Tämän Cádiz-Jerez de la Frontera - Tarifa -roadtripin hiilijalanjälki on: 88 kg Co2e johon on laskettu 500 kilometriä autoilua neljälle hengelle.
Vastaava lentomatka olisi aiheuttanut 560 kg Co2e päästöt ja junamatkailu vain muutaman kilon päästöt. Yhden henkilön kestävä hiilijalanjälki vuodessa on noin 1000-2000 kg Co2e. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on 10 000 kg Co2e.
Olemme lähteneet joulun roadtripille kohti Cádizia Espanjan länsirannikolla autuaan tietämättöminä siitä, mitä kaikkea alueella onkaan tarjolla. Sitten joku vinkkaa instagramissa, että hei, siellähän on se sherrykolmio!
Hmmjaa, tuumaamme, googletellaanpa vähän.
Ja niin selviää, että olemme ihan muutaman kymmenen kilometrin päässä Espanjan sherrykolmiosta, johon kuuluvat kaupungit Jerez de la Frontera, Sanlucar de Barrameda ja El Puerto de Santa Maria. Mikäpä siinä, kyllähän meille nyt pieni ylimääräinen kierros ex-tempore alkaneeseen roadtripiin mahtuu jos sherryä ja sherrytiloja on tarjolla!
Olemme viettäneet Cádizissa ihanat kolme päivää.
Varaamme Cádizista käsin itsellemme yösijan, ja lähdemme aamupäivästä heti kohti Jerez de la Fronteraa, jonka olemme täysin summanmutikassa valinneet seuraavaksi kohteeksemme kolmesta sherrykaupungista. Sinne ajaa Cádizista vain 30 minuuttia (Fuengirolasta noin kaksi tuntia). Lähempänä olisi näistä kolmesta El Puerto, eli periaatteessa tukikohtana sherrymatkalle voi pitää myös Cádizia - välimatkat ovat niin pieniä.
En voi sille mitään, mutta päässäni soi Maija Vilkkumaan biisi Haluun naimisiin, ja sen lyriikat "...ettei kiloja kerry, kenties pieni sherry...".
AirBnb -kämppämme ei ole ihan kaupungin ytimessä, mutta se on silti oikein hyvä, ja kaupunki niin pieni, että normaalikuntoinen kävelee siellä kyllä kaikki paikat ympäriinsä. Kätevää, koska sherrymaistajaisten jälkeen ei kyllä kannata rattiinkaan hypätä.
En ole varsinaisesti koskaan ollut sherryn suurkuluttaja, mutta jälkiruoaksi pieni lasillinen saattaa kyllä maistua. Rehellisesti sanottuna en tunne sherryjä lainkaan, en tiedä rypäleistä mitään, enkä edes sitä, että laatujakin on niin monia. Ilmiselväähän se, kun asiaa vähän tarkemmin miettii.
Ilmeisesti sherrykolmion 300 päivän aurinkoiset kelit, ja marras-maaliskuun väliselle ajalle sattuvat sateet yhdessä maaperän kanssa ovat täydellinen ilmasto kasvattaa sherryyn sopivia rypäleitä.
Pääasiassa näillä main sherryyn kasvatetut rypälelajikkeet ovat hieman kevyempi Palomino tai Palomino Fino, hieman vahvempi Moscatel ja tummin, makein ja syvin Pedro Ximenez. Viimeisintä pystyn yleensä juomaan vain pienen tilkan, tai todelliseen makeanhimoon himpun enemmän. Palominosta muuten voit oppia paljonkin lisää täältä.
Koska olemme kovin ex-tempore liikenteessä, googlettelemme vaihtoehtoja nähdä ja kokea eri tiloja vasta paikan päällä.
Maailman ehkä tunnetuin sherrymerkki Tío Pepe pitää pääpaikkaansa täällä. Illalla selvitämme, että parin tunnin kierroksia saisi varata etukäteen, tai paikan päällä jonottamalla. Kahden lapsen kanssa kaipaamme kuitenkin jotain vähän kevyempää kuin kahdin tunnin kierrosta, joten päätämme käydä kyselemässä onko paikassa esimerkiksi maistelubaari.
Teemme illasta pienen kierroksen kaupungilla, hurmaavalla aukiolla nappaamme paikan tapas-ravintolasta, ja tilaamme vähän turhan paljon hurjan herkullisia tapaksia. Vatsat ovat liiankin täydet, kun fiilistelyn ja leikkipuiston jälkeen suuntaamme takaisin kämpille.
Seuraavana aamuna lähdemme kohtuullisen aikaisin liikenteeseen ja suuntaamme ensimmäisenä Tío Pepelle. Jonotuksen jälkeen selviää, että tänne ei tosissaan ilman kahden tunnin kierrosta pääse. Harmittelen vähän, näyttää nimittäin lukaali aika pompöösiltä ja puutarhakin todella mukavalta. Ei auta, lähdemme katselemaan mitä muuta olisi tarjolla.
Google Maps kertoo, että lähellä on paljonkin erilaisia, pieniä viinitiloja. Eräästä muurinnäköisestä löydämme mapsin avulla oven, josta vanhempi espanjalaismies astuu ulos pullojen kanssa. Tämä se varmaan on!
Astumme sisään hämärään rakennukseen joka on täynnä tammitynnyreitä. Bingo!
Bodegas El Maestro Sierra lukee isosti seinässä ja saamme ystävälliselle naiselle tiskin takana selitettyä auttavalla espanjalla, että kaipaisimme maistiaiset. Sehän vallan passaa, ja kohta meillä on pienet lasit edessämme eri sherryjä.
