä maskeja ja olemalla rynnimättä keskelle ihmisryhmiä ja -paljouksia ehkä emme olisi tässä tilanteessa taas. Kuten silloin, kun saatiin edellisen kerran tilastot kohdilleen.
Miten me unohdettiin tämä niin nopeasti?
Lopulta tilanteen hallinnassa on kyse siitä että meistä jokainen kantaa vastuunsa, jokaisessa roolissa missä koskaan onkaan, jokaisessa tilanteessa. Pandemiaa ei voida voittaa sillä, että vain osa yhteiskunnasta toimii kuten globaalissa pandemiassa kuuluukin toimia.
Elämä voisi jatkua pienillä toimilla kohtuullisen mukavana aina siihen asti kunnes rokote saadaan kaikille. En tiedä teistä, mutta erityisesti näin pimeään ja märkään aikaan mielelläni ottaisin hieman piristystä elämääni elämysten muodossa.
Antakaa minulle ryhmäliikuntani, ravintolani ja hotelliyöni! Ehkä myös vähän uimahallia, museota ja vaikka teatteria.
Olisiko se meidän kaikkien agendalla? Että voitaisiin tehdä ihan kivoja juttuja edelleenkin, vaikka sitten maski kasvoilla ja vähän kauempana toisistamme.
Jossain korvan takana pitäisin myöskin mielessä sen, että rokote korjaa oikeastaan vain oireen, ei juurisyytä. Globaalia pandemiaa on ennustettu jo pitkään, kiitos biodiversiteetin kaventumisen, ilmastonmuutoksen etenemisen ja luonnon tuhoamisen.
Jos haluamme jatkossakin elää ilman tämänkaltaisia totaalipysähdyksiä, on syytä tarkastella tautien juurisyytä.
Se taas taitaa ohjata meidät kohtaan, jossa joudumme katsomaan taas kerran peiliin;
"Raportin mukaan pandemioiden aikakausi on mahdollista välttää, mutta se vaatii ennaltaehkäisytoimien merkittävää huomiointia.
Biodiversiteettiä suojelevat toimet, kuten suojelualueiden lisääminen ja luonnonvarojen hallitsemattoman käytön vähentäminen, pelaavat luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, ilmastonmuutoksen hillitsemisen sekä tautien ehkäisyn pussiin."
Mitä olemme valmiita tekemään jotta elämä olisi siedettävää myös jatkossa? Nyt olisi nimittäin aika toimia.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät
meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja onkäynnissä koko vuoden!
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!
Melko hämmentävä tilanne, kun omissa kavereissa paljon ihmisiä, jotka eivät usko koko virukseen. Listaavat tilastoja ja mielipiteitä suuresta huijauksesta ja päättävät olla suojautumatta missään tilanteessa mitenkään. Vaikka mä en tätä laumaa näkisikään, ei se poista sitä ongelmaa etteikö nämä näkisi kaikkia muita. Ja tuon kaltaisia ihmisiä aivan todella paljon, mikäli mitään kommenttikenttää mistään uutisesta lukee. Sanomattakin varmaan selvää, että tuo lauma ei rokotetta ota. Elämä jatkuu heillä, kunnes ei enää jatku. Ei jatku kellään meistä, mutta itse en haluaisi olla se, joka omalla toiminnalla päättää kenellä jatkuu ja kuinka kauan. Jotenkin menee vitutuksen puolelle koko touhu.
VastaaPoistaTämä on kyllä ollut ehkä pandemian hämmentävin asia: omastakin laajennetusta tuttavapiiristä on löytynyt ihmisiä, joiden mielestä tämä ei ole mitenkään erityisen vaarallinen tauti, jonka takia tarvitsisi tehdä mitään erityistoimenpiteitä. Noudatan mieluummin varovaisuusperiaatetta tässäkin asiaa: kunnes tiedetään tarpeeksi ja osataan toimia oikein, en halua asettaa kenenkään henkeä omilla toimillani vaaraksi. Se jos joku on muiden huomioimista.
