Tiedättekö sen mantran mitä on hoettu viime vuosikymmenen: "Milleniaalit haluavat tehdä merkityksellisiä asioita niin työssään kuin vapaa-ajallaan"? Olen kai kymmenen päivää vajaa milleniaali. Eli oikeastaan kai olen milleniaali. Tunnistan itseni kuitenkin parhaiten sukupolvimäärityksesta nimeltä xenniaali - X-sukupolven ja milleniaalin sekoituksesta.
(Ja niille, jotka etsivät äänestyslinkkiä Weekendbeen sivuille, se löytyy täältä.)
Tosin mitä enemmän olen puhunut ihmisten kanssa merkityksellisyydestä, sitä enemmän uskon siihen, ettei tämä ole mikään sukupolvipiirre, vaan enemmänkin ajan henki. Kai meistä aika moni tässä yltäkylläisyyden ajassa kaipaa tunnetta siitä, että viettää kahdeksan tuntia jokapäiväisestä elämästään tehden asioita, jotka tuntuvat merkitykselliseltä, oli ikä sitten mikä tahansa. Että niillä tehdyillä, menetetyillä tunneilla on väliä.
Ettei istu jossain kubiklessa siirtelemässä paperipainoa pöydän yhdeltä puolelta toiselle, ja lähde kotiin miettien, että olisi voinut tehdä ajallaan jotain huomattavan paljon parempaa.
Moni on valmis jopa karsimaan palkastaan, jos tilalle saa työn, joka tuntuu oikeammalta.
Vastuullisuus on kai osa sitä. Jos ensin etsittiin hinnalla millä hyvänsä onnea (eikä vähiten kuluttamisesta), on ainakin osa ihmisistä herännyt siihen, että onni ei tule materiasta, vaan siitä, että kokee tekevänsä oikein. Ja oikein tekeminen tarkoittaa laajemminkin oikeudenmukaisuutta - ihmisiä, eläimiä, ilmastoa ja tulevaisuutta ajatellen.
Siihen pohjaa vastuullisuuskin. Että ollaan kokonaisvaltaisesti reiluja muita kohtaan.
Ensimmäiset muistot oikean ja väärän käsityksestä missään isommassa mittakaavassa muistan miettineeni lapsena ruoasta. Että miksi se on kaikkien mielestä oikein, että Mansikki kuolee, jotta se sitten on meille ruokana? Haluaakohan Mansikki sitä oikeasti itse?
Sitten muistan miettineeni, että ei tuo metsän kaataminen tunnu jotenkin ihan hyvältä. Sitä selitettiin metsän hoitamisella ja sillä, että Suomi se elää tästä vihreästä kullasta. Lapsen logiikalla mietin, että puilla taitaa kestää aika pitkään kasvaa, mutta kai nuo aikuiset tietää mitä ne tekee. Ne on kuitenkin niin paljon fiksumpia kuin me lapset.
Mietin myös, miksi vesistöihin voi heittää jätevettä, tupakantumppeja tai oikeastaan mitä vaan. Tai miksi edelleenkin Saimaalla saa kalastaa verkoilla, vaikka niihin kuolee jatkuvasti maailman uhanalaisinta hyljelajia, saimaannorppaa.
Kyllä ne aikuiset kai tietää.
Jossain vaiheessa en kyseenalaistanut enää hirveästi mitään.
Opin, että maailma toimii näin ja kaikki tekee näin. Me tapetaan eläimiä, kun ollaan ensin pidetty niitä ahtaissa tiloissa, ilman tietoakaan ulkoilmaelämästä, me vedetään metsiä tasaiseksi, ja koska kaikki tavara on niin halpaa, me ostetaan uusia koska korjaaminen on kalliimpaa. Meidän kuuluu haluta aina uusimmat trendivaatteet, isompi auto, enemmän matkoja, viimeisimmät gadgetit. Meri on niin suuri, että se kestää kaikki mitä sinne dumpataan, luonto kestää sen, että sitä kulutetaan.
Lisää, enemmän, nopeammin.
Mitä kovempaa juoksee, sen enemmän ehtii. Work hard, play hard.
Ja sitten tuli IPCC-raportti. Se kertoi, ettei jatkuva juokseminen kaiken perässä voi jatkua. Ei ainakaan jos halutaan säilyttää edes jonkinlainen tulevaisuus ihmiskunnalla ja meidän jälkipolvilla.
Ne aikuiset, ne olikin olleet väärässä. Ei se ollutkaan hyvä, se kaikki mitä me tehtiin, kulutettiin, syötiin. Olin ehkä pieni, mutta olin sittenkin ollut oikeassa.
Kai siinä samalla tipahti jonkinlainen pohja siltä, että aikuiset - tai jotkut muut - tietävät aina kaiken kuitenkin paremmin.
Samaiseen raporttiin heräsi montakin bloggaajakollegaa. Sitten oli niitä, jotka eivät heränneet, vaan olivat sitä mieltä, että hyvin voi edelleen jatkaa samaa rataa kuin aiemminkin.
Mutta kaikki ne, jotka nyt ovat ehdokkaina Vuoden Vastuullisuusvaikuttajiksi, heräsivät viimeistään tuolloin.
Weekendbee julisti äskettäin kilpailun, jossa valitaan Vuoden Vastuullisuusvaikuttaja.