Koska juuri sherrynmaistamiseen makunystyrämme eivät ole kovinkaan harjaantuneet, voimme lähinnä todeta että tykkäämme tai emme tykkää. Ensimmäisenä toteamme, että sherryissä todellakin on suuri ero. Siinä missä kevyin näistä todellakin on kevyt, riittää tuhdimmassa makua ja makeutta enemmän kuin Fazerin joulusuklaalevyssä.
Epäilen, että tuhdimmassa menee pidempään tuhota pullollinen, joten otamme kevyempiä Fino- ja Oloroso -sekoituksia kaksi ja Pedro Ximeneziä yhden mukaan.
Tämä on todennäköisesti aika paikallinen yritys, sillä pulloissa ei juuri etikettejäkään ole. Tulee mieleen Kroatian viinitilalöydöt kymmenen vuoden takaa, jossa omistaja pullotti pienessä tallirakennuksessa pulloja pyynnöstä ja ravintola myi omiaan meille, ainoille asiakkaille. Ihanan autenttista jotenkin!
Ostosten jälkeen jatkamme matkaa Google Mapsin avulla taas lähimpään seuraavaan.
Tämä tila näyttää hieman enemmän tilalta, mutta henkilökunta näyttää yllättyneeltä kun talsimme paikalle, ja saammekin hetken aikaa odottaa, että saamme kontaktin kehenkään. Asiakastila pihalla on kuitenkin kohtuullisen hurmaava, joten viihdymme hyvin.
Jälleen selitämme auttavalla espanjalla asiamme, ja kohta edessämme on taas maistelulasit.
Vaikka tämän tilan sherryt ovat huomattavasti edellispaikkaa kalliimpia, ja etiketit suorastaan kauniita, maut eivät jostain syystä puhuttele. Niissä on karvautta ja pistävyyttä, joten päätämme kaikesta huolimatta jättää nämä pullot ostamatta matkaan mukaan.
Lähdemme jatkamaan seuraavaan paikkaan. Melkein Tío Pepeä vastapäätä löytyy todellinen maistajaisbaari, Despacho de Vinos Tío Pepe (eli suorana käännöksenä, Tio Pepen viinitoimisto). Toisaalta sama paikka on myös merkitty nimellä Taberna La Sureña Casa Cristo. En ole varma kumpi on oikea nimi.
Paikka on hieman hämärä ja rustiikkinen, ja paikan pitäjä baaritiskin takana näyttää jonkinlaiselta motoristilta. Hymyjä ei paljoa irtoa, vaikka miten yritän hurmata pienellä small talkilla ja hammasrivistöllä. Pääsemme joka tapauksessa yhteisymmärykseen useammasta sherrylaadusta sekä juustoista meille, ja lapsille makkara- ja leipävalikoimasta. Sherryhän sopii useimmiten erinomaisen hyvin juustojen kanssa.
Tässä paikassa tuntuu olevan niin suuri määrä sherryjä maisteltavaksi, että todennäköisesti maistamisen kannalta ei muualla Jerezissä tarvitsisi käydäkään. Joidenkin arvioiden mukaan, tämä todellakin on paras paikka sherrymaistelulle, ellei halua jonotella paria tuntia ja kärsiä eritoten kesällä kuumista paikoista. Ruuhkaa täällä ei ole nytkään.
Sherrymaistiaiset maksavat noin 1,50 € kappale, eikä juustot, makkarat ja leivät siihen päälle mitenkään päätä huimaa. Jos siis suuntaat Jerez de la Fronteraan, pistä tämä maistajaisbaari korvan taakse!
Mukaan meille lähtee vielä yksi pullo makeaakin makeampaa Pedro Ximeneziä täältä, jonka jälkeen koemme olevamme varsin tyytyväisiä päivän saaliseen ja sherrykiintiömme olevan täysi.
Fiilistelemme Jerez de la Fronteran mukulakivisiä katuja, vanhaa fiilistä ja pieniä katuja ja kujia, ja jossain vaiheessa päädymme suuremmalle aukiolle ja tapaksille. Pimiento de padronit katoavat pikapikaa nälkäisiin suihin patatas bravasien kera.
Jerez de la Fronteraan kannattaa nimenomaan lähteä hakemaan sherrykokemuksia. Paremmalla ennakkogooglettamisella olisimme saattaneet suunnitella päivän niin, että olisimme tehneet maksetun kierroksenkin muiden paikkojen lisäksi. Myös flamencoesityksiä on tarjolla, jos sellaiset kiinnostavat.
Olemme kovin tyytyväisiä tähän pieneen piipahdukseemme, jonne ex-tempore joululomaroadtrippimme meidät vei. Mitäpä elämä olisikaan ilman pieniä sattumia ja onnenkantamoisia - ja ilman kykyä heittäytyä siihen, mitä vastaan tulee!
Ja koska koko ex-tempore roadtrippimme oli suunnittelematonta, päätimme seuraavaksi suunnatta kohti Euroopan eteläisintä kärkeä ja Tarifaa. Otetaan siitä seuraavassa postauksessa enemmän.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät
meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja on käynnissä koko vuoden!
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!
Minullekin on Sherryt jääneet aika vieraiksi, minun maistamani ovat olleet aina varsin kuivia. Yleensä en tykkää makeasta yhtään, mutta makeat madeirat ja portviinit maistuvat jälkiruokana mukavasti. Makeutensa takia niitä ei kuitenkaan kovinkaan paljoa kerralla halua juoda. Pitääkin joskus kokeilla ravintolassa tuollaista makeampaa sherryä.
VastaaPoista