PoistaTurhautuminen on ehkä se sana, joka kuvaa omaakin näkemystä aiheeseen. Lopulta aika pienillä asioilla voisi saada hyviä tuloksia aikaan - jos vaan kaikki tekisivät ne.
Olet niin oikeassa siinä, että me jokainen yksilöinä voisimme tehdä paljon enemmän, jotta monet meille tärkeät asiat voisivat jatkua. Minua harmittaa kaikkein eniten kulttuuritarjonnan täydellinen lockdown. Ei saa järjestää konsertteja, teatteria, oopperaa, ei pitää auki museoita tai edes kirjastoja, vaikka samalla ravintoloihin voi ahtautua väkeä, baareissa saa alkoholin myötä käyttäytyä miten vain ja ostoskeskusten tarjousryntäyksiä ei kontrolloida mitenkään. Kuvitellaanko, että ihmisen mielenterveydelle shoppailu ja alkoholi ovat tärkeitä, mutta musiikin, teatterin ja museokäynnit voi poistaa? Liikuntarajoitusten poistamisen harmin ymmärrän myös, vaikka itselleni kävely ja pyöräily lähiluonnossa riittääkin aika hyvin. Joskus olisi kiva käydä uimahallissa kyllä, mutta koriksenpelaaja en ole ollut koskaan ja joogat ja jumpat teen mieluummin kotona niin, ettei kukaan vahingossakaan näe. Jaan näkemyksesi myös siinä, että voisimme kyllä katsoa maailman tilannetta syvemmältäkin, mutta juuri nyt en oikein jaksa erityisesti paneutua siihen muuten kuin toimimalla arjessani niin, että mietin esim. oman kulutuskäyttäytymiseni siltäkin kannalta. Hyvä, että pidät esillä yksilöiden voimakasta vastuuta tilanteen parantamiseksi. Yritetään jaksaa yhdessä! Aila
VastaaPoistaTässä on tainnut käydä niin, että koska rajoitukset koski baareja ja ravintoloita viime keväänä, nyt rokotetaan sitten muualta. Olisin mieluummin pitänyt tähän vuodenaikaan auki museot, teatterit ja esimerkiksi kirjastot ja uimahallit (viimeiset kaksi lasten takia erityisesti). Pidän itsekin pyöräilystä, kävelystä ja joogasta, mutta kaipaan myös muuta liikuntaa, tähän aikaan vuodesta eritoten sisäliikuntaa kun illasta on niin pimeää, etten koe oikein mukavana lähteä yksin pimeisiin metsiin tmv.
PoistaKun meillä kaikki kantaisi vastuunsa pienillä teoilla - niin yksilöt kuin yritykset ja palveluntarjoajat, voisi elämässä olla enemmän valinnanvapautta mitä tehdä. Kaikki ei tietenkään kaipaa näitä asioita, mutta meitä jotka kaipaa on varmasti enemmän kuin me kaksi (tai neljä :)).
Tämä pandemia tietysti on osittain pakottanut meidät parempiin elämänvalintoihin jo lähtökohtaisesti, mutta eritoten kun rokote tulee, on aihetta miettiä miltä osin palaamme takaisin vanhaa, ja miten katsomme kohti uutta. Siinä erityisesti tulee sitten isommat valinnat mukaan kuvioon. Tällä hetkellä ne arjessa tehdyt pienet asiat ovatkin juuri se, mitä tarvitaan. :)
Hyvin kiteytetty! Tässä asiassa, kuten monessa muussakin, on niin paljon taas ristiriitaisuuksia ja porsaanreikiä. Niin paljon, että voimasanoja tekisin mieli käyttää. Muun muassa kampaamon listat ovat taas hiljentyneet, vaikka meidänkin tilat ovat suuret, kaikilla (myös asiakkailla) maskit ja kaikkemme olemme jo keväästä asti tehneet, että yrittää saisi ja että asiakkaille voisi turvata mahdollisimman turvallisen käynnin. On hyvin turhauttavaa yrittää kaikkensa, jos kokee kaiken kontrolloinnin olevan vain yhden vieraan ja maskittoman sekä kipeänä kaupungilla liikkuvan tarjoushaukan aivastuksen päässä murtumisesta. Sehän se on, jos kaikki eivät yritä, systeemissä on liian isoja reikiä ja meidät kaikki altistetaan uhkalle. Samaa turhautumista turhautumista kuin sinä olen kokenut muun muassa kylpylälomalla. Ei yhtään huvittanut olla siellä, koska muut eivät tuntuneet turvaväleistä välittävän, eikä henkilökuntakaan puuttunut asiaan ollenkaan. Grrrr. Sama grrr menee monelle muullekin maailman asialle. Ikävä kyllä, jos vastuu vieritetään yksilöille, aina on olemassa monenlaisia yksilöitä ja se jos joku aiheuttaa eripuraa ja konflikteja. Tsemppiä sinne, kyllä tämä tästä joku päivä vielä helpottaa!