Muutama viikko takaperin sähköpostiini tupsahti ilmoitus, että Weekendbee on valinnut minut mukaan ehdokkaaksi kilpailuun. Esivalinta on tehty heidän omien seuraajiensa suosituksista, jonka jälkeen valinnan lopullisesta ehdokaslistasta on tehnyt heidän oma raatinsa.
On varmasti sanomattakin selvää, että ilahduin tästä viestistä kovasti. Syitä oli kolme:
1. Vastuullisuusvaikuttajia ei ole erityisemmin aiemmin palkittu heidän tekemästään työstä.
Vastuullisuus on ollut monelle hieman piikki lihassa, koska monelle se tarkoittaa muutoksia elämässä, ja muutosten tekeminen voi tuntua vähän ikävältä. Erityisesti jos oman identiteettinsä on rakentanut tiettyjen kulutusvalintojen pohjalle, ja niitä pitäisi muuttaa.
Muutos voi olla kivulias myös vaikuttajalle itselleen. Ja vastuullisuusasioiden käsittely ei aina ole mukavaa ja kaunista, sillä muutosta tarvitaan. Siitä on tullut, ja tulee edelleen palautetta. Teet väärin, sanot väärin, ei näin saa sanoa, ja minä ainakin syyllistyn.
2. Olen pistänyt lukemattoman määrän vastikkeettomia tunteja vastuullisuusasioiden edistämiseen.
Esimerkiksi Annikan kanssa tekemämme Vastuullisuuspodi ja sen 20 ensimmäistä jaksoa oli valtava puristus työmäärällisesti. #ReilutBlogit -aloite on vienyt vuosien aikana sekin älyttömästi tunteja. Ihan vaan vastuullisuusasioihin perehtyminen on ollut paitsi antoisaa, mutta aikaavievää, puhumattakaan tiedon kiteyttämisestä blogipostauksiksi tai instastoryiksi.
(Kiitos Annika tästä kumppanuudesta!)
3. Vastuullisuuden esille nostaminen tässä mittakaavassa.
Hirveän iloisena seurasin tämän kilpailun julkistamista. Kaikki ehdokkaat nimittäin lähinnä taputtelivat toisiaan selkään, toivottivat onnea ja tsemppasivat toisiaan. Kaikki tuntuivat vaan olevan iloisia siitä, että aihetta nostetaan yhä isommin esille. En tiedä kiinnostaako ketään se, kuka lopulta voittaa. Tärkeintä on, että vastuullisuus on noussut vahvasti keskustelunaiheeksi.
Weekendbee itse tarjoaa vastuullisia urheilu- ja vapaa-ajanvaatteita. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei kannata ostaa mitään turhaa mitä ei todella tarvitse. Mutta silloin jos tarvitsee, kannattaa ostaa käytetty. Jos käytettynä ei löydy, kannattaa ostaa vastuullisesti tuotettu.
Vastuullisuusvaikuttajalla ei ole aina helppoa.
Aina löytyy niitä, joiden mielestä mitään ei kannata tehdä, eikä varsinkaan yksilön pidä joutua tekemään mitään, tai sitten ei voi tehdä, koska talouden kasvu pysähtyy (se pysähtyy joka tapauksessa jos ilmastokriisin annetaan edetä, eikä talous ole siinä vaiheessa meidän pahin ongelma) tai sitten ei vaan ole syytä ajatella muuta kuin itseään.
Tämän kilpailun ehdokkaista olen iloinen myös huomatessani, että sieltä löytyy paljon lapsettomiakin, joiden insentiivi ei synny siitä emotionaalisesta pohjasta jonka takia haluaa jälkikasvunsa etua ajatellen säilyttää pallon elinkelpoisena. Ei niin, että siinäkään mitään väärää olisi, mutta se luo toivoa siihen ettei ilmastokriisiä halua ratkaista vain tietynlainen ryhmä, vaan laaja joukko koko yhteiskunnan kirjoa.
Jos en muuta tällä matkalla vastuullisuusvaikuttajaksi ole oppinut, niin ainakin sen, että vanhempi ei ole aina viisaampi, että vaikka asiat eivät ole aina helppoja, ne voivat silti olla oikein ja että aina kannattaa jaksaa puhua itselleen tärkeistä asioista rohkeasti. On siellä aina joku, joka kuuntelee. Ja sen myötä olen oppinut, että yhdessä me saadaan aikaan aina paljon enemmän.
Me olemme nyt niitä aikuisia, jotka tietävät paremmin. Tulevaisuus luottaa meihin.
Vuoden Vastuullisuusvaikuttajaa voi äänestää WeekendBeen sivuilla, aina 10.2. asti. Samalla voi voittaa itselleen 100€ lahjakortin verkkokauppaan.
Erityisesti kannattaa tutustua kaikkiin ehdokkaisiin ja löytää itselleen mainioita seurattavia!
Jos et vielä ole tutustunut blogin vastuullisuuspostauksiin, tässä setti linkkejä:
- Päästöt pähkinänkuoressa - mistä ja miten suomalaisen korkeat päästöt muodostuvat?
- #ReilutBlogit - älä lennä tai jos lennät, kompensoi lentosi!
- Hiilijalanjälki joka tippui vuodessa 15 00 kg CO2e aina 3 800 kg CO2e:hen
- Maata pitkin matkaten: Málaga - Helsinki - Málaga
- Esikuvana Tarja Halonen - ihmisoikeudet ja ilmastonmuutos
- Korona, ilmastonmuutos ja talous
- Vastuullisuuspodin kotisivut ja jaksot kuunnteltavaksi
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja on käynnissä koko vuoden!
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!