VastaaPoistaHarmittaa niin superisti juuri pienyrittäjien kannalta tämä. Toisaalta myös isojen, koska sieltä lomautetaan tietysti ihmisiä, tai irtisanotaan, mutta heillä - toisin kun yrittäjillä - on usein kuitenkin jonkinlainen työttömyysturva. Olisin lisäksi melkein valmis muuttamaan suositukset ihan oikeiksi rajoituksiksi kuten useassa maassa Euroopassa, koska suosituksethan nyt on vain suosituksia, vaikka kuka mitään painottaisi. Ja se ei tosissaan tunnu reilulta, että osan huolettomuuden takia sitten toisten elämät rajoittuvat.
PoistaYksilön ei pitäisi olla vastuussa yksin mistään, ja siksi olisi kyllä todella hyvä, että vastuun ottaisi myös viranomaiset ja poliittiset päättäjät. Ollaanhan se nyt nähty melkein kaikessa, ettei suositukset toimi - ei ruokasuosituksissa tai ympäristösuosituksissakaan. :/
Tsemppiä sinne myös - kyllä tämä tosissaan vielä tästä sitten joskus. Mutta olisi kiva, kun ei tarttisi rajoittaa elämää sen takia sillä välin, että muut huolettomana pistelee menemään.
Voi olla, että tuohon maskien käyttämättömyyteen vaikuttaa edelleen se, että päättäjät toisti aika pitkään Suomessa, ettei niiden käytön hyödyistä ole tieteellistä näyttöä ja että ne voivat olla jopa haitallisia.
VastaaPoistaOmat kokemukset ihmisten toiminnasta Suomessa vrt. muualla ovat hieman erilaiset. Kesällä koronatilanteen ollessa parempi, tuli matkustettua Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kyllä omien havaintojen perusteella ihmiset Suomessa keskimäärin selvästi tunnollisempia rajoitteiden noudattamisen suhteen ovat kuin ihmiset monessa muussa maassa. Ja ovathan tartuntamäärät Suomessa verrattain matalia. Tietysti turvavälien laiminlyönti Suomessakin on höhlää.
Tällä hetkellä Suomen luvut ovat olleet aika hurjassa nousussa, ja siihen nähden on turhauttavaa nähdä, ettei turvaväleistä ja maskisuosituksista oikein välitetä. Ja tietysti paitsi se, että ohjeet ovat tosissaan ohjeita ja suosituksia, ettei myöskään palveluntarjoajat erityisesti huolehdi, että niitä seurataan.
PoistaIlmeisesti hyvä kesä pelasti suomalaiset, kun saattoi olla ulkona paljonkin, mutta nyt sisätiloihin siirtyessä olisi erittäin tärkeää noudattaa hyvin suosituksia - ja huolehtia että niitä seurataan. Voisimme jollain todennäköisyydellä tuolloin pitää enemmänkin tiloja auki, joka varmasti monelle olisi kaivattua.
Oma lukunsa on tietysti vielä se, että baarit katsotaan turvallisemmaksi ympäristöksi kun vaikkapa kirjastot, mutta se nyt onkin sitten ihan oma keskustelunsa.